Olet siis tartuttanut lapsiisi saman hysterian ja pelon- Kyse koirista
vastasin tuohon toiseen ketjuun, mutta jäi vaivaamaan. Jas vaikka saisin tällä avauksella enemmän pohdintaa asiaan. Alla siis minun vastaukseni kejuun.
Siis kerroin että niin minä kuin lapsenikin pelkäämme vapaana juoksevia koiria ja olin sitä mieltä, että koirat tulisi olla kiinni yleisillä paikoilla kuten esim. pulkkamäessä, johon toinen keskustelu liittyi.
Eli jos lapset pelkäävät koiria, niin syy on aina vanhemmassa, joka on opettanut lapsensa pelkäämän koiria. Se joka on tätä mieltä, niin miten kommentoit tuota meidän pelon syntymistä. Ja edelleenkään en ymmärrä, että pitäisikö minun sietää vapaana juoksevat koirat yleisillä paikoilla? Ja opettaa lapsilleni, ettei ne mitään tee, ne on kilttejä ja jos kaatavat ja purevat vaatteita niin ylös vaan, sehän on VAIN koira?
Luulen, että sekin, että en pidä koirista johtuu itse koiria enemmän juuri niiden omistajista ja toisen pelon mitätöimisestä ja siitä että en pidä tuolla tavalla ajattelevien koirien omistajista.
Tuossa tapauksessakin koiran omistajat vain naureskelivat ja sanoivat, että ei se mitään pahaa, se vain leikki. MIstä ihmeestä minä sen olisin voinut tietää? Ja onko omistjille ihan normaalia, että koira leikkiessään puree paiadn hupun ja lippiksen ihan hajalle? Eivät edes tarjoneet mitään korvausta. No eipä sille tallille tarvinnut rahojani tuhlata.
[quote]
Itse en ole koskaan ollut mikään koiraihminen ja minua on joskus nuorena koira purrut. Tästä en ole lapsille kertonut, eikä muutenkaan olla oltu koirien kanssa tekemisissä. Sen olen sanonut, ettei esim. kaupan ulkopuolella olevaa koiraa saa mennä silittämään ilman omistajan lupaa.
Mutta lapsille tämä koirakammo tuli siitä, kun oltiin kerran yhdellä hevostallilla ja omistajan koirat juoksi siellä vapaana. Toinen koirista sai jonkun päähänpinttymän lapseni lippiksestä vaikka en sitä heti tajunnut, että miksi niin käyttäytyi. Hyppi 5-vuotiaan selkää vasten (oli noin saksanpaimenkoiran kokoinen eli iso koira). Monta kertaa hyppi selkää vasten ja louskutti hampaitaan yhteen pään päällä ja sivuilla. Ja vaikka kuinka monta kertaa työnsin koiran pois, niin siitä vain vauhkoontui. Loppujen lopuksi kaatoi lapsen maahan ja otti lippiksen. Tässä samassa lapsen hupparin huppuosa oli jo purtu rikki, joten ihan pienistä puremista ei ollut kyse. Onneksi ei "vahingossa" purrut korvaa, poskea tms. Ja oltii lapsen kanssa ekaa kertaa tallilla, joten ei oltu koiraa aikaisemmin nähty ja jos joku väittää, että lapseni oli joskus tehnyt koiralle jotakin, niin ei ollut.
Tuosta jäi meille kaikille aika kova pelko koiria kohtaan. Tuota ennen en oikeastaan pelännyt, mutta tuosta opin, että ihan aivottomiakin koiria tai niiden omistajia on olemassa.
Lainaus:
13 olet siis tartuttanut lapsiisi saman hysterian ja pelon?
[/quote]
Kommentit (137)
vaan muiden ihmisten pitää opetella erinäisiä keinoja, joilla vieras ja vihainen koira saadaan irti omasta lapsesta? Ei sen lapsen tarvitse yksin ulkoilla, kun vieraas koira voi siihen tarrata.
Ja taas jaksan ihmetellä, ettei omistajat koe ollenkaan olevansa vastuussa koiriensa käytöksestä, vastuu siirretään muille surutta.
Saako oikeasti kuka tahansa ottaa koiran ja pitää sitä, vaikka ei koe olevansa siitä mitenkään vastuussa?
Ja takuulla saa koiran estettyä hyökkäämästä.
ja oman elämän kaventamista. Minä en viitsisi.
Ja vaikka koiranomistaja olisi miten huolellinen, on mahdollista, että koira pääsee irti.
Ei tarvitse kuin liukastua niin se ote hihnasta voi päästä. Tai hihnan lukituksen pettää.
