Onko kukaan lukenut kirjaa Lorna Byrne: Enkeleitä hiuksissani?

Tiedän myös oman suojelusenkelini nimen.

minäkin olen tuntenut ja kuullut henkiä, mutta minä kutsun niitä nimenomaan hengiksi. En ole uskovainen, joten "enkelit" kuulostaa aika hassulta. Vaikea sitä on omia kokemuksiaankaan silti sivuuttaa varsinkin, kun yhtä oli todistamassa oma lapsenikin samaan aikaan.

Tunnen myös henkioppaitani ja kaikenlaista muutakin mukavaa, mikä tekee tästä elämästä helpompaa. On ihanaa kun voi aina pyytää Valon oppailta apua ja sitä myös saa! Ei aina ihmisen haluamassa muodossa, mutta meille parhaimmaksi kuitenkin. Meillä ihmisillähän ego monesti sanelee, mitä tahdotaan, Valossa Rakkaus : )

Kirjoitat, että et ole uskovainen, mutta olethan sinä! Uskovaisuushan on juuri sitä, että uskoo johonkin, jota ei näe.

Tosin olen tainnut lukea lähes kaikki kirjaston luokan 15.9 kirjat. (vai oliko tämä luokiteltu 99.jotain?)



Kirjan alussa asioita selostetaan erittäin pikkutarkasti, loppuosassa hypitään vuosikymmenestä toiseen. Tämä yksityiskohta hieman häiritsi, muutoin ihan luettava.



Aiheen tiimoilta löytyy kyllä parempiakin opuksia.

tämän, koska aihe liittyy läheisesti päivän teemaan Torinon Kääreliinasta.

Monenlaisia enkelikirjoja olen lukenut, mm. Diana Cooperin kirjoja. Mulla on myös enkelikortit ja silloin tällöin niitä käytän ja olen saanut ihan oikeantuntuisia vastauksia.



Teen käsilläparannusta ja siinä mulla on aina 1-2 parantajaenkeliä mukana. Usein tunnen heidän läsnäolonsa ja joskus asiakaskin tuntee. Joskus tunnen miten enkeli ohjaa kättäni, tunnen siis ihan fyysisesti, että enkelin käsi on omani päällä. Viimeksi eilen asiakas sanoi hoidon lopuksi, että hän tunsi käteni vieressä toisen käden, josta myös tuli lämmintä energiaa häneen.



Enkelit ovat aina läsnä, meidän tarvitsee vain kutsua heitä ja pyytää heidän apuaan. Mutta he eivät voi auttaa, ellemme pyydä. Kannattaa ottaa tavaksi pyytää apua enkeleiltä, elämä muuttuu täysin! :)

Kerrotko, miten alunalkaen tulit uskoneesi enkeleihin? Mitä tapahtui, miten uskosi syntyi?



Onko sinulla muuta kerrottavaa enkeleistä kuin mitä Lorna kirjoittaa, vai oletko kaikista asioista samaa mieltä?

Minua hieman häiritsi, koska hän ei ottanut kantaa pahuuteen, siihen, miksi toiset kärsivät. En jaksa uskoa, että kaikki on niin positiivista kuin hän puhuu. Kyllähän Lorna puhui Saatanasta, mutta ei siitä, miten tämä vaikuttaa tavallisiin ihmisiin.



ap

Olen lukenut niin monia kirjoja. Nimi vain jäi mieleen ja muistan, että kirja oli ihan ok, mutta ei mitenkään erityinen.



Tutustuin enkeleihin n. 15 v sitten, olin kuuntelemassa jotain esitelmää aiheesta. En muista enää kuka esitelmöi, saattoi olla itse Diana Cooperkin, joku ulkomaalainen se oli. Siitä sain kipinän lukea lisää, käydä enkeli-illoissa yms. Vuosiin ei tapahtunut mitään, en osannut ottaa yhteyttä enkeleihin, eikä uskoni ollut kovin vahva, luovutin helpolla, jos en heti saanut vastausta.



Muutama vuosi sitten alkoi tapahtua. Opin kutsumaan enkeleitä ja pyytämään heiltä apua. Aloitin pienestä ja kun sain vastauksia ja apua siirryin isompiin asioihin. Näin uskoni on koko ajan kasvanut ja vahvistunut. Enkelit näen väreinä ja tunnen hyvin voimakkaasti heidän läsnäolonsa, joka on erittäin rauhoittava ja rakkaudellinen.



