Koululiikunta suosii lapsia, joilla on rikkaat vanhemmat ja paljon ystäviä luokallaan

kyllä, 250 € on paljon, mutta ei kuitenkaan suhteutettuna muihin menoihin. Meillä ainakin menee jo yhdellä kauppareissulla 150€.



On niin kiinni siitä, mitä vanhemmat pitävät tärkeänä ja arvostavat.



Ja minä en ajattele, et liikunta olis tehtävä vaan jossain seurassa, en missään nimessä. Jotenkin ajattelin vaan tuon tutkimuksen perustuvan näihin lasten seuraharrasteisiin. Harrasteissa kun ollaan taas osa ryhmää ja sitä kautta saadaan kavereita.



Minusta luisteluun tai hiihtoon ei tarvitsa seuraa. Meillä ainakin koululla tosi hienot jäät ja siellä ne pojat ja tytöt viihtyvät illasta toiseen.



Itse olemme panostaneet paljon lasten harrasteisiin, ja juuri niihin mihin lapset ovat halunneet. Lapsiemme harrastuksina ovat olleet aikojen saatossa tanssi, telinevoimistelu, kuvataidekerho, partio, ratsastus, uinti, karate.



Partio muuten aivan oiva harraste josta saa kavereita ja monipuolista toimintaa, eikä ole kallis.

Jo perusopetuslaki sanoo, että perusopetus on ilmaista. Oppivälineet ja oppimateriaali saadaan koulusta. Mikä tekee liikunnasta poikkeuksen?

mutta oman lapseni koululla ei ole. Kaikki pitää ostaa itse.

oli opetettava aine mikä tahansa. Valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan kuuluu sekä hiihto että luistelu ja niitä tulee opettaa jos sää sen sallii.

Kaikissa muissa aineissa välineet tulee koululta. Mun mielestä liikuntaa on hyvä olla kouluissa, mutta numeroarvostelu sopisi poistaa.

tottakai arvosanaan vaikuttaa jos tarvittavat välineet puuttuvat

oli opetettava aine mikä tahansa. Valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan kuuluu sekä hiihto että luistelu ja niitä tulee opettaa jos sää sen sallii.

saadakseen kunnolliset välineet aineen opetukseen!

Eikä kyse ole pelkästään suksista tai luistimista. Kyse on myös hienoista urheiluvaatteita, lenkkareista ym. Eli toisin sanoen rikkaiden lapset _ovat_ huomattavasti köyhempiä paremmassa asemassa, ja senhän tämä tutkimus kertoikin.

Tuo välineasiakin olisi vähemmän merkitsevä, ellei suorituksista tarvitsisi kilpailla. Miten pärjää vanhoilla välineillä hiihtokilpailussa, kun toisella on tuliterät sukset ja hienot monot sekä uusi hiihtoasu? Ei sitä aikuinenkaan pysty hiihtämään yhtä kovaa varusteista riippumatta.

Et voi yleistää, että kaikille muillekin 250€ olisi pikkusumma suhteessa tuloihin.

Meillä yhdellä kauppareissulla menee noin 50-70€. 150€ on tosi kalliit ostokset.

Ei arvostusta voi mitata sillä, kuinka paljon pistää johonkin seuramaksuihin.

kyllä, 250 € on paljon, mutta ei kuitenkaan suhteutettuna muihin menoihin. Meillä ainakin menee jo yhdellä kauppareissulla 150€.

On niin kiinni siitä, mitä vanhemmat pitävät tärkeänä ja arvostavat.

En pidä itseäni varsinaisesti liikunta-aktiivina, mutta huolehdin kyllä siitä, että lapseni liikkuvat ja kohottavat kuntoaan. Ja tingin muusta, että saavat harrastaa niitä lajeja jotka tuottavat heille iloa.

