Lue keskustelun säännöt.
Miksi et voi uskoa että jossain maailmankaikkeudessa on Jumala?
Kommentit (226)
Ootko käynyt terapiassa?
Terapian tarkotus on oppia tuntemaan ja rakastamaan itseään, jotta pystyy tallaa elämää onnellisena ja tehdä oikeanlaisia valintoja elämässä. Se pitää onnistua puhumalla rehellisesti, ja käymällä siten läpi arkoja ja vaikeita asioita.
Tiivis terapia on tärkeää. Jotta pääsee löytämään vaikeat asiat. Tarpeeksi tiheään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun joku kokee lapsen ensimmäisen imuotteen todisteeksi Jumalan olemassaolosta, niin eikö hänelle tule mieleen, että toiselle, joka ei sitä uskonnollista kokemusta ole kokenut, perustelu kuulostaa aivan järjettömältä.
Mua nyt vaivaa syvästi pari juttua...
Tässä on raamatun luomiskertomus:
1 Moos. 1:1-2:3
Ensimmäisessä osassa Jumala luo maailman seuraavissa vaiheissa:
* Ensimmäisenä päivänä hän loi valon
* Toisena päivänä hän loi taivaan
* Kolmantena päivänä hän erotti maan vesistä sekä loi kasvit
* Neljäntenä päivänä hän loi auringon, kuun ja tähdet
* Viidentenä päivänä hän loi meren elävät ja linnut
* Kuudentena päivänä hän loi maaeläimet, sekä miehen ja naisen
* Seitsemäntenä päivänä, sapattina, Jumala lepäsi ja pyhitti päivän lepopäiväksi
Eli tuossa meni noin about 24h meren elävistä dinosauruksiin ja ihmisiin...
Kuitenkin ensimmäiset esitumaiset bakteeria muistuttavat eliöt ilmestyivät noin 3,6 miljardia vuotta sitten.
Dinosaurusten aikakausi alkoi noin 228 miljoonaa vuotta sitten.
DNA-molekyylien perusteella on laskettu nykyihmisen kehittyneen omaksi lajikseen noin 200 000 vuotta sitten.
Täytyy sanoa, että Jumalalla oli aika helvetin pitkät 7 päivää tai sitten jumalaa ei ole, vaan maailmankaikkeus syntyi alkuräjähdyksestä. Ja ihminen/kaikki elollinen on Evoluution tulosta.
Jos joku kysyy lähteitä noihin niin käyttäkää googlea...
kun mä olin menossa psykoosiin, uskoin, että olen uudelleensyntynyt profeetta, jolla on hallussaan kaikki maailman viisaus. Lääkkeet poistivat tuon uskomuksen. Mutta ilmeisesti mä sitten olenkin oikeasti uusi Jeesus, kun siltähän musta tuntui! Mahtavaa! Taidanpa ensitöikseni muuttaa veden tequilaksi ja jalkalampun Johnny Deppiksi.
Tiivis terapia on tärkeää. Jotta pääsee löytämään vaikeat asiat. Tarpeeksi tiheään.
löytänyt hirmuiset määrät solmukohtia ja oppinut rakastamaan itseäni edes vähän. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa että elän köyhyysrajalla. Se ei vielä auta siihen että pystyisin osallistumaan työelämään. En kyllä eläkkeellekään pääse, koska en ole tarpeeksi sairas, varsinkaan enää terapian jälkeen. Se ei poista sitä tosiasiaa, että työmarkkinoilla nelikymppinen, työkokemukseton mieleterveyspotilas ei ole kovaa valuuttaa. Tässä tarvittais juuri sitä jumalaa. Että tapahtuisi se ihme joka palauttaa uskon. Mutta sitä ei tapahdu. Sen sijaan elämä sujuu juurikin fysiikan ja yhteiskunnan lakien mukaan. Uskosta ja toivosta huolimatta pääni ei kestä jos jotain yritän, en onnistu, ja löydän itseni entistä pahemmasta suosta. Ja seuraavalla kerralla hirvittää entistä enemmän yrittääkään, ja koska pelkään, epäonnistuminen on entistä varmempaa ja oiekastaan itsensä toteuttava ennustus. Silti en osaa olla pelkäämättä ja ahdistumatta ja kärsimättä unettomuudesta jne. Ja jumala ei auta, hän ei koskaan auta, ja kaikki on aina ylivoimaista, vaikka söisi mitä lääkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi sanoa teille uskovaisille kun -hyviä vointeja teille tulevaisuudessa.
niin ihmiset eivät kyselisi tyhmiä. Eivätkä olisi ateisteja tai muita hihhuleita. Raamatusta löytyy kaikki tarvittava. Mitään keskustelupalstoja ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... sanaan "koraani".
