Lue keskustelun säännöt.
Olet siis tartuttanut lapsiisi saman hysterian ja pelon- Kyse koirista
18.01.2010 |
vastasin tuohon toiseen ketjuun, mutta jäi vaivaamaan. Jas vaikka saisin tällä avauksella enemmän pohdintaa asiaan. Alla siis minun vastaukseni kejuun.
Siis kerroin että niin minä kuin lapsenikin pelkäämme vapaana juoksevia koiria ja olin sitä mieltä, että koirat tulisi olla kiinni yleisillä paikoilla kuten esim. pulkkamäessä, johon toinen keskustelu liittyi.
Eli jos lapset pelkäävät koiria, niin syy on aina vanhemmassa, joka on opettanut lapsensa pelkäämän koiria. Se joka on tätä mieltä, niin miten kommentoit tuota meidän pelon syntymistä. Ja edelleenkään en ymmärrä, että pitäisikö minun sietää vapaana juoksevat koirat yleisillä paikoilla? Ja opettaa lapsilleni, ettei ne mitään tee, ne on kilttejä ja jos kaatavat ja purevat vaatteita niin ylös vaan, sehän on VAIN koira?
Luulen, että sekin, että en pidä koirista johtuu itse koiria enemmän juuri niiden omistajista ja toisen pelon mitätöimisestä ja siitä että en pidä tuolla tavalla ajattelevien koirien omistajista.
Tuossa tapauksessakin koiran omistajat vain naureskelivat ja sanoivat, että ei se mitään pahaa, se vain leikki. MIstä ihmeestä minä sen olisin voinut tietää? Ja onko omistjille ihan normaalia, että koira leikkiessään puree paiadn hupun ja lippiksen ihan hajalle? Eivät edes tarjoneet mitään korvausta. No eipä sille tallille tarvinnut rahojani tuhlata.
[quote]
Itse en ole koskaan ollut mikään koiraihminen ja minua on joskus nuorena koira purrut. Tästä en ole lapsille kertonut, eikä muutenkaan olla oltu koirien kanssa tekemisissä. Sen olen sanonut, ettei esim. kaupan ulkopuolella olevaa koiraa saa mennä silittämään ilman omistajan lupaa.
Mutta lapsille tämä koirakammo tuli siitä, kun oltiin kerran yhdellä hevostallilla ja omistajan koirat juoksi siellä vapaana. Toinen koirista sai jonkun päähänpinttymän lapseni lippiksestä vaikka en sitä heti tajunnut, että miksi niin käyttäytyi. Hyppi 5-vuotiaan selkää vasten (oli noin saksanpaimenkoiran kokoinen eli iso koira). Monta kertaa hyppi selkää vasten ja louskutti hampaitaan yhteen pään päällä ja sivuilla. Ja vaikka kuinka monta kertaa työnsin koiran pois, niin siitä vain vauhkoontui. Loppujen lopuksi kaatoi lapsen maahan ja otti lippiksen. Tässä samassa lapsen hupparin huppuosa oli jo purtu rikki, joten ihan pienistä puremista ei ollut kyse. Onneksi ei "vahingossa" purrut korvaa, poskea tms. Ja oltii lapsen kanssa ekaa kertaa tallilla, joten ei oltu koiraa aikaisemmin nähty ja jos joku väittää, että lapseni oli joskus tehnyt koiralle jotakin, niin ei ollut.
Tuosta jäi meille kaikille aika kova pelko koiria kohtaan. Tuota ennen en oikeastaan pelännyt, mutta tuosta opin, että ihan aivottomiakin koiria tai niiden omistajia on olemassa.
Lainaus:
13 olet siis tartuttanut lapsiisi saman hysterian ja pelon?
[/quote]
Kommentit (137)
mutta silloin sinä rajoitat elämääsi ihan itse.
Vähän kuin vihaisi hysteerisesti ja pakkomielteenomaisesti autoja ja kieltäytyisi hyväksymästä tosiasiaa, että niitä on nyky-yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta silloin sinä rajoitat elämääsi ihan itse.