Ja usko tai älä: aikaa riittää vielä pianotunteihinkin, eikä se ole todellakaan mikään vaiva! Kukahan tässä sortuu yksisilmäisyyteen: liikuntaa harrastavatko eivät voi mielestäsi nauttia musiikista, kirjallisuudesta tai kuvataiteista?

Kyllä minäkin muistan kurjia juttuja oman aikani koululiikunnasta, ja osittain juuri siksi liikun ja urheilen lasteni kanssa nyt paljon kun he ovat pieniä. On mukavaa nähdä kun lapsi oppii ja innostuu uusista lajeista, ja itsekin tulee veresteltyä vanhoja taitoja.

5-7-vuotiaat muuttuvat helposti kömpelöiksi, elleivät he liiku tarpeeksi ja monipuolisesti. Ei se ole välttämättä synnynnäistä, niin kuin joku täällä väittää. Lapset ovat tietysti taidoiltaan ja kiinnostukseltaan erilaisia, mutta jokaisella pitäisi olla oikeus oppia ajoissa liikunnan perustaitoja. On tietysti totta, ettei kilpikonnasta pysty kovasti treenaamallakaan tekemään ravihevosta, mutta kovin nopsajalkaisen konnan ehkä kuitenkin? Terve ruumis on jokaisen etu!

Kaikki seuratoimintakaan ei maksa maltaita, joten jos ei itse osaa opettaa vaikkapa luistelua, ei ole iso vaiva kuskata lasta vaikka luistelukouluun.

Tyypillistä liikuntaharrastusaktiivin puhetta? Ei kyetä kovin monipuoliseen ajatteluun? Samat sanat sinullekin, eli ei ole mikään vaiva viedä lasta kuvataidekouluun ja musiikkikouluun, sanataideryhmään, ja toisaalta lapsen itse haluamaan ratsastukseen!

Perusopetuksessa oppilaan ei voi olettaa tuovan oppimateriaalia kouluun omalla kustannuksellaan.



Näin sanoo laki:



Opetuksen maksuttomuus



Opetus ja sen edellyttämät oppikirjat ja muu oppimateriaali sekä työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia.

eikö tässä juuri tultu tähän, et ne jotka liikuntaharrasteissa ovat suositumpia. Tässähän koulukaverit määrittelevät arvon ja arvostuksen? Jos harrastat saat kavereita.



Eli jos aikuinen haluaa lapsensa olevan suosittu, hän laittaa harrasteeseen.



Ymmärsinkö jotenkin väärin?

kyllä, 250 € on paljon, mutta ei kuitenkaan suhteutettuna muihin menoihin. Meillä ainakin menee jo yhdellä kauppareissulla 150€.

Varsinaista hurskastelua ja typeryyttä!

Vai niin, että teillä menee yhdellä kauppareissulla 150e. Niin monella muullakin, ja siksipä kaikilla ei olekaan enää niitä ylimääräisiä satasia lompakossa rivissä odottamassa mihin keksisi niitä sijoittaa! Rahat on budjetoitava tiukasti. Jotkut hakevat ruokansa leipäjonostakin, tiesitkö!?

Minusta on erittäin törkeää ja lapsellista esittää kommentteja siitä, että kaikilla on oikeasti varmasti varaa johonkin, kaikki riippuu vain vanhempien asenteesta ja arvoista. Et ole koskaan tainnut itse olla tilanteessa, jossa rahoja lasketaan ja tili on nollilla? Oletko elänyt jotenkin suppeaa elämää vain hyvintoimeentulevien keskellä? Vai etkö vain ole YMMÄRTÄNYT, miksi jonkun perheen lapset leikkivät risaisissa vaatteissa ja käyttävät enon vanhoja suksia? Raukkaparka, sivistyksen puutetta taitaa olla ja empatian myös.

oikein selväksi kouluaikana.

