ylihuomenna ultra ja jännittää aivan kauheasti lapsen sukupuoli

on väärin toivoa poikaa? Ovatko naiset yhä niin vereslihalla ja puolustuskannalla oman sukupuolensa hyvyydestä että pojan toivominen on jotain järkyttävää sen sijaan kun tytön toivominen on luonnollista ja jopa odotettavaa.



Naapurin isännältä tuli tekstari mun miehelle kun heille kolmas tyttö syntyi, että ei tartte onnitella, taas tuli tyttö. Kamalaa!! Kyllähän miehet usein toivoo ainakin yhden pojan että on sitten kaveri miehisiin juttuihin. Yksinäiset ja epäsosiaaliset suomipojut eivät helposti ystävysty muukalaisten kanssa mutta suvun miehistä saa miehistä seuraa.

pikkasen ois erilaiset fiilikset nyt jos ultrassa olisi näkynyt poika. Olisin hyvällä tuulella ja odottaisin tulevaa innolla.

Nyt olen ennemminkin masentunut ja raskaus ei kiinosta enää yhtään. Mutta nyt on vasta yksi päivä tuosta ultrasta, huomenna on varmaan jo parempi mieli...



AP

syystä mä hartaasti toivoin saavani tytön ja onneksi myös sain!

äitinä _aikuiselle_ pojalle tai tytölle? Kyllä todella usein tytöllä ja äidillä on sellainen kaverisuhde, jossa ruoditaan ihmissuhteita, mietitään mitä pantaisiin juhliin päälle ja viimeistään silloin suhteen "naisellisuus" korostuu kun tytär saa omia lapsiaan. Aikuiset miehet eivät kovin helposti "kaveeraa" äitinsä kanssa.

Itse olen nykyään tosi hyvä kaveri äitini kanssa. Käydään shoppailemassa, kaiken maailman kissanristiäisissä, jopaetelässä ollaan käyty kahdestaan. Siksi siis kovasti toivon että saan vanhempana viettää samalla tavalla aikaa tyttäreni kanssa.

vaatteita yms. niin eikö jo vois piristää?

lähditkö alun alkaen tekemään tyttöä vai lasta? tsemppiä.

ja sit sille kenen veli on jo irrottanut äidistään. mä olen oppinut (2veljeä ja 1sisko) että pojat ovat aina äidin pikkupoikia,mulla mies ja sillä veli) ehkä 40 tienoilla se napanuora alkaa ehkä löystymään. no mä olen iltatähti ja äidin kanssa ihan hirmu hyviä kavereita, kuin myös nuo sisaruksenikin minulle. ja olen ollut aina se isänilo.

Vai osoittaako tämäkin viesti sen että oletuksena täällä on aina se että toivotaan vain tyttöjä?

vaatteita yms. niin eikö jo vois piristää?

lähditkö alun alkaen tekemään tyttöä vai lasta? tsemppiä.

ja sit sille kenen veli on jo irrottanut äidistään. mä olen oppinut (2veljeä ja 1sisko) että pojat ovat aina äidin pikkupoikia,mulla mies ja sillä veli) ehkä 40 tienoilla se napanuora alkaa ehkä löystymään. no mä olen iltatähti ja äidin kanssa ihan hirmu hyviä kavereita, kuin myös nuo sisaruksenikin minulle. ja olen ollut aina se isänilo.

sori, jäi jostain viestistä vaan toi tyttö nyt mieleen. siis poikaaaa! =)

ja muuten muistan kun kaverini teki noin 15vuotta sitten lapsia ja siinä sitten serkut yms. lisääntyi kanssa, kaikki toivoi ensimmäiseksi lapseksi poika.

nyt

mieheni joka ei edes lapsia ollut paljon nähnyt lahipiirissä sanoi että hän haluis että eka lapsi olisi tyttö, minä taas poikaa koska siskollani oli 2 ihanaa poikaa, nyt jo isoja, no nyt tähän sukuun syntyi pienityttö ja ja pyörsin toiveeni, oikeastaan ihan sama kumpi on. mutta mieheni sisko sai pojan ja mieheni kammon poikavauvoihin..

