Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö 6vuotias pakottaa isänsä luokse, väkisin kantaa pois/autoon?
13.01.2010 |
Tilanne on tämä(terkkuja vaan jos isä tunnistaa tekstistä tai joku muu). Ero tapahtunut reilu 3vuotta sitten. Isä tavannut kaksosiaan säännöllisesti kolmisen vuotta alussa joka toinen viikko 4päivää ja nyt viime keväästä asti joka toinen vk-loppu kun lapset aloitti syksyllä eskarin minun luonani(asuttiin eri paikkakunnilla silloin). Yhteishuoltajuus on minun mielestäni toiminut ihan ok, kunnes syksyllä lasten isä alkoi pommittaa lastenvalvojaa millon milläkin valituksella. Mm. en ole hyvä huoltaja kun lapsilla oli kerran reikäiset sukat jalassa kun menivät hänen luokse, lapsilla ei ole tarpeeksi laadukkaita vaatteita päällä jne. jne. Eli tälläisiä asioita jotka nyt periaatteessa on ihan mitöttämiä ja tämän lastenvalvojakin toi esille että nämä valitukset on aiheettomia ja niiden olisi loputtava. Niin kauan kun lapsien hyvinvointi ei ole uhattuna niin valituksia ei tarvitsisi tehdä.. Ja reikäiset sukat ei varmasti minusta huonoa huoltajaa tee. Varsinkin kun sukat oli toisella lapsella ja vain sen yhden kerran. Kyllä meillä reikäiset sukat heitetään yleensä ihan roskiin.. ;) Nooh, sit hän alkoi tehdä valituksia minun vapaa-ajastani. Minun olisi pitänyt olla aina paikalla kun hän hakee ja tuo lapset. Siihen luovutustilanteeseen ei kelvannut silloinen lapsian isäpuoli eikä äitini.. Minusta minulla on täysi oikeus matkustella sillon kun minulla on vapaa-aikaa joten en välttämättä aina ollut paikalla kun hän lapset haki/toi. Kumminkin jos hän jostain halusi keskustella, esim. lasten asioista niin puhelinyhteys on olemassa ja jos jotain kerrottavaa on niin saman tiedon hänelle pystyi kestomaan äitini tai isäpuoli koska ovat paljon lapsien elämässä olleet ja tiesivät kyllä aina "missä mennään".
No syksyllä hän sitten teki niin että ilmoitti ettei hae enää lapsia luokseen koska meidän yhteishuoltajuus ei hänen mielestään yhtäkkiä sitten toiminut. Oli tapaamatta lapsiaan toista kuukautta kunnes sit yhtäkkiä marraskuussa haki taas lapset. Vk-lopun jälkeen lapset oli hyvin väsyneitä, itkuisia ja kertoivat etteivät halua enää isälleen. Yritin puhua että mitä on tapahtunut, kyselin ihan normaalisti mitä tekivät vk-loppuna isän kanssa jne. Mutta olivat kovin vaitonaisia, en saanut selkeetä vastausta mihinkään. Selvisi myös että kun äitini oli vastaanottomassa lapsia kun isä ne toi sunnuntaina niin isä oli kovaan ääneen huutanut äidilleni asioista, huoritellut ja kiroillut lapsien kuullen minua(matkustelen kuulema huoraamassa jne.). Käytös oli ollut todella tökeröä varsinkin kun miettii että isä on yleensä käytökseltään hyvin rauhallinen. Lapset tätä hieman säikähtivät. Lapsien puheesta myöhemmin selvisi myös se että isä oli koko vk-lopun tentannut lapsia kysymyksillä minun henkilökohtaisista asioista. :(
No sitten meni taas aikaa tähän päivään saakka ettei isästä kuulunut mitään(ei edes soittoa jouluna) kunnes eilen tuli minulle viesti että hän hakee lapset nyt sitten vk-lopuksi. Yritin puhua lasten kanssa että isä olisi tulossa hakemaan ja molemmat lapset alkoivat itkemään ja sanoivat etteivät halua isänsä luokse. Jälleen yritin asiaa selvitellä että mikä siihen on syynä mutta vastausta en oikein saanut. Toinen lapsi sanoi äskön kun puhuttiin asiasta näin: "en ole tottunut enää olemaan isillä", "kun siellä ei ole minun äitiäni", "isi pakottaa syömään tulista ruokaa", ""kaisa" on kivempi kun isi(puhui isän uudesta vaimosta). Kesällä tämä samainen lapsi ilmoitti jo monesti ettei halua isänsä luokse ja muutaman kerran lapsi piti "väkisin" kantaa autoon. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä! Olen aika pihalla nyt annanko lapsia enää isälleen... Vapaa-aika minulle kyllä sopisi mutta tässä on ajateltava asioita nyt lasten kannalta. En halua potea koko vk-loppua huono omaatuntoa siitä että lapset vietiin väkisin isänsä luokse. :( Toisekseen onko lapsien kannalta hyväksi edes se että isä mielensä mukaan tapailee heitä sillon tällön kun nyt kuukausien ajan heidän arki on täällä ollut ja eivät ole isästään kuulleet mitään eivätkä ole kyllä edes kyselleet isänsä perään(joka minusta on omituista).
