Vauvan nk. huudatusunikoulu: miten olette toteuttaneet?

???

MInä juuri en ole huudattanut vauvoja vaan pitänyt vieressä perhepedissä. Yli vuoden iässä juuri ovat oppineet nukkumaan ja nykyään nukkuvat hyvin. Ovat niin hyvin käyttäytyviä ja tasapainoisia, että saavat kehuja ulkopuolisiltakin. Heitä ei ole eläessään huudatettu.

huudatit vauvana ja sen jälkeen olet vissin myös aina ottanut sun kannalta helpoin tie.

Olisit kasvattanut lapsiasi sen sijaan.

Jos lapsi (eli ei vauva vaan lapsi eli yli vuoden vanha) ei suostu nukkumaan et ole ollut johdonmukainen ja olet huudattamalla saanut hänet uskomaan, ettei nukkuminen ole kiva.

White trash kasvatus - vauva huutaa ja äiti tekee muuta

on kokemusta lapsista, jotka eivät mene mielellään nukkumaan.

Minulla on kokemusta kolmesta unikouluttamattomasta lapsesta, jotka menevät mielellään ja kiltisti joka ilta nukkumaan.

onko liian pitkä ketju kun ihmiset jo noin sekoilee?

Tämän voisi moni tuomitsija tavata sanasta sanaan uudelleen. Ja tuomitsijat voivat myös esittää vaihtoehdon tilanteelle, jossa äiti saa nukkua joka yö max. 2h, isän täytyy nukkua, että jaksaa töihin ja kaikki lähipiirikin käytetty loppuun jo fyysisesti ja psyykkisestikin ja kaikki lempeät muodot jo kokeiltu. Ja kun lapsia on enemmän kuin vain se yksi vauva/taapero, niin äidin pitäisi jaksaa myös päivällä. Jään odottamaan viisaita neuvojanne... Itse olin ainakin jo täysin romahduspisteessä, itkin päivät lattialla ja nukahtelin jopa kävellessä!

että nyt yksityiskohdasta (yksi ilta, kun vauvaa nukutetaan pinnasänkyyn, eikä kannella koko yötä vaihtoehtoäitien kantoliinassa) tehdään rankka yleistys (ei rakasta hellästi vauvaansa).

Toinen väärä käsitys, josta en kyllä itse vastaa, on, että normit ja rakkaus sotketaan tässä keskenään. Eli se, että yöllä nukutaan, jotenkin kumoaisi sen, että rakastan lasta. Vauvalle annetaan raamit, näin arjessa toimitaan. Hän tarvitsee opastusta, koska hänellä ei ole vielä omaa käsitystä siitä, miten täällä menetellään. Jos äiti myöntyy vauvan hapuilevaan olemiseen ja kantelee taaperoakin vielä ympäriinsä keskellä yötä, hän antaa väärän viestin siitä, miten maailmassa ollaan (yö on levon aikaa). Äiti antaa normit ja raamit, eikä tähän pidä läheisyyttä tai rakkautta sotkea, ne kyllä ovat ihan olemassa arjessa jokaisessa hetkessä. Normien näyttämisessäkin.

ovat myös aina nukkuneet makoisasti. Oppivat tosin nukkumaan reilusti alle vuoden ikäisinä, ja nukkuivat omassa huoneessaan, sillä olin silloin naimisissa. Hyvin ovat lapset myös pärjänneet maailmalla, ovat jo kirjoittaneet ylioppilaiksi.

???

MInä juuri en ole huudattanut vauvoja vaan pitänyt vieressä perhepedissä. Yli vuoden iässä juuri ovat oppineet nukkumaan ja nykyään nukkuvat hyvin. Ovat niin hyvin käyttäytyviä ja tasapainoisia, että saavat kehuja ulkopuolisiltakin. Heitä ei ole eläessään huudatettu.

huudatit vauvana ja sen jälkeen olet vissin myös aina ottanut sun kannalta helpoin tie.

Olisit kasvattanut lapsiasi sen sijaan.

Jos lapsi (eli ei vauva vaan lapsi eli yli vuoden vanha) ei suostu nukkumaan et ole ollut johdonmukainen ja olet huudattamalla saanut hänet uskomaan, ettei nukkuminen ole kiva.

White trash kasvatus - vauva huutaa ja äiti tekee muuta

on kokemusta lapsista, jotka eivät mene mielellään nukkumaan.

Minulla on kokemusta kolmesta unikouluttamattomasta lapsesta, jotka menevät mielellään ja kiltisti joka ilta nukkumaan.

Sain kirjan vauvan kasvatukseen. Vaimoni ei kykene nyt auttamaan minua vauvan hoidossa. Hän on tällähetkellä pahasti vaurioituneena sairaalassa.