Joten sen sijaan että kiljutte kurkku suorana, kannattaisi opetella yhdessäoloa - ja lakata kouhkaamasta.
ole kumpaakaan lasta jättänyt vaille valvontaa metrien päähän pihalla. Omalla aidatullakaan.
varmaan kokoa 4X4 m?
todennäköisesti koiran omistajalle.
Ongelmia ei yleensä voi olla, jos KOIRA on VALVONNASSA!
Jos tarvitsee tuollainen asia vääntää rautalangasta, niin ei kannata hankkia koiraa.
Ikävä kyllä nyt vain vahvistat sitä minun stereotipiaa koirien omistajista: eivät oel panlin terävämpiä kyniä.
Tosin ketjusta löytyy muutama todella fiksu omistaja ja olen ilmoinen siitä. Hyvä teille!
Pitää tajuata oma vastuunsa ennekuin kuin lemmikkejä hankkii.
Jos lapsi on valvonnassa, ei ongelmaa voi olla.
en ole kumpaakaan lasta jättänyt vaille valvontaa metrien päähän pihalla. Omalla aidatullakaan.
Minä kyllä omalla pienellä rivitalon etupihallani teen lumityöt niin etten ole lapsissa _ihan_ kiinni. Välimatkaa voi olla jopa 2 metriä. En pidä tätä "ilman valvontaa olevana".
jos yksivuotias ei ole valvonnassa aitaamattomalla piha-alueella.
Vai luuletko että mahdollisesti irtipäässyt rekku on se ainokainen riskitekijä?
kuljeskelevia isoja koiria on syytäkin pelätä...ja varsinkin niiden omistajia. Ihan sama onko opittua vai ei. Ja ne koirat kuuluu pitää kytkettyinä, halusittepa te itsekkäät koiranomistajat sitä tai ette.
Joten sen sijaan että kiljutte kurkku suorana, kannattaisi opetella yhdessäoloa - ja lakata kouhkaamasta.
Nyt on pakko sanoa, että seuraavan kerran kun luen lehdestä myrkkilihojen levittäjistä totean, että hyvä, jossain päästään eroon tollasista koiranomistajista. Ainakin hetkeksi, kunnes ympäristöön ilmestyy taas joku vasikan kokoinen hurtta, joka vähän väliä "sattuu" pääsemään irti.
MIten helvetissä uskallan mennä ottamaan koiraa kiinni niskakarvoista, jos on muutenkin vihainen ja uhkaava? Etenkin jos koiralla ei ole edes mitään pantaa. Miten ihmeessä voin olla varma, ettei se pure kättäni ja koe minua uhkaksi? JA kun se on käteni purrut käyttökelvottomaksi, niion sittensanotaan, että ei pidä mennä koskemaan koiraan ilman omistajan lupaa. PÄÄTTÄKÄÄ JO!
Joka tapauksessa koirat pitää olla kiinni ja omistaja on vastuussa koirastaan. Siis sitä ei tarvitse enää miettiä ja päättää. Sehän nyt on tyhmemmällekin selvä, eikö?
ottaisin sen koiran kiinni ja pelastaisin lapseni - jos kerran on vaarassa. Noin maalaisjärjellä ja loogisesti ajatellen... Mutta tässä kai onkin enemmän kyse suurista tunteista ja ihmisoikeuksista ja whatnot.
Jos perheessä ei ole koiraa ja tapaa koiran ensimmäistä kertaa 1-vuotiaana.
Niin vai pitäisikö kaikilla olla koira kotona, jotta tottuisivat olemaan koirine kanssa?
Ja kuten todettiin, toiset pelkäävät ja toiset eivät. Kuitenkaan kenenkään pelkoa ei pidä väheksyä.
Jos lapsi on tottunut koiriin, ei hän ole tuosta moksiskaan. Minun 1-vuotiaani oli kerran kylässä, jossa on suursnautseri. Tämä sitten haukkua louskutti räät roiskuen liki lapsen naamassa kiinni. Lapsi katsoi laiskasti ja totesi, että "iso suu". Se siitä.
sosiaaliseksi kasvattaa, totutat sen erilaisiin elämän osa-alueisiin.
Tietenkin jos pidät sen tynnyrissä 1-vuotiaaksi, se on vauhko ja säikky, mutta kenen syy se sitten on?
ja oman elämän kaventamista. Minä en viitsisi. Ja vaikka koiranomistaja olisi miten huolellinen, on mahdollista, että koira pääsee irti. Ei tarvitse kuin liukastua niin se ote hihnasta voi päästä. Tai hihnan lukituksen pettää. Joten sen sijaan että kiljutte kurkku suorana, kannattaisi opetella yhdessäoloa - ja lakata kouhkaamasta.
