Pitääkö 6vuotias pakottaa isänsä luokse, väkisin kantaa pois/autoon?

Pidän tai en pidä lasten isästä ei pitäis vaikuttaa tähän mitenkään.. Kuin myös ei isän pitäis antaa omien tunteidensa minua kohtaan vaikuttaa siihen että jättää tapaamatta lapsiaan. Niinkun sanoin, mielellään antaisin lapset sinne mutta kun ne ei itse sinne halua, eivätkä siellä enää viihdy. Toinen lapsi on valittanut asiasta jo kesästä asti ja olen ollut huolissani siitä tilanteesta.. Yrittänyt jutella niin isän kun lapsen kanssa asiasta mutta selvyyttä ei ole tullut miksi lapsi ei tykkää enää isällään käydä.

Minusta on tosiaan erikoista se että isät saa tehdä mitä haluaa, rikkoa sopimusta ja antaa lapsien kärsiä erosta selittämättä heille asiaa ja sitten yhtäkkiä taas ilmestyä heidän elämään ja minun pitäis vaan katsella sivusta kun lapset voi pahoin! Toki olen yrittänyt tukea lapsia ja heillä on hyvä olla luonani, mutta vaikea on heille mitään sanoa kun isä ei yhtään kerro miksei hae lapsiaan ja millon mahd. taas seuraavan kerran hakee. Lapset puhuivat pitkään vaan siitä että isä on kipeä, ja siksi ei näe heitä. :(



En tiedä en.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että kuinka moni äiti oikeasti pystyy katsomaan vierestä kun lasta joka itkee ja huutaa äitinsä syliin viedään väkisin isän luokse? Ja kun lapsi tulee isältään niin itkee kokopäivän miten ei halua enää isänsä luokse... Minulle tuo on kova paikka ja kärsin asiasta kyllä vähintään yhtäpaljon kun lapsikin. Ei ole helppoa. Ja kun nyt miettii että lapset ovat tottuneet olemaan luonani nyt kokoajan, se on iso askel lähtee taas yhtäkkiä pois kotoa ja kun jatkosta ei ole varmuutta. (eli millon isä taas lapset hakee ja hakeeko). Säännöllisyys olisi tässä hyväasia mutta sitä en näköjään voi isältä vaatia kun isällähän on oikeus olla tapaamatta tai tavata ihan miten itselleen parhaiten sopii vaikka sopimuksen on allekirjoitettu ja vahvistettu. :(

Varsinkin poika on vastustellut isälleen menoa koko syksyn ja nyt hän alkaa jopa huutamaan, jos joutuu sinne useammaksi päiväksi/yöksi. Ei kuulemma tykkää isistä ja haluaa olla omassa kotonaan äidin kanssa. Olen yrittänyt ratkoa tilannetta sanomalla "isille tulee paha mieli, jos sinä noin sanot" tai että "isi pitää teistä varmasti hyvää huolta". Vaan eipä auta.



Meillä on myös huoltajuusvastuu jaettu siten, että lapset ovat pääsääntöisesti minulla, mutta sitten isällään pitkän viikonlopun joka toinen viikonloppu. Pysyy näin isä lasten kuvioissa mukana.



Minä myös tunnistan tuon isän haluttomuuden ottaa lapsia luokseen. Exäni puhuu aina "kun joutuu ottamaan lapset" eikä siten, että haluaa ottaa lapset. Hänelle on ollut vauva-ajan jälkeen äärimmäisen vaikeaa hoitaa omia lapsiaan, kun omat kaverit, harrastukset, ynnä muut "tärkeämmät menot" vievät aikaa. Lapset ovat ikäänkuin tiellä ja esteenä näille kivoille jutuille. Tosin minun exäni elämäntyyli on nykyään sellainen, ettei hänen kanssaan olisi pitänyt edes lapsia tehdä...