Mä olin tyttö, joka leikki autoilla ja inhosi hameita ja mekkoja. En todellakaan halunnut ruotia mitään ihmissuhteita äitini kanssa, en koskaan. Yhä edelleen olen erittäin paljon läheisempi isäni kanssa, ja nimenomaa juuri siksi että äitini tartutti minuun lähinnä valtavan häpeäntunteen "erilaisuudestani". Mitään tukea en siis saanut siihen, etten ole sellainen "tyttö" kun minun oletetaan olevan; ja kun yritin olla "tyttö", seurauksean oli vuosikausien ahdistus.



Koittakaa nyt jumaliste aikuiset naiset käsitellä ITSE ne tunteenne, koittakaa miettiä miksi haluatte poikaa tai tyttöä tai minkälaisen oletatte lapsenne tyttöydessään tai poikuudessaan olevan. Lapsi kyllä huomaa tuollaiset, ja usein kärsii niistä. Yhä edelleen oma äitini on täysin kyvytön kuuntelemaan mitä MINULLA on sanottavaa, mitä mieltä MINÄ olen asioista. MINÄ en tarvitse kosmentologia enkä kampaajaa, mutta aina äitini niitä jaksaa tyrkyttää.

äitinä _aikuiselle_ pojalle tai tytölle? Kyllä todella usein tytöllä ja äidillä on sellainen kaverisuhde, jossa ruoditaan ihmissuhteita, mietitään mitä pantaisiin juhliin päälle ja viimeistään silloin suhteen "naisellisuus" korostuu kun tytär saa omia lapsiaan. Aikuiset miehet eivät kovin helposti "kaveeraa" äitinsä kanssa.

Meillä äidillä oli eläissään todella läheiset välit perheemme poikalapsiin....ehkä se sitten alitajuisesti on pistänyt minut alusta asti haluamaan poikia? Tai sitten se, että minulla on monta pikkuveljeä ja sain kummipojan ollessani 16 vuotias. Pojat on tuntuneet luonnolliselta ajatukselta ja tytöt taas eivät niinkään.

ap

Meillä on kolme tyttöä ja iltatähti poika .En ole käynyt .kun kolmannen tytön aikana ultrassa .silloikin muun takia ,en sukupuolen.ULTRALÄÄKARI ,KYLLÄ KYSYI KUMPIA ON ,VASTASIN ,ETTÄ TYTÖJÄ ,ENEDES HALUNNUT TIETÄÄ.NELJÄTTÄ ODOTTAESSANI KYSYIN ,OLISIKO AIHEELLISTA KÄYDÄ ULTRASSA ,KÄTILÖTUUMASI ,ETTÄ EI OLETHAN SAANUT KOLMETERVETTÄ LASTA ,NIIN TÄMÄKIN MENEE HYVIN .OLIN37V. SILLOIN EIULTRA OLLUTVIELÄ ,NIIN YLEISTÄ .OLIHAN SE KIVA YLLÄTYS ,KUN POIKA SYNTYI.

omia lapsiaan pitemmäksi aikaa niin sinusta tulee mummona aivan tasavertainen. Meillä näin, mies on 1-vuotiaan kanssa kotona ja tietysti pyytää omaa äitiään enemmän hoitamaan. Anoppi on hoitanut enemmänkin kuin minun äitini, koska kun minä olin kotona (ekan vuoden) niin emme halunneet juuri jättää niin pientä hoitoon. Eli kun lastenhoitovastuu on jaettu tasan vanhempien kesken (kuten nykyään yhä useammin) niin tuota "isänäiti huonompi" tilannetta ei synny.

Miten tähän voisi vaikuttaa, en tiedä ehkä pojan voi kasvattaa niin ettei ala arvostamaan rahaa, valtaa, menestystä jne. mikä estäisi hoitovapaalle jäämistä.

