Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olet siis tartuttanut lapsiisi saman hysterian ja pelon- Kyse koirista
18.01.2010 |
vastasin tuohon toiseen ketjuun, mutta jäi vaivaamaan. Jas vaikka saisin tällä avauksella enemmän pohdintaa asiaan. Alla siis minun vastaukseni kejuun.
Siis kerroin että niin minä kuin lapsenikin pelkäämme vapaana juoksevia koiria ja olin sitä mieltä, että koirat tulisi olla kiinni yleisillä paikoilla kuten esim. pulkkamäessä, johon toinen keskustelu liittyi.
Eli jos lapset pelkäävät koiria, niin syy on aina vanhemmassa, joka on opettanut lapsensa pelkäämän koiria. Se joka on tätä mieltä, niin miten kommentoit tuota meidän pelon syntymistä. Ja edelleenkään en ymmärrä, että pitäisikö minun sietää vapaana juoksevat koirat yleisillä paikoilla? Ja opettaa lapsilleni, ettei ne mitään tee, ne on kilttejä ja jos kaatavat ja purevat vaatteita niin ylös vaan, sehän on VAIN koira?
Luulen, että sekin, että en pidä koirista johtuu itse koiria enemmän juuri niiden omistajista ja toisen pelon mitätöimisestä ja siitä että en pidä tuolla tavalla ajattelevien koirien omistajista.
Tuossa tapauksessakin koiran omistajat vain naureskelivat ja sanoivat, että ei se mitään pahaa, se vain leikki. MIstä ihmeestä minä sen olisin voinut tietää? Ja onko omistjille ihan normaalia, että koira leikkiessään puree paiadn hupun ja lippiksen ihan hajalle? Eivät edes tarjoneet mitään korvausta. No eipä sille tallille tarvinnut rahojani tuhlata.
[quote]
Itse en ole koskaan ollut mikään koiraihminen ja minua on joskus nuorena koira purrut. Tästä en ole lapsille kertonut, eikä muutenkaan olla oltu koirien kanssa tekemisissä. Sen olen sanonut, ettei esim. kaupan ulkopuolella olevaa koiraa saa mennä silittämään ilman omistajan lupaa.
Mutta lapsille tämä koirakammo tuli siitä, kun oltiin kerran yhdellä hevostallilla ja omistajan koirat juoksi siellä vapaana. Toinen koirista sai jonkun päähänpinttymän lapseni lippiksestä vaikka en sitä heti tajunnut, että miksi niin käyttäytyi. Hyppi 5-vuotiaan selkää vasten (oli noin saksanpaimenkoiran kokoinen eli iso koira). Monta kertaa hyppi selkää vasten ja louskutti hampaitaan yhteen pään päällä ja sivuilla. Ja vaikka kuinka monta kertaa työnsin koiran pois, niin siitä vain vauhkoontui. Loppujen lopuksi kaatoi lapsen maahan ja otti lippiksen. Tässä samassa lapsen hupparin huppuosa oli jo purtu rikki, joten ihan pienistä puremista ei ollut kyse. Onneksi ei "vahingossa" purrut korvaa, poskea tms. Ja oltii lapsen kanssa ekaa kertaa tallilla, joten ei oltu koiraa aikaisemmin nähty ja jos joku väittää, että lapseni oli joskus tehnyt koiralle jotakin, niin ei ollut.
Tuosta jäi meille kaikille aika kova pelko koiria kohtaan. Tuota ennen en oikeastaan pelännyt, mutta tuosta opin, että ihan aivottomiakin koiria tai niiden omistajia on olemassa.
Lainaus:
13 olet siis tartuttanut lapsiisi saman hysterian ja pelon?
[/quote]
Kommentit (137)
mutta tuntuu, että vastuuttoman koiranomistajan ainoa keino on siirtää huomio oikeasta ongelmasta muualle. Vaikka sitten jonkun kirjoittajan kielioppivirheeseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aina rakastanut koiria, kunnes eräs puri 1-vuotiastamme todella pahasti mm. kaulaan. Sen jälkeen olen kyllä oikeasti pelännyt koiria, varsinkin jos liikkuvat lasten lähellä. Kai olen onnistunut peittämään pelkoni, koska lapsi ei (onneksi) pelkää koiria, ei luultavasti muista/tajua mitä hänelle aikaisemmin tapahtui.
