Haluatko kysyä jotain elämää paljon kokeneelta?
Eli siis olen saanut kokea elämässäni melkeinpä kaiken ja olen -85 syntynyt.
*13-vuotiaana alkoholi ja tupakka
*15-vuotiaana raiskaus, isä hakkasi + lastenkoti, koulun keskeytys.
20-vuotiaana pilven kokeilut
21-22-vuotiaana eroon kaikesta ikävästä ja elämään tullut mies, yhteinen asunto
23-vuotiaana kihlat
24-vuotiaana.. kohta esikoinen
Kommentit (115)
kutsutko näitä mainitsemiasi asioita _kaikeksi_? Sanoisin, ettet ole elämässäsi vielä kovin paljoa kokenut. Ikäviä asioita toki, mutta ne ovatkin elämässä vain yksi puoli.
Eli siis olen saanut kokea elämässäni melkeinpä kaiken ja olen -85 syntynyt.
*13-vuotiaana alkoholi ja tupakka
*15-vuotiaana raiskaus, isä hakkasi + lastenkoti, koulun keskeytys.
20-vuotiaana pilven kokeilut
21-22-vuotiaana eroon kaikesta ikävästä ja elämään tullut mies, yhteinen asunto
23-vuotiaana kihlat
24-vuotiaana.. kohta esikoinen
ja rupes vielä enemmän huvittamaan "melkeinpä kaiken"
-Isan alkoholisoituminen ja kapakkareissut isan mukana eskarilaista alkaen... ja hanen vakivaltaisuutensa humalaisena.
-Pikkuveljien hoitamisen aloitus koulun jalkeen ollessani 8v, kunnes vanhemmat tulivat kotiin.
-Elainharrastukset, omistimme koiria ja hevosia ja kaikenlaisia jyrsijoita koko elamani ajan.
-Nuoruuden hullut vuodet, alkoholi ja tupakka mutta vain kokeilumielessa.
-Tyontekoa 12-vuotiaasta lahtien joka kesa ja 15v eteenpain koulun jalkeenkin.
-Ulkomaille muutto 19-vuotiaana. Uuden kielen opettelu ja asuminen 2 eri perheessa ja heidan tavoilleen oppiminen ja niista OPPIMINEN, voin kertoa OPIN paljon!
-Ulkomailla opiskelu 3 vuotta (seka railakas opiskelijaelama, seurustelu monen eri kansalaisuutta olevan miehen kanssa).
-Matkustelu ja asuiminen viela kahdessa muussa maassa, toisessa 4kk, toisessa 8kk.
-Puolison loytyminen ja ja muutto Suomeen. Elaminen Suomessa monikulttuurisena perheena, rasismin kokeminen.
-Muutto jalleen ulkomaille, jossa asuttu nyt 11 vuotta.
-Tyoskentely vaativassa ammatissa ja sen haasteet.
-Kolmen lapsen monikulttuurinen kasvatus, perheen sisaiset 3 kielta ja kulttuuria...
-Omat terveysongelmat.
-Ja varmasti monen monta muutakin asiaa loytyy joista olen kasvanut henkisesti ja saanut elamankokemusta.
Ehkä me laskemme kokemukseksi myös ne asiat, jotka opettavat. Itse sanoisin tässä esimerkissä hevostelun ja ulkomailla asumisen. Sekä työskentelyn vaativassa ammatissa.
eli joku 30-vuotias voi olla oikeasti kokenut enemmän kuin 50-vuotias. Mutta silti ei ap:llä tuntunut avauksen perusteella kovin paljoa elämänkokemusta olevan.
sain hyvät naurut :D
Olen itsekkin ollut sijoitettuna ja nähnyt kymmeniä kaltaisiasi ja huomattavasti pahempaakin kokeneita. Joten ikäväksesi totean: et todellakaan ole mikään erityisen elämää kokenut.
se vasta kokenut olenkin. pilven lisäksi olen vetänyt kokaiinia, asunut ja työskennellyt ulkomailla, luonut uraa, tehnyt lapsia yms yms
sain hyvät naurut :D
Olen itsekkin ollut sijoitettuna ja nähnyt kymmeniä kaltaisiasi ja huomattavasti pahempaakin kokeneita. Joten ikäväksesi totean: et todellakaan ole mikään erityisen elämää kokenut.
Ja lähinnä pyysin kysymyksiä aiheisiin viitaten!