Äitiyden kokemuksien jakamista ei tietysti saa,kuten tyttären kanssa.

t. pojan äiti

äitinä _aikuiselle_ pojalle tai tytölle? Kyllä todella usein tytöllä ja äidillä on sellainen kaverisuhde, jossa ruoditaan ihmissuhteita, mietitään mitä pantaisiin juhliin päälle ja viimeistään silloin suhteen "naisellisuus" korostuu kun tytär saa omia lapsiaan. Aikuiset miehet eivät kovin helposti "kaveeraa" äitinsä kanssa.

Meitä on 2 siskoa ja 1 veli ja ihan samalla lämmöllä ja rakkaudella meidät kaikki kolme on kasvatettu, mutta kyllä me siskot ollaan äidin kanssa aivan huomattavan paljon enemmän yhteyksissä, kun veli on selvästi paremmin irroittanut napanuoransa ;)

Ja nyt kun itsellänikin on lapsia, tämä äiti-tytär kuvio korostuu entisestään; kyllä se vaan on niin että lähes jokainen nainen asettaa kyllä oman äitinsä (olettaen että oma äitisuhde on kunnossa) ykköseksi esim. lastenhoitoavussa, eikä sitä anoppia...näin tulee itsekin tehtyä vaikka anopissa ei sinänsä mitään vikaa olekaan. Jotenkin sitä vaan luottaa omaan äitiinsä niin paljon enemmän.

Tuotakin olen nyt poikien äitinä murehtinut että ehkäpä minäkin olen sitten se "kakkosmummo" lapsenlapsilleni kun miniä tod.näk. pyytää ensiksi omaa äitiään ja sitten vasta minua...tämäkin siis hieman yleistäen ja kärjistäen mutta kyllä tästä ajatuksesta totuuden siemen löytyy.

Itsellä kolme tyttöäja poika .tytöillä on lapsia .Yhteensä 8 seitsemän poikaaja yksi ja yksi tyttö. Siis sanonta tytöt tuovat pokia ,pitää meillä paikkansa.

jos saa poikia- koska aivan varmasti jokainen nainen sisimmässään haluaisi nähdä häivähdyksen omasta itsestään, lapsuudestaan, jakaa naisten juttuja- tyttöjen äitinä-mutta toisin päin on vaikeampi ymmärtää.

Terveisin onnellinen ja tasapainoinen kahden pojan äiti

-pojat kakkaavat noin kymmeniä kertoja enemmän kun tytöt päivässä -ovat haisuleita -vaatekaupassa vaan rumia vaatteita pojille -pojat eivät ole yhtään niin itsenäisiä kun tytöt -oppivat kaiken paljon myöhemmin kun tytöt, esim.kävelemään -tappelupukareita jne.... Joten iloitse tytöistäsi, minä olin IKIONNELLINEN kun sain tietää toisesta tytöstämme ja nyt lapsiluku jää kahteen, poikaa emme miehen kanssa edes toivoneet. T: jälleen yksi kahden tytön äiti

Ai laitoit omien tyttöjesi ominaisuuksista listan.

-pojat kakkaavat noin kymmeniä kertoja enemmän kun tytöt päivässä -ovat haisuleita -vaatekaupassa vaan rumia vaatteita pojille -pojat eivät ole yhtään niin itsenäisiä kun tytöt -oppivat kaiken paljon myöhemmin kun tytöt, esim.kävelemään -tappelupukareita jne.... Joten iloitse tytöistäsi, minä olin IKIONNELLINEN kun sain tietää toisesta tytöstämme ja nyt lapsiluku jää kahteen, poikaa emme miehen kanssa edes toivoneet. T: jälleen yksi kahden tytön äiti

Kaipa oletkin ikionnellinen, jos sinulla on tuollaisia harhakuvitelmia pojista.

Muuten, niitä nättejä vaatteita on pojillekin, kun tietää mistä etsii ja mitä haluaa.

T. tytön ja pojan äiti, joka ei ole huomannut mitään noista asioista

vaatteita yms. niin eikö jo vois piristää? lähditkö alun alkaen tekemään tyttöä vai lasta? tsemppiä. ja sit sille kenen veli on jo irrottanut äidistään. mä olen oppinut (2veljeä ja 1sisko) että pojat ovat aina äidin pikkupoikia,mulla mies ja sillä veli) ehkä 40 tienoilla se napanuora alkaa ehkä löystymään. no mä olen iltatähti ja äidin kanssa ihan hirmu hyviä kavereita, kuin myös nuo sisaruksenikin minulle. ja olen ollut aina se isänilo.