T:Talebaani
niin ihmiset eivät kyselisi tyhmiä. Eivätkä olisi ateisteja tai muita hihhuleita. Raamatusta löytyy kaikki tarvittava. Mitään keskustelupalstoja ei tarvita.
T:Aatu
... sanaan "koraani". T:Talebaani
niin ihmiset eivät kyselisi tyhmiä. Eivätkä olisi ateisteja tai muita hihhuleita. Raamatusta löytyy kaikki tarvittava. Mitään keskustelupalstoja ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten paljon jumala aikoo minua vielä kurittaa että oppisin nauttimaan elämästä? Onko sellainen ihan mahdoton ajatus Jumalalle, että hän opettaisi minua nauttimaan elämästä rakastamalla minua ja suomalla minullekin hyviä asioita?
Monivuotisen terapiajakson jälkeen itseluottamukseni oli kohonnut niin paljon, että uskaltauduin töihin, siitä huolimatta että aikaisemmat yrityksen olivat päätyneet romahdukseen ja perääntymiseen. Hankin siis työpaikan, hyvin vaatimattoman, sellaisen minkä tällä työhistorialla vielä sain. Aloitin toiveikkaana ja innokkaana, mutta sama nousevan paniikin aalto vain tuli tässäkin työpaikassa.... Alusta asti oli vaikea rentoutua viikonloppuisin. Sitten rupesin kärsimään unettomuudesta. Stressaannuin. Aloin uskoa etten mitenkään selviä tulevista kohoavista vaatimuksista (osa-aikaisuus loppui ja kokopäiväisyys oli pakollinen, vaativammat työt). Lopulta olin siinä jamassa, että halusin vaan tappaa itseni ja täysin, vastaansanomattoman varma, etten suoriutuisi työstäni. Irtisanouduin.
Kävin siis terapiassa. Hankin työn. Asenteeni oli toiveikas ja innokas. Mitä minun olisi vielä pitänyt tehdä että jumala olisi vähän jeesannut minua eteenpäin? En vaan jaksa uskoa että tuolla ulkona on mitään rakastavaa ainakaan. Ihmisten toiveajattelua ja kuolemanpelkoa vain.
Ja joskus epätoivossa saatan ruokoilla, huomaan että rukoukseeni on vastattu.
Minun rukoukseni eivät toimi, joten voisitko rukoilla puolestani esimerkiksi seuraavia asioita:
- maailmanrauhaa
- ruokaa ja terveyttä kaikille
- puhdasta luontoa, vettä ja ilmaa kaikille
- hyviä ihmissuhteita, rakkautta ja hellyyttä kaikille
- suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden ymmärtämistä jokaiselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä haluaisi olla tekemisissä sellaisen Jumalan kanssa, joka haluaa kurittaa esimerkiksi pieniä lapsia tekemällä näistä aikuisten miesten seksiorjia, joilla ei ole minkäänlaisia ihmisoikeuksia.
Jos Jumala olisi olemassa, hän joko ei ole Kaikkivaltias tai sitten hän ei ole rakastava ja hyvä.
Jumala haluaa myös kurittaa ihmistä jotta hän pystyy näkemään elämän kauneuden.
Uskon jumalaan ja elämä todellakin on potkinut minua päähän. Niin pahasti että ette voi kuvitella. Mutta nyt olen sinut elämäni kanssa, itseni ja muiden kanssa. Nautin elämästä.
jos siitä käytäisiin viikottain koululla kertomassa puolustuskyvyttömille lapsille. Kaikki saisivat yhdessä rukoilla Hammaskeijua ja laulaa ylistysvirsiä Hammaskeijulle. Opettaja korostaisi omaa uskoaan Hammaskeijuun, ja Hammaskeijuoppiaineessa ja oppikirjassa Hammaskeijun olemassaolo esitettäisiin totena. Jokainen ymmärtäisi, että kannattaa uskoa tai ainakin sujuvasti näytellä uskovansa Hammaskeijuun.
