Lue keskustelun säännöt.
ylihuomenna ultra ja jännittää aivan kauheasti lapsen sukupuoli
24.01.2010 |
ihan perhosia mahassa koko ajan! todella jännä tunne, ei ole jönnittänyt mikään näin paljoa sitten, hmm..kouluvuosien.
meillä on kaksi tyttöä ja poikaa toivon todella kovasti! toisaalta tiedän, että tämä kolmaskin on tyttö, sillä raskaus on ollut tismallen samanlainen. mutta tämä jännitys on aivan kaameaa!!! en varmaan nuku kahteen yöhön silmäystäkään...
Kommentit (137)
Se saa minut hetkeksi uskomaan, että tällä palstalla on vielä normaaleja ihmisiä.
Kuinka monet täälläkin valittavat ja paasaavat siitä, kuinka eivät tule äitiensä kanssa toimeen, kuinka äidit teki sitä tai tätä, ja kun on välit poikki. Onko se sitä tyttöjen ja äitien yhteistä maailmaa. Kyllä meidänkin pojalla on ollut "prinsessakausi", jolloin piti meikata ja pukeutua äidin korkokenkiin.
Ja veljentyttöni on jatkuvasti ongelmissa koulussa, kun on niin "ei-tyttömäinen" eli riehuu ja on ronski. Mikä ihme meidän sukua oikein vaivaa?? Sekö, että meillä ensikin ollaan yksilöitä ja sitten vasta jotain sukupuolta.
ja kamala äiti, sillä petyin suunnattomasti saadessani viikko sitten kuulla,että neljäs lapsemme on tyttö. Ennestään meillä kaksi tyttöä ja esikoispoika. Pettymys tuli aivan puun takaa, mutta käsitän nyt, että petyin tavallaan poikani puolesta, koska hän ei tule koskaan saamaan veljeä. Täydellistähän olisi ollut jos poikani olisi saanut myös elinikäisen ystävän pikkuveljestään.
Siis eihän mikään takaa, että perheen kaksi tyttöä tai kaksi poikaa tulevat olemaan ylimmät ystävät aikuisinakin. :o Minulla on kaksi veljeä eikä siskoja, ja kyllä minä ja toinen veljistä olemme läheisempiä kuin veljekset keskenään. Jotenkin tuntuu, ihmiset lataavat ihmeellisiä odotuksia lapsiinsa ja heidän sukupuoleensa. Ajatellaan, että jos tulee tyttö niin sitten elämä on sellaista ja jos tulee poika, niin sitten elämä on tällaista. No entäpä jos ei olekaan? Entä jos tyttönne ei täytäkään tyttöodotuksianne tai poikanne poikaodotuksianne? Oletteko sitten pettyneitä? Miksi lapsia ei voi ottaa vastaan avoimin mielin, sellaisina kuin heidät annetaan? Miksi heistä oletetaan niin paljon ennalta? Lapsi voi olla tyttö tai poika, rohkea tai ujo, musikaalinen tai urheilullinen, autisti tai ADHD. Ei elämää voi eikä pidä suunnitella liikaa. Suhtautukaa elämään rikkaana asiana, jolla on teille paljon annettavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-pojat kakkaavat noin kymmeniä kertoja enemmän kun tytöt päivässä
-ovat haisuleita
-vaatekaupassa vaan rumia vaatteita pojille
-pojat eivät ole yhtään niin itsenäisiä kun tytöt
-oppivat kaiken paljon myöhemmin kun tytöt, esim.kävelemään
-tappelupukareita jne....
Joten iloitse tytöistäsi, minä olin IKIONNELLINEN kun sain tietää toisesta tytöstämme ja nyt lapsiluku jää kahteen, poikaa emme miehen kanssa edes toivoneet.
T: jälleen yksi kahden tytön äiti
Minä olen toivonut molemmissa raskauksissani hieman enemmän poikaa, mutta kaksi tyttöä on tullut. Molempien syntymän jälkeen olin jollain lailla pettynyt, mutta tunne meni kyllä ohi.
Itse tajusin toiveitteni nousseen tiiviistä uskonnollisesta yhteisöstä, jossa olin viettänyt nuoruuteni ja jossa miehiä arvostettiin rivien välistä korkeammalle kuin naisia. Tämän hoksattuani tunsin VIHAA, en tyttöjäni vaan yhteisöä ja sen uskomuksia kohtaan. Minusta tuli tiikeriemo, joka alkoi puolustaa tyttöjen oikeuksia ja arvostamaan myös omaa naiseuttani aikaisempaa enemmän.
