ylihuomenna ultra ja jännittää aivan kauheasti lapsen sukupuoli

En nähnyt itse mitään, ultraaja sanoi, että näyttäisi tämä siltä, että kolmas poika on tulossa. Ilmeisesti oli tytöllä ollu vähän paikat turvoksissa tai jotain :)

voi merkitä "jonkin oleellisen" puuttumista elämästä? Hyvänen aika ap, sinulla on kohta kolme lasta ja varmasti aika moni muukin asia mallillaan!



Ymmärtäisin että "jotain oleellista" puuttuu, jos et saisi lapsia ollenkaan, jos et koskaan löytäisi elämäsi miestä, jos et ikinä pääsisi lähellekään unelmiesi ammattia tms.



On todellakin kyllä aika kiittämätöntä tehdä lasten sukupuolesta moinen numero. Olisit iloinen, että heitä ylipäätään on ja ovat (ilmeisesti?) terveitä. Tämä on sinun elämäsi ja sellaisenaan kallisarvoinen. Jos naapurilla on poika, ei se sinulta ole pois.

Tämä toive kertoo jotain. Kun pääset sen alkulähteille, pystyt käsittelemään asian paremmin.

jos saa poikia- koska aivan varmasti jokainen nainen sisimmässään haluaisi nähdä häivähdyksen omasta itsestään, lapsuudestaan, jakaa naisten juttuja- tyttöjen äitinä-mutta toisin päin on vaikeampi ymmärtää. Tuntuu kuin ajatus pojasta olisi perua jostain naisenhalveksinta-ajoista "tyttö tuli-tyhjä tuli- jossa nainen lunastaa paikkansa toisten silmissä synnyttämällä sen POJAN. eli ihmisen.

Tottakai saa surra pettymyksiään, mutta todellisuudessahan petyit vain ja ainoastaan omiin kuvitelmiisi. moni joutuu luopumaan kuvitelmastaan ehjästä perheestä, terveestä lapsesta, elävästä lapsesta, että ehkäpä sä selviät tuosta:)

en ole urallanikaan saanut sitä mitä olen aina halunnut ja toivonut, siksi se "täydellinen" perhe olisi pelastanut sitä toista puolta elämästäni joka jäi täysin epätäydelliseksi!

Ehkä näin lapsellisesti ajattelen....ajattelin?



Hmm...se on totta, että ehkä tämän poikatoiveen pohjimmainen syy pitäisi vaan selvittää. Vaikka tosiaan tämä surku menee ihan näin vaan läpisemällä ja itkemällä nopeasti ohitse, eikä siinä sitten mitään selvityksiä enää tarvitse tehdä :)



ap

en ole urallanikaan saanut sitä mitä olen aina halunnut ja toivonut, siksi se "täydellinen" perhe olisi pelastanut sitä toista puolta elämästäni joka jäi täysin epätäydelliseksi!

Perheessä tyttöjä ja poikia = täydellinen perhe??

Minulla on kyllä vähän toisenlaiset kriteerit täydelliselle perheelle (tai sanotaanko mahdollisimman hyvälle, täydellistä ei olekaan)

siksihän minä sen heittomerkkejen sisään laitoinkin, koska se ei todellisuudessa ole tae täydellisyydelle mitä sukupuolia perheessä on. Mutta vastapainona yhden unelman murskautumiselle (ura) olisi ollut toisen unelman toteutuminen!



Onko asia nyt paremmin selitetty? :)



ap

kun ei edes äitinsä urapettymyksiä pysty paikkaamaan.

elämä ei ole, eikä sen ole tarkoituskaan olla "täydellistä". Sä olet lukenut liikaa naistenlehtiä tai katsellut jotain martta wendelin-tyyppisiä postikortteja perhe-elämästä!

Onneksi huomaat itse kuinka lapsellinen sun asenne on. Sä toteutat jonkun ulkopuolisen kuvaa, kulissia "täydellisyydestä". Sun kannattais ehkä miettiä omaa arvomaailmaasi, millaiset asiat on tärkeitä. Yleensä ihmiset kylläkin oppivat ne vasta pakon edessä, suuressa kriisissä tai menettäessään jotain peruuttamattomasti- silloin alkaa aika pienestä; terveys on arvossaan, se että saa keittää lapsilleen ruokaa ja nähdä heidän kasvavan jne.. Mä ajattelen aina että jokainen päivä pitäisi elää niin että jos kuolema tulee, niin on tuntenut elävänsä- ja ainoa mikä silloin merkitsee on rakkaus. Jos on elänyt elämänsä sisustane kotiaan ja pukien lapsiaan jonkun trendipläjäyksen ihannekuvaksi ja jättänyt ne syvät läheisyyden ja kiitoolisuuden hetket elämättä niin varmasti ahistaa.

