Etelä-Helsingin vanhojen jugendasuntojen murenevat sisäseinät ja katot
Mitäköhän ihmeen materiaalia tuo on? Vähän kun poraa tai tekee reikää naulalla, valuu lattialle "hiekkaa" sata grammaa. Eihän mitään isompia kiinnityksiä tai hyllyjä tällaiseen uskalla.
Kommentit (11)
Sokeritoukat syövät kananpaskaseinät.
Vierailija kirjoitti:
Sokeritoukat syövät kananpaskaseinät.
Ei siinä seoksessa ole mitään ötököille ravinnoksi kelpaavaa. Mutta tuollaisen remontoiminen on raivostuttavaa.
Vanhoissa arvoasunnoissakin on Helsingissä jostain syystä (niin kutsuttua) kananpaskaa käytetty isommissakin lukaaleissa, ihan kökköä lähteä sitä purkamaan mutta kyllä niitä remppoja on tehty.
Vanha siporeksi tuoksuu lintsin vuoristoradalta. Tulee olo kuin olisi museossa.
Joo tuttua Punavuoren asunnoissa joissa asuin 15 v sitten. Hyllyjä kun porasi seinälle niin mureni vaan koko seinä...
Mikään rappaus seinissä tai sisäkatossa ei ole ikuinen. Puukon kärjellä koputtelin kerran rapatun halkeilevan sisäkaton läpi ja aina kun oli halkeama tai kuului ontto ääni niin otin puukonkärjellä varovasti paikan auki, varovasti, jottei koko rappaus tule alas. Sitten vaan siihen kohtaan paikkalaastia ja silotus, lopuksi maalaus. Hyvä tuli, ei mennyt kauan. Kestää varmasti samat 100 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
siporex eli ns. kananpaska
Siporex on kaasulla paisutettua betonia. Kananpaskaseinä on aivan toinen materiaali. Tosin paljon käytetty tuohon aikaan.
1930-luvulla ei-kantavia väliseiniä valettiin kipsistä, koksikuonasta ja hiekasta tehdyllä Luginomassalla eli ns. kananpaskalla.
Siporex on betonia, siitä ei ole kyse. Tuo varmaan on ns. kanankakkaa eli luganoseinä, siis kipsiä. Kannattaa pyytää apua raksaukoilta. Sopivilla tulpilla pitäisi onnistua. Ja varmaan myös onnistuu kun tekee isomman reiän ja täyttää sen kemiallisella pikabetonilla.
Taitaa Siporexia olla. Typerä aikansa italialainen villitys jonka piti korvata tiilit ja kivi. No ei korvannut.
Mulla oli krunikassa sijoituskaksiossa tuosta rakennettu ja piti purkaa kun murusta alkoi tippua.