Täällä mennään ihan asian vierestä!
ap
Ja minäkin työskentelen lasten parissa. Vaan totuus on toinen kun olet valvonut ja valvonut öitä, pinna kireällä päiviä, ehkä viikkoja ja lapsi kiukkuaa sinulle. Et voi etukäteen tietää, miten tulet reagoimaan.
t. 24-vuotias äiti
Minunkin isäni löi meitä lapsena ja ihan selvinpäin. Pinnansa oli niin lyhyt. Vannotin, että omani kasvatan aivan eritavoin ja niin haluan edelleenkin. Mutta et usko miten sitä muuttuu kun sen lapsen saa. Lapsi ei aina vain istu ja hymyile, lapsi voi olla joskus äärimmäisyyksiin asti rasittava. Olen kerran jos toisenkin saanut tosissani purra hammasta kun on meinannut hermo mennä tuon uhmiksen kiukutteluihin. Siinä sitä sitten tajuaa, mitä on omilla vanhemmilla päässä liikkunut ja voin sanoa, ettei ole ollut helppoa tajuta, etten itsekään ole niin paljoa erilainen kuin isäni.
t. 24-vuotias äiti
Nimenomaan olen ollut noiden tapahtumien jälkeen mieltä jos joskus saan itse lapsia en missään nimessä kasvata heitä samallalailla kuin minut kasvatettiin!
apvaro ettet tule samanlaiseksi itse väkivalta periytyy,samoin huono sos.status.
Niin olen hoitanut viikkoja. Niin kaksosia kuin yhtä lasta. Niin päiväkodissa, eskarissa kuin sukulaistenkin yötä päivää.
Pinna siinä on välillä kireällä kun lapsi huutaa ja meuhkaa mutta ikinä ei ole tullut noissa tilanteissa edes mieleen että voisin satuttaa toista. ei ikinä!
ap
katsos kun ketään ei kiinnosta sinun tusina elämäsi. Eiköhän jokaisesta tunnu, että oma elämä on jotenkin "erityinen". Sinulta kyseleminen on yhtä kiinnostavaa kuin joku av-mamma tekisi aloituksen: "hei olen kotiäiti, teen päivisin ruokaa, siivoilen ja ulkoilen lasten kanssa. Haluatko kysyä minulta jotain?".
Ja lähinnä pyysin kysymyksiä aiheisiin viitaten!
Täällä mennään ihan asian vierestä!
ap
Mainitsit tuossa että ilman kallonkutistajaa olet pärjännyt. Ajatteletko ettei siitä olisi sinulle mitään hyötyä? Itse olen myös ns. paljon kokenut, myös sen kallonkutistajan. Ja ihan vinkkinä, sitä oppii analysoimaan itseään ja elämäänsä kun sellaisella käy.
katsos kun ketään ei kiinnosta sinun tusina elämäsi. Eiköhän jokaisesta tunnu, että oma elämä on jotenkin "erityinen". Sinulta kyseleminen on yhtä kiinnostavaa kuin joku av-mamma tekisi aloituksen: "hei olen kotiäiti, teen päivisin ruokaa, siivoilen ja ulkoilen lasten kanssa. Haluatko kysyä minulta jotain?".
Ja lähinnä pyysin kysymyksiä aiheisiin viitaten!
Täällä mennään ihan asian vierestä!
ap
Mainitsit tuossa että ilman kallonkutistajaa olet pärjännyt. Ajatteletko ettei siitä olisi sinulle mitään hyötyä? Itse olen myös ns. paljon kokenut, myös sen kallonkutistajan. Ja ihan vinkkinä, sitä oppii analysoimaan itseään ja elämäänsä kun sellaisella käy.
Ja minäkin työskentelen lasten parissa. Vaan totuus on toinen kun olet valvonut ja valvonut öitä, pinna kireällä päiviä, ehkä viikkoja ja lapsi kiukkuaa sinulle. Et voi etukäteen tietää, miten tulet reagoimaan.
t. 24-vuotias äiti
Minunkin isäni löi meitä lapsena ja ihan selvinpäin. Pinnansa oli niin lyhyt. Vannotin, että omani kasvatan aivan eritavoin ja niin haluan edelleenkin. Mutta et usko miten sitä muuttuu kun sen lapsen saa. Lapsi ei aina vain istu ja hymyile, lapsi voi olla joskus äärimmäisyyksiin asti rasittava. Olen kerran jos toisenkin saanut tosissani purra hammasta kun on meinannut hermo mennä tuon uhmiksen kiukutteluihin. Siinä sitä sitten tajuaa, mitä on omilla vanhemmilla päässä liikkunut ja voin sanoa, ettei ole ollut helppoa tajuta, etten itsekään ole niin paljoa erilainen kuin isäni.
t. 24-vuotias äiti
Nimenomaan olen ollut noiden tapahtumien jälkeen mieltä jos joskus saan itse lapsia en missään nimessä kasvata heitä samallalailla kuin minut kasvatettiin!
apvaro ettet tule samanlaiseksi itse väkivalta periytyy,samoin huono sos.status.