Onko oikein että 6vuotias pakotetaan isänsä luokse? Pitääkö se oikeasti kantaa väkisin autoon kun se rimpuilee ja huutaa äitiään? Miksi isällä on oikeus olla tapaamatta lapsiaan tai tavata heitä miten itse haluaa, mutta äitin on aina luovutettava lapset isälleen vaikkei isä yhteishuoltosopimusta itse noudattaisikaan! Kai äidilläkin on joku oikeus olla antamatta lapsia isälleen kerta isäkin voi sopimusta rikkoa?
Kommentit (65)
Ei se mitä sanot vaan mitä hän aistii...
Juuri tuolla tavoin saa esimerkiksi päivähoidon aloittamisesta hornaa. Jauhetaan ja "lohdutellaan" ja lapsi näkee omin silmin, ettei aikuinen ole sanojensa takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi?Tee uusia lapsia sinne kotiin ja anna äidin pitää entisen
--
Tuskin haluaisit itsekään hylätä lastasi? Tilanne olisi toinen, jos esim. isä ja lapsi eivät olisi koskaan asuneet samassa osoittessa, mutta nämä isä ja lapsi olivat tärkeä osa toistensa jokapäiväistä elämää viiden vuoden ajan. Jos isä nyt "antaisi äidin pitää" lapsen, se merkitsisi lapselle traumaattista hylkäämiskokemusta. Sitä mieheni tuskin haluaa tunnolleen.
Joo kyllä n. kolme melkein 4vuotta sitten tuli ero lapsieni isästä ja siitä jonkin ajan päästä(8kk) kohtasin miehen joka oli lapsien elämässä viime kesään saakka kunnes ero tuli minusta riippumattomista syistä. Nämä on asioita joille ei mahda mitään. Elämä on raakaa. Molemmat erot eivät ole olleet minun "käsissäni" vaan miehien päätöksiä joihin minä en voi vaikuttaa vaikka haluisinkin kestävän suhteen elämääni. Nämä asiat eivät kumminkaan tähän tilanteeseen ole vaikuttanut ja ei, ei ole tulossa uusia miehiä minun eikä lapsien elämään tällä hetkellä. Koskaanhan ei tiedä mitä kohtalo eteen tuo mutta toistaiseksi olen yksin.
Olen usein kuullut lähivanhempien valittavan nimenomaan sitä, että etävanhemmalla on lain sallima oikeus MUTTEI velvollisuutta ottaa lapsia määrättyyn aikaan. Ja lähivanhempi, joka kieltäytyy luovuttamasta lapsia sovittuna ajankohtana tai muuten "vaikeuttaa" etävanhemman ja lapsen tapaamisia, voi kohdata vaikeuksia. (Turha sanoakin, että tilanteissa joissa etävanhempi on itse pompottanut lapsia ja exäänsä miten sattuu, se on todella epäreilua.)
mutta velvollisuudet rajoittuvat vain elatusmaksujen maksamiseen - ja kuten tiedämme, on niitäkin vanhempia jotka mielellään luistavat tästä velvollisuudesta (lähivanhemman on huomattavasti vaikeampi luistaa lasten elatuksesta...).
Mutta asiaan. Kiinnitin huomiota tuohon etävanhemman käytöksen muuttumiseen. Voisiko taustalla olla jokin sairaus? Jokin, joka voi heijastua myös exän kykyyn toimia huoltajana? Kannattaisi koettaa selvittää tätä asiaa.
Itse olen päättänyt, että kun lapset ilmoittavat halunsa olla menemättä isälleen, aion olla pakottamatta lapsia tapaamisiin. Luultavasti joudun asian vuoksi vaikeuksiin - kuten täällä on todettu. on lähivanhemman koetettava ylläpitää lapsen ja etän suhdetta - mutta aion sitten kantaa seuraukset. Mielestäni 6-7 vuotta vanha lapsi voi jo tällaisen asian päättää, mikä ei tarkoita sitä, että lapsi saisi päättää KAIKKI häntä koskevat asiat. Jos lapsi ei tunne olevansa etän luona turvassa, hän luultavasti reagoi tapaamisiin voimakkaasti. Jos taas etän luona on vain tylsää, ei lapsi varmaankaan suhtaudu tapaamisiin mitenkään raivokkaan negatiivisesti. Näin siis itse uskon. Eli ap; käypä selvittämään todellisiä syitä, miksi lapsesi eivät isälleen halua.