Neuvon sinua siten, että ota yhteys lastenvalvojaan ja vaadi yhteistä tapaamista lasten isän kanssa. Kerro rehellisesti, mikä on tilanne riidankin uhalla. Ei lapsia voi pakottaa vanhemmalleen, vaikka säännölliset tapaamiset eron jälkeen olisivatkin ihannetila.

yhteyttä lastenvalvojaan. Ei niitä tapaamisia pakolla tarvitse järjestää, vaikka kuinka on yhteishuoltajuus. Selvitä tilanne lastenvalvojalle kunnolla ja toimikaa lapsen edun mukaisesti. Jos lapsi ei tahdo isälleen mennä, niin väkisinkö hänet sinne vaan täytyy viedä? Sehän nyt olisi kamalaa lasta kohtaan. Isänkin on tajuttava tilanne.

Eli ota yhteys lastenvalvojaan ja vaadi yhteistä tapaamista. Tuossa tilanteessa sovitut tapaamisajat olisivat tärkeitä. Ei isä voi lapsia vaatia itselleen milloin huvittaa. Ja kyllä jossain mättää, jos tuon ikäinen lapsi hangoittelee noin paljon vastaan. Ja olisin huolissani jo sikäli, jos exäsi käytös on muuttunut muutenkin, herää kysymys, onko lapsilla edes turvallista olla isällään.

Yhteisiä keskusteluja on käyty näistä vaateasioista nyt kesällä/syksyllä lastenvalvojalla ja nyt en enää suostu hänen kanssaan kyseisiin tapaamisiin koska viime kertainen huorittelu lasten kuullen oli liikaa kyllä. Ja viimeks kun marraskuussa kävimme yhdessä lastenvalvojalla niin hänen käytös oli hyvin uhkaavaa. Lastenvalvojankin piti rauhoitella häntä. Itse olen/olin hyvin tyyni ja rauhallinen, en syytellyt/haukkunut vaan yritin juurikin ratkoa tilannetta lapsien edun mukaisesti. Lasten isä vaan haukkui minua, syytteli siitä miten en pue lapsia tarpeeksi laadukkaasti ja kaikkee tälläistä hyyyvin omituista ja epämääräistä. Lastenvalvoja oli hyvin ihmeissään että miksi tuollaisista asioista pitää edes siellä käydä kun ne on ns. mielipide asioita tai elämäntyyliasioita joihin ei voi sillai ex puoliso enää vaikuttaa. Siis mm. siihen minkälaisen toppapuvun ostan lapselle talvella. Jos ei mielytä niin ostakoot uuden sit... Sillonhan lasten isä ilmoitti että hakee lasten yksinhuoltajuutta koska on huolissaan lapsien hyvinvoinnista, silti samaan syssyyn jättää itse tapaamatta lapsiaan pitkäksi aikaa. Jos hän niin huolissaan on minun äitiydestäni niin tuskin hän sekunniksikaan jättäisi lapsia minulle enää. Eli ihan mahdoton tilanne ja en tosiaan enää yhteisiin keskusteluihin mene.



Lastenvalvoja ei kuulema puutu näihin tapaamisasioihin, eli ohjasi minut lastensuojelun puolelle.



Soitin siis lastensuojeluun ja sieltä ehdottivat että isä tapaisi lapsiaan nyt aluksi vain päivisin välillä, nyt se olisikin helppoa kun asumme samassa kaupungissa.. Mutta isä ei tähän suostu vaan haluaa raa'asti ottaa itkevät lapset luokseen heti vk-lopuksi. Mä joudun nyt oikeesti miettimään annanko niitä ollenkaan vai en! hakekoot sit poliisin kanssa mut kai tässä on lastakin kuunneltava!

menettelee, jos et kerta kaikkiaan anna lapsia isälle (ette esim. ole paikalla silloin, kun isä tulee hakemaan). Selität arkasti tilanne ja se, että isä vaatii lapsia kok viikonlopuksi vaikka lapset eivät sitä halua. Kysy voitko saada paikalle jonkun ihmisen sieltä lastensuojelusta lastenhakutilanteeseen.



Tietenkin lapsia täytyy kuunnella, onhan tuo kuvaamasi lasten isän käytös todella ikävää lapsia kohtaan. Mutta jos vain kieltäydyt yhteistyöstä itse, voit joutua hankaluuksiin ja isä voi saada siitä aseen sinua vastaan mahdolliseen huoltajuuskiistaan.

ja anna tulla hakemaan ja katso että on toisia kuulevia mitkä kuulee lapsen halumattomuuden mennä ja ei tarvitse lapsen väkisin lähteä.

sanoisin, että yhteishuolto on hieno ajatus, mutta käytännön tasolla se ei oikein toimi. Ei ole toiminut meilläkään.