Niin olen hoitanut viikkoja. Niin kaksosia kuin yhtä lasta. Niin päiväkodissa, eskarissa kuin sukulaistenkin yötä päivää.
Pinna siinä on välillä kireällä kun lapsi huutaa ja meuhkaa mutta ikinä ei ole tullut noissa tilanteissa edes mieleen että voisin satuttaa toista. ei ikinä!
ap
lähinnä pyysin kysymyksiä aiheisiin viitaten!
Täällä mennään ihan asian vierestä!
ap
lähinnä pyysin kysymyksiä aiheisiin viitaten!
Täällä mennään ihan asian vierestä!
ap
ole sitä elämänkokemusta niin erityisen paljon, että joku haluaisi sulta jotakin kysyä. Tajusitko?
olet kerran melkeinpä kaiken kokenut.
Millaista oli synnyttää lapsi?
Millaista oli kokea ero?
Millaista oli kokea vanhempasi kuolema?
Millaista oli saada vakava sairaus?
Millaista oli kun sisaresi saivat lapsia?
Millaista oli pettää ja tulla petetyksi?
Millaista oli kun lapsesi lensivät pesästään?
Millaista oli kun tuli isoäidiksi?
on kysymys: Suhtaudutko halveksivasti ihmisiin, jotka käyvät ammattiauttajalla ongelmiensa takia? Kun sinä et ole romahtanut, koetko, että olet parempi kuin vaikka terapiassa kävijät?
on kysymys: Suhtaudutko halveksivasti ihmisiin, jotka käyvät ammattiauttajalla ongelmiensa takia? Kun sinä et ole romahtanut, koetko, että olet parempi kuin vaikka terapiassa kävijät?
olet kerran melkeinpä kaiken kokenut.
Millaista oli synnyttää lapsi?
Millaista oli kokea ero?
Millaista oli kokea vanhempasi kuolema?
Millaista oli saada vakava sairaus?
Millaista oli kun sisaresi saivat lapsia?
Millaista oli pettää ja tulla petetyksi?
Millaista oli kun lapsesi lensivät pesästään?
Millaista oli kun tuli isoäidiksi?
1. Lasta en ole vielä synnyttänyt mutta kerron toki parin viikon päästä kun näin tapahtuu että millaista se on.
2. Ero on vittumaista. Lastenkodissa asuttuani olin kihloissa ja silloinen mieheni petti minua entisen akkansa kanssa ja aina aamuisin herätessäni oli vaikeaa ja itkin.
Tätä kesti todella kauan ennenkuin pääsin yli erosta.
3. Ei ole vanhempi kuollut vielä. Isälläni on tosin syöpä ja elinikää ennustettu 5 vuotta. Tuntuu kauhealta edes ajatella jos jompikumpi vanhemmistani kuolisi.
4. Vakavaa sairautta en ole kokenut, mutta uskon sen olevan kova paikka ihmiselle jolla tällainen on tapahtunut. En toivo sellaista kellekään.
5. Sisareni on nuorempi eikä hänellä vielä ole lapsia eikä pysty yrittämään, koska hänellä on myös vakava sairaus johon joutuu syömään lääkkeitä ja lääkärissä kieltäneet lasten yrittämisen ainakin toistaiseksi lääkkeiden takia. Siskoni oli ihan murtunut ja kyllä se otti koville.
6. Kauheaa! Kadun sitä kun olen joskus niin tehnyt ja ei se mukavalta tunnu omalle kohdallekaan.
7. Olen itse sen verran nuori ettei lapseni ole vielä lentäneet pesästä. Odotan sitä esikoistani tänne pesään nyt ensinnäkin.
8. Kuten sanottua niin ikäni on 24 joten en voi olla vielä isoäiti mutta uskon sen olevan ihanaa. Äitini on mielissään :)
-ap-
muut voivat tehdä sen puolestasi.
-ap
lähinnä pyysin kysymyksiä aiheisiin viitaten!
Täällä mennään ihan asian vierestä!
ap
ole sitä elämänkokemusta niin erityisen paljon, että joku haluaisi sulta jotakin kysyä. Tajusitko?
se vasta kokenut olenkin. pilven lisäksi olen vetänyt kokaiinia, asunut ja työskennellyt ulkomailla, luonut uraa, tehnyt lapsia yms yms