Itse ajattelen, että ihmiset kärsivät, koska he tekevät pahaa sanoillaan ja teoillaan ja ajattelevat pahaa. Eli ihminen tekee syntiä. Paha vetää ihmistä puoleensa, jokainen joutuu taistelemaan pysyäkseen siinä mikä on totta ja hyvää ja kaunista...



Uskon jälleensyntymään ja karman lakiin. Siinä piilee Jumalan armo, meillä on jokaisessa elämässä lukemattomia mahdollisuuksia korjata virheemme ja tehdä parannus. Meillä on mahdollisuus uskoa anteeksiantoon ja Jumalan armoon. Uskon, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa tulevan elämämme olosuhteisiin, itsestämme riippuu, miten käytämme elämämme. Meillä on vapaa tahto. Sen takia enkelitkin voivat auttaa ainoastaan, jos pyydämme.

Olen lukenut niin monia kirjoja. Nimi vain jäi mieleen ja muistan, että kirja oli ihan ok, mutta ei mitenkään erityinen.

Tutustuin enkeleihin n. 15 v sitten, olin kuuntelemassa jotain esitelmää aiheesta. En muista enää kuka esitelmöi, saattoi olla itse Diana Cooperkin, joku ulkomaalainen se oli. Siitä sain kipinän lukea lisää, käydä enkeli-illoissa yms. Vuosiin ei tapahtunut mitään, en osannut ottaa yhteyttä enkeleihin, eikä uskoni ollut kovin vahva, luovutin helpolla, jos en heti saanut vastausta.

Muutama vuosi sitten alkoi tapahtua. Opin kutsumaan enkeleitä ja pyytämään heiltä apua. Aloitin pienestä ja kun sain vastauksia ja apua siirryin isompiin asioihin. Näin uskoni on koko ajan kasvanut ja vahvistunut. Enkelit näen väreinä ja tunnen hyvin voimakkaasti heidän läsnäolonsa, joka on erittäin rauhoittava ja rakkaudellinen.

Itse ajattelen, että ihmiset kärsivät, koska he tekevät pahaa sanoillaan ja teoillaan ja ajattelevat pahaa. Eli ihminen tekee syntiä. Paha vetää ihmistä puoleensa, jokainen joutuu taistelemaan pysyäkseen siinä mikä on totta ja hyvää ja kaunista...

Uskon jälleensyntymään ja karman lakiin. Siinä piilee Jumalan armo, meillä on jokaisessa elämässä lukemattomia mahdollisuuksia korjata virheemme ja tehdä parannus. Meillä on mahdollisuus uskoa anteeksiantoon ja Jumalan armoon. Uskon, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa tulevan elämämme olosuhteisiin, itsestämme riippuu, miten käytämme elämämme. Meillä on vapaa tahto. Sen takia enkelitkin voivat auttaa ainoastaan, jos pyydämme.

Ehkäpä jotkut sielut ovat tulleet oppimaan juuri "pahuutta"?

Emme tiedä oikeastaan mitään, me vain uskomme. Itse uskon, että meidän ei ole tarkoitus oppia pahuutta. Miksi sitä pitäisi oppia? Ajattelen, että ihminen on kuin raakatimantti, kaunis, mutta hiomaton. Uskon, että ihminen on osanen Jumalaa ja näin hänellä on mahdollisuus tulla täydelliseksi niinkuin Jumala on.



Kun sielu laskeutuu alas maailmaan, maan voimat vetävät häntä puoleensa ja hän alkaa toimia sen mukaisesti. On vaikeaa pysyä erossa kateudesta, katkeruudesta, vihasta, ahneudesta jne. Elämän tärkeimmiksi asioiksi nousevat aineellinen hyvä ja oma hyvä olo. Arvostamme valtaa ja rahaa. Omaisuus sinänsä ei ole paha asia, vaan se miten rahaa käyttää ja miten tärkeä rooli sillä meidän elämässämme on. Näin rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.



Onnellisuus on taivasten valtakunnan löytäminen ja sen myötä syntyvä luottamus ja usko Jumalaan sekä tyytyväisyys ja kiitollisuus. Jos tässä elämässämme kun meillä on kaikkea hyvää tarjolla yllin kyllin emme osaa olla kiitollisia, voimme syntyä seuraavassa elämässämme tyystin toisenlaisiin olosuhteisiin.



