Loputon vauvakuume?

...vaikka tuolla tuhiseekin vasta yksi ihana ipana :) mut kuumetta ollu jo teinistä asti. unelmissa iso perhe ja kotiäitiys. ikää vielä alle 30, joten toivoa en vielä ole heittäny :) ekaa kuitenkin odotettiin 4v ja ihan eka meni kesken, ei niitä lapsia niin vaan tehdä... toista siis yritetty jo vuoden päivät ja kuume on kova. ainahan sitä puhutaan 'vauvakuumeesta', mutta 'lapsikuume' se on sitten kai parempi? :) ja siinä kohdassahan se vauvakuume just usein päätään nostaa kun isompi jo itte puhuu, pukee, syö, käy vessassa ja osaa. minä ainakin kaipaan juuri sitä vaipanvaihtoa ja imetystä, isoa mahaa ja pieniä potkuja :) ei se isompi ihana lakkaa olemasta, mutta kasvaa ja pärjää enemmän itsekseen, syli jää tyhjäksi ja kaipaa täytettä :) ei se ole isommalta pois jos saa osallistua ja hoitaa pikkuista myös! hänellä se hoivauskausi nyt on kova ja nukkeja hoidetaan kun ei oikeeta ole...



olen isosta perheestä ja paljon lapsia hoitanut, tiedän mitä tulossa on ja olen päättänyt siitä nauttia! uhmasta, kyselykaudesta, murkkuiästäkin :)



mulle sopis sellaset 4-5 lasta, mutta 'tyydyn' kahteen tai kolmeenkin, jos niitä mulle edes sen verran suodaan :) saas nähdä tuleeko sille kuumeilulle loppua ikinä... jos sit viidennen jälkeen jo alkais vaan mummuttaa :)

Meillä on kolme lasta ja neljännen yritys alkoi elokuussa -09, vielä ei ole tärpännyt. Itse olen 38-v ja olen aina sanonut, että 40-v yritys sitten loppuu ja toivottavasti kuume on jo silloin laantunut.

Vauvakuumetta ei ole ollut koskaan, kaksi toivottua, rakasta ja tarkoin harkittua ja suunniteltua lasta on ja enempää ei tule, näin on ihan hyvä meille. Ikää meillä vanhemmilla on 38 ja 37 v, lapset 5 ja 2v.



Itse en ole koskaan tätä ikuista vauvakuumeilua ja raskausajan ja vauva-ajan hehkutusta ymmärtänyt. Odotusaika ei ollut mitenkään ihanaa tai elämän parasta aikaa, raskasta, väsyttävää, hankalaa pikemminkin, mutta sen kesti kun tiesi, että omaa lasta siellä valmistellaan. Mutta ihanaa aikaa... ei todellakaan. Eikä itsellä ollut edes mitään isompia ongelmia, ei verenpainetta, sokereita, toksemiaa, ei supistelua. Selkäkipuja jonkin verran, siinä se. Ei päivääkään sairaslomaa kummastakaan raskaudesta. Mutta raskausaikaa en mitenkään ilolla muistele...normaali toimintakyky, liikkuminen, nukkuminen on niin ihanaa!



Vauva-aika oli tavallaan jo ihanaa mutta sekin kyllä vaativaa ja raskasta, jatkuvaa vastuuta ja valvomista. Toki omaa vauvaan oli ihana tutustua ja nähdä kehitystä joka päivä mutta oikeastaan alan lapsista nauttia kunnolla vasta, kun se kellon ympäri huolehtimisen ja maitotankkina olemisen jälkeen lapsi alkaa itse puhua, liikkua, leikkiä, kehittyä... kun se yksilö alkaa näkyä sen vauvanpötkäleen sisältä.



Itselle äitiys on kyllä tärkeä rooli elämässä mutta ei todellakaan se ainoa. Itselleni myös ammatti-identiteetti on todella merkittävä osa elämää ja toki myös puolison rooli, vaikkakin tuo viime mainittu on näiden kahden muun aikaa vievän roolin taakse välillä jäänyt liikaakin. Siihenkin ehkä vähitelleen tuo parannusta lasten kasvaminen, jolloin jää vihdoin aikaa enemmän itselle ja miehellekin. Uusi vauvavaihe ei todellakaan enää houkuttele kumpaakaan meistä. Kahdesta terveestä lapsesta ollaan hurjan onnellisia ja kiitollisia ja lisää ei kaivata.

kyllä olen VAUVAkuumeinen ja tämä kuume ei uudella vauvalla siis taltu, sillä vauvat eivät tunnetusti pysy vauvoina! Meillä kaksi poikaa 5 ja 2,5 v ja enempää ei tule, sillä olemme molemmat aina ajatelleet että haluamme kaksi lasta. Vauvakuumetta en osaanut odottaa, esikoisen jälkeen tauti puhkesi...Miehelläni on sama tauti, mutta yhdessä taistelemme oireita vastaan.

