Lue keskustelun säännöt.
Olet siis tartuttanut lapsiisi saman hysterian ja pelon- Kyse koirista
18.01.2010 |
vastasin tuohon toiseen ketjuun, mutta jäi vaivaamaan. Jas vaikka saisin tällä avauksella enemmän pohdintaa asiaan. Alla siis minun vastaukseni kejuun.
Siis kerroin että niin minä kuin lapsenikin pelkäämme vapaana juoksevia koiria ja olin sitä mieltä, että koirat tulisi olla kiinni yleisillä paikoilla kuten esim. pulkkamäessä, johon toinen keskustelu liittyi.
Eli jos lapset pelkäävät koiria, niin syy on aina vanhemmassa, joka on opettanut lapsensa pelkäämän koiria. Se joka on tätä mieltä, niin miten kommentoit tuota meidän pelon syntymistä. Ja edelleenkään en ymmärrä, että pitäisikö minun sietää vapaana juoksevat koirat yleisillä paikoilla? Ja opettaa lapsilleni, ettei ne mitään tee, ne on kilttejä ja jos kaatavat ja purevat vaatteita niin ylös vaan, sehän on VAIN koira?
Luulen, että sekin, että en pidä koirista johtuu itse koiria enemmän juuri niiden omistajista ja toisen pelon mitätöimisestä ja siitä että en pidä tuolla tavalla ajattelevien koirien omistajista.
Tuossa tapauksessakin koiran omistajat vain naureskelivat ja sanoivat, että ei se mitään pahaa, se vain leikki. MIstä ihmeestä minä sen olisin voinut tietää? Ja onko omistjille ihan normaalia, että koira leikkiessään puree paiadn hupun ja lippiksen ihan hajalle? Eivät edes tarjoneet mitään korvausta. No eipä sille tallille tarvinnut rahojani tuhlata.
[quote]
Itse en ole koskaan ollut mikään koiraihminen ja minua on joskus nuorena koira purrut. Tästä en ole lapsille kertonut, eikä muutenkaan olla oltu koirien kanssa tekemisissä. Sen olen sanonut, ettei esim. kaupan ulkopuolella olevaa koiraa saa mennä silittämään ilman omistajan lupaa.
Mutta lapsille tämä koirakammo tuli siitä, kun oltiin kerran yhdellä hevostallilla ja omistajan koirat juoksi siellä vapaana. Toinen koirista sai jonkun päähänpinttymän lapseni lippiksestä vaikka en sitä heti tajunnut, että miksi niin käyttäytyi. Hyppi 5-vuotiaan selkää vasten (oli noin saksanpaimenkoiran kokoinen eli iso koira). Monta kertaa hyppi selkää vasten ja louskutti hampaitaan yhteen pään päällä ja sivuilla. Ja vaikka kuinka monta kertaa työnsin koiran pois, niin siitä vain vauhkoontui. Loppujen lopuksi kaatoi lapsen maahan ja otti lippiksen. Tässä samassa lapsen hupparin huppuosa oli jo purtu rikki, joten ihan pienistä puremista ei ollut kyse. Onneksi ei "vahingossa" purrut korvaa, poskea tms. Ja oltii lapsen kanssa ekaa kertaa tallilla, joten ei oltu koiraa aikaisemmin nähty ja jos joku väittää, että lapseni oli joskus tehnyt koiralle jotakin, niin ei ollut.
Tuosta jäi meille kaikille aika kova pelko koiria kohtaan. Tuota ennen en oikeastaan pelännyt, mutta tuosta opin, että ihan aivottomiakin koiria tai niiden omistajia on olemassa.
Lainaus:
13 olet siis tartuttanut lapsiisi saman hysterian ja pelon?
