Loputon vauvakuume?
Ikuinen vauvakuumeilija haaveilee lisää lapsia, vaikka kotona olisi jo useampikin.
Kärsitkö sinä loputtomasta vauvakuumeesta?
Kommentit (60)
Minulla alkoi kuukautiset 11-vuotiaana ja siitä lähtien olen kärsinyt vauvakuumeesta. Luulin, että loputtomasta. Lapsena ja nuorena haaveilin 4-8 lapsesta ja hoidin muiden lapsia opiskelun ohella. Olen ollut aina lapsirakas ja olen valmistunut hoitoalalta.
No, nyt vauvakuume on loppunut. Luulenpa, että jos mieheni keksisi vaatia/toivoa kovasti vielä neljättä lasta, en voisi sanoa "ei", mutta koska hän ei tule toivomaan, asia on loppuun käsitelty.
Kahden lapsen jälkeen oli tolkuton vauvakuume. Toinen lapsi oli rauhallinen ja helppohoitoinen. Sitä kuvitteli osaavansakin jo lastenhoidon. Kolmatta kinusin mieheltä 5 vuotta ja yllättäen hän sitten suostuikin.
Raskaiden IVF-hoitojen jälkeen tulin raskaaksi. Koko ajan supisteli ja 3 kuukautta olin vuodelevossa, ja aina piti käydä tympeiden lääkäreiden sorkittavana.Pelko ja epävarmuus oli jatkuvaa. Raskaudesta silti nautin. Mutta ei enää, kiitos!
Terve poika syntyi helposti ja kivutta. Mutta kyllä kolmas raskaus jotenkin "kulutti" kroppani. Kahden ekan jälkeen palauduin ennalleni, mutta nyt maha roikkuu ja pitää pelätä karkaako pissa...
Onnesta silti olin soikeena vauva-ajan. Mutta kun poikamme lähti tosi aikaiseen liikkeelle, 7kk iässä kävelemään, vauva-aika tuntui loppuvan siihen. Poikamme on äärimmäisen tempperamenttinen ja itsepäinen (päiväkoti samaa mieltä, ollut hoidossa 0,5 vuotta), perässä saa vieläkin kulkea haukkana. Hän keksii mitä ihmeellisimpiä juttuja esim. hän on voinut täyttää eteisessä kengät vedellä. Tavaroita menee paljon rikki (vahingossa?). Täyttää huomenna 3v. Huono- ja vähäuninen on ollut alusta alkaen. Ihan viime kuukausina vasta on öitä yhtenäisesti alkanut nukkua. Voi olla, että olis jäänyt lapsiluku kahteen, jos olis tämä poika syntynyt toisena... Onneksi meillä on nyt nämä kolme ja ollaan selvitty. Mutta kyllä isommat lapset jää vähemmälle huomiolle, jos sattuu vaativa vauva. Ja meidän geeneillä hyvinkin sattuu... Ollaan nyt miehen kanssa suuntauduttu parisuhdetyöhön ja haaveilen tässä opiskelujeni ohella omasta valmistumisestani ja miehen tohtorijuhlista, joihin saan upean puvun!
Olimme jo suunnitelleet, että seitsemän lasta riittää, mutta ajattelimme, että pienimmäisellekin pitäisi tehdä kaveri, kun muillakin on... eli kyllä se lapsikuume nostelee päätään...
"Onko tuo oikeasti halua saada vauvoja vai pelkoa palata todelliseen elämään."
Todellista elämäähän ei ole mikään muu kuin työt ja opiskelu!!
Hahhah :D
Omasta kokemuksestani voin kertoa,että tuo minä ajattelu ei kyllä todellakaan suurperheissä pidä paikkaansa.Miten se voisi olla mahdollista? Mitä enemmän on lapsia sitä vähemmän itseään kerkiää ajatella!Siinä kun toiset äidit tekevät uraa kodin ulkopuolella kotiäidit/suurperheenäidit tekevät uraa kotona lastensa parissa! Antavat jokaisen hetken omasta ajastaan lapsille, puolisolleen ja kodille, juuri tuossa järjestyksessä! Paljon on niitäkin vanhempia kun työpäivän jälkeen menevät harrastuksiinsa ja viikonloput juostaan ties missä, lapsia roikutetaan hoidosta hoitoon. En käsitä mitä ajattelua tämä sitten voisi olla? Elämä on valintoja ja valintoihin voi vain itse vaikuttaa. Minä uskon rakkauteen ja sen kantavaan voimaan. Se suuri tunne minkä kokee kun saa lapsen rinnalleen. Se ei häviä koskaan. Oli sitten vauva, taapero, eskarilainen, koululainen, murkku, ja vielä aikuisenakin on hienoa kuulla vanhemmiltaan miten paljon sinua rakastetaan! Miten voi sanoa, että aikaa ei saa riittämään lapsille kun 24h on lasten kanssa. Ja kun elää lasten rytmissä väsymyskään ei nosta päätään. Masennus mitäs se sellainen on? Kun on onnellinen tähän hetkeen ei varmasti masennu. Ihmiset ensin! Kaikki muu voi odottaa. E varmasti masennu kun ammentaa voimaa ja iloa omasta perheestään siitä kaikkein tärkeimmästä!
