Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö 6vuotias pakottaa isänsä luokse, väkisin kantaa pois/autoon?
13.01.2010 |
Tilanne on tämä(terkkuja vaan jos isä tunnistaa tekstistä tai joku muu). Ero tapahtunut reilu 3vuotta sitten. Isä tavannut kaksosiaan säännöllisesti kolmisen vuotta alussa joka toinen viikko 4päivää ja nyt viime keväästä asti joka toinen vk-loppu kun lapset aloitti syksyllä eskarin minun luonani(asuttiin eri paikkakunnilla silloin). Yhteishuoltajuus on minun mielestäni toiminut ihan ok, kunnes syksyllä lasten isä alkoi pommittaa lastenvalvojaa millon milläkin valituksella. Mm. en ole hyvä huoltaja kun lapsilla oli kerran reikäiset sukat jalassa kun menivät hänen luokse, lapsilla ei ole tarpeeksi laadukkaita vaatteita päällä jne. jne. Eli tälläisiä asioita jotka nyt periaatteessa on ihan mitöttämiä ja tämän lastenvalvojakin toi esille että nämä valitukset on aiheettomia ja niiden olisi loputtava. Niin kauan kun lapsien hyvinvointi ei ole uhattuna niin valituksia ei tarvitsisi tehdä.. Ja reikäiset sukat ei varmasti minusta huonoa huoltajaa tee. Varsinkin kun sukat oli toisella lapsella ja vain sen yhden kerran. Kyllä meillä reikäiset sukat heitetään yleensä ihan roskiin.. ;) Nooh, sit hän alkoi tehdä valituksia minun vapaa-ajastani. Minun olisi pitänyt olla aina paikalla kun hän hakee ja tuo lapset. Siihen luovutustilanteeseen ei kelvannut silloinen lapsian isäpuoli eikä äitini.. Minusta minulla on täysi oikeus matkustella sillon kun minulla on vapaa-aikaa joten en välttämättä aina ollut paikalla kun hän lapset haki/toi. Kumminkin jos hän jostain halusi keskustella, esim. lasten asioista niin puhelinyhteys on olemassa ja jos jotain kerrottavaa on niin saman tiedon hänelle pystyi kestomaan äitini tai isäpuoli koska ovat paljon lapsien elämässä olleet ja tiesivät kyllä aina "missä mennään".
No syksyllä hän sitten teki niin että ilmoitti ettei hae enää lapsia luokseen koska meidän yhteishuoltajuus ei hänen mielestään yhtäkkiä sitten toiminut. Oli tapaamatta lapsiaan toista kuukautta kunnes sit yhtäkkiä marraskuussa haki taas lapset. Vk-lopun jälkeen lapset oli hyvin väsyneitä, itkuisia ja kertoivat etteivät halua enää isälleen. Yritin puhua että mitä on tapahtunut, kyselin ihan normaalisti mitä tekivät vk-loppuna isän kanssa jne. Mutta olivat kovin vaitonaisia, en saanut selkeetä vastausta mihinkään. Selvisi myös että kun äitini oli vastaanottomassa lapsia kun isä ne toi sunnuntaina niin isä oli kovaan ääneen huutanut äidilleni asioista, huoritellut ja kiroillut lapsien kuullen minua(matkustelen kuulema huoraamassa jne.). Käytös oli ollut todella tökeröä varsinkin kun miettii että isä on yleensä käytökseltään hyvin rauhallinen. Lapset tätä hieman säikähtivät. Lapsien puheesta myöhemmin selvisi myös se että isä oli koko vk-lopun tentannut lapsia kysymyksillä minun henkilökohtaisista asioista. :(
No sitten meni taas aikaa tähän päivään saakka ettei isästä kuulunut mitään(ei edes soittoa jouluna) kunnes eilen tuli minulle viesti että hän hakee lapset nyt sitten vk-lopuksi. Yritin puhua lasten kanssa että isä olisi tulossa hakemaan ja molemmat lapset alkoivat itkemään ja sanoivat etteivät halua isänsä luokse. Jälleen yritin asiaa selvitellä että mikä siihen on syynä mutta vastausta en oikein saanut. Toinen lapsi sanoi äskön kun puhuttiin asiasta näin: "en ole tottunut enää olemaan isillä", "kun siellä ei ole minun äitiäni", "isi pakottaa syömään tulista ruokaa", ""kaisa" on kivempi kun isi(puhui isän uudesta vaimosta). Kesällä tämä samainen lapsi ilmoitti jo monesti ettei halua isänsä luokse ja muutaman kerran lapsi piti "väkisin" kantaa autoon. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä! Olen aika pihalla nyt annanko lapsia enää isälleen... Vapaa-aika minulle kyllä sopisi mutta tässä on ajateltava asioita nyt lasten kannalta. En halua potea koko vk-loppua huono omaatuntoa siitä että lapset vietiin väkisin isänsä luokse. :( Toisekseen onko lapsien kannalta hyväksi edes se että isä mielensä mukaan tapailee heitä sillon tällön kun nyt kuukausien ajan heidän arki on täällä ollut ja eivät ole isästään kuulleet mitään eivätkä ole kyllä edes kyselleet isänsä perään(joka minusta on omituista).
