+++TALVIMAHAT JA –VAUVAT TAMMIKUUSSA+++
Kommentit (113)
Tässä jo mietinkin, josko olet tositoimissa! Hienoa, että sujui noin loistavasti.
Omat jakautumistoiveeni sain sitten tänään unohtaa... Neuvolassa huomattiin ultralla, että meidän pieni pompottaja on taas vaihtanut asentoa ja on nyt sitten vaihteeksi oikein päin eli pää alaspäin... Hohhoijaa! Montakohan kertaa aikoo vielä vaihtaa asentoa ilman että edes huomaan???? Eli siis sektio peruttiin juuri, kun olin siihen sopeutunut ja ihan tosissani uskoin, että huomenna meillä on vauva...:( Ja sain lisäksi papereihin merkinnän, että ultrattava ehdottomasti ennen synnytystä... Mikä on hyvä asia, kun mielestäni nyt illalla taisi vähän myllätä masussa takaisin poikki/viistotilaan... Eli siis viihtyy niin hyvin masussa, että tekee kaikkensa voidakseen olla siellä mahdollisimman pitkään!
Katsu 39+1
kaikki rupee pikku hiljaa jakautumaan täällä :)
onneksi olkoon vielä!!
Katariinalle jaksuja, ei mene kauaa enää kuitenkaan :)
Hienoa, että kaikki meni hyvin :) Ja varmaan mukava päästä jo noin pian kotiin!
Katariinalle jaksamista, toivottavasti vauva nyt pian päättää että miten päin siellä vatsassa haluaa olla - tai mieluiten päättää ettei halua olla siellä vatsassa! Aika hyvin kyllä että noilla viikoilla vielä mahtuu vaihtamaan asentoaan ja vieläpä niin ettet itse huomaa.
Smilla
Ihana lukea, että näin moni on jo saanut oman pienokaisensa. Itsellä lähenee tuo 30 rv, ja vielä pitäisi jaksaa. Sain Tayssista lähetteen, koska sokerirasituksessa arvot oli lievästi kohollansa ja ensi viikon keskiviikkona sitten pääsee sinne tutkimuksiin ja siellähän sitten ultrataan ja saa pientä arviota myös vauvan koosta.
Kovasti vauveli potkii päivittäin, ja luulenpa että hän on pää alaspäin, koska potkut tuntuu ylhäällä.
Esikoinen täytti juuri 2-vuotta ja tänään aloitettiin musiikkileikkikerho, kovasti tykkäsi tyttönen.
Itselläni on ollut noita ennakoivia joskus hieman kipeitäkin supistuksia, saas nähdä tuon kohdun suun tilanteen sitten keskiviikkona.
Toivottavasti Stinna supistukset ovat rauhoittuneet ja vauveli pysyy kohdussa loppuun asti, sullakin alkaa jo h-hetki lähenemään!!
Mutta tulen kertomaan sitten mitä Tayssissa sanotaan!
t. Maria rv 28+3
Heipsis!
Onnittelut Heviosolle pojasta!! Ja onnea koko perheelle! Kiva, että sun synnytys meni hyvin. Kuinkas vauva-arki on alkanut?
Koskahan meidän vauvelit pääsevät ekaa kertaa ulos, kun pakkaset vaan paukkuvat? Ulkona on kyllä niin kaunista ja meidän esikoinen on aivan innoissaan ulkona lumitöissä ja puuhailee talvijuttuja. Potkukelkkailu on ihan pop.
Meillä oli tänään 3 viikkoisneuvola. Painoa on 4345 g, hyvin siis kasvaa ja maitoa mulla näyttää riittävän. Nyt on alkanut myös pulauttelemaan ja välillä ihan reilustikin. Esikoinen oli aikoinaan oikein mestari puklaaja ja taitaa tämäkin herra olla melko samanlainen. Pyykkiä siis tulee ja harsoja kuluu....
Me käytettiin esikoisella kestovaippoja ja meinataan alottaa piakkoin myös kakkoselle, joten pyykkiä on tiedossa lisää. Jotenkin en vaan ole saanut alotettua kestovaippoja vielä, mutta pian ryhdistäydyn.
Ristiäispappikin jo varattiin maaliskuun alkuun.
Nyt taidan oikasta sohvalle hetkeksi, kun mies ja esikoinen lähtivät jumppaan ja vauva nukkuu.