Vaikka edelleen pidän koirista, en voi sietää vapaana juoksevia koiria jos lähistöllä on lapsia. Ihan käsittämätöntä että jotkut päästävät koiransa juoksemaan vapaana vaikkapa lasten leikkipuiston tai pulkkamäen lähellä. Jos vieras koira juoksee kohti minun lastani niin minä potkaisen koiraa niin kovin kuin ikinä pystyn ja toivon että koira pysähtyy potkun voimasta, varoitus vaan koiranomistajille jotka pitävät koiriaan vapaana!
t. eräs jolla oli lähellä lapsen menettäminen koiran takia
moni lapsi alkaa pelätä koiria ihan syystä. Miettikää miltä pienestä ihmisestä tuntuu kun iso hurtta jolkottelee kohti! Minua on lapsena vapaana ollut koira purrut käteen enkä koe olevani mitenkään hysteerinen vaikka edelleen inhoan vapaana juoksevia koiria.
Oliko syy vain ja ainoastaan sinussa?
Tämä on minusta juuri se pelottava ajatustapa joissakin koiranomistajissa. Omissa koirissa ei voi olla mitään vikaa tai syytä.
Ihmeen vähän koiranomistajat ovat tähän kommentoineet...
Itse olen aina rakastanut koiria, kunnes eräs puri 1-vuotiastamme todella pahasti mm. kaulaan. Sen jälkeen olen kyllä oikeasti pelännyt koiria, varsinkin jos liikkuvat lasten lähellä. Kai olen onnistunut peittämään pelkoni, koska lapsi ei (onneksi) pelkää koiria, ei luultavasti muista/tajua mitä hänelle aikaisemmin tapahtui. Vaikka edelleen pidän koirista, en voi sietää vapaana juoksevia koiria jos lähistöllä on lapsia. Ihan käsittämätöntä että jotkut päästävät koiransa juoksemaan vapaana vaikkapa lasten leikkipuiston tai pulkkamäen lähellä. Jos vieras koira juoksee kohti minun lastani niin minä potkaisen koiraa niin kovin kuin ikinä pystyn ja toivon että koira pysähtyy potkun voimasta, varoitus vaan koiranomistajille jotka pitävät koiriaan vapaana! t. eräs jolla oli lähellä lapsen menettäminen koiran takia
Kyllä on myös jokaisen vanhemman vastuulla pitää lapsensa järjestyksessä niin, että vaaratilanteita ei synny. Kuin myös koirat ovat koiranomistajien vastuulla. Erityisesti täytyy tiedostaa se, että lapsi tulee vierailemaan koiran reviirille (talli, piha).
Itse komppailisin nro 12 melko pitkälle.
Meillä on myös koiria, jotka tulevat hyvin toimeen lapsemme kanssa (1,5-vuotias). Isompiin lapsiin, liikkeeseen, kirkumiseen jne eivät ole tottuneet, joten en päästä koiria kuin hallitusti ja yksi kerrallaan tapaamaan lapsia. Monesti lapset siis itse (ja vanhempansa) haluavat tutustua koiriimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmilla talleilla on jokunen koira ainakin silloin tällöin, koska usein hevosihmisillä on myös koiria tai muita eläimiä, jotka voivat olla tallilla mukana. Jos ei halua olla tiettyjen eläinten kanssa tekemisissä, ei kannata mennä tallille ollenkaan.
Tuo tilanne oli selvästi ikävä, mutta JOS HALUAA OPETTAA SEN LAPSEN TULEMAAN TOIMEEN KOIRIEN KANSSA, huom JOS!, et saa itse säikähtää irralllaan olevaa koiraa ja näyttää sitä lapsellesi. Noista tilanteista selviää sillä, että osaa toimia koiran kanssa ja ymmärtää jotain koiran ajatusmaailmasta ja toimintatavoista. Jos oma asenne on se, että koirat ovat pahoja ja purevat, sinulla (ja lapsillasi) tulee olemaan ikuisesti ongelmia asian kanssa.
Ymmärrän kyllä sen, että ihmiset eivät pidä kadulla irti juoksevista koirista, ja että jotkut koirat käyttäytyvät ikävästi, esim. hyppiminen on erittäin ikävää ja sellainen pitäisi pystyä estämään viimeiseen asti. Näitä tilanteita kuitenkin tulee elämän varrella olemaan, ja sen hankalampia ne ovat mitä enemmän koiria pelkää.
Mutta parasta lääkettä itse koirapelkoon on se, että opettelee itse ja opettaa lapsensakin toimimaan oikein koirien kanssa.