Vähän kuin vihaisi hysteerisesti ja pakkomielteenomaisesti autoja ja kieltäytyisi hyväksymästä tosiasiaa, että niitä on nyky-yhteiskunnassa.
silti vapaana juokseva koira on aina kysymysmerkki ja koiran tulee olla hihnassa, koska jopa se vahingossa irtipäässyt koira voi olla agressivinen. Minusta tuntuu ettet ymmärrä tätä pointtia : Me muut ihmiset, jopa koiranomistajat, emme voi tietää onko se kohti vapaana juokseva koira agressiivinen vai ei. Kaikkia koiria lukeakseen ei edes koirapuiston reunalla kökkiminen auta, tiedät sen itsekin.
pelottavat minua ja saavat vihan tunteita aikaan omistajaansa kohtaan.
on tyypillistä mallioppimista. Jos äiti on hysteerinen ja vauhko, on lapsikin.
Jos äiti tykkää eläimistä ja käsittelee niitä oikein, lapsikin oppii. Ihan huomaamatta.
koiria pelkääviä ja vaadin koiranomistajille pakollista pelon psykologian kurssia jolla opetetaan toisten huomioimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin se on silloin harvinaisen selvä asia. Niiden koirien ei silloin pitäisi juoksennella vapaana. Mitä väliä kuka on tartuttanut pelon mihinkin. On hyväkin että lapsi pelkää irrallaan juoksentelevia koiria. On syytäkin pelätä. Pelkojen tehtävä on suojata lasta ja on hyvä ettei lapsi mene koskemaan vapaana olevaan koiraan.
on tyypillistä mallioppimista. Jos äiti on hysteerinen ja vauhko, on lapsikin.
Jos äiti tykkää eläimistä ja käsittelee niitä oikein, lapsikin oppii. Ihan huomaamatta.
Olen itse ollut aina todella eläinrakas ihminen , mutta nuorempi tytär ,4v , on aivan hysteerinen kun näkee koiria tms .
Se ei ole opittua pelkoa !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tyypillistä mallioppimista. Jos äiti on hysteerinen ja vauhko, on lapsikin. Jos äiti tykkää eläimistä ja käsittelee niitä oikein, lapsikin oppii. Ihan huomaamatta.
entä jos isosta sisarusparvesta vain yksi pelkää koiria?
Googleta jos et usko. Tai kysy psykologilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keneltä minä olen mallioppinut pelkoni kun vanhempani eivät ole eläinpelkoisia? Enkä itsekään pelännyt koiria ennen kuin tulin purruksi moisen pedon taholta. Lapseni sen sijaan eivät pelkää koiria, eivätkä muitakaan eläimiä vaan pääasiassa naureskelevat minun pelolleni.
välinpitämättömästi. (Lapsena tykkäsin)
Yksi koira puri lastani poskeen. Ei kumminkaan onneksi jäänyt jälkeä. Ei tullu koirakammoakaan.
Äitini pelkäsi kamalasti ukkosta, mutta hänen pelkonsa on jo loppunut, kumma kyllä. Ei tarttunut minuun, vaikka lapsuudessani pelkäsi kamalasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkäämään koiria?
Kyllä vain alkoi. Aikaisemmin ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota koiriin, ja ei osannut aluksi tuotakaan luoksemme juoksevaa koiraa pelätä. Vasta sitten kun koira käyttäytyi niinkuin käyttäytyi on alkanut pelkäämään koiria. Ei suostu esim. tulemaan sinne missä on koiria, vaikka itse näyttäisinkin kuinka silitän koiraa ja se ei hypi päälle. Silti lapsi pelkää ei usko minua, ettei koira tee mitään.
Miten siis minun vauhko ja hsyteerinen käyttäytymiseni on tämän lapsen pelon takana?
Minusta lapsen pelot syntyvät nimeomaan välinpitämättömien ja ajattelemattomien omistajien vuoksi.
Meillä lapsi tykkää esim. kissoista ja minäkin tykkään kissoista. Koiraa meillä ei ole koskaan ollut eikä tule ja ei ole ollut oikeastaan kenelläkään kaverillakaan. Lapsi eis iis pelkää muita eläimiä eli kyllä minusta tuon pelon opetti koiranomistaja itse.
Siskoni lapset taas alkoivat pelkäämään koiria, kun naapurin iso koira kasrkasi ja koira tuli heille sisälle avoimesta ovesta ja ajoi haukkumisellaan lapset nurkkaan. Koira ei suostunut poistumaan ennenkuin omistaja haettiin paikalle. Mitenhän tässäkin vanhemmat aiheuttivat sen pelon? Kissoja on tässä perheessä kaksikin.