Ikävää että lukutaitosi on rajallinen.
Tietenkin jos pidät sen tynnyrissä 1-vuotiaaksi, se on vauhko ja säikky, mutta kenen syy se sitten on?
Ehkä tässä kaivataan eniten koiranomistajille älykkyystestiä eikä mitään muuta. Viis mistään kyvystä lukea koiria.
Ja miksi pitäisi?
Nää jotkut "koiraihmisten" kommentit saa mut ihan tärisemään raivosta täällä! Tarkoitan esim. tuota alinna lainausmerkeissä olevaa tekstiä.
Millä ihmeen mielikuvaharjoittelulla kaikkien yhtäkkiä pitäisi osata käsitellä koiria ja tuntea niiden ajatusmaailma, ei meidän lähipiirissä ole koiria, naapurissa asuu yksi iso, joka onneksi on aina kiinni, koska ei ole mikään "kiltti ja rauhallinen".
esikoiseni alkoi pelkäämään koiria sen jälkeen isokokoinen saksanpaimenkoira yllättäen tuli päälle ja nuoli kasvot märäksi. Tervehtiähän se koira tarkoitti, mutta säikäytti 1-vuotiaan pahasti.
Sen tapauksen jälkeen lapsi pelkäsi koiria useamman vuoden.
Minä en ole koskaan pelännyt koiria, mutta ilmeisesti jollakin omituisella tavalla on minun syytäni että lapseni pelkäsi pienenä koiria =o"Jos lapsi on tottunut koiriin, ei hän ole tuosta moksiskaan."i]
jos valitat, että lapsesi pelkää jotain, johon sinä et ole viitsinyt sitä totuttaa.
Meinaatko että järvet pitää imeä kuiviin, koska aina löytyy taapero, joka säikkyy vettä, mustat vaatteet pitää kieltää, koska musta väri kammottaa, ukkoset kielletään lailla, kun on paukkukammoisia, hissit puretaan, kun on hissikammoisia, koulut siirretään pidettäviksi toreilla, ettei ahtaan paikan kammoiset saa oireita jne...
Vai olisiko sittenkin niin, että vanhemman kuuluu kasvattaa se lapsensa yhteiskuntaan, eikä sopeuttaa yhteiskuntaa lapsen mukaan?
Tarkentaisitko? Minä en tajunnut kirjoituksestasi mitään.
joilla ei koiria ole on opeteltava elämään ja toimimaan koirien kanssa joka tapauksessa... Että turha rutista :p
mistää vastuuta koiransa käytöksestä tai siitä, jos se pääsee vahingossa vapaaksi?
Syy on edelleen vanhemmissa, jotka eivät ole varautuneet kaikkeen mahdolliseen ja kasvattaneet lapsistaan sosiaalisia?
Meillä ainakaan lapsi ei ollut 1-vuotiaaksi mennessä ollut koiran kanssa samassa tilassa niin, et koirakin olisi ollut vapaana. Koiraa ei ole meillä, eikä isovanhemmilla.
Hyvällä ystävällä on koira, mutta kun kävimme meillä ja lapsi konttaili vielä tuossa isässä ja harjoitteli seisomaan tukea vasten, niin laittoi ison koiransa ulos tai toiseen huoneeseen vierailun ajaksi. Itse en tuota pyytänyt, mutta tunsi koiransa varmaan se verran hyvin ja OLI VASTUUNTUNTOINEN omistaja vaikka heidän tontillaan oltiinkin.
sosiaaliseksi kasvattaa, totutat sen erilaisiin elämän osa-alueisiin. Tietenkin jos pidät sen tynnyrissä 1-vuotiaaksi, se on vauhko ja säikky, mutta kenen syy se sitten on?
hänen naamaansa ei ole yksivuotiaana nuollut märäksi joku vasikankokoinen koira. Selvästi sun kanssa on turha vängätä, koska olet tosi häiriintynyt ihminen ja teet isoa hallaa kaikille järkeville koiranomistajille.
Tajuatko, kaikki lapset ja ihmiset EI ole tottuneita koiriin. Pitäisikö sinun mielestäsi kaikkien ihmisten hankkia koira, että oman koirasi holtiton käytös ei aiheuttaisi ihmisille turhia pelkoja? Tällä suunnalla oli paikallislehdessä pari päivää sitten juttu jollain asuinalueella myrkytetyistä koirista ja tätä ketjua luettuani on pakko todeta, että saattaa myrkyttäjä olla oikealla asialla. Kele sentään.