Onko oikein että 6vuotias pakotetaan isänsä luokse? Pitääkö se oikeasti kantaa väkisin autoon kun se rimpuilee ja huutaa äitiään? Miksi isällä on oikeus olla tapaamatta lapsiaan tai tavata heitä miten itse haluaa, mutta äitin on aina luovutettava lapset isälleen vaikkei isä yhteishuoltosopimusta itse noudattaisikaan! Kai äidilläkin on joku oikeus olla antamatta lapsia isälleen kerta isäkin voi sopimusta rikkoa?
Kommentit (65)
Erosta kolme vuotta ja ainakin yksi isäpuoli on jo entinen? Milloin erosit hänestä? Syksyllä? Onko nyt uusi isäpuoli tuloillaan tai kuvioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..kuinka paljon sinulla on erilaisia mahdollisuuksia vaikuttaa lasten tapaan suhtautua noutoihin? Kannustamalla ja iloitsemalla. Lapset aistivat sinun ahdistuksesi. Lapsilla ei ole riittäviä valmiuksia ymmärtää ja selittää itselleen, että isällä on mukavaa ja turvallista siitä huolimatta, että äiti huolehtii ja taistelee isää vastaan. Lapsien ja isän suhdetta tulee, lainkin mukaan, tukea kaikin tavoin, vaikka hammasta purren. Lapsen kannalta on todella huolestuttavaa ja surullista jos he eivät saa luoda suhdetta isäänsä äidin tuella ja myötävaikutuksella. Ex-miehesi käytös kielii sitä, että hän alkaa väsyä jatkuvaan riitelyyn, eikä osaa/pysty enää olemaan provosoitumatta tilanteesta. Pahoin pelkään, että lapsesi menettävät lopulta yhteydet isäänsä. Lapsesi surevat tätä vielä. Lähivanhemmalla on erityinen vastuu siitä, että tapaamiset onnistuu. Riidat kielivät epäonnistumisesta. Jos todella ajattelee lapsen etua, tunnustaa sen tosiasian, että lapsilla on oikeus elää myös isänsä kanssa ja silloin äiti kaikintavoin joustaa ja sovittelee. Tämä on mahdollista, vaikka toinen ilkeilisikin. Ilkeilyt kyllä loppuvat aikanaan, kun vastapuoli huomaa, että kyse ei ole vain aikuistenvälisestä periaatteellisesta taistelusta, vaan aidosta halusta ratkaista riita. Äidit tekevät todella paljon vääriä ratkaisuja ja uhriksi joutuvat lapset. Jos lapsia todella ajateltaisiin ja molempien vanhempien oikeutta osallistua lasten elämään kunnioitettaisiin, niin nämä ovat helppoja asioita ratkaista. T. äiti, joka on venynyt paljon lastensa vuoksi, kunnioittanut lasten isää ja välttynyt paljolta ikävältä
Tapaamisoikeus menee laissa niin, että se on lapsen oikeus eikä suinkaan isän.
Alue: Aihe vapaa
Kun lapsi joutuu riitelevien vanhempien väliin, on tyypillistä, ettei hän halua ottaa kantaa eikä häntä pidä siihen pakottaakaan. Sehän on sama kuin sanoisi aikuiselle että aion amputoida kätesi, annatko oikean vai vasemman?
Lapsi sanoo meillä, että hän haluaa asua meillä, mutta kun äiti on läsnä, hän sanoo, että haluaa asua äidillä. Äiti ei anna häntä vapaaehtoisesti meille asumaan, sen hän on tehnyt selväksi. Hyvä, kun tapaamisiin malttaa antaa, niiden kanssa pelaa, siirtelee, peruu ja muuttelee. Usein on ollut parinkin kuukauden välejä.
Kun lapsen ja isän suhde kuitenkin on vahva (ja on ilmeisesti alusta asti ollut) niin lapsi ei kerran isän luo päästyään haluaisi enää lähteä pois.
Ja sivuhuomautuksena, että äiti lopetti avioliittonsa yksipuolisesti ja "uusi isä" muutti välittömästi äidin luo asumaan. Tietääksemme lapsen ja isäpuolen suhde on hyvä, samoin kuin minun ja lapsen.