Olin vähemmän suosittu, köyhän perheen lapsi :/

Ja usko tai älä: aikaa riittää vielä pianotunteihinkin, eikä se ole todellakaan mikään vaiva! Kukahan tässä sortuu yksisilmäisyyteen: liikuntaa harrastavatko eivät voi mielestäsi nauttia musiikista, kirjallisuudesta tai kuvataiteista?

jonka elämän pääsisältö on liikuntaseuratoiminnassa hääräily, lasten raahaaminen urheilemaan ja omat liikuntaharrastukset.

Kiva, että teillä aikaa riittää myös pianotunteihin. Entä millä perustelet, jos lapsesi ei pärjää äidinkielentunneilla? Olisit voinut panosta asiaan kuljettamalla lapsesi sanataidekurssille jo vauvana.

Pointtini oli, ellet sitä oikein havainnut, se, että valittavana on lukemattomia harrastuksia, joten on aika turhaa nostaa niistä joku erityisesti esille siinä mielessä, että lapsen pitäisi osallistua juuri siihen.

Entä saako lapsi, joka harrastaa kovin montaa lajia levätä? Eipä juuri. Tai miten kustannat kaikki lukuisat harrastukset? Ai niin, mutta siitähän tässä olikin osittain kyse, eli rikkaiden lapset tutkitusti menestyvät koululiikunnassa.

eikö tässä juuri tultu tähän, et ne jotka liikuntaharrasteissa ovat suositumpia. Tässähän koulukaverit määrittelevät arvon ja arvostuksen? Jos harrastat saat kavereita.

Eli jos aikuinen haluaa lapsensa olevan suosittu, hän laittaa harrasteeseen.

Ymmärsinkö jotenkin väärin?

kuin siellä koulun liikuntatunnilla. Luokkakaverien suosiota ei välttämättä saavuta sillä, että käy balettitunneilla.

Itse monenlaisia ihmisiä ja elämänkohtaloita nähneenä, en voi muuta kuin ihmetellä millaisia vaikeuksia joillain kirjoittajilla on asettua toisten ihmisten asemaan. Jos itsellä on laittaa ruokakauppaan 150e/ käyntikerta, se ei todellakaan tarkoita sitä että kaikilla olisi (ja näin ihan ilman, että rahat menisivät tupakkaan, alkoon jne. mihin aina näissa kommenteissa vedotaan). Suomessa ON iso joukko esimerkiksi hyvin vähällä toimeentulevia yksinhuoltajia ja työtömiä jotka joutuvat laskemaan jokaisen euronsa tarkkaan.



Ja juu, on vanhempia, jotka hassaavat rahansa tupakkaan ja "hauskanpitoon" ennemmin kuin lasten harrastuksiin, mutta tuleeko siitä (esim. välineiden puuttumisesta) rangaista heidän lapsiaan? Niinkö tilanne paranee?



Numeroarvostelu liikunnasta on mielestäni turha, sillä liian usein se ei kannusta juuri niitä liikkumaan, joilla siihen olisi suurin tarve.



t. ihmettelevä "sossun" täti ja kahden lapsen äiti

Entä millä perustelet, jos lapsesi ei pärjää äidinkielentunneilla? Olisit voinut panosta asiaan kuljettamalla lapsesi sanataidekurssille jo vauvana.

Jos lapseni ei pärjää englannissa/matikassa/äidinkielessä, mitä teen? No pyydän ehkä tukiopetusta, eikö niin? Harjoittelen hänen kanssaan ahkerasti sanoja kotona? Hankimme ehkä jonkun kieltenopettelurompun ja motivoimme lasta harjoittelemaan? Niin-pä.

Jos lapseni ei pärjää liikunnassa, mitä teen? Haukun opettajan ja kiellän koko oppiaineen tarpeellisuuden?

Ja kun nyt omista perheistä puhutaan: samalla tavalla kuin pidän huolta siitä, että lapsi on fyysisesti ikätasolleen sopivassa kunnossa ja osaa monipuolisesti perustaidot liikunnassa, pidän huolta myös siitä, että hän osaa ikätasolleen sopivalla tasolla kirjaimet, oppii piirtämään, oppii numerot ja peruslaskutoimitukset, käy välillä lastenteatterissa ja saa soittaa haluamaansa soitinta.