Isä ei pidä sopimuksista kiinni, paitsi silloin kun hän itse haluaa. Mitään rutiinia ei muodostu enkä uskalla luottaa siihen, että hän ottaa lapset, vaikka olisi jo luvannutkin. Tapaamiset peruva tekstiviesti saattaa tulla 10 minuuttia ennen kuin hakuajankohta olisi.



Asia olisi muuten ok ja ihan sama, mutta elämän suunnittelusta tulee todella vaikeaa. En voi varata matkoja kun en tiedä, tulevatko lapset mukaani. Jos otan lapset reissuun, isä soittelee ja uhkailee asianajajalla, kun olisi ollut hänen vuoronsa pitää lapsia. Kun taas vien lapset hänelle ja matkustan yksin, niin "pakotan" hänet hoitamaan lapsia.



Meillä siis ei tunnu löytyvän ratkaisua, joka sopisi molemmille.

Meillä niin päin, että lapsi ei haluaisi palata isän luota vakituiseen kotiin äidin luokse. Mutta lapselle ei saa antaa vastuuta asioista, jotka kuuluvat aikuisille, siitäkään huolimatta, että aikuiset tyrivät.

niin mikä muuttui viime syksynä? Miksi käytös meni tommoiseksi? Onko tuollainen huorittelu tms. holtittomuus ollut miehen tapana aiemmin? Outoa jos yhtäkkiä alkaa monen hyvin sujuneen vuoden jälkeen. Onko jommallakummalla uusi suhde? Onko mies ratkennut ryyppäämään tai saanut jonkun mustasukkaisuuspsykoosin?

kun itki ettei sinne halua. Ja äidin mielestä asia oli myös ok. Ja yleensä meni sinne ihan mielellään.

Kyllähän sen haku tilanteen kuulee koko kerrostalo kun lapsi huutaa ja itkee joten en tiiä tarviiko siihen enää todistajia ja pelkään että joku tekee ilmoituksen jo pelkästään siitä että lapsi väkisin autoon kannetaan.. Yritin tätä sanoa lastensuojelulle mut ei ottanut kantaa asiaan!? Sanoi vaan että eihän sille mitään voi!? :o



Eikö tuohon lakipykälään pitäis tulla muutos.. Siis että isä saa olla noudattamatta sopimusta mutta äitin pitää luovuttaa lapset tilanteessa kun tilanteessa(siis ellei lapsen turvallisuus ole uhattuna, alkoholi, väkivalta yms.)! Tätä pelkoa ei isän luona siis ole(alkoholi, väkivalta), joten minun ilmeisesti on vaan luovutettava lapset vaikkei ne sitä halua ja minun mielestäni se ei ole hyväksi lapsen perusturvallisuuden tunteelle pakottaa se paikkaan missä se ei halua olla. Siitähän voi jäädä traumat pitemmän päälle. Varsinkin kun lapsi ei ole nyt aikoihin isällään ollut, tai siis ainakaan säännöllisesti.

Lasten isä on itsekkin alan hommissa(tekee töitä lasten kera päivittäin) joten kummallista että hän omille lapsille tekee tälläistä. :( Monta yötä olen itkenyt asiaa. Ihannehan olisi tämä tilanne mikä oli kolmen vuoden ajan, eli isä näki lapsiaan säännöllisesti. Mutta tosiaan en tiedä mitä syksyllä tapahtui kun isä yhtäkkiä kävi hankalaksi eikä asia minulle sillai kuulukkaan, silti tässä pitäis kumminkin miettiä lapsien parasta ja minusta isä ei niin nyt tee.

Meillä niin päin, että lapsi ei haluaisi palata isän luota vakituiseen kotiin äidin luokse. Mutta lapselle ei saa antaa vastuuta asioista, jotka kuuluvat aikuisille, siitäkään huolimatta, että aikuiset tyrivät.

lasten elämässä ttä tämä käytös on ikävää eikä sitä että äiti olisi huono..Mietipä sitä!

