Lue keskustelun säännöt.
Olet siis tartuttanut lapsiisi saman hysterian ja pelon- Kyse koirista
18.01.2010 |
vastasin tuohon toiseen ketjuun, mutta jäi vaivaamaan. Jas vaikka saisin tällä avauksella enemmän pohdintaa asiaan. Alla siis minun vastaukseni kejuun.
Siis kerroin että niin minä kuin lapsenikin pelkäämme vapaana juoksevia koiria ja olin sitä mieltä, että koirat tulisi olla kiinni yleisillä paikoilla kuten esim. pulkkamäessä, johon toinen keskustelu liittyi.
Eli jos lapset pelkäävät koiria, niin syy on aina vanhemmassa, joka on opettanut lapsensa pelkäämän koiria. Se joka on tätä mieltä, niin miten kommentoit tuota meidän pelon syntymistä. Ja edelleenkään en ymmärrä, että pitäisikö minun sietää vapaana juoksevat koirat yleisillä paikoilla? Ja opettaa lapsilleni, ettei ne mitään tee, ne on kilttejä ja jos kaatavat ja purevat vaatteita niin ylös vaan, sehän on VAIN koira?
Luulen, että sekin, että en pidä koirista johtuu itse koiria enemmän juuri niiden omistajista ja toisen pelon mitätöimisestä ja siitä että en pidä tuolla tavalla ajattelevien koirien omistajista.
Tuossa tapauksessakin koiran omistajat vain naureskelivat ja sanoivat, että ei se mitään pahaa, se vain leikki. MIstä ihmeestä minä sen olisin voinut tietää? Ja onko omistjille ihan normaalia, että koira leikkiessään puree paiadn hupun ja lippiksen ihan hajalle? Eivät edes tarjoneet mitään korvausta. No eipä sille tallille tarvinnut rahojani tuhlata.
[quote]
Itse en ole koskaan ollut mikään koiraihminen ja minua on joskus nuorena koira purrut. Tästä en ole lapsille kertonut, eikä muutenkaan olla oltu koirien kanssa tekemisissä. Sen olen sanonut, ettei esim. kaupan ulkopuolella olevaa koiraa saa mennä silittämään ilman omistajan lupaa.
Mutta lapsille tämä koirakammo tuli siitä, kun oltiin kerran yhdellä hevostallilla ja omistajan koirat juoksi siellä vapaana. Toinen koirista sai jonkun päähänpinttymän lapseni lippiksestä vaikka en sitä heti tajunnut, että miksi niin käyttäytyi. Hyppi 5-vuotiaan selkää vasten (oli noin saksanpaimenkoiran kokoinen eli iso koira). Monta kertaa hyppi selkää vasten ja louskutti hampaitaan yhteen pään päällä ja sivuilla. Ja vaikka kuinka monta kertaa työnsin koiran pois, niin siitä vain vauhkoontui. Loppujen lopuksi kaatoi lapsen maahan ja otti lippiksen. Tässä samassa lapsen hupparin huppuosa oli jo purtu rikki, joten ihan pienistä puremista ei ollut kyse. Onneksi ei "vahingossa" purrut korvaa, poskea tms. Ja oltii lapsen kanssa ekaa kertaa tallilla, joten ei oltu koiraa aikaisemmin nähty ja jos joku väittää, että lapseni oli joskus tehnyt koiralle jotakin, niin ei ollut.
Tuosta jäi meille kaikille aika kova pelko koiria kohtaan. Tuota ennen en oikeastaan pelännyt, mutta tuosta opin, että ihan aivottomiakin koiria tai niiden omistajia on olemassa.
Lainaus:
13 olet siis tartuttanut lapsiisi saman hysterian ja pelon?
[/quote]
Kommentit (137)
koirakoulun pitäisi käydä että osaisi toimia ap:n esimerkin kaltaisessa tilanteessa. Siis että saksanpaimenkoiran kokoinen hurtta hyppii lasta vasten ja kaataa lapsen maahan ja tekee huppariin reikiä. Oikeasti ei se ole mikään läpihuutojuttu että osaa lukea koiria. Lähipiirissä on yksi koira jota näen säännöllisesti ja jota olen hoitanutkin viikon, enkä silti osaa lukea sitä! Koira on pikkuisen äksy ja vähän väliä löydän itseni miettimästä että mitä se milläkin tarkoittaa. Korianomistajat, teille nämä jutut voi olla itsestään selviä, mutta ette te herranjumala voi olettaa että ne ovat sitä kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Arvaan että joku dobermanni kuitenkin)
Alue on toki yksityinen, mutta silti tämä koiranomistaja piti tallia elinkeinonaan eli siellä käytiin ratsastamassa ja siellä kävi paljon ihmisiä. Missään ei ollut varoituksia vapaana olevista koirista. Toisaalta vaikka ne koirat saisikin olla vapaana, niin minusta se ei osoite koiranomistajalta suurta älykkyyttä, vastuuntuntoa tai harkitsevaisuutta, että pitää koirat vapaana. Etenkin kun hänen elinkeinonsa on kiinni siitä, että ihmiset siellä kävisivät.