Olenkin miettinyt että eikö lapseni halua isänsä luokse juurikin tuosta syystä että aistii ettei exäni uusi puoliso pidä exäni lapsista. Heillä on nykyään yksi yhteinen lapsi jo. Menivät naimisiin 6kk eromme jälkeen... Joskus viime kesänä lapsi puhui usein siitä miten "kaisa" arvostelee esim. näitä lapsieni vaatteita. Outoa käytöstä aikuiselta naiselta, mutta hyväksykäämme erilaisuus. ;)
Ja lisään vielä että lapsemme eivät ole tietoisia riidoista minun ja exäni välillä. Siitä olen pitänyt huolen ettemme tappele asioista lasten kuullen ja niinkun sanoin asiat on sujuneet hyvin viime syksyyn asti. Toki lapset vaistoavat asioita mutteivat konkreettisesti ole nähteet/kuulleet mitään. Jos nyt unohdetaan sitten tämä show minkä exä piti äidilleni viimeks kun lapset toi. Mutta sillonkaan minä en ollut läsnä joten lapset eivät ole minun ja "isän" nähnyt tappelevan koskaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt annat hänen katkaista isäsuhteensa, hän ei muistele tapahtunutta myöhemmin hyvällä. Viimeistään murrosiässä häntä alkaa askarruttaa, millainen hänen isänsä on, ja aikuisena hän varmasti katuu sitä, että katkaisi välit. Yhteyden ottaminen isään tulee olemaan vaikeaa, jos hänelle jää se käsitys, että hän sai tehdä päätöksen tai että annoit hänelle periksi. Jos lapsi ei oikeasti ole missään vaarassa isän luona, hänet pitäisi pakottaa sinne murrosikään asti. Lapselta puuttuu kyky arvioida, miten hänen ratkaisunsa vaikuttavat tulevaisuudessa, ja sen takia aikuisten pitää päättää hänen puolestaan.
mahdollisimman läheisissä ja ystävällisissä väleissä, enkä ainakaan sotkisi asioihin uusia isäpuolia, enkä ex-anoppeja, vaan viestisin lapsillekin kaikin keinoin, että vanhemmat ovat yhä lasten vanhemmat ja sitä yhdessä, vaikka erottu onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sinä "matkustelet" yksinäsi, ja äitisi tai SILLOINEN miesystäväsi ovat lapsia vastaanottamassa!
Miesystävä vaihtuu alvariinsa ja lapset sysätään milloin millekin äijälle, kun sinä haluat matkustella??
Ymmärrän todella, miksi exääsi v*tuttaa.
Ymmärsit pointin.
Olen samaa mieltä asioista kanssasi. Samoilla linjoilla siis. Jos itsekkäästi ajattelisin vain itseäni ja exän parasta niin toki lapset vietäis sinne vaikka väkisin. Näin isä saisi tavata lapsiaan ja minä vapaa-aikaa.. Mutta kun näin ei ole asia. Ajattelen lapsieni parasta ja sitä etten halua että lapseni pakotetaan isänsä luokse/johonkin mikä aiheuttaa noin suuren pelkoreagtion/paniikin. Jotainhan on muuttunut kun kesällä lapsi ei enää sinne halunnut yhtäkkiä. Sillon puheyhteys exään oli vielä ja asiaa selviteltiin ja hän vakuutti ettei mikään ole muuttunut heidän perheessään. Lapsella alkoi sillon myös olemaan univaikeuksia joista kävimme keskutelua perheneuvolassa pari kertaa. Perheneuvolassa sanoivat lapsen tavattuaan että ihan normaali lapsi jolla on vain herkkä vaihe menossa. Pitivät tilannetta/lasta ihan normaalina eikä huolestuneet mistään. Uniongelmat menivätkin sitten ohi ajan kanssa ja nyt varsinkin kun isällään ei ole käynyt niin täytyy sanoa että lapsi nukkuu paremmin kuin koskaan(3kk mitään ongelmia ei ole siis ollut-juuri nämä asiat yhdistin). Tämä lapsi on hyvin herkkä muutoksille jne. joten ymmärrettävää on että stressaantuu isoista muutoksista ja tämä että hän joka toinen vk-loppu isällään kävi on ilmeisesti hänen herkälle mielelleen liikaa usein ja nyt se että käynnit jäi yhtäkkiä kokonaan pois.
