Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö 6vuotias pakottaa isänsä luokse, väkisin kantaa pois/autoon?
13.01.2010 |
Tilanne on tämä(terkkuja vaan jos isä tunnistaa tekstistä tai joku muu). Ero tapahtunut reilu 3vuotta sitten. Isä tavannut kaksosiaan säännöllisesti kolmisen vuotta alussa joka toinen viikko 4päivää ja nyt viime keväästä asti joka toinen vk-loppu kun lapset aloitti syksyllä eskarin minun luonani(asuttiin eri paikkakunnilla silloin). Yhteishuoltajuus on minun mielestäni toiminut ihan ok, kunnes syksyllä lasten isä alkoi pommittaa lastenvalvojaa millon milläkin valituksella. Mm. en ole hyvä huoltaja kun lapsilla oli kerran reikäiset sukat jalassa kun menivät hänen luokse, lapsilla ei ole tarpeeksi laadukkaita vaatteita päällä jne. jne. Eli tälläisiä asioita jotka nyt periaatteessa on ihan mitöttämiä ja tämän lastenvalvojakin toi esille että nämä valitukset on aiheettomia ja niiden olisi loputtava. Niin kauan kun lapsien hyvinvointi ei ole uhattuna niin valituksia ei tarvitsisi tehdä.. Ja reikäiset sukat ei varmasti minusta huonoa huoltajaa tee. Varsinkin kun sukat oli toisella lapsella ja vain sen yhden kerran. Kyllä meillä reikäiset sukat heitetään yleensä ihan roskiin.. ;) Nooh, sit hän alkoi tehdä valituksia minun vapaa-ajastani. Minun olisi pitänyt olla aina paikalla kun hän hakee ja tuo lapset. Siihen luovutustilanteeseen ei kelvannut silloinen lapsian isäpuoli eikä äitini.. Minusta minulla on täysi oikeus matkustella sillon kun minulla on vapaa-aikaa joten en välttämättä aina ollut paikalla kun hän lapset haki/toi. Kumminkin jos hän jostain halusi keskustella, esim. lasten asioista niin puhelinyhteys on olemassa ja jos jotain kerrottavaa on niin saman tiedon hänelle pystyi kestomaan äitini tai isäpuoli koska ovat paljon lapsien elämässä olleet ja tiesivät kyllä aina "missä mennään".
No syksyllä hän sitten teki niin että ilmoitti ettei hae enää lapsia luokseen koska meidän yhteishuoltajuus ei hänen mielestään yhtäkkiä sitten toiminut. Oli tapaamatta lapsiaan toista kuukautta kunnes sit yhtäkkiä marraskuussa haki taas lapset. Vk-lopun jälkeen lapset oli hyvin väsyneitä, itkuisia ja kertoivat etteivät halua enää isälleen. Yritin puhua että mitä on tapahtunut, kyselin ihan normaalisti mitä tekivät vk-loppuna isän kanssa jne. Mutta olivat kovin vaitonaisia, en saanut selkeetä vastausta mihinkään. Selvisi myös että kun äitini oli vastaanottomassa lapsia kun isä ne toi sunnuntaina niin isä oli kovaan ääneen huutanut äidilleni asioista, huoritellut ja kiroillut lapsien kuullen minua(matkustelen kuulema huoraamassa jne.). Käytös oli ollut todella tökeröä varsinkin kun miettii että isä on yleensä käytökseltään hyvin rauhallinen. Lapset tätä hieman säikähtivät. Lapsien puheesta myöhemmin selvisi myös se että isä oli koko vk-lopun tentannut lapsia kysymyksillä minun henkilökohtaisista asioista. :(
No sitten meni taas aikaa tähän päivään saakka ettei isästä kuulunut mitään(ei edes soittoa jouluna) kunnes eilen tuli minulle viesti että hän hakee lapset nyt sitten vk-lopuksi. Yritin puhua lasten kanssa että isä olisi tulossa hakemaan ja molemmat lapset alkoivat itkemään ja sanoivat etteivät halua isänsä luokse. Jälleen yritin asiaa selvitellä että mikä siihen on syynä mutta vastausta en oikein saanut. Toinen lapsi sanoi äskön kun puhuttiin asiasta näin: "en ole tottunut enää olemaan isillä", "kun siellä ei ole minun äitiäni", "isi pakottaa syömään tulista ruokaa", ""kaisa" on kivempi kun isi(puhui isän uudesta vaimosta). Kesällä tämä samainen lapsi ilmoitti jo monesti ettei halua isänsä luokse ja muutaman kerran lapsi piti "väkisin" kantaa autoon. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä! Olen aika pihalla nyt annanko lapsia enää isälleen... Vapaa-aika minulle kyllä sopisi mutta tässä on ajateltava asioita nyt lasten kannalta. En halua potea koko vk-loppua huono omaatuntoa siitä että lapset vietiin väkisin isänsä luokse. :( Toisekseen onko lapsien kannalta hyväksi edes se että isä mielensä mukaan tapailee heitä sillon tällön kun nyt kuukausien ajan heidän arki on täällä ollut ja eivät ole isästään kuulleet mitään eivätkä ole kyllä edes kyselleet isänsä perään(joka minusta on omituista).