Tuosta on nyt jo vuosia ja olen asian käsitellyt. Myös suhteeni lapsiini on muuttunut heidän kasvaessaan: rakastan heitä entistä enemmän persoonina, en sukupuolen perusteella. He ovat aivan ihania lapsia ja tyttöjä, joita en vaihtaisi kehenkään.
Mielenkiintoista on pohtia, millaisen prosessin olisin käynyt läpi, jos meille olisikin syntynyt kaksi poikaa. Miten se olisi heijastellut yhteisön periaatteita jne. Toivon mukaan (ja luultavasti) ainakin lopputulos olisi sama, eli minulla olisi kaksi ihanaa poikaa, joita en vaihtaisi kehenkään. :)
ja vähän jo helpottaa... huomaan vaan olevani aika kiukkuinen ja ärsyttää tytöissäni kaikki tyttöjutut.Tekisi mieli polttaa kaikki poikavatteet tuolta kaapista ja huutaa ja kirota :) ehkä tämäkin on jo askel parempaan kun jatkuva itku on loppunut :)
Nyt varmaan manaan hetken epäreilua elämää ja sitten alkaa olo normalisoitumaan.
Toivon vaan kovasti. että en jää ikuisiksi ajoiksi kaipaamaan jotain mitä en koskaan saanut! Olen kuullut ikäviä tarinoita siitä kuinka toisilla se tytön/pojan tarve on niin suuri, että se kaivaa sydäntä koko loppu elämän. Vitsi se olisi kyllä raskasta.. :(
Mutta eiköhän tämä tästä
AP
ja vähän jo helpottaa... huomaan vaan olevani aika kiukkuinen ja ärsyttää tytöissäni kaikki tyttöjutut.Tekisi mieli polttaa kaikki poikavatteet tuolta kaapista ja huutaa ja kirota :) ehkä tämäkin on jo askel parempaan kun jatkuva itku on loppunut :)
Nyt varmaan manaan hetken epäreilua elämää ja sitten alkaa olo normalisoitumaan.
Toivon vaan kovasti. että en jää ikuisiksi ajoiksi kaipaamaan jotain mitä en koskaan saanut! Olen kuullut ikäviä tarinoita siitä kuinka toisilla se tytön/pojan tarve on niin suuri, että se kaivaa sydäntä koko loppu elämän. Vitsi se olisi kyllä raskasta.. :(
Mutta eiköhän tämä tästäAP
Ajattele asiaa siltä kantilta että jos kätilö/lääkäri olisikin sanonut sinulle, joo kyllä tämä pojalta näyttäisi.Olisit tottakai onnessasi,mutta kun lapsi syntyisi olisi se sittenkin tyttö!Se tuntuisi varmasti vielä pahemmalta,olisit jo tavallaan tottunut ajatukseen pojasta.Näin itse ajattelin kun sain kuulla minäkin,että meille tulossa kolmas tyttö,jonka toivoin niin kovasti olevan se poika.Nyt itse kun kelaan ajatuksiani alkaa ajatus pojasta tuntua vieraalta,koska melkein heti, kun sain kuulla että odotan tyttöä ,aloin ajattelemaan että meille tulee se tyttö,en vain voinut enää kuvitella saavani poikaa,vaikka mikäänhän ei ole varmaa ennenkuin lapsi sylissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla "se on poika" -sanat ultrassa aiheutti mielettömät lätkätuuletukset käytävällä ;) oli nimittäin asia, mistä olin haaveillut jo vuosia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä pääsi kova itku kun tulin pois ultrasta. Ihanaa oli kuulla, että kaikki tärkeä on hyvin! Mutta kun kuulin (ja näin itsekin) että tyttö tulee, niin menin aivan hiljaiseksi.
Poistuin huoneesta vielä aivan normaaleissa fiiliksissä, mutta sitten purskahdin itkuun. Hävetti ja hävettää, että itken tällaista asiaa. Aivan naurettavaa, mutta mitäs sitä ihminen omille tunteilleen voi?
Jouduin jäämään pois töistä kun vaan itkin (tiedän että todella naurettavaa) olen itkenyt lähdes koko päivän ja ihana mieheni on lohdutellut minua ja kertonut kaikkia hyviä puolia kolmessa tytössä.
En vaan osaa selittää tätä pettymyksen tunnetta. Tuntuu epäeilulta ja samalla kiittämättömältä kun itken silmät päästäni tällaista asiaa. Ehkä se on nyt sitten niin lopullista sillä lisää lapsia meille ei koskaan tule. Nyt siis se on 100% varmaan, että minusta ei koskaan tule pienen pojan äiti! Näin se vaan on!