Siksi haluankin nyt miettiä sitä vaihtoehtoa että vain esim. toinen lapsi kävisi vk-loput isällään ja tämä herkempi tapaisi isäänsä vain sillontällön päiväkäyntien merkeissä. Tämä olisi minusta lapsen kannalta parasta, MUTTA ISÄ EI TÄHÄN SUOSTU!!!
Minun on todella vaikea alkaa selvittää sitä mikä on tilanne isän luona kun hän ei minun kanssa asioistaan puhu.. Ei vastaa jos soitan jne.
Mitä hittoa tässä nyt sit tekee??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh huh.
Kai minä nyt välillä saan käydä sukulaisia tapaamassa toisella paikkakunnalla kun vapaa vk-loppu on? olen kokoajan lasten kanssa kotona joten sen kerran kun minulla on vapaa-aikaa niin harvemmin kotia jään. Eikai tämä minusta huonoa äitiä tee?
Ja miten miesystävä vaihtuu alvariinsa? Ja kelle olen lapseni sysännyt? Lapset ovat olleet hoidossa vain isällään, muille en ole heitä sysännyt. :) Miesystävä on lapsien elämän aikana vaihtunut kerran ja tämäkään ei ole minun päätös ollut. Minut on jätetty ja sille en mahda mitään.
Joten mietihän vielä kerran ennenkun alat tuollaista suustasi päästämään.
Ja olihan siinä lapsetkin kuulemassa, sen ikäisiä että osaavat jo sanoa "mitä isä sanoi". Joten miksi teidän pitää alkaa kehitellä tuollaisia ihme juttuja siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosta useita vuosia ja homma pyörinyt ihan ok. Nyt yhtäkkiä suuria ongelmia, exän käytös muuttunut jne. Jotain muuta taustalla ja purkaa ap:n. Olisiko ongelmia uudessa parisuhteessa? Tai jokin sairaus, masennus? Tai työpaikka vaakalaudalla jne.
Ikävä tilanne. Todennäköisesti hyvä ratkaisu olisi jonkin aikaa päivävierailut, ettei suhde isään katkea kokonaan. Tarvitsette jonkun kolmannen osapuolen selvittämään asiaa.
Eli jatka vain sillä linjalla. Jos annat periksi, annat lapselle sen viestin, että sinunkin mielestäsi isän luona todella on jotakin pelottavaa meneillään kun eihän sinne uskalla lasta päästää. On myös mahdollista, että lasta pelottaa, että SINÄ et selviydy ilman häntä sillä aikaa kun hän on isän luona. Ei myöskään ole hyvä viesti lapselle, että hän on niin herkkä (viallinen) että sen takia pitää ryhtyä erityisjärjestelyihin.
Se, mitä on muuttunut, ei välttmättä liity mitenkään isän perheeseen. Lapsilla on erilaisia kehitysvaiheita - ehkäpä lapsen kehitysvaihe on muuttunut ja nyt hän tarvitsee sinun kannustustasi, jotta hän rohkenee nauttia isänsä perheen seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pitää tehdä, kun 4-v. poika ei halua mennä isälleen?
Taustaa: tuttavani tytär erosi väkivaltaisesta miehestään lapsen ollessa 1,5 v. Lapsen huoltajuudesta taisteltiin oikeudessa, alussa miehellä oli valvotut tapaamiset, myöhemmin hän sai tavata lasta viikonloppuisin. Mies oli liiton aikana mm. vääntänyt lapsen käsiä kovakouraisesti.
Nyt lapsi oli kertonut mummolleen itkuisena, että isi huutaa, potkii ja lyö häntä. Jos lapsi ei ole ns. kiltisti, isi vie hänet äidilleen yöksi, lapsi ei ole kovin monta yötä ollut isällään. Tuttavani oli ilmoittanut lastenvalvojalle asiasta ilman tulosta.
Mitä pitää tehdä..? Apua! Tarvitaanko todisteita, miten lasta voi auttaa..?
joten mitähän se ex-anoppi on mahtanut sanoa sille ex-miehellesi?
Ja tykkäisitkö itse, että ex-miehesi kulloinenkin heila palauttelisi lasta sinulle tai ex-appi tai vaikka kylään tullut serkkulikka?
Ja kyllä on vähän turhan kiire ollut, jos kolmessa vuodessa on jo yksi isäpuolikin tullut ja mennyt.
että suurin muutos lapsen elämässä on se, että äiti on eronnut jo toisen kerran.