Hassua on se, että muiden vauvoista en ole koskaan saanut vauvakuumetta, mutta oma lapsi on vaan niin kova juttu, että se saa haluamaan lisää. Eli meillä toiminut niin, että edelliset lapset ovat olleet niin hyviä tyyppejä, että olemme halunneet aina uuden. Viides syntyy näinä päivinä, muut lapset 11v,9v,6v ja 3v.
superäitejä sikiää? Kuinka hyvin he hoitavat jo olemassa olevat lapsensa?
Poika on nyt 2v, enkä todellakaan kaipaa nyt enempää lapsia. Suunnitelmana on yrittää toista ehkä neljän-viiden vuoden päästä. Sitä ennen minun on saavutettava "kunnon" asema työmarkkinoilla. Ei ole kiva elää vain miehen palkalla.
Olen kärsinyt vauvakuumeesta viimeiset 4 vuotta. Vauvoja tämän neljän vuoden aikana on syntynyt 2.Perheessämme on 3 lasta ja neljännen(ja viimeisen) yritys aloitettiin hiljattain.Vauvakuume tuskin loppuu ikinä :(
ikää 28v ja 5 lasta löytyy.
vanhin täyttää 11 ja nuorin täyttää 2v ja vauvakuume on edelleen.mies vaan pistää kapuloita rattaisiin mutta meille tulee vielä ainakin 2 lasta.
se on varma.
koulutustausta? Entä työhistoria? Mitään henkilökohtaisia tavoitteita? Huolettaako eläkkeenne taso sitten joskus?
Mulla kans 3 lasta ja viimeisen vauvan jälkeen uusi vauvakuume alkoi jo synnärillä, vaikka olin varma että 3. olis viimeinen...nyt 4.tilauksessa.Välillä mietin,että olen hullu.Mutta en uskalla jättää 4. yrittämättä,katuisin sitä varmasti myöhemmin.
koulutustausta? Entä työhistoria? Mitään henkilökohtaisia tavoitteita? Huolettaako eläkkeenne taso sitten joskus?
Vastaan tähän Makutsille omasta puolestani ensin. Itse olen valmistunut vaativasta koulusta ja erittäin hyvillä arvosanoilla. Ei tässä vauvanteon lomassa ole hirveän pitkiä työrupeamia ollut, mutta ihan mukavasti olen päässyt työnsyrjään ja mikä tärkeintä, olen löytänyt oman tapani ja haluni tehdä työtäni. Minulla on usko itseeni ja ammattitaitooni. Teen töitä jatkuvasti, nyt vauvan ollessa vielä pieni vähemmän.
Eläke ei hirveästi huoleta, makselen sitä kuitenkin itselleni vähän. Toivon, että voisin muutamien vuosien kuluttua parantaa omaa eläketurvaani. Ja toisaalta toivon, että saan/saamme lainat maksettua eläkeikään mennessä, ja mihinkäs sitä hirveän suuria rahoja sitten tarvitsee? Muutenkin elämme pienellä. Ei kai eläkkeellä voi tarvita enemmän kuin nyt pienten lasten kanssa?
24-vuotiaana sanoin, että en ikinä halua vauvoja. 25-vuotiaana alkoikin vauvakuume. 27-vuotiaana sain esikoiseni. Nyt olen 33-vuotias ja lapsia on kolme, nuorin vajaan vuoden ja taas kalvaa vauvakuume. :)
Joku kysyi, että onko vauvakuume pakoa "todellisuudesta", siis töitä ja opiskelusta. Ei ainakaan minulla, ja vaikea kuvitella, että kukaan lapsilaumaa väsää elämäänsä helpottamaan. Hehheh.
Minä halusin lapsia. Kun sain ensimmäisen (kiitoskiitoskiitos), tiesin heti, että toivoisin vielä lisää. Nyt kun lapsia on kolme, toivoisin vielä lisää. Joskus vitsinä sanoin miehelle, että haluaisin viisi lasta. Mies lupasi kaksi, sitten kolme ja nyt on myötämielinen neljänteen. :) Mutta ei vielä. Ja on tämä kolmekin niin hyvä.
Vauvat ovat ihania. Lapset ovat ihania. Yhdyn siihen yhteen tässä ketjussa olleeseen kommentiin, että lapsikatraan kasvaessa oma varmuus vauvan- ja lapsenhoidossa karttuu ja näin vauvasta nauttiminen nousee esiin paremmin. Ei tarvitse olla paniikissa sen perushoidon ja rutiinien etsimisen kanssa. Meilläkin vanhemmatkin lapset rakastavat vauvaa ja haluavat olla mukava hoitamassa.