Eikö tämä ole kasvattajan tehtävä, vai olenko ymmärtänyt jotakin väärin? Miksi liikunta olisi niin toisarvoista, ettei siihen kannattaisi panostaa? Eikö fyysinen hyvinvointi ole mielestänne tärkeää?

Ja tämähän meni jo kauas tuosta ap:n mainitsemasta tutkimuksesta. Siihen palatakseni: mielestäni kyseessä on nollatutkimus siinä mielessä, että jokainen kyllä tietää arkikokemuksestaan, että jonkun lajin aktiivinen harrastaminen tekee lapsesta todennäköisemmin suositun koulussa.

köyhän perheen lapsi, enkä mikään suosittu. Mutta liikunnassa pärjäsin aina. Minut haluttiin joka joukkueeseen, koska olin hyvä.. Numero taisi olla aina 10.

Tutkimuksen tulokset eivät siis konkretisoituneet minun elämässäni..

vanhemmat! mikäli ette halua lastenne jäävän luuseriporukkaan liikuntatunnilla, aloittakaa tilanteeseen valmentautuminen jo taaperona. Iskostakaa lapsen päähän oikea hiihtotyyli, luistelun salat perinpohjin, ja jumppaliikkeet. Myös uimaan on syytä oppia ennen koulua, ja pallopelien säännöt olla päässä. Lasta on myös syytä treenauttaa taitavaksi palloilijaksi, ettei hän vain jää joukon hännille joukkuevalinnoissa. Valitkaa harrastusmahdollisuuksista ne, jotka auttavat lasta koululajeissa, unohtakaa turhat hauskuuslajit.



Säästäkää siivousvälineiden hankinnasta, että saatte kustannettua lapsellenne oikeanlaiset, kunnolliset monosidesukset ja harrastajatason luistimet sekä muut urheiluvarusteet. Oikeastaan kannattaisi säästää lapsilisät tätä varten jo varhain, ja elää vaikka puurolinjalla, että saa hankittua lapsen urheiluvälineet.



Koulun ei tarvitse muuttaa mitään. Vika on oppilaiden vanhemmissa, elleivät ymmärrä, että huonosti voi käydä, jos vanhemmat eivät panosta asiaan kunnolla. Liikuntatunnit = elämän merkittävimpiä asioita, ja vanhempien on se ymmärrettävä.

Jokainen valitsee tyylinsä. Toisia tutkimus miellyttää, toisia ei.



51 olet kauhean vihainen? Saanko kysyä, mikä aiheuttaa noin voimakkaat reagtiot? Ei ole tapahtunut mitään, minkä pitäisi aiheuttaa sinussa tuommoisen raivon.



Itse olen jo vanhempi rouva ja tulotasomme on vaihdellut suunnattomasti. On ollu vaiheita jolloin toinen vanhemmista ollut työtön ja toinen työkyvyttömyyseläkkeellä, ja rahat ollut tosi vähissä. Elämiseen jäi n. 500 €/kk ja meillä asuu 4-5 ihmistä. Eli kyllä minä tiedän, mitä on elää nuukasti ja katella tyhjää lompakkoa. Olemme myöskin joutuneet turvautumaan sosiialiapuun. Minä en missään vaiheessa sanonut, että köyhän lapsen harrastus pitää maksaa paljon, suosittelin esim. partiota. Minun ideologiani vaan on semmoinen, että suosin yhteisöllisyyttä. Uskon, että ihminen on tyytyväinen kun hänellä oma paikka ryhmässä. Empatiakyvystäni en tiedä, mutta ainakin toivoisin, ettei sinulla olisi noin paha olla. Ei kannata raivostua nettikirjoitteluista.

Jos lapseni ei pärjää liikunnassa, mitä teen? Haukun opettajan ja kiellän koko oppiaineen tarpeellisuuden?

