Koululiikunta suosii lapsia, joilla on rikkaat vanhemmat ja paljon ystäviä luokallaan

Kaikki seuratoimintakaan ei maksa maltaita, joten jos ei itse osaa opettaa vaikkapa luistelua, ei ole iso vaiva kuskata lasta vaikka luistelukouluun.

Ei kyetä kovin monipuoliseen ajatteluun?

Samat sanat sinullekin, eli ei ole mikään vaiva viedä lasta kuvataidekouluun ja musiikkikouluun, sanataideryhmään, ja toisaalta lapsen itse haluamaan ratsastukseen!

Toivotaan, että hölmöimmätkin nyt tutkimuksen myötä tajuavat tämän tosiasian kuitenkin, ettei mennyt ihan hukkaan yhden ihmisen työpanos.

että kaksi oppilasta valitsee vuorotellen.

Itse en käytä sitä koskaan vaan käytän esim. "jako kahteen" rivissä (enkä hyväksy, että oppilaat yrittävät vaihtaa paikkoja siten, että pääsevät kaverin kanssa samaan joukkueeseen).



Koululiikunta ei ole samaa mitä se oli 20 vuotta sitten joten turhaan siirrätte omia traumojanne niihin lapsiinne. Viimeisetkin vanhan polven opettajat siirtyvät eläkkeelle lähivuosina.



Koululiikunnan tarkoitus on saada lapset liikkumaan (uskokaa tai älkää, osa oppilaista ei liiku muuten laisinkaan viikon aikana), tutustuttaa lapset eri liikuntalajeihin ja opettaa perusteet monista liikuntalajeista. Valtakunnallinen opetussuunnitelma antaa raamit ja määrää, mitä lajeja opetetaan, toki opettaja voi myös soveltaa juttuja oman ja ryhmien mielenkiinnon mukaan. Osa lajeista ei kaikkia miellytä, mutta näinhän se on tässä elämässä: kaikki eivät pidä kaikesta, mutta silti pitää oppia sietämään myös itselleen vähemmän mukavaa tekemistä. Tämä olisi lasten hyvä oppia ihan jo kotona.

Meillä lapsen harrastus maksaa 250€ vuodessa. Asu n. 40€ ja sama asuu menee pari vuotta.

Kouluillakin voi olla liikuntakerhoja joiden kuluvat jäävät n. 100€. Luulis kaikilla olevan sen verran varaa. Ja jos ei tosiaan ole, kandee hakee sossusta tai ottaa yhteys lastensuojeluun.

Tarkoitukseni ei sit oo provoilla, ajattelen vaan ihan lapsien parasta.

Itse en raaskinut jatkaa omaa harrastustani, jonka kustannukset nousivat yli 100 euron vuodessa.

Ihanko oikeasti luulet että kaikki on vanhemmista kiinni? On lapsia, jotka oikeasti eivät ole liikunnallisesti lahjakkaita, on synnynäistä kömpelyyttä, on astmaa sairastavia jne.

Sen vuoksi nuo nöyryytykset ovat erityisen epäreiluja.

Itselläni oli lapsena se tilanne, että kävin ala-asteen pienessä maalaiskoulussa, jossa ei ollut esim. liikuntasalia lainkaan. Tasoero oli melkoinen yläasteella, koska joissain kouluissa oli jo 3. luokasta pelattu säännöllisesti koripalloa, lentopalloa jne. ja me maalaiskoululaiset olimme kokeilleet niitä ehkä kerran-kaksi. Yllättäen meillä liikuntanumerot oli kaikilla korkeitaan kasin luokkaa, kun isoista kouluista tulleet sai kiitettäviä.

Mua ihmetyttää, kun jotkut jaksavat jatkuvasti päivitellä täällä omia liikuntamuistojaan. Huolehdittehan nyt ainakin siitä, ettei lastenne tarvitse kokea samaa: opettakaa lapsi ajoissa juoksemaan, hyppäämään, heittämään palloa ja luistelemaan. Ei ole kovin työlästä, vaan aika hauskaa. Ei tarvitse sitten lapsen itkeä myöhemmin, että "olin aina se huono ja hidas..." Minusta on suoranaista välinpitämättömyyttä jättää lapsensa tieten tahtoen porukoiden ulkopuolelle sen vuoksi, että vanhemmat ovat niin liikuntakielteisiä. Kaikki seuratoimintakaan ei maksa maltaita, joten jos ei itse osaa opettaa vaikkapa luistelua, ei ole iso vaiva kuskata lasta vaikka luistelukouluun.