Enkelit ovat Jumalan osasia myös ja heidän tehtävänsä on auttaa meitä kaikessa mitä pyydämme puhtain sydämin.

Kiitos viesteistäsi. Mitenköhän minä oppisi näkemään enkeleitä:-). Tai jopa tietämään oman suojelusenkelin nimen, kuten kakkonen sanoi tietävänsä.



Ymmärrän tämän puolen täysin, eli ihmisen vapaan tahdon ja valinnanvapauden.

Kun nostin esiin tuon pahuuden, niin puhuin siitä pahuudesta, mitä muut ihmiset tekevät esim. lapsille. Puhuin pahuuden kohteeksi joutumisesta.



ap

Ajattelen, että pahuuden kohteena oleminen on myös näitä valittuja olosuhteita. Sielut voivat sopia yhdessä, että otamme tällaisen oppiläksyn tähän elämään. Toisen pitää oppia olemaan tekemättä tätä pahaa, mutta jos hän sitä tekee, tämä toinen on sen kohde omasta valinnastaan. Jos tekijä ei tee pahaa, vaan oppii olemaan sitä tekemättä, hän on kehittynyt askeleen eteenpäin. Kohde on jo asettunut "uhriksi", joten hänkin on jo pienen askeleen kehittyneempi. Hän voi valita seuraavassa elämässään jonkin muun tavan kehittyä.



Eli pahantekeminen ei ole tarkoitus, päinvastoin, mutta tässä tulee taas se valinnanvapaus.



Kun olet liikkeellä vilpittömällä mielellä, saat kyllä enkeleiltä vastauksia. Mutta älä kiirehdi, kaikki tulee aikanaan...tapaat oikeita ihmisiä, menet oikeille kursseille, luennoille, löydät oikeita kirjoja ja vähitellen luot mielesi sellaiseksi, että olet valmis vastaanottamaan enkeleiden viestit ja avun. Se voi kestää vuosia, mutta toisaalta kaikki saattaa tapahtua hyvinkin nopeasti.



Tärkeintä on usko ja etsiminen ja syvä halu löytää viisautta. Sekä sydämestä esitetty pyyntö. Kaikki eivät koskaan näe enkeleitä, vaan aistivat muutoin heidän läsnäolonsa, esim. ruusuntuoksu on yksi merkki enkelin läsnäolosta. Nimeä voit kysyä vaikkapa näin: Rakas suojelusenkelini, kutsun sinua. Kerro minulle nimesi! Kiitos.



Se nimi joka ensimmäisenä tulee mieleesi, on oikea. Siitä lähtien voit kutsua enkeliäsi aina kun häntä tarvitset. Muista kiittää aina enkeliäsi. Enkeliä kutsuessasi mielesi tulee olla tyyni ja olotilasi rauhallinen.



Näin voit kutsua myös muita enkeleitä ja esittää pyyntösi. Esim. tavaroiden löytäjäenkeli on erittäin hyödyllinen :)



Toivon elämääsi iloa ja etsijän polullesi valoa ja rakkautta. t. 14 jne

Kristinuskon armo tuntuu armollisemmalle kuin tämän karman lain ja sielun sopimusten "armo". Minun ei tarvitse kehittyä aina vain paremmaksi, vaan kelpaan Jumalalle ihan tällaisena keskeneräisenä.

se ymmärretään vain niin että "täytyy" kehittyä paremmaksi. Jumala on rakkaus, ja elämä elämältä rakkautta lähemmäs tulemalla paha jää pois luonnostaan. Se on prosessi, jossa rakkaus ruokkii pahan poissaoloa ja pahan poissaolo ruokkii rakkautta. Ei vain niin, että ponnistellaan paremmaksi tulemisessa. Ja jokainen etenee omaan tahtiinsa.

Kristinuskon armo taas ei ole minusta armoa ollenkaan vaan kiristystä. Jollet ole sellainen kuin jumala haluaa, joudut ikuisesti kidutettavaksi helvettiin. Sielu kelpaa keskeneräisenä, joo, mutta kohtuuttomilla ehdoilla. Ja yrittää saa vain kerran, riippumatta siitä mitkä ovat lähtökohdat. Missä tässä on armo?

mutta ei inspiroinut. Ystäväni on hurahtanut näihin enkelijuttuihin, mutta itse en niihin ole lämmennyt. Kristinuskon armo tuntuu armollisemmalle kuin tämän karman lain ja sielun sopimusten "armo". Minun ei tarvitse kehittyä aina vain paremmaksi, vaan kelpaan Jumalalle ihan tällaisena keskeneräisenä.