Minun puolestani kukin uskokoon mihin haluaa. Ei sen pitäisi ketään haitata. Sen sijaan oman uskon tuputtaminen muiden lapsille on todella ärsyttävää.
Hammaskeiju tai vaikka Nukkumatti.
Hammaskeiju ei kiinnosta ihmisiä kuten Herramme Taivaanisä Jeesus Kristus Nasaretialainen! Aamen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen jumalan olla nimenomaan kristinuskon Jumala? Käykö Brahma tai Vishnu? Kuka niistä monista eri uskontojen jumalista on se oikea?
On mielenkiintoista, että monet uskovat löytäneensa juuri sen ainoan oikean jumalan.
Mielestäni on hyvin järkeenkäypää uskoa tieteellisiin selityksiin maailmankaikkeuden alusta. Lukekaapa vaikka Esko Valtaojan kirja Kotona maailmankaikkeudessa. Tietenkin tietoa tulee koko ajan lisää, ja odotan sitä jännityksellä.
En ymmärrä, mihin jumalia tarvittaisiin. Minkäänlaisen jumalan olemassaolo ei minusta tunnu kovin todennäköiseltä. Jokainen saa silti minun puolestani uskoa, mihin haluaa.
En usko konkreettiseen hyvään tai pahaan.
Ajattelen että ihminen on vain eläin muiden joukossa. Ei mikään yli-olento, jonka jumala loi omaksi leikkikalukseen, vain eläin, joka toteuttaa omia mielihalujaan.
Joidenkin mielihalu on uskoa jonkin mytologian jumalaan, jotkut taas eivät tarvitse sellaisia.
Ihmismieli on sen verran outo, että tarvitsee kaikkeen selityksen. Jotkut sanoo sitä kohtaloksi ja jotkut jumlaksi.
Minä sanon sitä tapahtumaksi. Omaksi päätöksekseni. Minä ohjaan elämääni. Ei mikään mytologinen satuolento.
Jumalalla kun on kuitenkin elämän ja kuoleman avaimet käsissään ja sitten esim. vakavasta sairaudesta parannuttuaan uskovainen kiittää Jumalaa 'kiitos, kun et tappanut minua'. Aivan karseaa.
Uskovaisten logiikkakin on jotain aivan todella koomista, mihinkään ei saa selkeää vastausta ja kysymykset kierretään.
Kysymys: miksi Jumala ei yksinkertaisesti näyttäydy kaikille? Ei tarvitsisi kiduttamisen ja kamalien vastoinkäymisten (tai siis 'koettelun') kautta opettaa ihmisiä uskomaan.
Jos Jumala on kaikista kovin tyyppi, niin miksi se anna Saatanalle selkään?
Tuossa on mielestäni ongelman ydin muutamassa sanassa. Jos jumala olisi, miksi ihmeessä hän ei näyttäytyisi kaikille? Minä olen aikoinani rukoillut jumalaa, hakenut helpotusta, krästinyt tuskia. Mutta kun ei niin ei. Jossakin vaiheessa sivistyksen, iän ja koulutuksen karttuessa tajusin, että yhtä hyvin olisin voinuyt polvistua leppäkertun eteen. Leppäkertun sentään näin.
Eli ei, vaikka olen kuinka TAHTONUT uskoa, se ei ole mahdollista. Pidän myös huolta, ettei lapselleni syötetä mitään uskontoskeidaa, että hän oppii alusta asti tulemaan toimeen omillaan. "Lapsuuden usko" on samanlaista vedätystä ja henkistä väkivaltaa kuin Näkillä pelottelu.
Kysymys: miksi Jumala ei yksinkertaisesti näyttäydy kaikille?
Vaihtavat yhden addiktion toiseen. Toki paljon paljon parempaan, joten sinänsä oikein suositeltavaa, varsinkin jos kestää.