Olen täysin tämän kirjan armoilla, mitä kasvatukseen tulee. Vauva omistajan opas



http://www.booky.fi/book.php?book_id=9789512345007



Otan nyt katkelman kirjasta.



Siirto torkkutilaan itkun kanssa (versio A)

Aloita prosessi aikaisintaan vauvan ollessa 4-5kk ikäinen. Tarkista, että vaippa on kuiva, ettei vaiva ole nälkäinen ja että se on terve.



1. Muodosta rauhoittava iltarutiini, joka ilmaisee vauvalle, että pian käydään nukkumaan. Rutiini voi sisältää kylvyn, iltasadun tai laulamista.



2. Vie vauva omaan huoneeseensa ja laita se asianmukaisesti vauvansänkyyn.



3. Peitttele vauva ja toivota sille hyvää yötä.



4. Sytytä yövalo ja sammuta kattovalo.



5. Poistu huoneesta ja sulje ovi. Jos vauva itkee, odota viisi minuuttia ennen kuin palaat huoneeseen. Monet mallit rauhoittuvat itsestään ja nukahtavat kyseisenä aikana. Jos niin ei käy, siirry seuraavaan vaiheeseen.



6. Palaa huoneeseen. Älä nosta vauvaa syliisi äläkä syötä sitä. Rauhoita lasta sanallisesti, ja poistu huoneesta hetken kuluttua.



7. Toista vaiheet 5 ja 6, mutta lisää odotusjaksoon joka kerta viisi minuuttia. Lopulta vauva rauhottuu itsestään ja nukahtaa.



8. Odota seuraavana yönä ensin 10 minuuttia ennen kuin palaat lastenhuoneeseen. Odota seuraavana yönä 15 minuuttia. Jatka lisäämällä joka ilta 5 minuuttia ensimmäiseen odotusjaksoon. Vauva oppii todennäköisesti siirtymään torkkutilaan itsestään 3-7 päivän kuluessa.



Siirto torkkutilaan itkun kanssa (versio B)



Versio B opettaa vauvan siirtymään torkkutilaan itse. Aloita prosessi vasta vauvan täytettyä 3kk. Tarkista, että vauvalla on kuiva vaippa, että se ei ole nälkäinen ja että se on terve.



1. Muodosta rauhoittava iltarutiini, mikä ilmaisee vauvalle, että pian käydään nukkumaan. Kylpy, iltasatu, laulamista yms..



2.Vie vauva omaan huoneeseensa ja laita se asianmukaisesti vauvansänkyyn.



3. Peittele vauva ja toivota sille hyvää yötä.



4. Sytytä yövalo ja sammuta kattovalo.



5. Poistu huoneesta ja sulje ovi. Jätä itkuhälyytin päälle jotta kuulet, jos vauva itkee. Palaa huoneeseen vasta aamulla. Vauva saattaa itkeä pitkiäkin aikoja, mutta se on turvassa, jos olet laittanut sen asianmukaisesti konfiguroituun nukkumispaikkaan. Lopulta vauva nukahtaa. Useiden öiden jälkeen vauva oppii, ettei itku saa vanhempia palaamaan huoneeseen.



Eli olenko nyt pilanut vauvani mielenterveyden kun itketin häntä 2 yönä? Nyt nukkuu kuin tukki verrattuna entiseen. Mitä mieltä olette neuvosta jonka kirja antaa tälläiselle avuttomalle isälle?

Kuinka monta kertaa tällä pitää mainita se, että unikoulu ei nykyään perustu huudattamiseen vaan siihen, että vauvan itkuun vastataan, mutta kuitenkin rauhoitetaan unille. Ei ilmeisesti mene millään jakeluun. Vaihtoehdot näille ihmisille on joko huudattaminen tai sitten kaikessa periksi antaminen. On elämä vaikeaa. Sama koskee vauvan vaunuissa olemista. Jos vauva alkaa huutaa vaunuissa, tälle voi hyvin puhua rauhoittavasti ja jos se ei auta, lapsen voi ottaa syliin. Ei niin että jatketaan rääkyvän lapsen kanssa sanomatta tälle sanaakaan kuten nämä lapsiaan karaisevat äidit tekevät. Turvaton kiintymyssuhde vaikuttaa muuten myös stressinsietokykyyn. Lapsi jonka tarpeisiin vastataan saa myös paremman stressinsietokyvyn kuin sellainen, joka on jätetty yksin kamppailemaan ikävien tunteidensa kanssa.

miten rauhottelet vauvaa keskellä liikennettä? Jonkun on oltava kuski. Vauva itkee vaan. Paha sitä vauvaa myöskään kassajonossa on rauhotella kun pitäisi maksaa ja pahimmillaan jonossa menee viisikin minuuttia. Kyllä se vauva voi itkeä sängyssä 5 min ja sitten lohdutus. Tämä on tätä kun käytäntö ja teoria ei kohtaa todellisuudessa.