Juu täälläkin krooninen vauvakuumeilija, entuudestaan tytöt vm 08 ja 09 .. vm 10 syntyy toukokuussa:)

Järki sanoo että tämän jälkeen pakko pitää ainakin parin vuoden tauko, saas nyt nähdä;D

koulutustausta? - yo & lastenhoitaja :)



Entä työhistoria? - kokemusta mm. siivousalalta, päiväkodeista, iltiksestä sekä vapaaehtoisesta lastenhoitajuudesta :)



Mitään henkilökohtaisia tavoitteita? - olla mahdollisimman hyvä äiti lapselleni ja turvalinen aikuinen muidenkin lapsille. nauttia elämästä ja mahdollisuudesta kasvaa lapsensa kanssa. lisää lapsia toiveissa myös :)



Huolettaako eläkkeenne taso sitten joskus? - toki huolettaa, mutta tällä muutostahdilla ei voi mitään varmaa olettaa, vaikka keskittäis kaikki voimansa pelkkään eläkkeenkartuttamiseen... siihen menis kuitenkin monta kymmentä vuotta ja jo lyhemmässä ajassa kaikki muuttuu... arvostan monia muita asioita paljon enemmän kuin rahaa.



mulla ollu siis suunta selvä teinistä asti ja olen valintani tehnyt sen mukaisesti. olen koulutustani vastaavassa työssä, juuri siellä missä toivoinkin. väsynyt, mutta onnellinen :) oman pikkuiseni lisäksi hoidan muidenkin lapsia, en rahasta vaan siksi, että rakastan lapsia (kaiken ikäisiä) ja tahdon elää elämäni tehden heidän elämänsä hyväksi. tunnen olevani siinä hyvä ja oikessa paikassa. saan työstäni paljon välitöntä positiivista palautetta ja elämässäni olisi tilaa vielä muutamalle uudellekin ihanalle ipanalle :)

krooninen kuumeilija. Kuusi lasta on jo, iältään 2-15v. Ja aina vaan haave uudesta vauvasta on, milloin enemmän ja milloin vähemmän. Ikää jo 35, joten eiköhän tämä kohta muutu mummokuumeeksi ; )

Seitsemän lasta, saman äijän kanssa vanhin täyttää 18v, nuorin on 10 vko. Ikää 41v. Ja juu salaa toivon että tulisi vielä se 8.. Ukko on kyllä sitämieltä, jottanyt riittää, kun tätä ikääkin jo on...

meillä on 4 lasta, vanhin on 5v5kk, toinen 2v10kk, ja kaksoset 1v5kk.



kun kaksoset syntyivät, esikoinen oli juuri täyttänyt 4v, ja toiseksi vanhin oli 1,5v.

3kpl alle 2v muksuja ottaa kyllä luulot pois, etenkin kun kaksoset eivät nukkuneet ensimmäiseen 4kk yhtä aikaa juuri koskaan. ei yöllä eikä päivällä.



meillä on IVF-lapsia, raskaudet ovat olleet melko vaikeita, ja keskenmenoja on 4kpl.



ja nämä entisetkin pitäisi elättää, joten ei niihin hoitoihin (joiden tuloksesta ei ole takuita) enää raaskisi satsata isoa määrää rahaa (minulle IVF lääkkeineen n.3000e kela-korvausten jälkeen) ja henkistä pääomaa...



kyllä nämä nyt järjellä ajatellen riittää, mutta silti..

haikeana ihailen ystävättären pyöristyvää vatsaa, ja innostuneena, mutta tietäen että ei enää minun kohdalleni, kuuntelen ultrakuulumisia.

nuuhkin toisen ystävättären vastasyntynyttä vauvaa, ja tunnen kuinka pieni ihminen painautuu kuuntelemaan sydämeni ääntä, ja takertuu pienellä kädellä sormeeni..



mutta toisaalta. meillä on nyt 3 vaippaikäistä, vuoden päästä enää 2 , ja sitten ei enää vaipparallia,

me olemme jo pinnasängytön perhe. ja potkuhousuton sekä tuttipulloton..



elämä menee eteenpäin. lapset ovat ihania, kasvavat ja oppivat uutta. lähteminen on helpompaa, ja joskus nuo oppivat pukemaankin itse..



..mutta haikeus jää..



31v äite

lapsia on neljä. Kaikki tosin jo koululaisia. Itsellänikin ikää jo yli 40v, mutta kuume painaa.Hoitovirheen vuoksi en kuitenkaan todennäk. enää synnytä elävää lasta. Toki vanhimman teini-ikä on pikkusen kuumetta hillinnyt

Meillä on kaksi lasta ja minulla ikää 37v. Olen viimeiset 7v kärsinyt jatkuvasta vauvakuumeesta, vauvan kanssa oleminen nyt vain on niin ihanaa, etten millään haluaisi olla ilman. Olen saanut miehen jo taipumaan siihen että ensi kesänä alkaa kolmannen lapsen yritys. Mutta minä haluaisin vielä sen neljännen ja viidennenkin... (jos tässä iässä enää saan).

