Muutto toiseen kaupunkiin...ongelmia teinin kanssa!
Hei siskot. Nyt pitäisi töiden vuoksi muuttaa Helsingistä Turkuun. Mutta teini on asiasta eri mieltä. 16v. Ei halua muuttaa ja on ilmoittanut ettei siis aio muuttaa...Kuulostaa pikkujutulta, mutta se ei ole sitä.
Onko joku muuttanut? Vinkkejä, ideoita ja fiiliksiä...kiitos.
Kommentit (199)
vanhempi lapsi ei enää "kykene" muuttamaan? Onko alaikärajaa?
Ymmärrettävää tietenkin että jos ovat olleet pitkään kahdestaan, äidin on vaikea edes kuvitella muuta kuin muuttoa yhdessä. Lapsi kuitenkin on jo lähes aikuinen ja hänellä on oma elämänsä täällä. Jos hän on ehdottomasti sitä mieltä että ei halua muuttaa, se kannattaa otta vakavasti ja miettiä järjestelyjä. Sillä lailla se istenäistyminen voisi tapahtua sopuisammin ja välit säilyä parempina kuin jos lapsi vuoden tai kahden kuluttua lähtee Turusta takaisin Helsinkiin ovet paukkuen.
lapsen itsenäistymiselle. Tiukemmin ap sen lapsensa itseensä sitoo, kun raijaa muassaan turhaan muualle, jossa lapsi saa aloittaa kaiken alusta. Ap nimenomaan ei osaa laskea irti lapsestaan, kun pitää heidät könttänä.
Jos ap kulkee nyt töihin Turkuun, lapsi joutuu ottamaan lisää vastuuta kotona ja kasvaa itsenäisyyteen terveesti.
vielä viettää aikaa äidin kanssa.
Aika surkeaa olisi jo äiti tulisi töistä kotiin vasta klo 19 ja lähtisi aamulla klo 5.
Muutatte Turkuun niin teini ei joudu olemaan niin paljon yksin ja sitä kautta joudu huonoille teille. 16v. kaipaa vielä äitinsä seuraa. Ainakin normaalisti.
Mutta toisaalta. Täällähän ollaan sitä mieltä, että 2v hoitoon hakemaan kavereiden seuraa virikehoitoon kun äiti on äitiyslomalla. Eihän 2v kaipaa enää vanhempiensa seuraa. Kaverit on tärkeämpiä.
Ps. jos jollain on elämä mennyt pilalle muuttamisen takia niin eiköhän ole syytä katsoa peiliin. Iät ajat on lapista muutettu etelään töihin ja ei ole vinguttu niin kuin etelän paskahousut vinkuu.
vielä viettää aikaa äidin kanssa.
Aika surkeaa olisi jo äiti tulisi töistä kotiin vasta klo 19 ja lähtisi aamulla klo 5.Muutatte Turkuun niin teini ei joudu olemaan niin paljon yksin ja sitä kautta joudu huonoille teille. 16v. kaipaa vielä äitinsä seuraa. Ainakin normaalisti.
Mutta toisaalta. Täällähän ollaan sitä mieltä, että 2v hoitoon hakemaan kavereiden seuraa virikehoitoon kun äiti on äitiyslomalla. Eihän 2v kaipaa enää vanhempiensa seuraa. Kaverit on tärkeämpiä.
Ps. jos jollain on elämä mennyt pilalle muuttamisen takia niin eiköhän ole syytä katsoa peiliin. Iät ajat on lapista muutettu etelään töihin ja ei ole vinguttu niin kuin etelän paskahousut vinkuu.
Hänhän nimenomaan vinkuu omaa elämää.
Eikö voi ottaa tuota työtä, kulkea Hesasta ja etsiä samalla uutta työtä lähempää?
ja kaikki viikonloput ja lomat. Kyllä se riittää teinille äitiajaksi.