Joskus tulee tosiaan tilanteita, että ei voi tehdä mitään. Se on harmillista, että jos ajaa autoa, vauva voi ruveta huutamaan, eikä esimerkiksi moottoritiellä voi pysähtyä. Se on kamalaa, kokemusta on. Sen sijaan on täysin eri asia jättää vauva tarkoituksella huutamaan. Epäilen näin tekeviä ihmisiä suoraan sanoen jollakin tavalla tunnevammaisiksi, jotka niin pystyvät tekemään. Tai sitten he ovat todella johdateltavissa, eli joku on aivopessyt tosi rankasti niin tekevään. Kukaan, jolla on sydäntä ja vahva oma tahto ei pysty tekemään niin, näin epäilen. En tiedä onko se niin, mutta tämä on suoraan sanottuna käsitykseni.

Ehkäpä ne on just niitä huudatusunikoulun kasvatteja...

Meillä on toi sama kirja ja siinä on paljon muitakin höpöjuttuja.



Kukaan asiantuntija ei tuollaista unikoulua suosittele. Lempeästä unikoulusta löytyy paljon tietoa.

En heitä. Mutta huudatus on jo tehty 2kk sitten. Huudatin vauvaa 5 min ja sitten rauhotin häntä, sitten laitoin takasin sänkyyn.



Nyt vauva on nukkunut tuon metodin avulla hyvin jo 2kk. Vauva on 5kk. Ilman metodia en olisi tässä vaan sängyssä vauvani vierellä korvatulpat korvilla koska huuto oli todella kova. 3h jo nukkunut ja tulee nukkumaan koko yön. Herää klo 3 aikaan syömään jolloin minulla on maito valmiina. Toisen kerran herää klo 6. Sitten nukumme kymmeneen saakka.



Siis mitä ongelmia minulla on nyt tulevaisuudessa odoteltavissa? Vauva käyttäytyy normaalisti ja on pirteä vesseli. Olisin lopettanut unikoulun jos jotain havaittavaa haittaa olisi tapahtunut.

Kirjoita nyt edes vähän eri asiaa toiseen.

Vauvasi on nyt mennyt pilalle. Kannattaa tehdä toinen ja kokeilla eri metodeilla nukuttamista. Kantoliina on hyvä nukutuskeino. Pidä vauvaa koko ajan lähelläni, kuten luonnonkansat. Hehän eivät nuku, vaan metsästävät yöllä, jolloin nukkuminenkin on luonnollisempaa. Tsemppiä!

Kirjoita nyt edes vähän eri asiaa toiseen.

Piti kirjoittaa tänne eikä sinne, joten kopy pastesin sen myös tänne.

meillä yöt yhtä hulinaa aina, päiväunia max. 30 min putkeen... tyttö nyt 6kk luulen että lapsi alkaa olla jo yhtä väsy kun äiti. tassuteltu on monta viikkoa, ei apua. huudatusunikoulu tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. kysyisinkin miten olette päiväunille saaneet? huudatanko silloinkin? meillä ei olla syöty yöllä (20.30-8.00) muutamaan yöhön ja sitä ennen halusi pullon vain tavan vuoksi parikin kertää (söi yht. 40ml yössä), kiinteitä ja pulloa menee päivällä pääosin tosi hyvin (joskus vaihtelevasti). itse olen paljon tätä huudatusasiaa miettinyt ja olen viimein siihen tulokseen tullut, että pakko tytön on saada unta enemmän kuin 2h putkeen. tosi tarkat rutiinit on, sekä syömisen että nukkumisen suhteen, mutta yleensä 30min jälkeen valvoo rattaissa vaikka mitä tekisin... kiitos jo etukäteen neuvoista



julmuriäiti ja pikkulikka

Olen 80-luvulla syntynyt ja sillon unikouluja pidettiin jo kahden kuukauden ikäsille...nykyään kaikki aiheuttaa niin hemmetisti vaan traumaa ja traumaa...

Kuin myös olen syntynyt 80-luvun alussa, ja traumani olen saanut jostain aivan muualta (koulukiusaamisesta ja luonnehäiriöiseltä isovanhemmalta, joka oli täysin arvaamaton, sekä äitini vakavasta sairastumsiesta ollessani teini - mutta se traumahan ei ollut kenenkään syy kuten nuo muut). Suhteeni vanhempiin on erinomainen, on aina ollut.

"Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä."

"Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä."