Tulette tapaaamaan koiria jatkossakin, joten nyt kysytään sinulta haluatko jumittaa ajatuksessasi, että koirien omistajien pitää pitää lemmikkinsä kaukana teistä, vai hyväksytkö sen, että myös sinä voit tehdä jotain tilanteen parantamiseksi.
Pitää lapsensa järjestyksessä... en tiedä millaisessa järjestyksessä, riittääkö jos kävelevät normaalisti jalkakäytävällä huutamatta, juoksematta, hyppimättä jne.? Silti koirien kävelyttäjät antavat niiden karvakasojen tulla nuuskimaan lastani ja minua, antavat niiden räksyttää peräämme, pitävät koiria irti ja kusetuttavat ne yleisten teiden varsille. Eikö heitä saa järjestykseen? Ei tulisi mieleenkään mennä lasten kanssa koiran reviirille ja totisesti toivon myös päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut aina todella eläinrakas ihminen , mutta nuorempi tytär ,4v , on aivan hysteerinen kun näkee koiria tms .
Se ei ole opittua pelkoa !!
että jos lapsesi pelkää koiria noin kovasti, teidän pitäisi koittaa ratkaista ongelma vaikka tutun, kiltin koiran (ja sen omistajan) kanssa. Mitä kauemmin pelko jatkuu, ja jos osoitatte, että se on aiheellista, sen hankalammaksi asia muuttuu.
Silti koirien kävelyttäjät antavat niiden karvakasojen tulla nuuskimaan lastani ja minua, antavat niiden räksyttää peräämme, pitävät koiria irti ja kusetuttavat ne yleisten teiden varsille. Eikö heitä saa järjestykseen?
Kenen oikeasti pitää saada järjestykseen ja mitä? Koko väestön ruveta harjoittuttamaan itseään koirakouluttajiksi vai #¤#¤%#¤& koiranomistajien opetella pitämään rakkinsa ruodussa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole vieraita koiria päästetty kun ovat olleet pieniä.
Oma koira antaa panna itsensä vaikka solmuun, eikä sitäkään koskaan jätetty kahden lapsen kanssa.
Miten voi päästä koira puremaan 1-vuotiasta kaulaan?
Silti koirien kävelyttäjät antavat niiden karvakasojen tulla nuuskimaan lastani ja minua, antavat niiden räksyttää peräämme, pitävät koiria irti ja kusetuttavat ne yleisten teiden varsille. Eikö heitä saa järjestykseen?
Kenen oikeasti pitää saada järjestykseen ja mitä? Koko väestön ruveta harjoittuttamaan itseään koirakouluttajiksi vai #¤#¤%#¤& koiranomistajien opetella pitämään rakkinsa ruodussa!!!
valittamiseen, tuulimyllyjä vastaan taisteluun, voihan sitä ottaa tällaisen asenteen. Mutta jos haluaa tehdä omasta elämästä edes hieman miellyttävämpä (kutsutaan positiiviseksi elämänasenteeksi muuten sitä myönteisten ratkaisumallien löytämistä), voi lähteä ajatuksesta, että miten tulla parhaiten toimeen näiden ikävien tilanteiden kanssa. Siten, että opettelen tulemaan toimeen koirien kanssa jolloin voin luopua peloistani ainakin tilanteessa, jossa vastassa oleva koira ei ole oikeasti vaarallinen (koiriakin oppii muuten halutessaan lukemaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kutsutaan positiiviseksi elämänasenteeksi
Ja sitä että koiranomistaja tajuaa pitää koiransa käytöksestä huolta kutsutaan vastuuntunnoksi.
mutta miten niin koira ei pääsisi lasta puremaan, helpostikin? Yksivuotias on vajaan metrin mittainen. Kun sellainen tappi ulkoilee vaikkapa yleisellä, aidattomalla pihalla ja joku torspo on päästänyt koiransa irti, niin kauanko siltä koiralta menee juosta sen metrisen tapin kaulaan kiinni? Ja kuinka paljon ponnistuksia se vaatii vaikkapa ihan keskikokoiselta koiralta? Jos vaikka äiti on, sanotaan kahden metrin päässä? Niin vaikka se äiti non-stop tapittaisi sitä lastaan, niin olisiko niin kummallista, että vapaana juokseva koira ehtisi lapsen kaulaan kiinni?
Ei ole paljoa äireellä nokankoputtamista, jos koira hyökkää ns. puskista lapsen kimppuun.