Näissä enkeliopeissa itselleni vieraalle tuntuu myös pahan poisselittäminen. Tuntuu kärsimyksen todellisuuden vähättelemiseltä kuitata ihmisten välinen pahuus vain "uhrisopimuksiksi" ja oppimistehtäviksi. Lohduta sillä pientä lasta, jonka vanhempi kohtelee tätä epäinhimillisen raa´asti: isi nyt vain parhaillaan kehittyy ihmisenä!

Aikaisemmin sain lohdutusta ja apua kun pyydin, mutta nyt jää ontto, tyhjä olo ja tuntuu, ettei apua ole saatavilla. Edes lohdutusta ja sielun rauhaa en koe enää saavani.



Mistä tämä johtuu? Mitä olen tehnyt väärin?

mikä kristinuskossa on sellaista, että on helpompi ja mieluisampi uskoa enkeleihin (karman lakeineen) kuin kristinuskon mukaan.



Entä mitä ajattelette kristityistä tai muunuskoisista? Mikä on heidän sielunsa kohtalo? Mitä heiltä puuttuu, mitä enkeliuskossa on?

Minusta elämään kuuluu kuivat kaudet. Silloin koetellaan sitä uskoa.

Aikaisemmin sain lohdutusta ja apua kun pyydin, mutta nyt jää ontto, tyhjä olo ja tuntuu, ettei apua ole saatavilla. Edes lohdutusta ja sielun rauhaa en koe enää saavani. Mistä tämä johtuu? Mitä olen tehnyt väärin?

Juuri tulin tänne palstalle ja hain haulla tätä keskustelua, niin se ilmestyi ruutuun. Nostinko minä tämän vai joku muu?



Me kaikki ihmiset olemme samanarvoisia keskenämme, olemmehan osa Jumalaa, jokainen Jumalasta lähtöisin. Jokaisen sielulla on sama kiertokulku, olipa hän minkä uskoinen tahansa. Ihminen voi vaikuttaa tulevan elämän olosuhteisiin ja erilaisista syistä valitsemme ympäristömme uskontoineen. Elämän kuluessa teemme valintamme uskonnonkin suhteen. Saatamme tarvita jotain oppia mikä jossain uskonnossa on. Eli sillä tavalla uskonnot eivät ole pahasta. Mutta nekin voivat tehdä pahaa, kuten tiedämme.



Meillä kaikilla ihmisillä on puutteita. En ole täydellinen, vaikka voin olla yhteydessä enkeleihin. Se on vain asia, jonka olen tässä elämässä oppinut, kuten parantaminenkin. Muista ihmisistä en osaa sanoa. En ole parempi, enkä täydellisempi kuin esim. joku kristinuskoinen.



En tiedä mikä tässä uskossani on helpompaa tai mieluisampaa kuin kristinuskossa. Tämä vain sopii minulle. On ihanaa herätä aamulla kiitollisena ja odottaen, mitä ihanaa päivä tuo taas tullessaan. Ketä saan auttaa ja hoitaa, mitä asiaa enkeleillä on minulle tänään. Mitä uutta opin.



Kristinuskossa ei sellaisenaan ole minulle mitään. en vain usko siihen, eikä se tuo minulle hyvää oloa. En saa siitä vastauksia kysymyksiini, en tuntenut, että Jumala olisi koskaan vastannut minulle. En tuntenut olevani taivasten valtakunnassa. Nyt tunnen.

kristinuskon mukaan? Kuka, millainen ja miten kelpaa Jumalalle?

Mikä takaa karman laissa, että ihminen kehittyy? Milloin ihminen on valmis ja mihin? Aika armotonta menoa on myös se, että joutuu moneen kertaan elämään tämä enemmen tai vähemmän kivikkoinen ihmisen osa ja jopa ottamaan "oppiläksyiksi" kärsimyselämän.

Kristinuskon armo taas ei ole minusta armoa ollenkaan vaan kiristystä. Jollet ole sellainen kuin jumala haluaa, joudut ikuisesti kidutettavaksi helvettiin. Sielu kelpaa keskeneräisenä, joo, mutta kohtuuttomilla ehdoilla. Ja yrittää saa vain kerran, riippumatta siitä mitkä ovat lähtökohdat. Missä tässä on armo?