Onko oikein että 6vuotias pakotetaan isänsä luokse? Pitääkö se oikeasti kantaa väkisin autoon kun se rimpuilee ja huutaa äitiään? Miksi isällä on oikeus olla tapaamatta lapsiaan tai tavata heitä miten itse haluaa, mutta äitin on aina luovutettava lapset isälleen vaikkei isä yhteishuoltosopimusta itse noudattaisikaan! Kai äidilläkin on joku oikeus olla antamatta lapsia isälleen kerta isäkin voi sopimusta rikkoa?
Kommentit (65)
..eikö kannattaisi kysyä neuvoa ongelmaan sieltä? Olen melko varma, etteivät he kannusta isän ja lapsen suhteen katkaisemiseen, joten heillä on varmaan vinkkejä siitä, mitä muuta tilanteessa voisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..joten perheneuvola on nyt sit eri. Mutta joo voisin sinnekkin ottaa yhteyttä.
Haluan vielä painottaa että minäkään en ole sitä mieltä että lapsi katkaisisi välit isäänsä kokonaan mutta en myöskään halua että lapsi väkisin kannetaan isälle. Se raastaa sydäntä se ajatus kun sen paristi oon nähnyt. Uutena tässä nyt on sitten kesän se että toinenkin lapsi viime kerran jälkeen ilmoitti ettei isälleen halua. Joka sai minut nyt miettimään tätä tilannetta uudelleen. Olisin nyt sen kannalla että isä tapaisi toista lastaan nyt pikkuhiljaa ja antaisi lapsen tottua taas ajatukseen siitä että isä tosiaan pysyy siinä elämässä(josta nyt ei sit kumminkaan takuuta ole). :/
kuin ottaa asumaan. On kova tempo, jos kolmessa vuodessa ehtii esitellä, asua ja erota.
Ei tarvitse tietää muuta. Tuossa on kyllä tullut iso moka.
No jos vertaan siihen miten lasten isä toimi niin minun toimintani on hyvin vastuullista ollut. Exä meni naimisiin jo 6kk päästä erostamme. Ja sitä ennen lapset tavannut uutta naistaan jo ties kuinka pitkään.
Minä esittelin uuden mieheni lapsille 6kk päästä(kun olin varma että suhde on vakava). Yhteen muutettiin vuoden yhdessäolon jälkeen(siinä vaiheessa kun arki alkoi sujumaa, tais mennä reilu vuosi), ero tuli vajaa 3kk sitten ja sille kun en mitään mahda. Ei ollut minun valintani erota. Eli kysynkin että mitä olen tehnyt väärin!? Minusta jos kaksi aikuista ihmistä menee yhteen ja homma toimii niin vuosi on aika pitkä aika tutustua joten mielestäni en ole mitenkään holtittomasti toiminut, varsinkaan lapsiani ajatellen.
En jaksanut kaikkia vastauksia lukea.
AP:lle:
Tehkää uusi tapaamissopimus !! Yhteys lastenvalvojaan. Sopimus menee niin, että isä tapaa lapsia arki-iltana tai -päivänä kerran viikossa xx tuntia. Esim. 6 kk ajan.
Jos tapaamiset sujuvat hyvin ja lasten käytös tasapainottuu tapaamisten jälkeen, tapaamiskertoja lisätään esin niin että tuon em. ajankohdan päälle tulee yksi kokonainen päivä kahden viikon välein.