Minusta koiranomistajat, etenkin vastuuttomat sellaiset väistelevät omaa osuuttaan koirapelkoon. Mikä muu voi aiheuttaa koirapelon kuin se, ettei koiraomistaja ole osannut varoittaa koirasta tai osannut pitää koiraansa kurissa, kun se on tavannut muita ihmisiä? JOs koira pure ihmistä, niin vika on minusta silloin useimmiten koiranomistajassa. Ja ei todellakaan ole mikään ihme, että siitä syntyy pelko.
on tyypillistä mallioppimista. Jos äiti on hysteerinen ja vauhko, on lapsikin. Jos äiti tykkää eläimistä ja käsittelee niitä oikein, lapsikin oppii. Ihan huomaamatta.
- ja henkeen ja vereen koiraihmisenä.
Valitettavan usein näkee vanhempia, jotka toden totta tartuttavat/ovat jo tartuttaneet omia pelkojaan lapseen. On sitten kyse pelosta koiria, ukkosta, hämähäkkejä, mitä hyvänsä kohtaan. Kenties heillä tämä fobia on niin voimakas, etteivät he voi itselleen mitään. Turhaa hallaa tekevät kuitenkin minun mielestäni lapselleen.
Toisaalta - ja onneksi - tapaa myös vanhempia, jotka pelostaan huolimatta haluavat lapselleen oman pelkonsa kohteesta miellyttäviä kokemuksia.
Itse olen mm. ollut tuttavan lapselle "ukkoskummina" eli sylittelijänä ukkosen yllättäessä. Äiti itse ei hallinnut reaktioitaan salamoiden ja jyrinän aikana ja tiesi, että minä osaan olla sylilapsen kanssa silloinkin rennosti.
Samoin minusta asiallista on omasta koirapelostaan huolimatta yrittää hankkia lapselleen mukavia koirakokemuksia tuttavien kilteiksi tiedettyjen (ja lapsiin tottuneiden) koirien kanssa.
Koskaan ei sovi kuitenkaan unohtaa sitä, että koira on eläin ja toimii vaistojensa varassa. Kilteinkään koira ei ole pomminvarma aina ja kaikissa tilanteissa. Siksi lapsen on tärkeää myös oppia se, ettei mihinkään koiraan mennä koskemaan omistajalta lupaa kysymättä ja väärin elein.
Myöskään ei voi unohtaa tai kiistää sitä, että koiranomistajissa on paljon henkilöitä, joille koiraa ei olisi koskaan pitänyt edes luovuttaa. Nämä ihmiset tekevät paljon hallaa paitsi omalle lemmikilleen myös hyvälle harrastukselle ja saavat aikaan paljon enemmän pahaa kuin kukaan hyvä ja vastuullinen koiranomistaja ehtii korjaamaan.
Eli asia ei ole tässäkään tapauksessa mustavalkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n esimerkissä lapsen turvallisuus lyötiin laimin, ja lapsi pistettiin selvästi tilanteeseen, jossa oli riskiä oikeaankin vahinkoon. Muistetaan, että tämä oli se lähtötilanne, ei mikään äidin tai lapsen asenneongelma. Ja että koira tuossa tilanteessa ei selvästikään ollut omistajansa hallinnassa + omistaja ei ollut tilanteen tasalla.
Mun mielestä ap on ihan sama paljonko sinä pelkäät koiria tai paljonko lapsesi pelkää koiria. Vaikka ette pelkäis yhtään, niin koiran omistajan vastuulla on aina pitää koira hallinnassa niin, ettei se aiheuta ympäristölleen haittaa tai häiriötä.
Mutta on ihan fakta, koirapiireissäkin tunnettu, että joillakin koiraihmisillä (ja sori vaan, myös hevosihmisillä) on sen verran karkea koneisto, että eivät vaan tajua asioita toisten ihmisten näkökulmasta, kun se oma eläin on maailman keskipiste.
Sen sanoisin ihan vinkkinä (koiranomistajana) että tuollaisissa tilanteissa ei kannata keskittyä koiraan (joka ei ole vastuussa käytöksestään) vaan omistajaan, ja hänen huonoon käytökseensä. Muuten jokainen koiranomistaja, joka ei halua kantaa vastuuta yrittää vedättää siirtämällä keskustelun sivuraiteille vetoamalla tunteisiin (koira vaistoaa että sä pelkäät sitä - lakkaisit pelkäämästä niin koiran käytös muuttuis) tai ylentämällä itsensä asiantuntija-asemaan (toi on koiran normaalia vaistonvaraista käyttäytymistä, SINÄ vaan et ymmärrä koirista mitään).