Meidän tilanteessa emme ehtineet kävellä autolta kuin pari metriä ja koira juoksi luoksemme. Lapsi käveli ihan nätisti vierelläni, ei juossut, pomppinut tai mitenkään riehunut. Miten siis olisin vielä paremmin pitänyt lapseni järjestyksessä?
Kyllä on myös jokaisen vanhemman vastuulla pitää lapsensa järjestyksessä niin, että vaaratilanteita ei synny. Kuin myös koirat ovat koiranomistajien vastuulla. Erityisesti täytyy tiedostaa se, että lapsi tulee vierailemaan koiran reviirille (talli, piha). Itse komppailisin nro 12 melko pitkälle. Meillä on myös koiria, jotka tulevat hyvin toimeen lapsemme kanssa (1,5-vuotias). Isompiin lapsiin, liikkeeseen, kirkumiseen jne eivät ole tottuneet, joten en päästä koiria kuin hallitusti ja yksi kerrallaan tapaamaan lapsia. Monesti lapset siis itse (ja vanhempansa) haluavat tutustua koiriimme.
Jos lapsi on valvonnassa, ei ongelmaa voi olla.
Ei pitäisi edes vaivautua kommentoimaan näin simppelille populalle, mutta menköön vielä kerran.
Oletko niin tollo, ettet tajua, että LAKI VELVOITTAA pitämään koiran kiinni yleisellä paikalla? Johon myös yleinen leikkipiha kuuluu? Jos koira hyökkää minun _valvonnassani olevan_ lapseni kimppuun, ei siinä ole kaltaisellasi puupökkelöllä mitään selityksiä; se on maija paikalle ja asia selvitetään kamarilla.
En omaa yliluonnollisia voimia tahi ylivertaissen nopeaa liikkumiskykyä, joten hyökkäävän koiran aikeita en ehdi estämään, jos se tulee lapseni kimppuun vaikkapa kulman takaa. Kuinka paljon siinä on sinun mielestäsi reagointiaikaa, sekunti, puoli sekuntia? Mitä teen, heittäydynkö lapseni eteen kadulle, käytänkö vyössäni olevaa heittotähteä vai suoritanko ninjamestarin kung-po-potkun lastani suojellakseni?
Ihan tosi, en jaksa enää ottaa tähän kantaa. Aivan käsittämättömän tyhmää sakkia liikkeellä.
Minulla on 2 lasta, tyttö ja poika. Poika ei ole ikinä pelännyt koiria enkä minäkään, sillä lapsuudenkodissani on aina ollut koiria. Lisäksi molemmilla mummoilla on koirat. Siitä huolimatta tyttäreni on ollut vauvasta asti kovin säikky koirien kanssa, ihan vauvana säpsähteli ja itki koirien haukkumista eikä paljon tyynnyttelyt auttaneet. Nyt puolitoistavuotiaana on ihan paniikissa kun koira häntä lähestyy eikä auta vaikka kuinka rauhoittelen, ettei se koira mitään tee ja kiltti koira on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottaisin sen koiran kiinni ja pelastaisin lapseni - jos kerran on vaarassa.
Noin maalaisjärjellä ja loogisesti ajatellen... Mutta tässä kai onkin enemmän kyse suurista tunteista ja ihmisoikeuksista ja whatnot.
on tyypillistä mallioppimista. Jos äiti on hysteerinen ja vauhko, on lapsikin.
Jos äiti tykkää eläimistä ja käsittelee niitä oikein, lapsikin oppii. Ihan huomaamatta.
esikoiseni alkoi pelkäämään koiria sen jälkeen isokokoinen saksanpaimenkoira yllättäen tuli päälle ja nuoli kasvot märäksi. Tervehtiähän se koira tarkoitti, mutta säikäytti 1-vuotiaan pahasti.
Sen tapauksen jälkeen lapsi pelkäsi koiria useamman vuoden.
Minä en ole koskaan pelännyt koiria, mutta ilmeisesti jollakin omituisella tavalla on minun syytäni että lapseni pelkäsi pienenä koiria =o
Miksi muuten kaikkien pitäisi pitää eläimistä ja osata käsitellä niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta vihaan ja inhoan niitä kuolaavia räksyttäjiä. Inhoan niiden omistajia. Ja jos näen hiihtoladulla yhtään koiraa, tökkään niitä kylkeen surutta.