Pikkuhiljaa alkaa olo helpottua ja ehkä jo huomenna alan iloita pienestä tulevasta tytöstämme :)
AP
olin itse vastaavassa tilanteessa reilu vuosi sitten.Meillä myös ennestään 2 tyttöä ,mutta minä sydän sykkyrällä TOIVOIN kolmatta tyttöä ja niinikään jännitin ultraa...
Ja voi sitä onnen tunnetta kun kätilö sanoi,että tytöltä näyttäisi...Tosin kysyi kyllä ennen sanomaansa,että kumpiako meillä on ennestään...Ja oli kätilö sitten niin hyvillään,kun iloitsin niin kovasti tästä 3. tytöstä!!
Mutta eikun tsemppiä sulle,kyllä se siitä iloksi muuttuu ja alat pian iloita pienestä masutyttärestäsi!!! Minä ainakin olen niin "ylpeä" 3 tyttärestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etten oikein osaa sanoa mitään.
t. tyttöjä neljä.
se sukupuoli. Meille kävi niin, että ultraaja sanoi kolmannen pojan olevan tulossa. Yllätys - erittäin iloinen sellainen - oli kyllä suuri, kun saimmekin tytön :))
Onnea ultraan ja toivottavasti pienokainen suostuu paljastamaan salaisuutensa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi tämä asia saa sinut reagoimaan noin voimakkaasti. Mitä pojan saaminen sinulle oikein edustaa, kun se on noin hirveän tärkeää??? Mistä jäät elämässäsi paitsi ilman poikalasta???
Juu ei tunteilleen mitään voi, mutta kyllä niitä ymmärtää kannattaa. Jotain syvempää tuossa on varmasti taustalla. Toivottavasti pystyt käsittelemään asian. Tuntuu pahalta pienen tyttösi puolesta, jos et käy asiaa läpi ja pysty tarjoamaan hänelle sitä ehdotonta rakkautta, jonka hän ansaitsee ja jota hän tarvitsee.
t. kahden tytön äiti, joka odottaa kolmatta lasta eikä sukupuolella ole väliä
ja ajattelisin, että onpas outo nainen :) mutta täällä voi onneksi nimettömästi harmitella asiaa mitä ei kehtaa koskaan julkisesti kenelekään tutulleen harmitella ja joka menee toivottavasti parissa päivässä ohitse.
en niinkään harmittele tämän yksilön sukupuolta...ei en tietenkään, tiedänhän, että tytöt on ihania ja rakas on tämäkin. Vaan harmittelen sitä, että olen aina nähnyt itseni poikalasten äitinä ja on tosi omituinen tunne kun se ei toteudukaan. Tuntuu kuin jotain oleellista jäisi uupumaan elämästä. Olen toivonut poikaa jokaisesta tytöstäni, mutta aikaisemmin se on ollut kuitenkin paljon pienempi toive, koska on aina ollut mahdollisuus vielä joskus saada poika. Nyt sitä mahdollisuutta ei enää ole ja se tekee tästä asiasta surullisen. Eli ei tämä yksittäinen vauva, vaan kokonaiskuva!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkia tekstejä loppuun, että olit jo käynyt siellä.
Tiedätkö mulla oli ihan samat fiilikset silloin, kun kuulin, että kolmas poika on tulossa. Pettymys oli todella suuri, vaikka sitä täällä kauhistellaankin. Mutta pian se vaihtui taas onnelliseksi odotukseksi :)
Onnea loppuraskauteen!
se sukupuoli. Meille kävi niin, että ultraaja sanoi kolmannen pojan olevan tulossa. Yllätys - erittäin iloinen sellainen - oli kyllä suuri, kun saimmekin tytön :)) Onnea ultraan ja toivottavasti pienokainen suostuu paljastamaan salaisuutensa :)
näittekö kuitenkin ultrassa vehkeet ja kaikki? vai näitkö itse mitään?
Koska rakastat varmasti kolmattakin tyttöä yhtä paljon kuin edellisiäkin, ei noissa tunteissa ole mitään pahaa. Eihän haaveille ja toiveilleen mitään voi, kyllähän sitä voi surra, ettei koskaan saanutkaan sitä toista sukupuolta, muttei se tarkoita, etteikö olisi onnellinen ja kiitollinen niistä jotka sai.
Minä en ihan ymmärrä tätä periaatetta täällä suomessa, ettei saisi lainkaan toivoa jompaa kumpaa sukupuolta. Miksi toiset ei voi ymmärtää, että se toivominen, ei tarkoita sitä, etteikö haluaisi sitä toista sukupuolta ollenkaan.