Ehkä lapsi ei uskalla jättää äitiään?
On iso ero siinä, pahoinpidelläänkö lasta isän luona vai ei. Sinun kertomassasi tapauksessa lapsen terveys on uhattuna tapaamisilla ja se takia jokainen vastuullinen huoltaja varmistaa, etteivät sellainen pääse jatkumaan. Lähivanhemman on helppoa lopettaa tapaamiset yksipuolisella päätöksellä ja tässä tapauksessa se on lapsen edun mukaista, mikäli antamasi tiedot pitävät paikkansa. Jos väkivaltainen isä haluaa tavata lasta, hän voi hakea tapaamisoikeuden toteutumista tai uutta tapaamissopimusta käräjäoikeuden kautta. Mikäli hänen väkivaltaisuutensa pystytään todistamaan, hän saa jälleen vain valvotut tapaamiset.
Muutoin lasta voi auttaa tarkkailemalla, onko hänellä psykosomaattisia oireita ja jos on, hänet tulee ohjata terapiaan.
Jännä miten aina näihin keskusteluihin joku ehkä katkera äiti(?) tuo hyvin erikoisia mielipiteitään esiin siitä että,
A: eronneella äidille ei saa olla vapaa-aikaa edes sillon kun lapset ovat isällään/tai jollain muulla hoidossa(mitä sillon pitäisi sitten tehdä, virkata kotona kiltisti?),
B: Eronnut äiti ei saa koskaan enää ottaa uutta puolisoa eron jälkeen ja jos hän puolison sattuu vielä yh:na löytämään niin hän on huora ja vastuuton vanhempi.
Miksi te naiset ajattelette näin?
Mikä tekee yh:sta huonon äidin jos hän sen kerran kun on lapsille hoitaja esim. matkustaa tai vaikka käy harrastamassa jotain tai sitten vaikka ryyppää?
Miksi eronnut nainen ei saa jatkaa elämäänsä eron jälkeen? Pitäisi olla sinkku lopunelämää kun on kerran eronnut?
Äitini kyllä pyrki rauhoittelemaan vaan exää koska lapset olivat vieressä. Puhuivat suurimanosan ajasta ihan rauhallisesti ja asiallisesti. Äitini ei ole sen tyyppinen että huutaisi tai haukkuisi ketään. Että näin.
Minulle on aivan sama kuka lapset palauttaisi, kunhan henkilö on lapsille tuttu ja turvallinen henkilö. Ei minulla välttämättä ole tarvetta tavata exääni joka toinen vk-loppu. Ja kyllä, mielelläni tapaisin ex appiukkoni vaikka tai tämän exäni vaimon, edes kerran! Ei ongelmaa. Pääasia että lapset pääsee kotiin turvallisesti ja tarvittavat tiedot saadaan välitettyä.
No oli kiire tai ei, niin sille kun ei mitään mahda jos uusi rakas löytyy. Se onkin sit eriasia miten pian sen lapsille esittelee ja osaako sen tehdä niin että se on lapsien kannalta ajateltuna hyvä asia. Minä en ole uutta kumppania esitellyt lapsilleni ensimmäiseen puoleen vuoteen ja asiat tehtiin lapsien ehdoilla muutenkin. Eroon minä olen syytön joten en kuuntele tuollaista sontaa ollenkaan sinulta kun et asioista mitään tiedä.
..että vaikka kuinka itse inhoaisin lasteni isää tällä hetkellä niin pelkästään hyvää hänestä puhun lapsille ja yritän kannustaa täällä ja puhua lapsia että menisivät hyvillä mielin isälleen. Minulla ei ole mitään syytä puhua pahaa hänestä lapsille koska ymmärrän ettei se auta tilanteessa mitenkään, päinvastoin. Joten tälläiset ajatukset minusta nyt pois kokonaan. Aamullakin puhuin pitkään tuon "haluttomamman" lapsen kanssa asiasta ja yritettiin mm. muistella mitä kaikkea kivaa he viime kesänä tekivät isän kanssa ja ehdotella mitä he nyt voisivat isän luona tehdä.. Viime kesän muistoja on uima-ranta retket, pyöräreissut ja matkat mummolaan... Mut silti aina jutustelun jälkeen lapsi ilmoittaa ettei halua isälle mennä, haluaa jäädä äitin luokse ja alkaa itkemään/ahdistuu silmin nähden. Yritän nyt vielä ehdottaa lapselle sitä jos hän menisi vain päiväksi isälle että mitä hän siitä on mieltä. Kannustaa kivoilla ajatuksilla(lumileikit isän kanssa, esim. retki uima-halliin)... Katsotaan nyt.