Kille ja poika melkein 3 viikkoa + isompi reilut 2 v
Kyllä nyt jo niin toivoisi, että jotain tapahtuisi! Esikoisen kanssa kaikki sujui niin yllättäen, kun en ollut edes kuvitellut, että voisi syntyä ennen laskettua aikaa mutta tämä kakkonen antaa kyllä odotuttaa itseään. Ja nyt on kyllä jo tukala olo! Eilen tein lumitöitä ja ison kauppareissun ja koko illan supisteli niitä epämiellyttäviä, kiristäviä mutta ei niin kovia suppareita ja alamahassa ja selässä oli pientä polton tunnetta. Mutta ei johtanut mihinkään niin kuin ei ennenkään. Tämä kaveri ei ulos halua!!! Niin, ja eilen vähän kokeilin ja on sellaisessa poikkitilan ja viiston välimaastossa. Pää kohti toista lonkkaluuta, pylly kohti vastapäistä kainaloa... Ei ole yhtään laskenut alas, vaikka häpyluu on kävellessä ja liikkuessa ja varsinkin öisin tosi kipeä!!! Maha on tosi pinkeä ja iso, kun koko lähes nelikiloinen vauva majailee siinä navan seutuvilla (ei siis paina edes keuhkoja). Nyt navan yläpuolelle on tullut rumia punaisia viivoja eli ilmeisesti minäkin saan nyt osani raskausarvista...
Ei kiva!!! :(
Tulipas vähän omaa napaa. Luin tuossa Killen vauva-arjesta, ja voi, miten aloin sitä itsekin kaivata! Ja olen myös miettinyt näitä pakkasia ja sitä, milloin vauvaa voi alkaa nukuttaa ulkona. Jos koko ajan on siinä -10 asteessa, niin miten sitä vauvaa voi totutella pidempiin aikoihin nukkumaan ulos tai vaunulenkeille. Huhtikuussako??
Stinna, joko olet sinäkin saanut oman nyyttisi?
Katariina 40+0
ei ei, yhtenä kappaleena ollaan. Hyvä niin, on sitten vielä valmiimpi kun on tullakseen.
Kuiteskin menee yliaikaseksi!? On se kumma, kun alusta saakka meinaa ulos tulla ja on ongelmia ongelmien perään niin sitten ei olekaan kiirusta kun h-hetki lähenee.
Ens ma:na ultra jälleen, sitä koko arvioo katsotaan vielä. Vko sitten maanantainahan mies oli 2,6kg.
Voi Katariina, on varmasti tukalaa kun menee yli aikaseksi!!
Toiv. pian pääset tosi toimiin!
Määkin olen miettinyt tota ulkoilua..outoa ettei ulos voi mennä, kun esikoinen oli toukokuun lopun vauva niin päästiin heti ulkoilemaan :)
Mukavaa ti päivää kaikille!!
Stinna rv 36+4
Kävin pari päivää sitten Tayssin äitiyspolilla, ja insuliinihoitoa ei päätetty aloittaa, ultran mukaan vauvan painoarvio oli 1kg275 grammaa eli aivan normaalisti kasvaa. Arvot saadaan kuriin ruokavaliolla, niinkun kävi esikoisenkin kanssa. Verensokeriani joudun kuitenkin mittailemaan pari kertaa viikossa rv 35 asti. Onneksi neuvolassa kuitenkin ollaan tarkkkoja näiden kanssa. Supistuksista mainitsin ja kohdun ulkosuu oli ultratessa hieman pehmennyt ja sormelle auki. Supistukset ehkä hieman laantuneet.
Koska Stinna laskettuaikasi on?
Mites Katariinan tilanne, joko pikkuinen on syntynyt?
t. Maria rv 29+4
Keskiviikkona oli sitten tarkistusultra, että miten se meidän pieni oikeasti majailee taas, ja samana aamuna tunsin, miten masussa myllättiin ja ihan yllättäen ekaa kertaa tunsin, miten pää muljahti sinne lantioon. Ja niinhän se oli: kaveri oli siis oikein päin ja vähän laskeutunutkin vaikka pää pääsi vielä hieman liikkumaan... Lääkäri ja kätilöt innoissaan, minä vaan vähän turhautunut ja ihan oikeasti tosi pelokaskin, kun samalla painoarvio läheni jo 3.8 kiloa eikä tietoakaan synnytyksestä. Kohdunkaulaa vielä 2 senttiä, ulkosuu edelleen vain sentin auki... Taidat, Maria, sinäkin olla ennemmin vuorossa kuin minä! Minä myös mittailin verensokereitani pari kertaa viikossa aina viime käynnille asti, ja kun ne ovat olleet hyvät, niin ei sitä kauttakaan ole tietoakaan käynnistyksestä. En kyllä tajua, jos menee vkolle 42, niin kaveri on jo 4,3 kg ja jos ovat arvioineet väärin, niin siellä voi polskia yli 4.5 kilon jötkäle. Eikö se jo ole sokerivauva, kun esikoinen oli siis alle kolme kiloa? Mutta lääkäri vaan hymähteli mun paniikille ja sanoi vielä vikaksi tosi lohduttavasti: Ei sitten kannata ihan pikkusupistusten kanssa tänne tulla, tuota ei ihan pienillä ulos saada!