No, en minäkään ymmärrä niitä, jotka tosissaan tekevät vielä lapsen siksi, että saisivat sitä toista sukupuolta, mutta sen ymmärrän, että haaveissa voi olla, että saa kumpaakin, ja jos näin ei käy, niin pitähän se pettymys käsitellä ja purkaa.
taas olen just toista mieltä! Onneksi en tiennyt etukäteen että poika oli tulossa, sillä olisin koko raskauden loppuajan pähkäillyt että miten ihmeessä osaan olla pojan äiti. Mutta kun asia selvisi vasta synnytyssalissa, eipä sillä enää niin merkitystä ollutkaan ja hyvin pian poika hurmasi minut aivan täysin!
Minusta juuri kun ei tiedä etukäteen, lapsi saa itse tilaisuuden hurmata meidät kun syntyy. Tarkoitan, että ennen syntymää, jos tietää sukupuolen, ajattelee vauvaa vain tyttönä tai poikana, mutta kun vauva on syntynyt, pääsee tutustumaan siihen hurmaavaan uuteen persoonaan ja silloin se sukupuoli jää sivuseikaksi! Tai se sukupuoli yhdistyy siihen ihanaan uuteen ihmiseen, omaan vauvaan ja se tuntuu siksi oikealta, kumpi se sitten onkin.
Meillä on kaksi tyttöä ja odotin kolmatta lasta kolme vuotta sitten. Kysyimme sukupuolta rakenneultrassa, mutta se ei selvinnyt varmaksi. Saimme kuitenkin sen käsityksen, että mahdollisesti todennäköisemmin voisi olla tyttö. Oli hyvä, ettemme tienneet etukäteen, koska kun vauva syntyi, olin niin täydellisen onnellinen kun sain hänet ja kun synnytys meni hyvin ja vauva oli terve, että se sukupuoliasia oli ihan sivuseikka. Mietin silloin, että se on kuin pisara siinä onnen meressä. Raskausaikana ehkä enemmän ajattelin, että olisi kiva saada poikakin, mutta nyt kun meillä on kolme kaunista, viisasta, suloista tyttöä, olen tosi ylpeä ja onnellinen heistä!
Toivon, että ap:lle käy samoin. Ehkä jos vauva olisi saanut tilaisuuden tosiaan hurmata hänet samalla kun sukupuoli paljastuu, hän olisi jäänyt ilman pettymystä.
Minuakin harmittaa ap:n vauvan puolesta, että hän on noin pettynyt kun saa kolmannen tytön, mutta uskon ja toivon, että se pettymys unohtuu pian ja ehkä ap tulet sitten vuoden päästä tänne kertomaan tunnelmiasi kolmen tyttären äitinä!
Koska rakastat varmasti kolmattakin tyttöä yhtä paljon kuin edellisiäkin, ei noissa tunteissa ole mitään pahaa. Eihän haaveille ja toiveilleen mitään voi, kyllähän sitä voi surra, ettei koskaan saanutkaan sitä toista sukupuolta, muttei se tarkoita, etteikö olisi onnellinen ja kiitollinen niistä jotka sai. Minä en ihan ymmärrä tätä periaatetta täällä suomessa, ettei saisi lainkaan toivoa jompaa kumpaa sukupuolta. Miksi toiset ei voi ymmärtää, että se toivominen, ei tarkoita sitä, etteikö haluaisi sitä toista sukupuolta ollenkaan. No, en minäkään ymmärrä niitä, jotka tosissaan tekevät vielä lapsen siksi, että saisivat sitä toista sukupuolta, mutta sen ymmärrän, että haaveissa voi olla, että saa kumpaakin, ja jos näin ei käy, niin pitähän se pettymys käsitellä ja purkaa.
niin minäkin olen ajatellut, että ehkä on parempi ylireagoida pari päivää ja vollottaa sen mitä on vollotettavana ja sitten taas aloittaa puhtaalta pöydältä uuden elämän odottaminen. Luultavasti tällainen puhdistava harmitus tekee loppupeleissä hyvää, eipähän tartte asiaa kantaa sisällään vuosi tolkulla vaan se tulee käsiteltyä kerralla
ap
Allekirjoitan joka sanan,(kun en itse noin hyvin osaisi kirjoittaa).
Pätee muuten varmasti myös silloin, jos saisi vammaisen lapsen, lapsi on niin ihana, että se vamman aiheuttama shokki on lievempi, kuin jos tieto tulee ennnen lasta.
ap