Ap tee itsellesi palvelus ja lakkaa tavoittelemasta stailattuja kuvia- voipi olla että elämääsi tarkkaillessasi huomaat eläväsi elämäsi parasta aikaa- tai sitten huomaat että oletkin tehnyt vääriä valintoja ja kompensoit niitä lastesi kautta.

perheenä, kolmen tyttärenne kanssa, aivan varmaan monikin ajattelee, että teillä on ihana täydellinen perhe.



Musta tuollaisessa kolmen sarjassa on jotain hellyyttävää.

Ymmärrän sua niin kympillä. Esikkoa ootellessa olin varma pojasta ja koko suku odotti poikaa. Ensimmäinen tunne hikisen synnytysmaratonin jälkeen oli pettymys kun tulokas olikin tyttö. Ehdin kelata mitä nyt muut sanoo, olen pettänyt muiden odotukset suvun jatkajasta. Vanha maataloussuku piti poikaa selvästi hienompana ja tyttöä kakkosvaihtoehtona. Toisessa raskaudessa olin kaukaa viisas ja selvitin sukupuolen yksityisellä etukäteen. Niinpä osasin varautua toiseen tyttöön ja sanoa sen pojan toivojillekin että tyttö tulee. Synnytyksen jälkeen olin haltioitunut tytöstä, heti nautin kybällä pienestä prinsessasta jota olin jo odotellut. Kolmas selvisi ultrassa pojaksi ja olihan se mahtava tunne että saa kokea myös pojan elämää koska vauva jäi viimeiseksi meille.

hänkin olisi pojan halunnut, mutta kaikki sanoivat että kyllä ne tytöt poikia taloon tuo. Ja niin toivatkin, kaikilla on nyt komeat sulhaset:)

Mullekin oli kova paikka kuulla että meille tulee kolmas tyttö. Olen aina haaveillut pienestä pojasta ja kun taas kerran sai kuulla ettei sitä tulekaan niin kyllä tuli kotona itkettyä ja surtua. Enhän toki tuota tyttöä vaihtaisi pois, mutta vieläkin tuntuu kuin jotain puuttuisi elämästäni. En tiedä miksi tämä reaktio on näin voimakas, en toki ole pettynyt olemassaoleviin lapsiini mutta monesti musta tuntuu katkeralta kun kuulen että joku saa pojan tai näen suloisia poikia äiteineen jossain. Tuntuu pahalta kun toiset saa sellaista mitä olisi itse niin kovin halunnut. Mies tahtoisi kyllä vielä neljännen lapsen, saa nyt nähdä aletaanko siihen vielä. Eniten pelkään sitä jos joudun taas pettymään, ja sitten se on todella lopullista koska viittä lasta meille ei tule.

Miksi toisen sukupuolen toivomista todella niin hyssytellään ja mahdollista pettymyksen tunnetta paheksutaan. Ja tuntuu, että nimenomaan niin päin, että poikaa ei saisi toivoa.



Itse olen aina toivonut poikaa, en vaan haluaisi sukuni naisgeeneejä jatkaa. Olen aina pitänyt miesten maailmasta enemmän. Niin yksinkertaista se on.

molempia sukupuolia. Ei siinä ole mitään hävettävää.

että mitä eroa on olla äiti tytölle tai pojalle.

Ihan oikeasti, voisiko joku selvittää asiaa?

Mulla on itselläni sekä tyttö että poika, enkä ole erilainen äiti kummallekaan. Ei ole koskaan ollut mitään : " se on poika/tyttö!!"-fiiliksiä.

Meille on todellakin ihan tuon taivaallisen sama, minkä sukupuolisia nämä lapset ovat.

että mitä eroa on olla äiti tytölle tai pojalle.

Ihan oikeasti, voisiko joku selvittää asiaa?

Mulla on itselläni sekä tyttö että poika, enkä ole erilainen äiti kummallekaan. Ei ole koskaan ollut mitään : " se on poika/tyttö!!"-fiiliksiä.

Meille on todellakin ihan tuon taivaallisen sama, minkä sukupuolisia nämä lapset ovat.

Helppo sanoa kun on niitä kumpaakin,mutta kyllä ne luonne-erot alkavat näkyä kun poika/tyttö kasvaa vanhemmaksi.Pojille tulee poikein leikit ja tytöille tyttöjen.En sano että näin aina tapahtuu,toki voi olla pojalla tytön harrastuksia ja toisinpäin mutta niinkuin yleensä.