Että tulipa turvallinen olo!!!! :(
Eilen sain sitten vatsataudin ja jos ei muuta hyvää, niin koska mikään ei pysynyt sisällä, ei edes vesi tähän hetkeen saakka, niin olen laihtunut jo yli 2 kiloa! :) Äkkiäkös ne takaisin tulee, mutta oli taas kiva huomata olevansa siinä "peruspainossa", missä olen suurimman osan viimeistä kolmannesta ollut eli yhteensä vain 4 kiloa tullut!!!
HUH, tulipas taas avauduttua. Jos jotain positiivista pitää löytää, niin maha on tuntunut pienemmältä ja vähemmän kiristävältä vauvan pujahduksen jälkeen. Toisaalta häpyluussa sitä kipua on riittänyt mutta niinhän ennenkin...
Katariina 40+3 (Ja tänään olisi ollut niin hyvä päivä syntyä, kun suoli ja maha tyhjä ja olo valmiiksi ihan rähjäinen...)
Ja alkuun onnittelut Heviosolle, kun en ole tainnut muistaa vielä onnitella! :)
Ja Katariinalle tsemppiä synnytykseen! Toivottavasti tulee pian, ettei tosiaan tuosta enää kovin ehtisi kasvaa. Sulla ei tosiaan kiloja ole liikaa tullut, hyvä niin.
Mulla paino nousi tasan 20kg, mutta siitä on enää jäljellä 5kg eli ihan hyvin lähteneet ylimääräiset sulamaan. Jos imetys sujuu yhtä hyvin, kuin tähän asti on mennyt, olen toiveikas että kilot karisevat kesään mennessä, kuin itsestään. :) Mutta en tuosta nyt viitsi paineita ottaa kumminkaan.
Vauva-arki sujuu täällä edelleen hyvin. Ei sitten tullut pojalle koliikkia tai muutakaan pahempaa itkuisuutta. :) Nimikin saatiin päätettyä, mutta oli siinä aikamoinen vääntäminen, kun oli miehen kanssa vähän erimielisyyksiä ekasta nimestä. Lopulta ollaan kumminkin molemmat tyytyväisiä. :)
Jaksamista kaikille vielä viimeisiä viikkoja (tai päiviä) odotteleville! :)
Killa ja poika reilut 5 viikkoa
Ai niin, tuosta ulkoilusta piti vielä kommentoimani...
Oli tosiaan pitkät ekat viikot, kun ei saanut ulos mennä iän puolesta ja sitten tosiaan nuo pakkaset on vähän rajoittaneet. Ollaan kumminkin käyty nyt melkein joka päivä ulkona, säässä kuin säässä, kun neuvolan tätikin sanoi, että kunhan kunnolla varustautuu niin voi vielä pientäkin ulos.
Kun pukee hyvin ja toppaa vaumuissa makuupussin sisään niin, että jää vain pieni aukko ja suojaa vaunujen suuaukon, niin lämpötila on hyvin pysynyt plussan puolella vaunujen sisällä. Vauva on ollut ihan lämmin ja kun olen laittanut lämpömittarin pääpuoleen, on siellä ollut koko ajan selvästi plussan puolella. Harvoin laskee alle +10°C edes. Tokikaan ihan pahimmilla pakkasilla ei varsinaisesti ulkoilla, mutta kumminkin aina jossain käyty. :)
..täällä ollaan IHMEKYLLÄ yhdessä kasassa yhä edelleen hädin tuskin, tuntuu että poika roikkuu napanuorastaan mun jalkojen välissä kaiken aikaa..lantio on aivan rikki poikki katki.
Öitä en nuku enää...
Ja kaiken lisäksi sain niin kamalan flunssa taudin, ilm. kurkunpää tulehdus, niin hirveä yskä, et koko ajan lorisee housuun jtn, nuha aivan sairas!! mistä tätä räkää oikein tulee!! ja olo on kun rekan alle jääneellä...
kuolen varmaan jos tässä olossa joudun synnyttään..!!
Laskettuaika on siis 19 pv, eli vajaa 3 vkoa. Maailman uskomattominta jos sinne saakka mennään! Niin monet yöt oon "synnyttänyt" säännöllisten polttojen kanssa ja sitten tyssännyt..
Neuvolassa sanottiin, et lähe vain ensi kerralla ja pyydät laittaa lisäpotkua, että synnytys saadaan käyntiin kunnolla.