Minulla kolme lasta, ikää 39 v. Järki sanoo, ettei enää yhtään (ja alan itsekin hiljalleen uskoa sitä) mutta kuumeilullehaan ei mitään voi...

Lapset nyt 10v, 8v, 6v ja 1,5v. Ja kuume nostaa päätään. Huokaillen katselen kavereiden tuoreita vauvoja ja toivon, että joskus vielä meillekin. En usko että kuume koskaan menee ohi, vaikka meille luultavasti ei koskaan enää vauvoja tule. Siispä lapsenlapsia odotellessa!

muutaman viime vuoden mittaan olen huomannut kuumeen kroonistuneen...



Lapset nyt pian 13v, 7v, pian 5v ja pian 1v...... Vitonen ollut haaveissa jo pian nelosen syntymän jälkeen. Vaikka raskausajat ovat rankkoja ja vaikeuksia on takana niin kuume ei hellitä millään....



Toisaalta tässä vähitellen jo ajattelen, että noin kymmenen vuoden päästä toivottavasti pääsee lapsenlapsistakin nauttimaan mikäli lapset perheytyvät yhtä nuorena kuin minä niin silti sitä odotellessa vielä muutama oma muksu toisi valoa ja iloa elämään. On niin ihanaa aina tutustua näihin uusiin ihmisiin ja ihmetellä heidän kehitystään ja oivalluksiaan.

Lapsia neljä, 19v, 7v, 6v ja 1v.

Viidettä toivotaan ;)

Esikoinen ex-suhteestani, nuoremmat tästä nykyisestä liitosta.

Hauskinta tässä on se, että meille "ei pitänyt" tulla kuin 1 yhteinen lapsi, mutta nälkä kasvaa syödessä, ja yhdessä ollaan toivottu lisää lapsia, ja aina sama juttu: "yksi vielä"...mutta nyt taas vannotaan, että "yksi vielä" ;)



Neljän äiti, 37 v

Mukava kuulla että on muitakin "ihanan kamalan"- vauvakuumeessa olijoita:)



Minulla 6 lasta vuosimallia -02,-03,-04,-05,-08 ja -09, heistä yksi enkelinä. Ikää minulla 24v.



Yrittäminen on kuitenkin henkisesti tosi raskasta, koska meillä perinnöllinen sairaus geeneissä kummittelee. Tämä asia ehkä hillitsee hieman yrittämistä, koska menettämisen pelko on kova.

Aloin seurustelemaan 16-vuotiaana, siitä asti on ollut vauvakuume mutta se on aina välillä unohtunut opiskeluiden yms. vuoksi. Nyt sitten 20-vuotiaana meillä on 9kk:n ikäinen tyttö ja vauvakuume on valtava! Mutta elämäntilanne semmoinen että ei tähän vauvaa voi vielä tehdä, mutta ehkä parin vuoden päästä. :)

Kärsin todellakin loputtomasta vauvakuumeesta, joka nosti päätään oikein kunnolla vasta tämän nykyisen miehen kanssa.



Exän kanssa lapsia on 3, iältään 15v, 12v ja 10v ja nykyisen kanssa 3,iältään 4v, 3v ja 9kk ja odotan neljättä yhteistä pienokaistamme.



Halusimme siis nykyisen mieheni kanssa ensin sen yhden yhteisen lapsen, mutta sepä ei sitten riittänytkään, kummallekaan.

Kuumeilemme siis molemmat ja yhteisiä lapsia saa tulla ainakin 2 vielä, jos on tullakseen.

Sitten alkaa jo ikä tulla vanhemmilla vastaan, olenhan itse jo 35v ja mieheni 34v.



Näin ainakin ajattelen ja ajattelemme tällä hetkellä... ;)

mä sain 4. 38 v ja 5. 41 v, joten kyllä säkin voit saada : )

Itsellä yksi lapsi, "järkisyistä" tehty, eikä mitään hinkua tehdä toista, vaikka "kaikki" sitä tuntuvat odottavan. Ainokainen on äärimmäisen rakas, mutta ajatus kaiken aloittamisesta uudelleen tuntuu työläältä, kun ollaan jo päästy eskari-ikään tuon yhden kanssa. Välillä kyllä vähän haikein mielin katson sellaisia parivuotiaita taaperoita, mutta vauvat eihät aiheuta mitään tuntemuksia. En ole koskaan tuntenut vauvakuumetta, pientä taaperohaikeutta vain joskus...