Koululiikunta suosii lapsia, joilla on rikkaat vanhemmat ja paljon ystäviä luokallaan

että näin moni näyttää pitävän koululiikuntaa näin tärkeänä asiana.

Hymy naamalle ja syvä halveksunta peittyy. Suosittelen lämpimästi.

niin monia ihmisiä. Kai se kertoo jo jotain tietynlaisen toiminnan vahingollisuudesta.

MItäs sanoisit, jos minä suosittelisin lämpimästi kaikkia 7-16-vuotiaita lapsia hymyilemään halveksuvaa hymyä, kun joku kiusaa, kohtelee huonosti, pakottaa kilpailemaan toista lasta vastaan viimeisetkin voimansa käyttäen, ilmoittaa lapsilauman edessä tämän lapsen olevan kaikkein huonoin ja reipastumisen tarpeessa, tai kun lapsi joutuu koko luokan edessä toteamaan olevansa se, jota ei haluta joukkoon?

Kaikki koululaiset eivät ole niin kovapintaisia, että pystyisivät vain hymyilemään paskaista hymyä kiusaajille ja kaltoinkohtelijoille. Onneksi.

<a href="http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194634734506/artikk…" alt="http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194634734506/artikk…">http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194634734506/artikk…;

Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?

tai koris? Nämä eivät tietääkseni ole harrastuksia kallimmasta päästä, riippuen varmaan kaupungista. Että en nyt tiedä tartteeko hirveän rikas olla tullakseen epäsuosituksi. Koris tai pesis harrastuksena, tulet kuitenkin vähän muita paremmaksi, vaikka et erityisen lahjakas olisikaan.

nim. kokemusta on.

niin sossu maksaa myös lasten harrastukset.

Me eletään omilla tuloilla jotka ei sossutukia suuremmat juuri ole. Luistimet on lapsilla, suksia ei ole koskaan ollutkaan vaikka isoimmat lapset jo teinejä. Tosin, eipä täällä Hgissä edes joka talvi ole ollut lunta, lähes joka talvi pelkkää sisäliikkaa, ehkä kerran tai pari talvessa hiihtoa tai luistelua. Olisin kyllä ostanut sukset jos lapset olisivat halunneet, mutta eivät ole olleet kiinnostuneita.

Minä olen ollut vihainen siitä että kaikkien olisi muka pakko laittaa omia vähiä rahojaan liikuntavälineisiin joille ei käyttöä kuin koulun liikkatunnilla pari kertaa vuodessa. Meillä ei ainakaan sellaiseen turhuuteen ole varaa. Karatepuku, nappiksia ym. futisvarusteita ja airsoft-aseita ym. varusteita on hankittu kun niille on jatkuvaa käyttöä, suksille ei muuta kuin koulussa. Ja meillä ei edes ole säilytystilaa 5:den lapsen erikokoisille suksille.

Meillä ei kyllä ole vaikuttaneet kaverisuhteisiin tuon taivaallista joku koululiikunta, vaan lasten luonteenpiirteet. Poika joka on vähiten liikunnallisin eikä tykkää joukkuepeleistä on ollut aina suosittu kaveri sosiaalisuutensa takia.

että ihan varmasti revin lasteni harrasterahat vaikka kiven kolosta. En uskalla ottaa riskiä, että lapseni eivät pärjäisi koulumaailmassa ja kaverisuhteissa. Jos te olette niin rohkeita ja alatte kapinoida vastaan ihan hyvä, mut muistakaa et teidän lapset voi olla ne kärsijät teidän kapinassanne. Itse pidän koululiikuntaa vähemmän arvossa kuin ainetunteja. Silti lapseni hyvä osallistua liikuntatunteihin ja varusteet hankitaan. Minulle kelpaa käytetyt mutta hyväkuntoiset.

Ja olen köyhä, saamme sossusta rahaa normaaliin elämiseen. Laitan vaikka joka kuukausi sossurahasta hieman sivuun, että voin maksaa harrastemaksut aina kauden vaihtuessa. Ja tällä hetkellä niihin menee n300€/vuosi

Meillä on kaksi koululaista, jotka ovat innokkaita liikkumaan; tykkäävät melkein joka lajista. Vapaa-ajalla liikkuvat tosi ahkerasti, hiihtävät, luistelevat, käymme uimassa viikottain, pelaavat erilaisia pihapelejä, pingistä, jalkapalloa. Muutenkin ovat liikunnallisia. Sanallisissa arvioinneissa saivat kiitosta kun ovat aina innokkaasti mukana kaikessa. Nyt numero on kummallakin 7! Miksi? En tiedä. Mielestäni ansaitsisivat 9.

Kolmas koululaisemme harrastaa yhtä liikuntalajia ja on menestynyt siinä hyvin. Hän inhoaa esim. hiihtoa ja luistelua eikä varmasti edes näyttele innokasta. Tästä tulikin negatiivista palautetta aikoinaan. Hänen numeronsa on kuitenkin 10.

Siis riittää se, että harrastaa jotain lajia aktiivisesti ja menestyy siinä, niin saa kiitettävän.

olin keskimääräistä lahjakkaampi liikunnassa, erityisesti kestävyys, esim. hiihto. hiihdinkin liikuntatunneilla aina parin tytön kanssa (ne harrasti hiihtämistä seurassa) enemmän kuin muut. palloilussa olin keskitasoa, lentopallossa huonohko. sain 9 ja olin kyllä sen ansainnut, mutta sanotaanko, että enemmän sain sen tekemällä. En olemalla erityisen lahjakas (paitsi se kestävyys ja jotkut yksilölajit, kun harrastin yleisurheilua vähän isompana. )

tunteita. Minulla on monta negatiivista kokemusta omalta kouluajaltani liikuntatunneilta ja nyt itse opettajana pyrin toimimaan liikuntatunneilla hyvin tarkkaavaisena. Tunneilla on otettava huomioon oppilaan liikunnalliset kyvyt, harrastuneisuus, asenne ja motivaatio, pelot yms. Liikuntatunnin pitäminen on kuin nuoralla tanssisi, kieli keskellä suuta. En tuota ap:n artikkelia lukenut, mutta en ole otsikossa mainitusta tuloksesta toisaalta yllättynyt. Varsinkin vanhemmat opettajat käyttävät suhteellisen autoritäärisiä keinoja ryhmän ohjaamisessa liikuntatunneilla. Mihinkään silkkihansikkain kohteluun en usko, mutta liikunnassa on huomioitava oppilaiden erilaisuus aivan toisella tavalla kuin muilla tunneilla. Se saattaa olla hyvinkin arka aihe toisille. terv. ope

Varakkaita ollaan ja lapsi on kovin liikunnallinen ja innokas liikkuja. Open laji on telinevoimistelu ja on siinä keskiverto, joten liikkanumero on kasi, vaikka on notkea, hyväkuntoinen (juoksee yms.), hiihtää, luistelee yms...

oli kyllä ihan hyvät varusteet liikuntatunneille, mutta koska olin epäsuosittu friikki, valittiin mut silti aina joka joukkueeseen viimeisenä. Ainakin mun aikoina säästyi pahimmalta friikin leimalta, jos vaan oli hyvä liikunnassa, mutta en ollut sitäkään, enkä vapaa- ajalla edes liikkkunut pahemmin. Kukahan lapsia vihaava natsi tuonkin "kaksi parasta valitsee kaverinsa tärkeysjärjestyksessä joukkueisiin"- systeemin oikein kehitti.