Jos on tarkoitus että teini itsenäistyy joskus.
pois ja minulla oli ihan oikeasti äitiä ikävä. Ei riittänyt viikonloput.
Mutta olinkin kiltti tyttö, kenen elämänsisältö ei ollut ryypätä kavereiden kanssa ja hengailla iltoja kaupungilla.
ja kaikki viikonloput ja lomat. Kyllä se riittää teinille äitiajaksi.
Jos on tarkoitus että teini itsenäistyy joskus.
Teini sain muuttaa mukana ja sillä selvä. Mä vitutti aikoinani jo kulkea päiväkotiin 5 kilsan päähän vaikka lähempänäkin olis ollut päiväkoteja.
Joo ja haukkukaa vaan itsekkääksi, sitä olenkin tietyissä asioissa ei meidän maailman pyöri pelkästään lasten ehdoilla, vanhemmat tekee päätöksen ja sillä selvä. Oishan toi meidän teini halunnut vetää kännitkin uutena vuotena, kielsin. Ei alaikäisen tartte juoda vaikka kaverit juo, minä en ainakaan lupaa sellaiseen anna.
teini muuttaa Turkuun. Useimmat meistähän nimenomaan ehdottaa että ap miettisi yhdessä lapsen kanssa, mikä on paras ratkaisu sen sijaan, että tekee päätöksen yksin sanelupolitiikalla.
vielä viettää aikaa äidin kanssa.
Aika surkeaa olisi jo äiti tulisi töistä kotiin vasta klo 19 ja lähtisi aamulla klo 5.Muutatte Turkuun niin teini ei joudu olemaan niin paljon yksin ja sitä kautta joudu huonoille teille. 16v. kaipaa vielä äitinsä seuraa. Ainakin normaalisti.
Mutta toisaalta. Täällähän ollaan sitä mieltä, että 2v hoitoon hakemaan kavereiden seuraa virikehoitoon kun äiti on äitiyslomalla. Eihän 2v kaipaa enää vanhempiensa seuraa. Kaverit on tärkeämpiä.
Ps. jos jollain on elämä mennyt pilalle muuttamisen takia niin eiköhän ole syytä katsoa peiliin. Iät ajat on lapista muutettu etelään töihin ja ei ole vinguttu niin kuin etelän paskahousut vinkuu.
lapsesta on elatusvelvollisuus ja kasvatusvastuu. Kasvatusvastuu tarkoittaa vakaiden elinolojen turvaamista. Ei sitä että pompitaan sinne tänne sen mukaan mikä sattuu huvittamaan.
Sitähän se ap tässä koettaa turvata, niitä vakaita elinoloja sekä kasvatusta kuin elatusta silmällä pitäen. Eli kantaa vastuunsa ja menee töihin kun se työttömyysrahakin loppuu ennemmin tai myöhemmin.
Tietenkään ei lasta kiusatakseen kukaan hypi paikkakunnalta toiselle jatkuvasti, "karaistakseen". Kyse on perheen toimeentulosta ja sen taatakseen voi olla kerran elämässään pakko vaihtaa kaupunkia. Raha ei tipu taivaasta. Ne elämisestä koituvat kulut ja laskut (teinin vaatteet, meikit, kännykkälaskut, vuokra, ruoat, ap:n omat kulut) maksettava ja ne nimeomaan yh maksaa sillä työllään.
Ajatteleeko joku oikeasti niin, että on hyvä olla sosiaalipummi ja maata kotona siihen asti kunnes lapset on aikuisia, etteivät he vaan saa traumaa jos perhe muuttaa? Tuskimpa. Ei turvallisessa ympäristössä kasvanut nuori tai lapsi mene muutosta rikki, vaikka uusi paikka ja kaverit svarmasti jännittävät ennen ekaa koulupäivää.