"Perinteisin malli, jota usein kutsutaan huudatusunikouluksi, lähtee siitä, että lapsen yöllinen heräily ja lohdun tai avun vaatiminen on manipulatiivinen yritys ottaa tilanne hallintaan. Kieltäytymällä kuulemasta lapsen ”vaatimuksia” vanhemmat ”näyttävät hänelle kaapin paikan” eli opettavat, että vanhemmat määräävät ja lapsen on sopeuduttava riippumatta siitä, miltä se lapsesta tuntuu. Jättäessään lapsen yksin huutamaan huoneeseen, kun hänen on vaikea saada unta, vanhempi ajattelee auttavansa lasta itsenäistymään. Useissa tapauksissa tämä toimii ja parin kolmen yön jälkeen lapsen heräily vähenee.

Mallin ongelmana on ensinnä se, että temperamenttisesti hyvin vahvat lapset jaksavat protestoida yksin jättämistä tuntikaupalla ja harvan vanhemman vaistot antavat myöden näin selkeälle lapsen viestille. Siinä joutuisi kieltämään itseltään sen perusajatuksen, että lapsen viesti omasta kokemuksestaan on todellinen ja siihen kuuluu ainakin jollakin tasolla vastata. Toinen ongelma on kiinnittymistutkimusten havainto siitä, että lapset yleistävät kokemuksensa vanhempien tavasta vastata heille heidän tarvitessaan apua tai lohtua.

Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita."

Tää on kyllä niin tätä kasvatus"tieteellistä" huttua, että voi jee.

Tuo sitaatti ei ole kasvatustiedettä, vaan kiintymyssuhdeteoriaa ja antropologiaa. Molemmat ihan empiirisellä pohjalla.

"Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä."

"Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä."

"Perinteisin malli, jota usein kutsutaan huudatusunikouluksi, lähtee siitä, että lapsen yöllinen heräily ja lohdun tai avun vaatiminen on manipulatiivinen yritys ottaa tilanne hallintaan. Kieltäytymällä kuulemasta lapsen ”vaatimuksia” vanhemmat ”näyttävät hänelle kaapin paikan” eli opettavat, että vanhemmat määräävät ja lapsen on sopeuduttava riippumatta siitä, miltä se lapsesta tuntuu. Jättäessään lapsen yksin huutamaan huoneeseen, kun hänen on vaikea saada unta, vanhempi ajattelee auttavansa lasta itsenäistymään. Useissa tapauksissa tämä toimii ja parin kolmen yön jälkeen lapsen heräily vähenee.

Mallin ongelmana on ensinnä se, että temperamenttisesti hyvin vahvat lapset jaksavat protestoida yksin jättämistä tuntikaupalla ja harvan vanhemman vaistot antavat myöden näin selkeälle lapsen viestille. Siinä joutuisi kieltämään itseltään sen perusajatuksen, että lapsen viesti omasta kokemuksestaan on todellinen ja siihen kuuluu ainakin jollakin tasolla vastata. Toinen ongelma on kiinnittymistutkimusten havainto siitä, että lapset yleistävät kokemuksensa vanhempien tavasta vastata heille heidän tarvitessaan apua tai lohtua.

Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita."

Tää on kyllä niin tätä kasvatus"tieteellistä" huttua, että voi jee.

Tuo sitaatti ei ole kasvatustiedettä, vaan kiintymyssuhdeteoriaa ja antropologiaa. Molemmat ihan empiirisellä pohjalla.

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1225190/ei_voi_olla_…



Ja tiedoksi näille lapsentahtisuutta toitottaville, KAIKKI vauvat eivät nuku parhaiten vieressä. Meiltä löytyy yksi sellainen, joka nukkui kaikista huonoiten vieressä. Harmi sinänsä, sillä olisinhan päässyt tavallaan helpoimmalla ottamalla pienen viereen ja vetelemättä unta kalloon. Mutta kun ei niin ei.



Muistutan myös, että jatkuva heräily ei rasita pelkästään äitiä/isää vaan lasta itseään. Enkä tarkoita mitään pikkuvauvan yösyöttöjä vaan kuukausia jatkuvaa isomman lapsen valvomista, jota ei mielestäni kenenkään tarvitse sietää.

No en tule jeesustelemaan, mutta tuosta huudatusunikoulusta on yleensä luovuttu, koska se ei toimi läheskään kaikilla lapsilla. Siksi sitä ei siis suositellakaan. Mutta itsepä tunnet lapsesi ja tiedät mikä toimii.

kyllä voit antaa pari viikkoa vauvalle

noin 1 kk ajan sitä MML:n ohjelman mukaista unikoulua.

Ei auttanut. Siirsin vauvan omaan sänkyyn viereeni ja nyt on rauhalliset yöt meillä kaikilla. Lapseni on nyt 10 kk vanha.

Kokeilen joskus myöhemmin. Ehkä on lyhytnäköistä puuhaa, mutta saammepahan ainakin kaikki nukuttua yöunet.

juuri nyt en voi. Jos olisi mies kotona niin sitten, mutta kun ei ole. Olen yksin laittamassa kolmea nukkumaan.

Mikä on sitten vaihtoehto huudatukselle?



ap