Minulla on aivan sama, onko inhoni periytyvää. Pitäkää koirat kaukana minusta. Aion potkaista tai tökätä sauvalla tms. jokaista hurttaa, joka juoksee minua kohti ja koskee minuun.
Jos lapsi on tottunut koiriin, ei hän ole tuosta moksiskaan.
Minun 1-vuotiaani oli kerran kylässä, jossa on suursnautseri. Tämä sitten haukkua louskutti räät roiskuen liki lapsen naamassa kiinni. Lapsi katsoi laiskasti ja totesi, että "iso suu". Se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki tiedän, että talleilla on koiria, mutta entä jos talli on sellainen, jossa käydään ottamassa ratsastustunteja? Onko järkevää pitää koitra vapaana, etenkin jos koira on sellainen, joka hyppii päälle ja repii vaatteet hampaillaan rikki?
Tallille mentiin hakemaan tyttöä (isosiskoa) pois. Eli sinne oli oikeastaan pakko mennä ja kuten sanoin, mitään varoitukylttejä purevista koirista ei ollut.
Ja JOS HALUAN opettaa lapseni olemaan koirien kanssa... Vaikka olisin halunnutkin, niin kyllä minäkin ihan normaalisti reagoin ja säikähdin, koska näytti siltä, että koira yrittää purra lasta kaikin keinoin. Sen suuri suu ja hampaan louskuttivat useita kertoja eri puolilla lapsen päätä. MIstä minä olisin voinut tietää, että se on "leikkiä". Mitä olisin opettanut lapselle, jos olisin vain nauranut ja antanut koiran jatkaa vaikka raadella sairaalakuntoon ja silti ajatelut, että jatkakoon koira leikkiään, että niin opetan lapseni olemaan koirien kanssa. JA oelmaan pelkäämättä. Emme säihkähteäneet koiraa joka juoksi luoksemme vaan sitä kun koira hyppi päälle ja puri ja repi vaatteita. Sitä säikähdimme ja ihan syystä.
Selviää sillä, että osaa tomia koiran kanssa? Miten osaan toimia koiran kanssa, jonka näen ensimmäistä kertaa ta en ole muutenkaan koirine kanssa ollut tekemisissä? Voisiko sen ajatella niin, etä noista tilanteista selviää niin, ettei oirat juokse vapana ja omistaja tulee luoksemme koirana kanssa ja tutustuttaa meidät koiraan. Ja jos koira noin käyttäytyisi, niin omistaja antaisi ymmärtää, ettei se ollut koiralatakaan soveliasta. Koiran omistajalla ei siis ole mitään vastuuta? Kaikki vastuu on muilla?
Hankalaahan tuon pelkäämisen kannalta tulee olemaan. Mitenhän tuon pelon olisi voinut estää? Olisko sillä, että omistaja olisi ollut oiekasti vastuuntuntoinen koiranomistaja? minsuta vastaus on kyllä. Pelkoa ei ollut ennen tuota.
Ja jos nyt olet lukenut kirjoituksiani... Niin olen parikin kertaa sanonut, että tämän jälkeen olen ystvälleni mennessä näyttänyt lapsille, että ystävän koira on ihan kiltti ja sitä voi rapsutella ja silitellä. Se lapsen pelko ei kuitenkaan ole tälläkään poistunut. En minä sinänsä koiria pelkää, mutta tuon jälkeen pelkään enemmän sellaisia koirien omistajia, jotka eivät koe olevansa koirastaan vastuussa.
Useimmilla talleilla on jokunen koira ainakin silloin tällöin, koska usein hevosihmisillä on myös koiria tai muita eläimiä, jotka voivat olla tallilla mukana. Jos ei halua olla tiettyjen eläinten kanssa tekemisissä, ei kannata mennä tallille ollenkaan. Tuo tilanne oli selvästi ikävä, mutta JOS HALUAA OPETTAA SEN LAPSEN TULEMAAN TOIMEEN KOIRIEN KANSSA, huom JOS!, et saa itse säikähtää irralllaan olevaa koiraa ja näyttää sitä lapsellesi. Noista tilanteista selviää sillä, että osaa toimia koiran kanssa ja ymmärtää jotain koiran ajatusmaailmasta ja toimintatavoista. Jos oma asenne on se, että koirat ovat pahoja ja purevat, sinulla (ja lapsillasi) tulee olemaan ikuisesti ongelmia asian kanssa. Ymmärrän kyllä sen, että ihmiset eivät pidä kadulla irti juoksevista koirista, ja että jotkut koirat käyttäytyvät ikävästi, esim. hyppiminen on erittäin ikävää ja sellainen pitäisi pystyä estämään viimeiseen asti. Näitä tilanteita kuitenkin tulee elämän varrella olemaan, ja sen hankalampia ne ovat mitä enemmän koiria pelkää. Mutta parasta lääkettä itse koirapelkoon on se, että opettelee itse ja opettaa lapsensakin toimimaan oikein koirien kanssa. Tulette tapaaamaan koiria jatkossakin, joten nyt kysytään sinulta haluatko jumittaa ajatuksessasi, että koirien omistajien pitää pitää lemmikkinsä kaukana teistä, vai hyväksytkö sen, että myös sinä voit tehdä jotain tilanteen parantamiseksi.
