Haluatko kysyä jotain elämää paljon kokeneelta?

kuten mm. se sinun ikäisesi tyttö jolla taisi olla pikkasen enemmän sitä kokemusta ja viisautta kuin myös nöyryyttä.

Tämä kommentti on ketjun parhain ja minusta kiva että joku toivottaa minulle kaikkea hyvää näiden ilkeiden sivukommenttejen välistä :)

no ei kysymyksiä nyt, mutta toivon elämääsi uusia positiivisia kokemuksia paljon iloa ja valoa, rakkautta, rahaa ja kaikkea hyvää!!

vilpittömästi t. kolmen lapsen äiti 29v.

Tästä ketjusta ei voi muuta enää ajatella, että on suomalaiset sitten kateellisia kaikesta. Jopa tällainen asia kommentoidaan tyyliin "minulla se vasta huonommin on mennyt kuin naapurilla", anna mun kaikki kestää...



Toisilla ihmisillä on vastoinkäymisiä elämässä enemmän, toisilla vähemmän. Jollekin pienikin vastoinkäyminen voi olla erittäin vaikea asia, toiselle sama kokemus voi olla sellainen, jonka ohittaa vähällä..

JOs kokeminen on sitä, että elää elämää ja näkee asioita, ei voi kokea enempää kuin toinen samanikäinen. Voi kokea erilaisia asioita, mutta ei enempää.



Ehkä tämä on saivartelua, mutta semmoista mietin.

ja hänellä on edelleen asenne että yksin on pärjättävä ja kaikki muut ihmiset tässä maailmassa (myös minä) tahtovat hänelle pahaa. Onko sinulla ollut vastaavaa ja jos niin miten olet päässyt siitä yli vai oletko? Muita vinkkejä minulle?

mun miehellä on samanlainen menneisyys ja hänellä on edelleen asenne että yksin on pärjättävä ja kaikki muut ihmiset tässä maailmassa (myös minä) tahtovat hänelle pahaa. Onko sinulla ollut vastaavaa ja jos niin miten olet päässyt siitä yli vai oletko? Muita vinkkejä minulle?

Minulla oli samanlaisia kokemuksia ja pidemmän aikaa.

Elämä siis suoraansanottuna on potkinut niin vähemmän kuin hieman enemmänkin päähän ja tuntunut että vasta hiljattain uuden mieheni myötä mentäisiin ylämäkeen eikä alamäkeen.

En oikein osaa muuta sanoa kuin että ajan kanssa se menee ohi. Toki tulee hetkiä jolloin mietin kaikkea tätä menneisyyttäni ja olen ihmetellyt asiaa miten olen jaksanut vaan olla niin vahva etten sitten vajonnut niin alas että olisin tehnyt itsemurhan.

Monta kertaa suunnittelin, mutta se jäi suunnittelu asteelle.

Aika opettaa. Hetkellisesti minua auttoi 3-vuotta lastenkodissa eripaikkakunnalla ja entiset kaverit jäi taakse, mutta missään kallon kutistajalla en ikinä ole käynyt, että pärjännyt hyvin ilman niitä.

ap

vinkkejä?

matkustella ympäri maailmaa ja kohdata muita kulttuureja?

ihan normi wt-edustaja

mun miehellä on samanlainen menneisyys ja hänellä on edelleen asenne että yksin on pärjättävä ja kaikki muut ihmiset tässä maailmassa (myös minä) tahtovat hänelle pahaa. Onko sinulla ollut vastaavaa ja jos niin miten olet päässyt siitä yli vai oletko? Muita vinkkejä minulle?