Vaikka itselläni on koira, en voi sietää irtokoiria. Pidän aina mukana varahihnaa, johon nappaan irtokoiran ja vien ihan pokkana omistajalleen - yleensähän se omistaja ärjyy jotain siellä sadan metrin päässä ja on ihan raivona, kun koira antaa mieluummin kiinni vieraalle kuin tottelee häntä. Se on julkinen nöyryytys joka yleensä riittää siihen, että koira pysyy hetken hihnassa.
Minusta koiranomistajat, etenkin vastuuttomat sellaiset väistelevät omaa osuuttaan koirapelkoon.
Tämän palstan lukeminen on todella avannut silmiä suhteessa koiranomistajiin ja olen tullut varovaiseksi, vaikkei sinänsä olekaan huonoja kokemuksia (harvemmin tulee törmättyä koiriin). Nimittäin kun koiranomistajat tuntuvat ajattelevan, että kaikki ymmärtävät koiria ja niiden käytöstä ja osaavat toimia oikein, ja jos eivät, tough luck! Toisin sanoen sen sijaan että monet koiranomistajat kokisivat velvollisuudekseen pitää huolta siitä ettei heidän koiristaan ole haittaa, he näkevät tämän asian jonkinlaisena ylemmyydenosoittamistilaisuutena. Suhtautuminen on sellaista, että ettekö te idiootit nyt tajua ettei koiran lähellä saa noin toimia. Häh häh hää, mepä tajutaan! Sattuuko nyt leukaan, sattuuko?
Anteeksi. Moisen pedon toimesta. Tuliko nyt oikein otsikkoa myöten? Tämä oli tärkeä pointti tämän keskustelun sisällön huomioiden, kiitos huomautuksestasi.
Moinen peto puri/pelotteli/tms. mutta kaikki tahot ja toimet on huonoa suomea.
Eli jos sinulla olisi/on koira niin sinä selittäisit kyseisen tilanteen sillä, että syys koiran käytlöksen ja sen jälkseisen lapsen reaktioon on äidissä. Eli syy on aikuisessa, joka on opettanut lapsensa pelkäämään eläimiä?
Ottaisitko vastuuta ollenkaan tuosta asiasta?
Jos luit ollenkaan koko juttua, niin voitko todellakin väittää, että lopullinen syy laspen pelkoon on silti äidillä, joka on opettanut pelkäämään eläimiä?
Nyt vain kädet kyynärpäivät myöten ristissä rukoilen, ettei sinulla ole koiraa eikä koskaan tule. Juuri sinä olet se suuri riski pelkojen aiheuttajana ja yleensäkin riskinä muille, että koirasi tekisi jotakin peruuttamatonta.
Meilläkin isoin lapsi haluaisi koiran ja raskastaa kaikkia eläimiä yli kaiken ja nämä kaksi pienempää pelkää koiria hullun lailla tämä kokemuksen jälkeen. Ei auta vaikka kuinka näkevät minun silittävän/rapsuttavan koiraa, niin pelko ei lähde pois. Eikö tuon sinun psykologian mukaan minun lapsieni pitäisi tulla mukaan rapsuttamaan?
Ja miten on tosiaan mahdollista, että vanhinta en ole opettanut pelkäämään, mutta nämä kaksi nuorinta olen? Ihan samalla tavalla heidät on kasvatettu. Minä en tosin siinä tilanteessa hetkeäkään vähätellyt lapsen järkytystä ja pelkoa. Se oli ihan aitoa kauhua. Koiran omistajille puhuin lapsen kuullen asiasta ja ehkä se sitten jätti sen pysyvän pelon, kun omistajat olivat kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan. Ehkä lapsi oppi OMISTAJILTA sen, että tuo ihan normaalia koiran käytöstä.
7 no kun se asia on noin yksinkertainen. Googleta jos et usko. Tai kysy psykologilta.
Johan tässä on monta kertaa sanottu, että esimerkikski minun kuopukseni pelkää koiria ihan hirveästi, on pelännyt vauvasta asti. Kuitenkin molemmilla mummoilla on koirat, kiltit sellaiset. Ei auta, lapsi on pelännyt ihan pienestä vauvasta asti eikä siedätyskään auta. Esikoista ei pelota ollenkaan eikä minuakaan, meillä on ollut aina koiria lapsuudenkodissani.