Mua ihmetyttää, kun jotkut jaksavat jatkuvasti päivitellä täällä omia liikuntamuistojaan. Huolehdittehan nyt ainakin siitä, ettei lastenne tarvitse kokea samaa: opettakaa lapsi ajoissa juoksemaan, hyppäämään, heittämään palloa ja luistelemaan. Ei ole kovin työlästä, vaan aika hauskaa. Ei tarvitse sitten lapsen itkeä myöhemmin, että "olin aina se huono ja hidas..." Minusta on suoranaista välinpitämättömyyttä jättää lapsensa tieten tahtoen porukoiden ulkopuolelle sen vuoksi, että vanhemmat ovat niin liikuntakielteisiä. Kaikki seuratoimintakaan ei maksa maltaita, joten jos ei itse osaa opettaa vaikkapa luistelua, ei ole iso vaiva kuskata lasta vaikka luistelukouluun.

Mua ihmetyttää, kun jotkut jaksavat jatkuvasti päivitellä täällä omia liikuntamuistojaan. Huolehdittehan nyt ainakin siitä, ettei lastenne tarvitse kokea samaa: opettakaa lapsi ajoissa juoksemaan, hyppäämään, heittämään palloa ja luistelemaan. Ei ole kovin työlästä, vaan aika hauskaa. Ei tarvitse sitten lapsen itkeä myöhemmin, että "olin aina se huono ja hidas..." Minusta on suoranaista välinpitämättömyyttä jättää lapsensa tieten tahtoen porukoiden ulkopuolelle sen vuoksi, että vanhemmat ovat niin liikuntakielteisiä. Kaikki seuratoimintakaan ei maksa maltaita, joten jos ei itse osaa opettaa vaikkapa luistelua, ei ole iso vaiva kuskata lasta vaikka luistelukouluun.

Miksi arvostamme niin paljon organisoituja "seuraharrastuksia" runsaan arkiliikunnan ja omaehtoisen liikkumisen sijaan? Kuntoa voi todellakin ylläpitää ja kehittää ilman kerhoja ja seuroja.

eikö todellakaan varaa lapsen harrastukseen? Meillä lapsen harrastus maksaa 250€ vuodessa. Asu n. 40€ ja sama asuu menee pari vuotta. Kouluillakin voi olla liikuntakerhoja joiden kuluvat jäävät n. 100€. Luulis kaikilla olevan sen verran varaa. Ja jos ei tosiaan ole, kandee hakee sossusta tai ottaa yhteys lastensuojeluun. Tarkoitukseni ei sit oo provoilla, ajattelen vaan ihan lapsien parasta.

Meillä on lapsen koulussa yhä käytössä tuo kapteenijako. Ei ole meininki muutenkaan muuttunut sitten omien kouluaikojeni. Liikunnan opet sanovat että jos ei vanhemmat hanki välineitä liikuntatunneille, niin se pudottaa liikuntanumeroa.

Eli on oltavat sukset ja luistimet joka vuodelle oli sitten lunta tai jäätä tai ei.



Mielestäni koululiikunnasta voisi jättää numeroarvostelun kokonaan pois. Ja kapteenijako pois ja enemmän oikeaa liikunnan opetusta. Siis sitä, miten pelataan sulkapalloa, tennistä, koripalloa jne. Omalta kouluajaltani muistan, että kyllähän me pelattiin sitä ja tätä mutta niistä säännöistä ja tekniikasta en tiedä mitään vieläkään.

jotka valittiin joukkuiesiin aina ensimmäiseksi, tai todennäköisemmin olivat itse kapteeneja. Ei heillä ole kokemusta miltä viimeiseksi valitulta tuntuu...