Muutto kannattaisi ottaa vaikkapa kasvunpaikkana. Mielestäni voi olla ihan hyvä huomata, että kaikkea ei voi aina elämässään hallita. Odottamattomia asioita, joita ei ole välttämättä suunnitellut, sattuu ja sitä on vaan joskus pakko oppia mukautumaan. Jos teinin äiti takaa lapselleen edelleen hyvän ja turvallisen kodin ja kasvuympäristön, niin eiköhän alkujännityksen jälkeen teinikin muutosta tokene ja huomaa ettei se niin kauheaa ollutkaan. Itse muutimme minun ollessani 14v ja ennen ensimmäistä koulupäivää uudessa koulussa minua jännitti muutos kovasti, mutta hyvin se meni ja turhaan jännitin.
Teini 16v alkaa olla jo sen verran iso, että pian sitä ollaan ekassa työhaastattelussakin (vaikkapa vaan kesätyöpaikan). Silloinkin on jännitykseen sopeuduttava kuin myös uuteen työyhteisöön, uusiin työtovereihin ja ehkäpä uuteen kaupunkiinkin. Vanhat kaverit on ja pysyy.
kanssa!!! kokoajan olen sitä jankuttanut. Ja kyllä, olemme olleet yhdessä tiiviisti koko tämän 16v. Tyttäreni on hyvin omatoiminen ja reipas. Mutta kaipaa myös äitiään ja onhan hän selkeästi vielä lapsi.
Mutta minähän nimenomaan kuuntelen tytärtäni ja olen mielestäni tässä käynyt kaikki vaihtoehdot läpi.
Isälleen hän ei halua muuttaa ja jos muuttaisikin, joutuisi silti vaihtamaan koulua ja asuinpaikkaa....
ap
lapsesta on elatusvelvollisuus ja kasvatusvastuu. Kasvatusvastuu tarkoittaa vakaiden elinolojen turvaamista. Ei sitä että pompitaan sinne tänne sen mukaan mikä sattuu huvittamaan.
Sitähän se ap tässä koettaa turvata, niitä vakaita elinoloja sekä kasvatusta kuin elatusta silmällä pitäen. Eli kantaa vastuunsa ja menee töihin kun se työttömyysrahakin loppuu ennemmin tai myöhemmin.
Tietenkään ei lasta kiusatakseen kukaan hypi paikkakunnalta toiselle jatkuvasti, "karaistakseen". Kyse on perheen toimeentulosta ja sen taatakseen voi olla kerran elämässään pakko vaihtaa kaupunkia. Raha ei tipu taivaasta. Ne elämisestä koituvat kulut ja laskut (teinin vaatteet, meikit, kännykkälaskut, vuokra, ruoat, ap:n omat kulut) maksettava ja ne nimeomaan yh maksaa sillä työllään.
Ajatteleeko joku oikeasti niin, että on hyvä olla sosiaalipummi ja maata kotona siihen asti kunnes lapset on aikuisia, etteivät he vaan saa traumaa jos perhe muuttaa? Tuskimpa. Ei turvallisessa ympäristössä kasvanut nuori tai lapsi mene muutosta rikki, vaikka uusi paikka ja kaverit svarmasti jännittävät ennen ekaa koulupäivää.
Muutto kannattaisi ottaa vaikkapa kasvunpaikkana. Mielestäni voi olla ihan hyvä huomata, että kaikkea ei voi aina elämässään hallita. Odottamattomia asioita, joita ei ole välttämättä suunnitellut, sattuu ja sitä on vaan joskus pakko oppia mukautumaan. Jos teinin äiti takaa lapselleen edelleen hyvän ja turvallisen kodin ja kasvuympäristön, niin eiköhän alkujännityksen jälkeen teinikin muutosta tokene ja huomaa ettei se niin kauheaa ollutkaan. Itse muutimme minun ollessani 14v ja ennen ensimmäistä koulupäivää uudessa koulussa minua jännitti muutos kovasti, mutta hyvin se meni ja turhaan jännitin.