Eikö tämä ole kasvattajan tehtävä, vai olenko ymmärtänyt jotakin väärin? Miksi liikunta olisi niin toisarvoista, ettei siihen kannattaisi panostaa? Eikö fyysinen hyvinvointi ole mielestänne tärkeää?

vaan siitä, että koululiikunnassa on elementtejä, jotka suosivat oppilaiden eriarvoistumista. Ja on todettu, että koululiikunta suosii rikkaita ja suosittuja.

Fyysinen hyvinvointi ja liikunta ovat tärkeitä, mutta koululiikunta on haukkunsa ansainnut. Siinä merkitsevät liikaa kilpailu ja varustetaso - joka jo sinänsä pistää oppilaat eri lähtöviivalle. Kuviksessa jokainen maalaa samoilla koulun pensseleillä, eikä kukaan saa väline-etua taideliikkeestä hankittujen värien ja tarvikkeiden vuoksi. Mutta liikunnassa sen edun saa!

Mieheni toimi 10 vuotta liikunnan opettajana, ja kysyin häneltä kerran lasten varusteista. Hänen mukaansa varusteiden kalleudella ei ole MITÄÄN merkitystä opettajalle. Euron kirppariverkkarit ja vitosen käytetyt nappikset kelpaavat vallan mainiosti, kunhan ne ovat _mukana_. Mieheni mielestä ongelma ei ole perheiden rahatilanne, vaan vanhempien piittaamattomuus ja silkka välinpitämättömyys.

Käytetyt varusteet ovat oikein sopivat koululiikuntaan. Se ei maksa mitään, että ottaa vähän selvää, millaiset niiden olisi hyvä olla juuri tämänkokoiselle lapselle ja ennen kaikkea: laittaa ne lapselleen mukaan sinne kouluun!

Tytöt ja pojat luistelevat nykyään hokkareilla miolemmat hyvin tyypillisesti. Käytetyt hokkarit ovat vielä jäykät ja tukevat ja menevät koko perheen lapsilla vuoron perään. Sukset voi lainata vaikka naapurilta tai serkulta sitä koulun hiihtopäivää varten.

Köyhäkin voi harrastaa, kun vain käyttää järkeään ja asenne on kunnossa. Vihamielisyydellä ei kovin hehkeitä tulevaisuuden toivoja kasvateta.

Itse tulen köyhästä kodista, ja aina oli tarpeelliset välineet silti liikuntatunnilla mukana. Kun isä joutui matkatöihin, raahasin (siskon vanhat) sukset poikien liikunnanopettajalle voideltavaksi hiihtopäivien aamuna, ja hän auttoi mielellään kun kerroin mikä oli tilanne.

Itse monenlaisia ihmisiä ja elämänkohtaloita nähneenä, en voi muuta kuin ihmetellä millaisia vaikeuksia joillain kirjoittajilla on asettua toisten ihmisten asemaan. Jos itsellä on laittaa ruokakauppaan 150e/ käyntikerta, se ei todellakaan tarkoita sitä että kaikilla olisi (ja näin ihan ilman, että rahat menisivät tupakkaan, alkoon jne. mihin aina näissa kommenteissa vedotaan). Suomessa ON iso joukko esimerkiksi hyvin vähällä toimeentulevia yksinhuoltajia ja työtömiä jotka joutuvat laskemaan jokaisen euronsa tarkkaan. Ja juu, on vanhempia, jotka hassaavat rahansa tupakkaan ja "hauskanpitoon" ennemmin kuin lasten harrastuksiin, mutta tuleeko siitä (esim. välineiden puuttumisesta) rangaista heidän lapsiaan? Niinkö tilanne paranee? Numeroarvostelu liikunnasta on mielestäni turha, sillä liian usein se ei kannusta juuri niitä liikkumaan, joilla siihen olisi suurin tarve. t. ihmettelevä "sossun" täti ja kahden lapsen äiti