Ërotako vai ei?

Minusta on tuntunut aivan samalta. Meillä on myöskin lapsia ja kovin pieniä ovat vasta. Olen miettinyt että sitten kun lapset ovat isoja on minulla aikaa omille päätöksille ja haaveille.

Kyllä lapset aistii rakkaudettomuuden.

eli enää en eroa, en

Tuntuu että näin 40 v. olisi ansainnut onnea. Tiedän että intohimo kestää aikansa, mutta on se niin ihanaa haluta jotain ihan oikeasti. Tuntuu että nyt kaikki on sietämistä. Lomamatkatkin on menty lasten ehdoilla, me ollaan nukuttu eri huoneissa. Nyt on kokoajan surullinen olo. Lenkilläkin ajattelin että jos tänään YRITTÄISIN mennä sänkyyn mieheni kanssa, saisi olla pari viikkoa rauhassa. Eniten ärsyttää kun en pysty edes nukkumaan sen vieressä, tulee ahdistunut olo. Suku ihmettellee mikä meillä on kun ollaan oltu niin sopuisa pari. Ei viitsisi kertoa kaikille että joo hyviä kevereita tässä vaan ollaan. Säälittää toisaalta mies, se antsaisi paremman vaimon.

olen 30-vuotias. kovin tutulta kuulostaa. olen koko ajan tyytymätön tähän elämään, mutta en osaa kyllä ajatella eroakaan. itse olen sairastunut masennukseen, ja jotenkin ajattelen sen olevan osasyy meidän tilanteeseen. toivon että saisin itseni parempaan kuntoon, ja että se näkyisi sitten parisuhteessa ja perhe-elämässäkin.

vai pelkäätkö että mies ei kestä eroa?

..meilläkin on tämä suhde kestänyt kohta 21 vuotta ja nyt tuntuu että olen ahdistunut ja surullinen koko ajan. En välillä itsekään tiedä mistä puristaa, riidellään ja pidetään mykkäkoulua.. On tullut olo että haluaisin vaan olla yksin ja rauhassa..

Olen myös puhunut mahdollisesta erosta ja mies uhkaa silloin ampua itsensä..olen NIIN surullinen!!

siis samassa veneessä ollaan, paitsi minä olen tänä viikonloppuna päättänyt jättää tuon mieheni. Maanantaina menen katsomaan vuokrarivaria, pakko tässä on tehdä tästä lyhyestä elämästään edes siedettävä.

Onko jollakulla kokemuksia, että tälläisestä suhteesta saisi vielä toimivan vai onko ainoa "ratkaisu" ero?



Elämän hukkaan heittämistähän tämä on, mutta tästä on niin vaikea päästä eroonkaan.



Meilläkin ulkopuolisin silmin hyvä liitto ja ihana perhe. Rahaakin on ihan tarpeeksi, mutta tyytymätön olen aina vaan.



Kertokaa viisaammat meneekö tämä tunne ohi?



N 38 ja lapsia liuta..

vatvonut tätä eroa ainakin viimeiset viisi vuotta ja tunne on vaan kasvanut..

T. se erosta päättänyt l. N40+ ja lapsia myös iso liuta(ja sehän se tästä vaikean tekeekin, mutta en voi uhrata omaa elämääni).

Niin se on että jos mies ei hakkaa, eikä juo yms. erota ei saa! Paras ystävänikin ihmettelee että miksi valitan. Kun muuten asiat on hyvin. Ei ole ketään kenelle puhua! Olenkin välillä ajatellut että pitäisi syödä jotain turruttavia nielialalääkkeitä ja lakata haaveilemasta.

kerho ketkä elää tälläisessa tilanteessa. Onkohan TAMPEREELLA?

Olen samaa mieltä kuin yksi kirjoittaja että lapsi kyllä aistii jos kodissa ei ole rakkautta. Äitini on kertonut minun vauva-ajoistani, äiti ja isä erosivat kun olin pieni ja kyllä hyvin huomasin että tunnelma on kireä talossa.



Minusta on parempi että lapsilla on mieluummin 2 rakastavaa kotia kuin yksi missä on huono ilmapiiri vanhempien välien takia.



Tsemppiä sinulle! <3

En ole kukaan enkä mikään neuvomaan muita, koska aika lailla samassa jamassa ollaan omassa avioliitossa. Yksi ystävä on miehensä kanssa käynyt yhteisessä terapiassa (Väestöliitto) koko syksyn, mutta minä en ole siihen jotenkin valmis. Miltä ajatus kuulostaa ap:n mielestä?

mutta tuntuu vaan ettei rakkautta sillä saa takaisin.

Onko jollakulla kokemuksia, että tälläisestä suhteesta saisi vielä toimivan vai onko ainoa "ratkaisu" ero?

Elämän hukkaan heittämistähän tämä on, mutta tästä on niin vaikea päästä eroonkaan.

Meilläkin ulkopuolisin silmin hyvä liitto ja ihana perhe. Rahaakin on ihan tarpeeksi, mutta tyytymätön olen aina vaan.

Kertokaa viisaammat meneekö tämä tunne ohi?

N 38 ja lapsia liuta..

Ja tuo on vaan yksi elämään ja pitkään liittoon kuuluva vaihe, joka kyllä menee ohi, kun asian tiedostaa ja sen eteen päättää tehdä jotain.

IHMISELLÄ ON VAAN YKSI ELÄMÄ, JA SE ON ELETTÄVÄ NIIN ETTEI VANHANA TARVITSE KATUA!!! Muistakaa se... Lapset todella vaistoavat kotisi huonon ilmapiirin, he eivät ole tyhmiä!!!! Vanhanaikaista olla yhdessä vain lasten takia, varsinkin kun siitä saattaa olla enemmän haittaa lapsille että kaksi onnetonta vanhempaa asuu yhdessä kuin siitä että heillä on kaksi onnellisempaa vanhempaa eri osoitteissa!!!

Kai sinullakin on oikeus elämään?!?! Vaikka lapsia täällä kasvatetaan kukin tavallaan niin eikö äiti saa olla onnellinen?!?

Irti vaan ei jaksa pinnistellä..

Jokaisella on yksi elämä eikä sitä pidä uhrata edes omien lapsien vuoksi!!! Jokainen saa elää oman elämänsä just siten, että vanhana ei tarvi katua, että elämä jäi elämättä. Jos mies uhkaa tappaa itsensä, ei sen takiakaan voi jäädä parisuhteeseen, jossa oma elämä menee pilalle.

Jokaisella on yksi elämä eikä sitä pidä uhrata edes omien lapsien vuoksi!!! Jokainen saa elää oman elämänsä just siten, että vanhana ei tarvi katua, että elämä jäi elämättä. Jos mies uhkaa tappaa itsensä, ei sen takiakaan voi jäädä parisuhteeseen, jossa oma elämä menee pilalle.

Viis siitä, että esim. pienten lasten elämä ja maailma romahtaa siihen kun vanhemmat eroaa jonkun mitättömän syyn takia (kun ei enää tunnu niin kivalta ja kiihkeältä), kunhan itse pääsee toteuttamaan omia mielihalujaan. Surullinen esimerkki siitä, miten aikuisuus ja henkinen kasvu ovat tästä yhteiskunnasta totaalisen hukassa.