Lastensuojelun kautta voisit alkaa kysellä, mitkä nyt ovat tasan tarkkaan lain sallimat mahdollisuudet, ja mihin toimenpiteisiin voit ryhtyä. Mutta nämä tapaamisjutut eivät ole käsittääkseni kovin joustavia järjestelyjä, ja jolleivat osapuolten näkemykset ole kovin yhteneväisiä, muutoksia on työläs saada aikaan.



Olen usein kuullut lähivanhempien valittavan nimenomaan sitä, että etävanhemmalla on lain sallima oikeus MUTTEI velvollisuutta ottaa lapsia määrättyyn aikaan. Ja lähivanhempi, joka kieltäytyy luovuttamasta lapsia sovittuna ajankohtana tai muuten "vaikeuttaa" etävanhemman ja lapsen tapaamisia, voi kohdata vaikeuksia. (Turha sanoakin, että tilanteissa joissa etävanhempi on itse pompottanut lapsia ja exäänsä miten sattuu, se on todella epäreilua.)



Mutta eikö ole niin, että jos tapaamisjärjestelyä on tarvetta muuttaa, se pitää saada ihan virallista kautta tehtyä? Muuten sitä voidaan käyttää sinua vastaan,jos huoltajuusasioista ja tapaamisjärjestelyistä syntyy ihan totinen riita.



Exäsi kuulostaa ihan paskiaiselta, jos minulta kysyt. Oikeudenmukaista olisi minusta tuossa tilanteessa, että hän nyt joutuisi todistamaan luotettavuutensa ja sitoutumisensa huoltajuuteensa esim. säännöllisillä, ongelmattomilla päivätapaamisilla kunnes suhde lapsiin on normalisoitunut riittävästi. Mutta käsittääkseni häntä ei voi minkään lain kirjaimen nojalla PAKOTTAA tekemään niin, ja hänellä on oikeus niihin tapaamisiin, jotka on huoltajuussopimuksessa sovittu.



Pahimmassa tapauksessa sinun kannattaa keskittyä ensialkuun vahinkojen minimointiin, eli älä vaan lietso lastesi paniikkia ja koita edelleen olla se järkevä, rauhallinen ja turvallinen aikuinen. Tiedä mikä vaihe exälläsi on päällä, mutta kenties se menee ohi, kun et lisää konfliktia. Ja lapsilla säilyy yhteys isäänsä.

Valitettavasti äiti ei kuitenkaa ole niin huono, että se olisi mahdollista. Mietipä sinä sitä!



t. se, joka kantaa itkevää lasta äidille.

sanoisin, että yhteishuolto on hieno ajatus, mutta käytännön tasolla se ei oikein toimi. Ei ole toiminut meilläkään. Isä ei pidä sopimuksista kiinni, paitsi silloin kun hän itse haluaa. Mitään rutiinia ei muodostu enkä uskalla luottaa siihen, että hän ottaa lapset, vaikka olisi jo luvannutkin. Tapaamiset peruva tekstiviesti saattaa tulla 10 minuuttia ennen kuin hakuajankohta olisi. Asia olisi muuten ok ja ihan sama, mutta elämän suunnittelusta tulee todella vaikeaa. En voi varata matkoja kun en tiedä, tulevatko lapset mukaani. Jos otan lapset reissuun, isä soittelee ja uhkailee asianajajalla, kun olisi ollut hänen vuoronsa pitää lapsia. Kun taas vien lapset hänelle ja matkustan yksin, niin "pakotan" hänet hoitamaan lapsia. Meillä siis ei tunnu löytyvän ratkaisua, joka sopisi molemmille.

Valitettavasti äiti ei kuitenkaa ole niin huono, että se olisi mahdollista. Mietipä sinä sitä! t. se, joka kantaa itkevää lasta äidille.

Valitettavasti äiti ei kuitenkaa ole niin huono, että se olisi mahdollista. Mietipä sinä sitä! t. se, joka kantaa itkevää lasta äidille.

Erosta kolme vuotta ja ainakin yksi isäpuoli on jo entinen?



Milloin erosit hänestä? Syksyllä? Onko nyt uusi isäpuoli tuloillaan tai kuvioissa?