Onko oma huone välttämättämyys?

Kärsin siitä niin paljon, etten olisi tehnyt yhtään lasta, ellen pystyisi tarjoamaan heille omia huoneita.



Tämä siis vain minun mielipiteeni.

kolme vuotta nuoremman veljeni kanssa ja kumpikaan meistä ei kokenut sitä ongelmalliseksi asiaksi. Olimme läheiset ja tärkeät toisillemme aina siihen saakka, kunnes veljeni menehtyi liikenneonnettomuudessa kolmekymppisenä. Ei se ole siis edes mikään sukupuolikysymys, tyttö ja poikakin voivat jakaa huoneen keskenään vallan mainiosti. Kaikkihan riippuu siitä, millaista ajatusmaailmaa ja millaisia arvoja haluaa lapsilleen opettaa.

Jaoin huoneen siskoni kanssa. Hän lähti opiskelemaan muualle, kun itse menin kasille. Sit näin viikonloppuisin ainakin joskus ja oli tosi kiva jutella yön hämärissä.



Meillä ainoall pojalla on oma huone. Tytöistä kaksi samassa jo. Kolmatta en vielä tiedä, siirretäänkö kolmanneksi sinne vai luovummeko joiksikin vuosiksi vanhempien makkarista ja annetaan se pienille tytöille ja nukutaan jossain. Kyse ehkä noin 5 vuodesta. Samahan se missä sen ajan itse nukkuu tai ist vaan tytöille kerrossänky ja samaan huoneeseen kaikki.

Meillä ei ole vielä teinejä eli ehkä kun on sen ymmärrän. Asumme 2-kerrosrivitalossa, jossa makkarit ovat yläkerrassa. Kesäaikaan siellä lähinnä vain nukutaan. Kaikki tahtovat enimmäkseen olla alakerrassa yhdessä. JOskus jotkut lapset leikkivät yhdessä ylhäällä ja aika harvoin joku tekee siellä yksinään jotain. Paljon ovat ulkona ja kavereiden kanssa ja joskus kavereita kotonakin. Silloin kyllä omassa huoneessa, tunti pari kerrallaan, mutta ei edes joka viikko ole meillä.

Vanhin lapsi 11v., joten teinit vielä kokematta.

... ja siihen tutustua vain omassa huoneessa? Mun mielestäni yhtä kummallinen perustelu omalle huoneelle kuin perhepetiä vastustavien pelko siitä, ettei vanhemmilla voi olla seksielämää, jos nukutaan samassa sängyssä lasten kanssa. Missään muuallahan ei tosiaan voi, vai?



Mutta joo. Sain oman huoneen vähän yli 7-vuotiaana, mutta teini-ikäisenä meille tuli sellainen systeemi, että vaihdettiin kiertäen kahden veljen kanssa sitä omaa huonetta, niin, että kaksi muuta jakoivat huoneen. Eipä siinä montaa puolivuotista mennyt, kun todettiin, että järkevintä on antaa oma huone mua neljä vuotta nuoremmalle veljelle ja mä jaoin huoneen kaksi vuotta nuoremman veljeni kanssa. En muista sen olleen yhtään hankalaa. Ikäero oli sopivan pieni ja meillä oli aikalailla samanlainen siisteystaso (ei kovin siisti) ja päivärytmi (kukuttiin illalla pitkään).



Mun mielestäni TÄMÄKIN asia on sellainen, että jokainen perhe tehköön omat ratkaisunsa, sellaiset, jotka heidän perheelleen sopii. Kokemuksia on hyvä kuulostella ja mielipiteitä vaihtaa, mutta kohtuutonta on ruveta haukkumaan toisten perheiden valintoja. Oma mielipiteeni on, että lapset voivat jakaa huoneen toistensa kanssa, mutta kouluikäisenä saavat jonkinlaisen erotetun sopen halutessansa. Tärkeää on, että ollaan yhdessä ja lähellä. Mehän ollaan perhe!

on tärkeää, ei vlättämättä OMA HUONE. Se että saa joskus olla yksin kotona kavereiden kanssa jne.



Ja jos ajatellaan vaikka kolmiota: yksi huone vanhemmille, olohuone ja "lastenhuone", niin sen lastenhuoneenkin voi vaikka sermillä jakaa, ja laittaa esim. koulupöydän vanhempien huoneeseen --> tila missä tehdä läksyjä jne.



Ja vanhemmilta ei ehkä ole iso uhraus asua 2.3 vuotta olhuoneessa, esim. kaksi teini-ikäistä, toinen asuu "vanhempien" makuuhuoneessa ja toinen toisessa, kunnes vanhempi lapsista muuttaa pois kotoa.

Meillä on tyttä ja 2 poikaa. Nuorin on ihan vauva ja nukkuu vielä meidän kanssa, kahdella vanhemmalla lapsella on omahuone, on ollut aina. Syystä että kyseessä on tyttö ja poika ja ikäeroa on 7 vuotta.



Mutta jos kyseessä olis vaikka 2 tyttöä tai poikaa ja pieni ikäero, niin mun mielestä ne voi ihan hyvin olla samassa huoneessa.

Miksei vaikka tyttö ja poikakin, mutta tossa tilanteessa mä varmaan jossain vaiheessa antaisin niille omat huoneet ja luulen että ne sellaisia kaipaisikin.



Itselläni on aina ollut omahuone, mulla on 3 sisarusta ja meillä kaikilla oli omat huoneet.

tarvitsee oman huoneen. Itse nukuin koko lapsuuteni siskon kanssa samassa huoneessa ja kärsin siitä kyllä paljon murrosiässä. Muutinkin sitten pois kotoa jo 17-vuotiaana, kun oman tilan ja rauhan tarve oli niin suuri.