[/quote]
Kommentit (137)
jos valitat, että lapsesi pelkää jotain, johon sinä et ole viitsinyt sitä totuttaa.
sä viet pelkäävän lapsen Linnanmäen vuoristorataan. Ja jos et vie, niin mä tulen ja vien sen. Pelosta viis, nyt totutetaan ja kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JA siis meidän toki pitää opetella keinot miten selvitytyä jos hihna katkeaa ja koira juoksee luokse hampaitaan louskuttaen? Meidän muiden tulee siis varautua, kun heille käy pikku kämmi, vastuuta heillä ei ole missään vaiheessa.
Ajattelevatko samalla tavalla liikenteessä? Muiden tulee varautua heidän yllättäviin kaistanvaihtoihin, punaisia päin ajamiseen, ylinopeuteen. Muiden tulee siis osata tunnistamaan heidät ja väistämään sivummalle kun tulevat kohdalle? Ja autokin voi lähteä vahingossa käsistä ja vastuu on muilla sen jälkeen. Jos pahasti käy, niin aina voi syyllistää, että olisiko kannattanut opetella elämään tuollainenkin tilenne ennalata ja miettiä ennalta, että miten toimin siinä tilanteessa?
Tarkentaisitko? Minä en tajunnut kirjoituksestasi mitään.
joilla ei koiria ole on opeteltava elämään ja toimimaan koirien kanssa joka tapauksessa... Että turha rutista :p
pitää varautua siihen, että joku mokaa, ei osaa sääntöjä, ei noudata niitä, ajaa humalassa jne.
Älytön kysymys. Niin tapahtuu joka tapauksessa.
KOIRANOMISTAJIA. Siis mitä sekopäistä sakkia =).
miten minä totuttaisin allergisen lapseni koiriin. Ja miksi? Millä hinnalla? Eikö koiranomistajan velvollisuus ole pitää huolta siitä, että koira ei lähesty yhtäkään ihmistä, pientä eikä suurta, etenkään hyökkäävästi. Henk.koht. en pidä koirista, jotka juoksevat vastaan ja parhaassa tapauksessa täräyttävät käpälät takille. Muuten koirat ovat ihan jees, mutta ihminen sanelee ehdot, milloin mennään ja mitä kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap ja kuten olen sanonut, niin lapsen pelko tuli tämän jälkeen kun koira hyökkäsi kimppuun. Leikillään varmaan, mutta sitli tämä kohtaaminen koiran kanssa, jossa omistaja ei osannut olla vastuuntuoinen. Tämä pelko syntyi täysin tästä tilanteesta ja se olisi ollut vältettävissä.
Miten siis olisin lapsen tuohon totuttanut. Siinäpä sinulle liikeidea. Perustat kerhon, joss opetellaan olemaan isojen ja vaatteita repivien koirien kanssa. Opetellaan erilaisia tilenteiat tulevan varalle. Kuinkahan pian ihmiset alkaisivat kysymään omistajan vastuun perään.
Mistähän saataisin muita metsän eläimiä esim. karhuja, jotta voitaisiin niiden varalle harjoitella, ettei vain pelottaisi kun kohdataan?
70 itse olet idiootti, jos valitat, että lapsesi pelkää jotain, johon sinä et ole viitsinyt sitä totuttaa. Meinaatko että järvet pitää imeä kuiviin, koska aina löytyy taapero, joka säikkyy vettä, mustat vaatteet pitää kieltää, koska musta väri kammottaa, ukkoset kielletään lailla, kun on paukkukammoisia, hissit puretaan, kun on hissikammoisia, koulut siirretään pidettäviksi toreilla, ettei ahtaan paikan kammoiset saa oireita jne... Vai olisiko sittenkin niin, että vanhemman kuuluu kasvattaa se lapsensa yhteiskuntaan, eikä sopeuttaa yhteiskuntaa lapsen mukaan?
on sitten tuollaisessa tilanteessa se ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ja pysyy - ja muu maailma pyörii sen ympärillä, niinkö?
Ja jos todennäköisyys kohdata irtioleva koira kuin kohdata irtioleva karhu niin kyllä nyt minusta tehdään kärpäsestä härkänen.