Näitä ketjuja lukiessa tulee kyllä mieleen, että harvassa ovat fiksut koiranomistaja (onneksi heiltäkin kommenttia on tullut) ja taajassa nämä helevetin maailmannavat, jotka eivät vain tajua a) lakia b) koirien luonneta c) pienten lasten psykologiaa ja joilla ei ole karvaakaan kykyä ottaa toinen ihminen huomioon.
Ja ei, meillä ei olla hysteerisiä koirien suhteen. Käymme puolitoistavuotiaani kanssa aina moikkailemassa kadulla vastaantulevia koiria, kunhan ne ovat kiinni ja omistajalta on varmistettu, että lähikontakti on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan opetella kommunikoimaan koiran omistajan kanssa, koska sillä omistajalla on vastuu koiran käytöksestä, ei ulkopuolisilla ihmisillä! Koiran omistaja on kämmännyt sillä sekunnilla, kun jonkun toisen ihmisen pitäisi tulla hänen koiransa kanssa "toimeen" yhtään mitenkään. Jos minun koirani olisi hyppinyt lapsen päälle ja repinyt hänen vaatteitaan, olisin häpeissäni siitä etten tajunnut ehkäistä/keskeyttää tilannetta, ja myös pahoillani lapsen puolesta. Ei tulis mieleenkään alkaa sönköttämään kenenkään elämänasenteesta yhtään mitään.
ja en todellakaan ymmärrä tota että jotkut pitävät koiraansa vapaana, VARSINKAAN JOS LÄHISTÖLLÄ ON VIERAITA IHMISIÄ, saatika lapsia. kaikki eivät pidä koirista, jotkut pelkäävät koiria, joillakin voi olla paha allergia, jne.. Kyllä tekis mieli tehdä välillä samoin kuin joku kertoi aina tekevänsä, eli ottaa vapaa koira hihnaan ja viedä omistajalleen.
vaan opetella kommunikoimaan koiran omistajan kanssa, koska sillä omistajalla on vastuu koiran käytöksestä, ei ulkopuolisilla ihmisillä! Koiran omistaja on kämmännyt sillä sekunnilla, kun jonkun toisen ihmisen pitäisi tulla hänen koiransa kanssa "toimeen" yhtään mitenkään. Jos minun koirani olisi hyppinyt lapsen päälle ja repinyt hänen vaatteitaan, olisin häpeissäni siitä etten tajunnut ehkäistä/keskeyttää tilannetta, ja myös pahoillani lapsen puolesta. Ei tulis mieleenkään alkaa sönköttämään kenenkään elämänasenteesta yhtään mitään.
Erityisesti seuraava kohta: Koiran omistaja on kämmännyt sillä sekunnilla, kun jonkun toisen ihmisen pitäisi tulla hänen koiransa kanssa "toimeen" yhtään mitenkään.
Ja takuulla saa koiran estettyä hyökkäämästä.
Luetko sä ollenkaan tekstejä, joihin kommentoit? Kirjoitin, että jos yksivuotias ulkoilee äitinsä kanssa yleisellä pihalla, jota ei ole aidattu, ja äiti on esimerkiksi kahden metrin päässä (aika tavallinen tilanne, tuskin teistä kukaan on kakaraansa liimautunut) ja irrallaa oleva koira juoksee esim. kulman takaa ja hyökkää?
Oletteko te koiranomistajat todella sekä yksinkertaisia ETTÄ lukutaidottomia?
Aivan ehdottomasti suosittelen pitämään sitä ylimääräistä hihanaa mukana (mulla parin euron kevyt nailonhihna, joka fleksissä kiinni) koska jonain päivänä teitä vastaan voi tulla irtokoira, jolle sun pentu on vaan välipala. Silloin on iso apu siitä, että sä saat ton irtokoiran kiinni ennen kuin se käy sun koiran kimppuun + jos jotain tapahtuu niin sulla on koira siinä kiinni, eikä sen omistaja pääse karkaamaan vaan joutuu jäämään siihen selvittämään tilanteen. Mä aloin kantaa tuota hihnaa mukana kun saksanpaimenkoira kävi oman koiranpentuni kimppuun varoittamtta, puri sen siihen kuntoon ettei se voinut kävellä, ja koiran omistaja liukeni jonnekin paikalta. Koirallani kestä pitkään, että se lakkasi pelkäämästä isoja pystykorvaisia koiria.
Alue: Aihe vapaa
Lukemani perusteella en osannut arvioida, että täällä vaaditaan hyvää suomen kieltä. Siirryn takaisin Kielikellon keskustelupalstalle.