Teini 16v alkaa olla jo sen verran iso, että pian sitä ollaan ekassa työhaastattelussakin (vaikkapa vaan kesätyöpaikan). Silloinkin on jännitykseen sopeuduttava kuin myös uuteen työyhteisöön, uusiin työtovereihin ja ehkäpä uuteen kaupunkiinkin. Vanhat kaverit on ja pysyy.
En olisi itse paremmin voinut kirjoittaa
koska et halua.
Ei hän menetä äitiään, vaikka äiti kulkisikin töihin Turkuun kunnes saa työn lähempää.
Sen sijaan hän menettäisi koko nykyisen elämänsä, jos äiti ei jousta.
Minulle ei tulisi mieleenkään tempaista lukiota käyvää lasta yhtään minnekään.
Tiedän vanhempia, jotka käyvät töissä jopa toisella mantereella, jotta perheen elämä säilyisi vakaana. Ei voi olla työmatka Turkuun noin ylivoimainen.
koska et halua. Ei hän menetä äitiään, vaikka äiti kulkisikin töihin Turkuun kunnes saa työn lähempää. Sen sijaan hän menettäisi koko nykyisen elämänsä, jos äiti ei jousta. Minulle ei tulisi mieleenkään tempaista lukiota käyvää lasta yhtään minnekään. Tiedän vanhempia, jotka käyvät töissä jopa toisella mantereella, jotta perheen elämä säilyisi vakaana. Ei voi olla työmatka Turkuun noin ylivoimainen.
Ja harva yh käy töissä toisella mantereella, ehkä joku mutta todella harva. Pistää miettimään että onko sellainenkaan ihan oikein lasta kohtaan.
koska et halua.
Ei hän menetä äitiään, vaikka äiti kulkisikin töihin Turkuun kunnes saa työn lähempää.
Sen sijaan hän menettäisi koko nykyisen elämänsä, jos äiti ei jousta.
Minulle ei tulisi mieleenkään tempaista lukiota käyvää lasta yhtään minnekään.
Tiedän vanhempia, jotka käyvät töissä jopa toisella mantereella, jotta perheen elämä säilyisi vakaana. Ei voi olla työmatka Turkuun noin ylivoimainen.
huolimatta tyytväisiä elämäänsä. Ei voi muutton olla noin ylivoimainen.
hetkellisesti ja kulkee toiselle paikkakunnalle töihin.
Kyse kun ei ole vaippaikäisen äidistä.
koska et halua.
Ei hän menetä äitiään, vaikka äiti kulkisikin töihin Turkuun kunnes saa työn lähempää.
Sen sijaan hän menettäisi koko nykyisen elämänsä, jos äiti ei jousta.
Minulle ei tulisi mieleenkään tempaista lukiota käyvää lasta yhtään minnekään.
Tiedän vanhempia, jotka käyvät töissä jopa toisella mantereella, jotta perheen elämä säilyisi vakaana. Ei voi olla työmatka Turkuun noin ylivoimainen.
huolimatta tyytväisiä elämäänsä. Ei voi muutton olla noin ylivoimainen.
käytännöllisesti katsoen ihan järkevä. Jos ei ole pakko juosta kahden kaupungin väliä, niin miksi pitäisi. Nuori oppii nopeasti uudet kuviot ja homma on pulkassa.
vaikka olen muuttanut ennen 18v ikävuotta 10 kertaa? Ei ole traumoja, ei ongelmia ihmissuhteissa, päinvastoin. Läjäpäin kavereita ympäri maata, helppo tutustua uusin ihmisiin, en jänitä uusia tilanteita.
koulu muuttuisi joka tapauksessa, eli hän käy nyt ysiä ja menee syksyllä lukioon. Eli parhaimmaissa tapauksessa ei tarvitsisi kesken vaihtaa koulua. eli menisi uuteen lukioon uudessa kaupungissa.
ap
oleva ajatus. Taidat itse asua lapsuudenkotisi naapurissa ja kuvittelet ettei muualla pärjää