Jos tilanne ei ole muuttunut lasten osalta, tapaamiset jatkuvat samoina tai sitten harvenevat, jos tilanne pahentunut.
Jos isä ei noudata säännönmukaisuutta tapaamisissa, tapaamissop. tehdään uusi ja tapaamisia on sitten kerran kk 1 pv,. mutta ei yökyläilyä.
Tapaamissopimukset voi tosiaan olla määräaikaisia ja ne voi räätälöidä elämäntilanteiden mukaan ja lasten voinnin mukaan.
Sitten otat yhteyttä lastensuojeluun. Lasten raahaaminen isän luo väkisellä huutavina jaheidän olemisensa kotona sen jälkeen kertoo siitä, että isän luona ei asiat ole kunnossa, jotain ikävää tapahtuu. Se on lastensuojelullinen kysmys jos, esim. jos se tapahtuisi lähikodissa.
Nykylain mukaan lapsia tulee haastatella ilman vanhempia sos.työntekijöiden toimesta.
Pienemmistäkin asioista on lastens. ilmoituksia tehty ja perheet olleet selvityksen alla. Ei tarvitse olla kuin uhmaansa karjuva lapsi ja ilmoitus tehdään. Tai perhekriisi, jossa kaikki itkee, äiti ja lapset ja johan soi puhelimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun olisi pitänyt toimia vastuullisemmin.
Yhteen ei tarvitse muuttaa. Voi myös seurustella ja pitää lasten arjen vakaana.
Täytyy yrittää kaavailla uutta sopimusta. Mut sitä ennen on ongelmana nyt tämä vk-loppu. Annanko lapset sinne vai en.
Ongelma on se että tämä mies vetoaa aina keskusteluissa ammattiinsa joka herättää "saman ammatin piirissä" kunnioitusta("olen itsekkin alalla, näin siis sanoo AINA). Eli on tavallaan samalla alalla kun nää sosiaalityöntekijät sun muut. Eli hyvin vaikea minun sanoa yhtään mitään kun työntekijöillä on se käsitys jo valmiina ettei hän isänä voi olla huono kun on "tietyllä alalla". :( Ja tämä on totuus. Eli vaikka todisteita minulla olisikin siitä että mies ei aina ihan hyvä isä ole ollut niin kukaan ei minua kuuntele. Lapsia eivät kuuntele myöskään koska ovat vielä pieniä. Toki nyt voin yrittää sitä että jos perhetyöntekijä juttelisi lapsien kanssa tosiaan niistä syistä mikseivät isälle halua. Kesän aikana kehittyneet kumminkin lapset paljon niin osaavat jo paremmin itseään ilmaista ja niitä tarpeitaan ja tuntemuksiaan. Alkoholi, väkivalta sun muita ongelmia ei ole(ainakaan en niistä ole kuullut, tietoinen). Mutta sellaista hieman kyseenalaista käytöstä on muutaman kerran osunut silmään. Ja sitten lasten puheita mm siitä että isi pakottaa syömään tulista ruokaa, iskä pakottaa nukkumaan ovi kiinni ja pimeässä huoneessa(toisella lapsista oli pahaa pimeän pelkoa yhdessä vaiheessa), "kaisa" haukkuu meidän vaatteita tai ei anna puhua heidän uudelle lapselle/leikkiä tämän lapsen kanssa, isä ei antanut meille ruokaa, iskä pakotti meidät liian kuumaan suihkuun... Tälläisiä pieniä asioita jotka jääneet mieleen mutta jotka sit kumminkin voi olla lapselta liioittelua joten niitä vaikea selvittää.. Olen kyllä aina varmistanut asiat isältä kun lapsi jotain huolestuttavaa sanonut. Aina asia jäänyt sit kumminkin koska vaikeahan tuollaista on todistaa. :(
Sillai hyvä ja vastuullinen isä ollut. Sillon parisuhteessamme oli hyvä isä tosiaan ja senkin jälkeen ei sillai mitään suurempia huolia ole minulla ollut. Nämä lasten puheet välillä mutta nekin olen pyrkinyt selvittämään puhumalla ja mainitsemalla asiasta aina isälle. Mutta nyt sitten syksyllä asiat muuttui ja miehestä tuli minua kohtaan tosi töykeä/arvosteleva ja puhetyyli on jopa agressiivinen, sen näki lastenvalvojakin ja nyt sitten äitini. Turhan minun kysyä mikä exää vaivaa.. Ei hän minulle vastaa eikä asia minulle kuulema kuulu. niinkun ei varmasti kuulukkaan. Mutta toki lasten takia olisi hyvä tietää "missä mennään"... Joten täytynee vielä selvitellä tai saa sitten lastensuojelu selvittää tilanteen. Tiedän kyllä jo heidän vastauksen koska mitään "tämän kummempaa" ei ole tapahtunut(ja isä on ammatti-ihminen). Eli lapsia ei olla väkivallalla uhattu tai muuten vakavasti laiminlyöty. Suomi saisi näissä asioissa kyllä hieman terästäytyä. Lasten henkinenhyvinvointi pitäis ottaa huomioon herkemmin. Lapsi voi voida pahoin vaikkei näitä kaikista vakavampia asioita perheessä olisikaan.. Siis väkivalta, päihteet jne. jne.!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meni naimisiin mielestäsi liian ripeään jne.