Minulla oli samanlaisia kokemuksia ja pidemmän aikaa. Elämä siis suoraansanottuna on potkinut niin vähemmän kuin hieman enemmänkin päähän ja tuntunut että vasta hiljattain uuden mieheni myötä mentäisiin ylämäkeen eikä alamäkeen. En oikein osaa muuta sanoa kuin että ajan kanssa se menee ohi. Toki tulee hetkiä jolloin mietin kaikkea tätä menneisyyttäni ja olen ihmetellyt asiaa miten olen jaksanut vaan olla niin vahva etten sitten vajonnut niin alas että olisin tehnyt itsemurhan. Monta kertaa suunnittelin, mutta se jäi suunnittelu asteelle. Aika opettaa. Hetkellisesti minua auttoi 3-vuotta lastenkodissa eripaikkakunnalla ja entiset kaverit jäi taakse, mutta missään kallon kutistajalla en ikinä ole käynyt, että pärjännyt hyvin ilman niitä. ap

Kun olen niin paljon suhteeseemme panostanut ja tehnyt asioita miehen eteen mutta hän ei näe sitä eikä ymmärrä että vastavuoroisesti hänen pitäisi myös joskus tehdä jotain minun tai lapsiemme eteen aika ajatella vain omaa napaa. Uskotko että on mitään mitä voin tehdä? paitsi luovuttaa (jolloin hän saa todeta olleensa kokoajan oikeassa) tai antaa olla ja jaksaa tätä parisuhdetta sellaisena kuin tämä on..

en muista numeroani, ehkä 3

sulla on opiskelun ja työelämän saralta? Entä harrastusten ja ystävien?



Eihän elämänkokemus yksinomaan ole niitä vastoinkäymisiä.

vaan se, onko oppinut kokemuksistaan mitään.

nyt herran tähden vetäkö sitä kateuskorttia joka asiaan. Voisko tähän juttuun liittää vielä jotenkin natsit ja fasismin? En itsekään keksi "järkevää" syytä sille, miksi aloittajalle on vastattu melko kipakasti, eihän siinä mitään pahaa ollut.



Ehkä se vaan kuulostaa vähän lapselliselta sanoa, että on 24- vuotiaana kokenut paljon elämää noiden mainittujen asioiden vuoksi. Siis olihan ne kauheita kokemuksia suurin osa, mutta ehkä raiskausta lukuunottamatta monikin on jollain lailla ollut niiden kanssa tekemisissä. Eihän tässä keskustelussa muutenkaan toki mitään järkeä ole. Mutta ehkä jos ap olisi vaikka syntynyt poikana, mutta käynyt sukupuolenvaihdosleikkauksessa, joutunut sotavangiksi, olisi ydinfysiikan professori, ja viettänyt yön Barack Obaman kanssa, niin tuntuisi, että onpa kokenut..

väitättekö ihan tosissanne, että ap:n elämä on normaalia????



Ei minua ole hakattu, en ole käyttänyt huumeita, ei minua ole raiskattu. Minä koen itseni ns. normaaliksi. Onko suurin osa täällä noin kovia kokeneita, että kokevat ap:n jutut normaaleiksi? Kauheaa!



Kokemusta on minullakin 35 vuoden verran. Ehkä ap laittoi otsikon vähän tyhmästi, mutta eikö teitä muu kiinnosta kuin tarkertua siihen? Ehkä tosiaan on kovia kokeneita joukossa, kun tuntuu olevan huono itsetunto. Miksi muuten tarkertua sanoihin?

Sellainen tuli mieleen, että oletko ajatellut, että kokemasi jälkeen voisit vielä joskus tarvita ammattiapua? Jos nyt menee hyvin, niin myöhemmin voi toki tulla ongelmia. Toivottavasti ei, mutta jos tulee, niin haethan sitten apua ja käsittelet kokemiasi asioita!



T: 119, kaikella ystävällisyydellä

- irtisanominen työstä josta pitää

- työttömyys

- masennus

- läheisen sairastuminen ja kuolema, jota pystyy itse vain sivusta seuraamaan

- lapsettomuus ja rankat, tuloksettomat hoidot



on mulla kyllä ikää enemmän kuin 24 vuotta, eikä elämässäni ole koskaan ollut väkivaltaa tai huumeita