Ei vähäisintä ole sekään, että tässä lapsikatraan kasvattamisen sivussa olen kasvanut itse niin paljon - ja saan kasvaa joka päivä. Enkä nyt tarkoita vyötärön- tai takapuolen ympärystäni. Koen myös, että voin antaa enemmän työssäni ja ystävillenikin, koska ymmärrän enemmän. En väitä, että vain lapset kypsyttäisivät ja antaisivat ymmärrystä. Minulla näin on käynyt - varmasti nopeammin, kuin jos en olisi ruvennut äidiksi.
...ja vauvakuume. Ei se taida katsoa ikään, koultustasoon tai koitiäiteilyyn. Mulla on kolme pientä poikaa, vanhin 5v koululainen, nuorin kohta 1,5v taapero. Töissä olen ehtinyt olla ihan tarpeeksi, kun äitiyslomia on YHTEENSÄ takana reilut 9kk. Tässä maassa on lyhyet äitiyslomat, mutta onneksi hienot mahdollisuudet osapäiväiseen työntekoon. Eli toisten (ja toivottavasti omiakin) eläkekassoja kartutetaan, vaikka lapsia tehdään "liikaakin". Ei voi yleistää vauvakuumetta tyhjiötä täyttävien ikuisten kotiäitien vitsaukseksi!
Täällä myöskin loputon kuume. Lapset ovat 96,99,03,07 ja 09 Tuntuu, että rakkautta olisi vielä antaa yllin kyllin! 6 kullanmuru olisi haaveissamme ja yritys alkaa kun saadaan lisää tilaa.Itse olen 32v.Raskaudet ovat sujuneet hyvin mutta ovat kuitenkin kuluttavia joten ennen uutta yritystä on hoidettava itsensä siihen kuntoon jotta jaksaa olla hyvä äiti raskaudesta huolimatta=) Iloista kevättä kaikille kroonikoille.
"Onko tuo oikeasti halua saada vauvoja vai pelkoa palata todelliseen elämään"...sanoisinpa että huh-huh ! Mitähän tämä kirjoittaja mahtaa tietää oikeasta elämästä? Siihen ei hänellä ilmeisesti kuulu muuta kun rauhassa tehdä uraa, käydä rauhassa töissä, kaupassa, harrastuksissa ym ym.
Todellista elämäähän nimittäin on perhe-elämä. Monen lapsen kanssa. Eihän kenelläkään ole parempaa organisointikykyä kuin äideillä, jotka huolehtii että kaikki on aina ajallaan, niin ihmiset kuin ruuat ja pyykit, pystyy suunnittelemaan päivien kulun niin että kaikki (lapset, mies & itse) saa aikaa ikätasoon sopivasti, niin määrällisesti kuin laadullisesti. Ja siihen kun lisätään jo töihin palanneet äidit ni kysynpä vaan mitä se sitten on jos ei todellista elämää...Prinsessa satuako? =)
Myönnän kärsiväni :) vaikka meillä onkin jo 3 lasta kotona niin silti haaveillaan miehen kanssa vielä 2 lapsesta. Minusta raskaana oleva nainen on kauneimmillaan, ja mieheni sanoi minua kun odotin tytärtämme, että olen muhkumussu :) Toivomme kovasti että meille suotaisiin vielä lapsia.
nuorin nyt 10kk, ja vauva kuume jyllää..
järki pitäis olla mukana, mutta silti, mutta en usko että meille enää tulee lisää lapsia. neljä ihanaaa ja tervettä lasta, voiko paremmin ollakaan?
Mä oon yrittäny, mutta mulla on vissiin tosi hyvä vastustuskyky.
16-vuotiaana se alkoi, kamala vauvakuume.
Nyt 19v. ja takana puolen vuoden yritys ja juuri maanantaina alkanut keskenmeno. Kuume vain paheni nyt kun menetti sen mitä on kauan halunnut! Sitten kun onnistaa, niin ei varmaankaan jää ainoaksi :)
Meillä on 3 lasta ja odotan nyt neljättä. Ennen tätä raskautta olin lähes "sairas kuumeesta" :))
Olen kahden lapsen äiti. Minulla on ollut aina mielessäni ihannekuva isosta lapsilaumasta, jonka äitinä saan hääriä. Toisen lapsen synnyttyä en enää olekaan varma, haluanko jäädä kotiin. Olen alkanut kaivata omaa työtä ja omaa aikaa. Työnsaantikaan ei olisi enää varmaa, jos tähän vielä lisää lapsia tekisimme. Siispä vauvakuume saa nyt jäädä, kunnes pilti ovat isompia. Mietitään sitten uudestaan.