Eipä ole tullut yhtään karhua tähän ikään vastaan, hihnassa tai ilman.
Tyhmä kuin saapas tämä koiran omistaja.
Vaikea ymmärtää kun on vain lusikalla annettu.
Onko muut koirien omistajat oikeasti samaa mieltä tämän kanssa? Antakaa edes pieni näyte siitä, että on olemassa fiksujakin omistajia. Ja ennenkaikkea vastuunsa ymmärtäviä ja vastuunsa kantavia.
on sitten tuollaisessa tilanteessa se ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lukee tätä ketjua.
AP:lle täydet sympatiat, 10 pistettä ja papukaijamerkki. Toivottavasti pääsette yli pelosta ja löydätte paremman tallin. Missä ko. talli sijaitsee että osaa varoa?
on sitten tuollaisessa tilanteessa se ongelma?
raahaanko allergisen lapsen johonkin koiraperheeseen totuttelemaan koiraan? Kaikki eivät ole tuosta noin vaan tekemisissä koirien kanssa eikä ehkä tule olemaankaan. Sitä ajan takaa. Siis koiranomistajat eivät voi lykätä vastuuta koiransa käytöksestä toisten harteille tyyliin: "Miksette opeta lapsianne tulemaan toimeen koirien kanssa." Tai "Miksette totuta lapsianne koiriin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti on pakko näin todeta. Näissä joissain vastauksissa ei nimittäin ole järjen häivääkään tai mitään mielenkiintoa etsiä ratkaisua, joka olisi lapselle järkevä.
Kaikki lapset eivät ole tottuneet koiriin, ja jotkut pelkäävät koiria hillittömästi. Mitä tekee järkevä vanhempi tilanteen parantamiseksi? No tietenkin auttaa lasta pääsemään pelostaan!
mutta ei kaikki lapset ole tottuneet koiriin!!
Ja miksi pitäisi?
Miksikö pitäisi? No kurjaa vääntää asiaa rautalangasta asiaa, ellet itse ymmärrä miksi. Miksi? Ettei lapsen tarvitsisi vääntää itkua jokaisen kohtaamansa koiran kohdalla tai ahdistua asiasta lopun ikäänsä, noin esimerkiksi!
Koiria ei voi paeta maan ääriin. Useimmiten koirat ovat hyvin omistajan hallinnassa, omistajat kunnioittavat muita ihmisiä ja koittavat kouluttaa koiransa hyväkäytöksiseksi. Ja sitten on näitä tilanteita, joissa koira käyttäytyy syystä tai toisesta ei-toivotusti.
Haluatteko, että lapsi selviää kunnialla ja ilman ahdistusta koiran kohtaamisesta kummassa tahansa tilanteessa (joita tulee olemaan tuhansia lapsen elämän aikana)? Jos ette, kannattaa paeta sen "ei meidän tartte tykätä koirista" -asenteenne taakse. Mutta jos sama pelko kohdistuisi vaikka autoihin tai hammaslääkäriin, tajuaisivat useimmat itsekin, että vanhemmilla on vastuunsa lapsen pelkojen ja kokemien tunteiden suhteen ja vastuu AUTTAA lasta pelon kanssa.
Eräs tuttavani lapsi pelkäsi kovasti koiria. Kerran jonkun pihasta syöksyi lapen eteen, eli karkasi tielle, iso koira haukkuen. Lapsi juoksi kauhuissaan kotiin ja kertoi asiasta vanhemmilleen. Vanhemmat päättivät tuolloin hankkia koiran, ihan vain siksi, että lapsen pelko oli muuttumassa todella rajoittavaksi ja voimakkaaksi.
Perheeseen tuli koira, ja koirapelkoisesta lapsesta tuli pian innokas koiraharrastaja.
Että miettikää, miten tuonkin tilanteen olisi voinut hoitaa toisin. Vähemmän viisailla toimilla ko. lapsi pelkäisi aikuisenakin koiria hirvittävästi ja tartuttaisi pelon myös omille lapsilleen.
