Ërotako vai ei?

Kaikkia liittoja ei voi korjata ei millään määrällä tahtoa. Me olemme yrittäneet nyt 3v ja alkaa mennä siihen pisteeeen että jo pelkkä toisen pärstän näkeminen saa hamuamaan hirttoköyttä.



Ja kyllä kuolemansairaan voi muuten jättää. Kuka kumma tahtoo että hänen kanssaan ollaan SÄÄLISTÄ??

Tapasin ihanan miehen jonka kanssa ajatukset ja sen myötä seksikin on ihanaa, nautin todella 15 vuoden jälkeen. Ja lapsilla varmasti parempi olla kun ei tarvitse kuunnella jokapäiväistä riitelyä mutta jokaisen pitää miettiä oma ratkaisu ja helppoa se ei ole!

Miksi teit lapsia, jos et alussakaan ollut hurjan rakastunut?? Jotkut näköjään luuluvat että lapsia voi vain hankkia huvikseen jonkun kanssa, ja sitten sen jälkeen alkaa elämään omaa elämää ja rikkoa lasten koti.

Olet itserakas ja hirvitys äidiksi jos eroat ja rikot lastesi kodin. Olet valintasi tehnyt, ja nyt elä sen kanssa.

voiko avioliitto toimia vain kulissiliittona ja rahan takia?vai onko ero ratkaisu?

jo 10v sitten ja vaikka on jo oma perhe yms. niin yhä se vaan tuntuu kipeältä asialta. Ero ei siis ollut todellakaan mikään "siisti ja helppo" vaan pitkään kestävää katkeraa taistelua ja yhteenpalaamista.

Jos eroatte niin ajatelkaa kaiken sen oman tunnemylläkän keskellä kuitenkin niitä lapsia. Ne ei saa valita, niiden on vaan sopeuduttava ja kyllä vaikuttaa väleihinne aina miten hoidatte tilanteen lasten kanssa.



Mulla meni luottamus ihmisiin ja vakava masennus hiipi niskaan. Ikinä ei välit palannut ennalleen koska koen etteivät lapsistaan juuri välittäneet koska eivät kertaakaan edes kysyneet miten jaksan yms, eivät huomanneet itsetuhoisuuttani ja mitään kun oli niin kiire tapella ja itkeä puolison kanssa.



Eli jos ero tulee niin älä kaada tunteitasi lastesi niskaan vaan tue ja auta ensin heitä ja koeta selvitä muusta esim. ystäviesi tai ammattiavun turvin. Vanhemman kuuluu olla lapsen turvana kun koti hajoaa vakka miten tekisi mieli antaa omille tunteilleen valta; sinä kuitenkin itse valitset sen tilanteen, lapsi ei.

Silloin lapsi voi selvitä hyvinkin erosta, ei iällä ole niinkään väliä, meillä ainakin jopa aikuiset siskot kokivat todella raskaana tilanteen koska se hoidettiin niin huonosti ja riitaisasti.



Ei huonoa liittoa voi jatkaa vain lasten vuoksi, arvaa tuntuiko kivalta tietää jälkikäteen että sitä tappelua ja kireää ilmapiiriä piti kestää koko lapsuus "meidän lasten takia". Ero on isku kuitenkin vaikka lapsi olisi jo aikuinen. Parempi tehdä se niin kauan kuin olette edes puheväleissä ja hoituu siistimmin.

Mieti siis, kestätkö tämän vaiheen parisuhteesta mieluummin nykyisen miehesi vai tämän uuden ihastuksen kanssa?

Eli,meillä oli tilanne niin sama kuin monella muulla,lapsi ja yhteinen,oma asunto,työpaikat ja kaikki ok mutta mitään vipinää tai rakkautta ei ollut moneen vuoteen,elimme siis useamman vuoden ilman seksiäkin.

Yhtena perjantaipäivänä sai yks`kaks ajatuksen hakea asuntoa,siitä oltiin siis tavallaan puhuttu ja joka riidassa olin aina lähtemässä (tästä syystä löytyi asumisoikeusnumerokin pitkän ajan takaa),ja sain vihdoin vain itsestäni irti ja ajattelin että siinä nyt menee pitkä aika.

Ja nyt,3 kuukautta myöhemmin,asun omassa ihanassa asunossani,johon ex-mies teki remontin ja kokosi kalusteet,poika on tyytyväinen ja onnellinen kun me olemme kummatkin tahoillamme helpottuneita.

Tänäänkin ex tuli meille syömään,ja saunaan ennenkuin lähtivät pojan kanssa hänen luokseen,ja kaikki toimiii SATA kertaa paremmin kuin yhdessä ollessamme.

Lapsi,jonka takia siis emme eronnneet jo aiemmin,ei ole kyllä missään vaiheessa ollut moksiskaan.Totesi vain,että nyt on kaksi kotia ja on mielellään kummassakin kodissa,vaikka minun luona toki asuu enemmän.Välimatkaa ei meillä ole kuin hiukan alle kilometri,joten kaikki järjestyi tavattoman hyvin.

Nyt jälkiviisaana voin sanoa,että jos tunteet ovat kuolleet niin ero voi olla paras ratkaisu.Meistä jäi toisillemme hyvät ystävät toraisan ja tympääntyneen avoparin tilalle.Ja jos joku haluaa jutella niin jätä meiliosoite.

ja toivottavasti se jatkuu.



Ystäväpiirissäni on eronneita, ja alkukriisin hälvettyä kaikki ovat yleensä helpottuneita ja tyytyväisiä, mutta ongelmia alkaa tulla sitten, kun toinen aikuisista löytää uuden kumppanin. Yhteistyö ei ehkä sujukaan, uusi aikuinen asettaa omia vaatimuksiaan ja lapsi voi olla vähän pihalla.

ja toivottavasti se jatkuu.

Ystäväpiirissäni on eronneita, ja alkukriisin hälvettyä kaikki ovat yleensä helpottuneita ja tyytyväisiä, mutta ongelmia alkaa tulla sitten, kun toinen aikuisista löytää uuden kumppanin. Yhteistyö ei ehkä sujukaan, uusi aikuinen asettaa omia vaatimuksiaan ja lapsi voi olla vähän pihalla.

Kannattaa likea toi pitkä ketju ilkeistä äitipuolista. Haluatteko sellaista elämää lapsillenne?