olettavat että heidän koiristaan kaikki pitävät, varsinkin lapset. Joskus on tullut sellainen tunne että kun koiraan ei olla reagoitu mitenkään on omistaja ottanut sen henkilökohtaisesti. Meillä siis lapsi ei ole yhtään kiinnostunut koirista, eikä niitä paijaa vaikka koiria on tuotu tyrkyllekin(!).
Mitä noihin pelkoihin tulee niin koirapelko on peloista varmasti yksi veemäisin. Pelkonsa saa kohdata päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34 no ei yksivuotias saa ulkoilla ilman valvontaa.Ja takuulla saa koiran estettyä hyökkäämästä.
Kukaan 1v tuskin ulkoilee ilman valvontaa, mutta kyllä minulla ja omillakin lapsilla on ollut useampi metri välimatkaa vaikkapa lumitöitä tehdessä pihalla. Siihen jos irtokoira jostakin pyyhkäsee niin avot. Ehkä pienen koiran hyökkäämisen saa estettyä jos sen kerkeää tajuta ja on ihan lapsessa kiinni. Isosta koirasta en menisi vannomaan ja siltikin - parhaiten sen saa estettyä sillä että koiranomistaja pitää rakkinsa kiinni.
ole kumpaakaan lasta jättänyt vaille valvontaa metrien päähän pihalla. Omalla aidatullakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Lapseen pelko voi tarttua aikuisesta tai tulla tapahtumista yms. Yhtä ainutta tapaa tulla koirapelkoiseksi ei tässä ole. Jokainen itse tietää paremmin syyn kuin toiset täällä palstailevat.
- Lapsella on helpompaa jos pääsee koirapelostaan. Tästä syystä kannattaisi ainakin yrittää opettaa lasta irti pelosta. Helpottaa siten lapsen elämää.
- Vaikka koira pitäisi pitää kiinni, niin silti niin ei aina välttämättä tehdä. Ihan samoin kuin kävellään punaisia päin. On yleinen rikkomus ja monen mielestä varsin pieni. Tästä voi huomauttaa koiran omistajalle, mutta tuskin sillä saa muutosta aikaiseksi.
Meillä on aina ollut lasten aikana koiria ja olemme miehen kanssa koiraihmisiä. Kolmesta lapsestamme yksi pelkää koiria. Mitään ei ole koskaan tälle lapselle sattunut. Sitä vastoin kyllä pienimmällemme kylässä koira puraisi (jäi jälki), mutta hän ei pelkää koiria.
Minulle on mysteeri mistä tämä yksi lapsemme on koirapelkonsa saanut. Meiltä se ei ainakaan ole tarttunut, eikä ikävistä tapahtumista.
Meillä on nytkin koira, jota lapsemme tosin ei pelkää. Aikanaan kun oli pieni, niin oli ainoa tuntemani lapsi, joka pelkäsi omia koiriammekin. Nykyään vieraat varsinkin isot koirat pelottavat, siitä huolimatta että meillä on aikanaan juuri ollut noita isoja koiria.
Hysteerisesti lapsemme ei pelkää, ei vain halua noiden koirien lähelle ja jos tulevat liian lähelle, niin pelkää. Me olemme vieraiden koirien kanssa tekemisissä jonkun verran kun ulkoilutamme koiraamme. Tällöin otan lapsen kainalooni turvaan, mutta emme välttele tilanteita, jos muuten tilanne ei ole uhkaava ja koira omistajansa hallussa, vaikka ei olisikaan hihnassa.
Itse otan koiramme aina joko hihnaan tai seuraamaan kun ohitamme ihmisiä. Vain tuttujen ihmisten luokse, joiden tiedän tykkäävän, voin päästää.
että hysteerinen huutaminen, panikoiminen, säntäily ja kirkuminen ja käsien viuhdonta ei ole koskaan järkevää.
Saati se, että jatkaa mitättömän tapauksen jauhamista vuosikausia ja hyytyy pelosta, kun jossakin vilahtaa pehmolelu.
Jos lapsi on valvonnassa, ei ongelmaa voi olla.