Ja vielä parempi olisi, jos vanhemmilla olisi aikaa ja halua harrastaa liikuntaa yhdessä lasten kanssa. Eikä sen tarttis olla kallista laskettelukeskusliikuntaa lomilla.. Vaan raha se on joka puhuu jo lasten maailmassa. Syy on pelkästään aikuisten, joilta mallit ja arvot opitaan.

Eivät ne päsmärit osaa harvoja poikkeuksia lukuunottamassa asettua heikosti menestyvän oppilaan asemaan ja suunnitella ohjelmia sellaiseksi, että kaikki tuntisivat olevansa tasa-arvoisia liikuntatunnilla.

on todella kiinnostunut omasta lajistaan, mutta asenne muita lajeja kohtaan on evvk. Vanhempien mielestä on lapsi on extraliikunnallinen ja taitava, koska pärjää omassa lajissaan ja sitten ihmetellään kun se liikunna arvosana ei olekaan kiitettävä. Opettaja ei anna arvosanaa yhden lajin osaamisen perusteella eikä siksi, että lapsi on pärjännyt omassa lajissaan sm-tasolla. Liikunnan arvosanaan vaikuttaa kaiken tehtävän keskiarvo ja oma asenne, myös se onko asianmukaset varusteet mukana. Sillä ovatko luistimet 5 euron kirppariluistimet vai 150 euron tuliterät luistimet ei ole merkitystä.



t. äitiyslomalla oleva liikunnanope

Mun mielestä 250€ on tosi paljon

Siis reilu kaksikymppinen kuussa? Jos lapsia on perheessä 6 kappaletta, ymmärtäisin tuon, mutta ihmettelen, kenellä ei ole varaa laittaa kahtakymppiä kuussa lapsen harrastukseen...

Valintakysymys tietysti: toislla riittää rahaa matkoihin, toisilla tupakkaan, joillakin muilla se raha pannaan lasten harrastuksiin. Ja nyt en puhu mistään jääkiekosta vaan huomattavasti halvemmista jutuista.

lajia ei laia

voisi samantien lopettaa kaikenlaisen kilpailemisen siellä, ja erityisesti arvostelun. Kilpailumahdollisuus tarjottaisiin halukkaille vapaaehtoisessa liikuntakerhossa.



Muuten, meillä oli aikoinaan liikuntakerho koulun jälkeen, ja liikuntanumeron pystyi nostamaan seiskaa ylemmäs vain menemällä kerhoon. Aktiivisuus tunnilla ei riittänyt mihinkään, ellei ollut luonnonlahja tietyissä lajeissa. Kertakaikkisen huvittavaa ja toisaalta yököttävää

Mun mielestä 250€ on tosi paljon

Siis reilu kaksikymppinen kuussa? Jos lapsia on perheessä 6 kappaletta, ymmärtäisin tuon, mutta ihmettelen, kenellä ei ole varaa laittaa kahtakymppiä kuussa lapsen harrastukseen...

Valintakysymys tietysti: toislla riittää rahaa matkoihin, toisilla tupakkaan, joillakin muilla se raha pannaan lasten harrastuksiin. Ja nyt en puhu mistään jääkiekosta vaan huomattavasti halvemmista jutuista.

oli opetettava aine mikä tahansa. Valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan kuuluu sekä hiihto että luistelu ja niitä tulee opettaa jos sää sen sallii.

Eli koululla oli luistimia ja suksia niille, joilla ei ollut omia. Se oli mielestäni hyvä systeemi.

Koska kun 2 lasta, se on jo 500€. Vanhempien harrastukset siihen päälle ja ollaankin jo tonnissa. Mun mielestä 250€ per nuppi on siis paljon.

jolla on useampi lapsi, ja lapsilla useampia harrastuksia ja vanhemmilla pienet tulot.



Nykyaikana on käsittämätöntä se, ettei osa porukasta enää tunne käsitettä, pienet tulot. Pienillä tuloilla eläviä kun alkaa olla koko ajan vaan enemmän kun työttömyyskin lisääntyy.

Sitä on sitten pakko priorisoida lastenkin menoissa, että mitä otetaan ja mitä jätetään.

t. se seiskan oppilas köyhästä perheestä ja vähän ystäviä, kiusattu ja nöyryytetty koululiikunnassa