Sehän tapahtui ennen kuin itse hosuit. Vai mitä?
Vai oliko teillä joku eksien kilpajuoksu ja lapset unohtui molemmilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vaan että jos ammatti ihminen tekee noin niin eikai se lapsille silloin pahaksi ole.. ;) (no tietenkin on, tiedän sen).
Ei ollut mikään kilpajuoksu, todellakaan. Seurustelin 6kk ja sitten meni vakavammaksi jolloin esittelin lapset silloiselle miehelleni, lapset tapasivat häntä alussa vain noin kahdesti kuussa kun mies vieraili luonani ja sitten lisättiin pikkuhiljaa yhteistä aikaa. Tottakai tuli luonnolliseksi jossain vaiheessa muuttaa yhteen kun suhde syventyi ja vakavoitui ja meidän kohdalla se tuli siinä reilun vuoden paikkeilla. Mielestämme emme hosuneet kyllä yhtään! Miksei eronnut nainen voi edetä suhteissaan ihan siinä missä muutkin "sinkku" naiset.. Eihän yh ole yhtään sen kummempi ihminen kun "sinkkunainen".. Toki lapset pitää ottaa huomioon kun suhde syvenee mutta muutenhan yh:t ei poikkea mitenkään muista sinkuista. Joka suhde etenee omaa vauhtiaan joten miksei yh voisi muuttaa yhteen uuden miehen kanssa..? Vaikea tämän ikäisenä enää hirveen pitkään ylläpitää mitään tapailu suhdetta, varsinkin jos on sen tyyppinen ihminen että haluaa elää arkea toisen kanssa ja jakaa "kaiken", kenties lapsia ja naimisiin.
Minusta ei ole luonnollista muuttaa oitis yhteen, jos on lapsia.
Yksinhuoltaja ei ole sinkku. Sinkuilla ei ole lapsia, eikä eksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etävanhempi voisi lähettää kortteja lapsille silloin tällöin, soittaa vaikka säännöllisesti ym. Mun exä teki noin, ja vaikka meillä oli erittäin tulehtuneet välit keskenämme, ja oli joskus pitkä paussi tapaamisissa (kun oli oikeudenkäyntejä välillä! hän mm. löi lasta yhden kerran tapaamisviikonloppuna...)Nyt kun lapsemme on jo ylä-asteella, olen tyytyväinen että hirvittävän vaikeissa olosuhteissa kuitenkin selvisimme. jälkikäteenkin ajateltuna exälläni on jonkin sortin persoonallisuushäiriö, mutta isänä hän on kaikesta huolimatta ollut korvaamaton. Voimia teille kaikille ja muistakaa, aika parantaa haavoja, ja mikään kärsimys ei kestä ikuisesti. Tsemppiä! Myötäeläen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh on kyllä sinkku eli vapaa ihminen. Ja kyllä ne sinkutkin eroaa välillä.. :D Vai miten sä määrittelet itsesi kun sinulta kysytään oletko vapaa? Kyllä minä ainakin tällä hetkellä olen sinkku, en mielestäni ole varattukaan enkä kutsu itseäni eronneeksikaan koska en ole avioliitossa ollut koskaan.