Jos lapsen uhkaa raadella iso peto, sinua äitiä huolestuttaa eniten aivastelu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina sisällä, tai kuivattaa vesistöt tai posutaa hissat ja mitä muita niitä nyt oli.
On ihan mahdollista, että tuolla ulkona tulee vastaan karhukin.
Vastaatko näihin kysymyksiin: Onko sinusta koiran omistaja vastuussa vapaana juoksevan koiransa käytöksestä? Oletko sinä vastuussa siitä, että aiheutat toisille vapaan koirasi johdosta pelkoja?
Se on ja pysyy - ja muu maailma pyörii sen ympärillä, niinkö? Ja jos todennäköisyys kohdata irtioleva koira kuin kohdata irtioleva karhu niin kyllä nyt minusta tehdään kärpäsestä härkänen. Eipä ole tullut yhtään karhua tähän ikään vastaan, hihnassa tai ilman.
voi hankkia lukutaidon, katsella koirakirjoista lapsen kanssa, miten eläimet käyttäytyvät ja opiskella koirien viestintää vaikka käymällä katsomassa koirapuiston aidan takana miten koirat leikkivät.
Minulla on hevosille allerginen lapsi, joka ei halvaannu, vaikka näkee hevosia naapurin aitauksessa ja välillä jopa karkuteillä.
Jos lapsen uhkaa raadella iso peto, sinua äitiä huolestuttaa eniten aivastelu?
Äitinä minua huolestuttaa lapsen terveys yleisesti ottaen, ei pelkkä aivastelu. En aio todellakaan lähteä erittelemään lapseni allergioita sinulle. Mutta miltä tämä sinusta kuulostaa: Minä veisin koira-allergisen lapseni ehdoin tahdoin koiraperheiden luo, jos vaikka sattuisi käymään niin, että jonkun koiran omistaja on unohtanut kouluttaa koiransa ja aikoo pakoilla vastuuta koiransa hyökättyä lapseni kimppuun. Jepjep.
Kun ulkoilen lasten kanssa, pidän aina jotain keppiä tai sauvakävelysauvaa matkassa.
Jos irtokoira juoksee kohti, lyön ja tosi kovaa. Niin, että ei taatusti sen jälkeen kykene enää hyökkäämään vaan saa mennä eläinlääkärin piikille.
Myrkyttäjille kiitokset minun puolesta.
ajakaa päälle. Koiran omistaja maksaa auton korvauskulut. Kannattaa varsinkin vanhempien autojen kodalla. Saa näin näppärästi korjautettua autonsa koiranomistajan piikkiin.
Tuli nimittäin yhdelle koiranomistajalle kova hinta kun piti koiraa pihalla irti. Juoksi tielle, missä liukkaalla kelillä tuli koiran takia ketjukolari. Joutui maksamaan kahden ihmisen sairaalakäynnit ja korvaukset menetetyistä työtuloista. Lisäksi kolmen auton korjauskulut ja hinausmaksut.
Pitää kuulemma suosiolla koiraansa nykyisin kiinni.
Tarkentaisitko? Minä en tajunnut kirjoituksestasi mitään.
joilla ei koiria ole on opeteltava elämään ja toimimaan koirien kanssa joka tapauksessa... Että turha rutista :p
Narussa lenkillä oleva koira ei voisi enempää hetkauttaa. Eli ei minun tarvitse opetella elämään saati TOIMIMAAN koiran kanssa kun en ole sellaista hoidettavakseni ottanut.
Olen sanonut, että kukaan eikä mikään ei voi taata, etteikö joku koira joskus jossakin pääsisi vapaaksi tai etteikö voi tulla tilannetta, jossa lapsi KOHTAA koiran.
Jos haluat täysin poissulkea tämän inhan tilanteen, sinun pitää kököttää kotonasi, vai mitä?
Aika rajoittunutta elämää.