Meillä tosiaan ainoastaan velipoika "ei tunne tarvetta" soitella äidin kanssa viikoittain, vaikka muuten todella hyvissä väleissä ovatkin. Kun taas me siskot ollaan äidin kanssa yhteyksissä ihan päivittäin. Ja kaikki ollaan jo yli 3-kymppisiä ja jokaisella meistä on jo omat perheet ja lapsia.

Samoin on mieheni perheessä, että kälyni on äitinsä kanssa tosi paljon tekemisissä, kun mieheni taas "vaan" pari-kolme kertaa kuussa, ja tämäkin yleensä äitinsä aloitteesta; ja tuolloinkin anoppi soittaa yleensä mulle ja kyselee lasten kuulumisia ja sovitaan sitten milloin seuraavan kerran tulevat käymään jne.

Samoin on monien ystävättärieni kohdalla, kun asiasta ollaan puhuttu. Omalla kohdallani voin siis kyllä käsi sydämellä sanoa että miehet ovat paljon paremmin irtaantuneet äidistään, kuin me naiset ;)

ja todennäköisesti viimeistä. Emme kumpikaan tunne tarvetta ns. lisälapsille, yksi riittänee meille. Mieheni toivoo tyttöä. Hänen mielestään naisten kanssa on helpompi tulla toimeen ja hän haluaa kasvattaa tyttöä. Vielä ei tiedetä mitä on tulossa, koska rakenneultra sikiö piti kaiken piilossa.

Meillä noi 2. isovanhempi jutut ovat enemmän maantieteellisiä. Eli oma äitini asuu lähempänä ja ehkä enemmän omii roolia aktiivisena isoäitinä. Anoppi taasen asuu kauempana ja on hieman vanhempi, mutta niin mukana tässä odotuksessa kuin vain voi olla. He soittelevat päivittäin ja anopilleni tämä poika on ehdottomasti ns. tärkein hänen kolmesta lapsestaan. Käly käy siellä vaan kylässä, eikä ole niin läheinen.

viikon se vei. Nyt on hyvä olo :) ei sureta, ei kiukuta, ei harmita...olen ihan oikeasti onnellinen, että meille tulee taas yksi poika :)



On se jännä lukea omien ajatusten kehittymistä viikon ajan. Ehkä juuri siksi, koska tunnen niin vahvasti tunteita 8muutenkin elämässä) niin pääsen myös yli monesta monesta murheesta ja surusta aikas hienosti. Kannatti pillittää ja kiukutella, nyt voi sitten olla onnellinen!



Mahtava juttu.

AP

siis tytön! Nyt on jo tytöt ja pojat sekaisin :)



ap

Odotan kolmatta lastamme ja tyttö ja poika on jo olemassa. Silti ylikaiken toivoin tästä kolmannesta ja viimeisestä tyttöä. No ultran mukaan tyttöä en enää saa. Pippelin näin itsekin,kiveksiä vielä ei näkynyt. Toivon silti "ihmettä", että tuo mahassa oleva olisikin tyttö. Myös minulta pääsi itku ultran jälkeen, kun autoon pääsin, enkä edes miehelle kehdannut sanoa miksi itken. Tiedän, että hänkin toivoi tyttöä, mutta pettyneeltä hän ei vaikuttanut poika-uutisestakaan.

Ymmärrän AP:n tunteen hyvin, vaikka tilanteemme onkin erilainen. Olisin niin mielelläni kuullut, että mahassani kasvaa tyttö.

Meillä oli kolme poikaa ja sitten saimme vielä neljännen lapsen, joka suureksi ihmeeksi onkin tyttö.



Turha syyllistää ap:ta tai ketään... Ne ihmiset jotka elävät 1+1, tyttö ja poika elämää, eivät mitenkään käsitä toivetta molempien sukupuolien lapsista. Ainakin minusta tuntuu siltä.

Voimia sinulle ap.