Miten arvoisa 61 voi arvioida sen mikä aika on sitten luonnollista muuttaa yhteen? Kun minusta se ihan oma suhde ja persoona määrittelee sen mikä kenellekkin on luonnollista ja mikä luonnotonta... Vuosi on pitkä aika ja kyllä minusta vuoden päästä on jo ihan normaali aika edetä suhteessa eteenpäin jos suhde on siinä pisteessä että tietää mitä haluaa ja toisen tuntee.
56, 59 ja 61 (ja ne aikaisemmat, mitä en jaksanut tähän kaivaa) on täydellinen ihminen ja kaikkitietävä AV-MAMMA, joka ei tee elämässään virheitä. Unohda tuollaisen idiootin kirjoittelut.
Toivottavasti ap saatte asiat kuntoon.
mielestäni kysyt aivan aiheellisia kysymyksiä. eikä kertomasi mukaan isällä käynnit millään tavalla tue lasten kehitystä vaan päinvastoin. sinuna olisin yhteydessä lastenvalvojaan ja kertoisin kuinka epäsäännöllisiä tapaamiset ovat olleet ja miten lapset reagoivat isällä lähtöön ja mitä isälle ollessa ja lasten palautustilanteissa on tapahtunut. olen itse vääntänyt lapseni isän kanssa samantapaisista asioista 6 vuotta. lapseni ei olisi tullut kuulluksi ellen olisi pysynyt kovana ja ollut aina tarvittaessa viranomaisiin yhteydessä. vähitellen sillä on alkanut olla merkitystä mitä lapsi tuntee ja sanoo tapaamisista. tsemppiä sinulle!
mutta vastaavassa tilanteessa me päädyttiin sitten siihen, että kun on isän viikonloppu, niin sittem mennään isälle, vaikka vähän väkisin. Tosin jos on ollut jotain extraa, esim, bestiksen synttärit, niin on vaihdettu viikonloppuja, ettei isälle menosta tulisi mikään rangaistus.
Varmaan puoli vuotta menot oli yhtä tuskaa, mutta yhteisen (siis isän kanssa vietetyn) parin viikon kesäloman jälkeen kiukuttelu isäviikonlopuista hävisi ja myöhemmin lapset menivät isälleen välillä kotiviikonloppuinakin yhdeksi yöksi, ihan omasta tahdostaan.
lapsen ja isän. Isällä on oikeus tavata lapsiaan ja sinun pitää myötävaikuttaa, että tapaamiset sujuu. Hiukan outoa käytöstä isältä, mutta lapsetkin oirehtivat erossa. Pidät kiinni mitä sovittu. On parempi pitkällä juoksulla, että isä tapaa lapsiaan ja että lapset säilyttävät välit häneen.
miksi nyt olisi eri tilanne vain sen takia, että et pidä lasten isästä?
Alue: Aihe vapaa
Ongelmat alkoivat jo kesällä. Sillon elin vielä suhteessa(marraskuussa erosin). Lapsen käytös isälle lähtiessä oli silloin jo täysin samanlaista kun tälläkin hetkellä. Eli alkaa itkemään kun mainitsen että isälle pitäis mennä vk-loppuna jne.
Tuollaiset ajatukset että "äiti ei pärjää" voitte unohtaa kyllä. Minun lapseni pitää minua hyvin vahvana äitinä ja meidän välinen suhde on luja ja hyvällä pohjalla kaikinpuolin. Se näkyy arjessa ja kaikessa mitä teemme. Ja se selvisi perheneuvolassakin kesällä. Tämä perheneuvolanmies sanoi heti keskusteltuaan lapseni kanssa että "on se hyvä että lapsella on noin vahva ja läsnäoleva äiti". Näkyy lapsen persoonassa vaikka herkästä lapsesta onkin kyse. Olen aina ollut se joka perheessä hoitaa kaikki asiat ja lapseni tietävät satavarmasti että äiti kyllä pärjää. Jos niiltä kysyy "millainen äiti on" niin vastaus on että ahkera ja hauska. Nämä siis neuvolan tutkimuksia. Joten en usko että kyse on siitä että lapsi pelkää etten minä pärjää.