Onko kukaan kuullut magnesiumin tehosta synnytyksen alkamiseksi? Yksi kaveri suositteli ja oon nyt muutaman tabun ottanu.
Katariina, miten ihmeessä selvisit oksu taudista?!!? mää kuolisin jos sellanen tähän vielä tulis...oksentasin vauvan suusta!
Hattua sulle nostan!!
Ja toivottavasti nyt pian alkas tapahtumaan sulla..!! Olipas kiva kommentti lääkäriltä, ite olisin paniikissa tollasesta ilmaisusta ja mää kun olen 155cm niin en kuuna pvnä uskois pystyväni synnyttään 4,5kilosta..!!
Äitini ei ole pystynyt synnyttään normaalisti ollenkaan.
Anteeksi tämä vuodatus ja pahaolo..on vaan niiiiiiin kamala olo, ettei oo sanoja...
ja kaiken lisäksi huono mieli, kun "valittaa" kun teen mitä vaan tämän lapsen eteen, niin paljon kun tätä on haluttu ja toivottu...
voi kun kaikki menisi hyvin kuitenkin :,(
-Stinna ja suuret tunteet 37+2
Killa, kiva kuulla, että uloskin voi sitten pikkuhiljaa mennä!
Jaahas, mistä sitä nyt aloittaisi...
Toivottavasti Stinna ja Katariina pääsette pian synnyttämään, ei kuulosta kivalta kummankaan olo. Sinänsä muuten jännä miten itse onkin jo tässä kolmessa viikossa jo täysin ehtinyt unohtaa, miten tuskaisia ne viimeiset viikot olivat.
Täällä taas on sitä vauva-arkea. Nyt neiti on muutaman päivän ollut selvästi vatsavaivainen ja jatkuvasti kitissyt, toivon todella ettei mene pahemmaksi. Vision jatkuen jotain monen kuukauden koliikkeja ja jatkuvaa itkua... Yöt ovat menneet onneksi kohtalaisen hyvin paria poikkeusta lukuunottamatta. Myös imetys sujuu hyvin, jossain vaiheessa tuntui etten muuta teekään kuin imetä mutta sekin on onneksi tasoittunut.
Painoahan minulle tuli raskauden aikana noin 25 kiloa, joista jäi laitokselle tasan vauvan, istukan ja lapsiveden painon verran eli noin 6 kiloa. Sitten sitä seuraavan parin viikon aikana lähti lisää vielä toiset 6 kiloa. Nyt ei ole viikkoon tapahtunut painon suhteen oikein mitään, mutta vatsa sen sijaan on selvästi pienentynyt. Siis onhan se vielä tuollainen löysä löllö, mutta en enää näytä siltä kuin olisi joku rv 20 menossa kuten vielä viikko sitten ;)
En kuitenkaan ole tuosta painosta ja vatsasta jaksanut stressiä ottaa, lähtee sitten kun lähtee. Vielä kun ei ole edes ensin tikeistä ja olostani, sitten pakkasista ja nyt noista hangista johtuen päässyt ulos vaunulenkeille. Eilen kävin ulkona puskemassa, ja jo lyhyen lenkin jälkeen olin ihan hiestä märkä. Tänään kun on tullut lisää lunta, en ole edes uskaltautunut kokeilemaan. Eli kevättä odotellessa...
Smilla ja tyttö 3 viikkoa
Piti nopsaan kommentoida tuota Smillan ulkoilua...
Mun oli kanssa eilen tarkoitus mennä asioille kävellen vaunujen kanssa noin parin km:n matka, kun ei juuri sattunut lunta satamaan. Mutta vaikka meidän katu oli aurattu, en jaksanut työntää vaunoja kuin lähimmälle bussipysäkille ja siitä matka jatkui moottorikyydillä. Jotenkin se vähäinenkin lumi oli niin puuroista, että kärryjä oli tosi raskas työntää ja autotien ylitys oli lähes mahdotonta reunoille kertyneen lumen takia.
Nytkin sää näyttäisi mainiolta ulkoiluun, mutta turha toivoa tuonne pääsystä -varmaan enää tänä talvena... ;)
Killa ja poika 6 vkoa
Luin tuossa teidän muiden "huimia" synnytystarinoita, itselläni oli esikoisen synnytys niin helppo juttu, tietenkin se sattui aivan kamalasti mutta oli jo 5 h ohi. :)
Nyt on Katariinakin varmaan jo saanut pienokaisensa syliinsä.. Tuo yliaikaisuus on varmaan rankkaa. Itselläni oli kamalia ja kivuliaitakin supisteluja viime sunnuntaina, mutta onneksi sitten menivät ohi. Vielä ei pikkuisen kannattaisi alkaa syntymään sieltä, joten nuo hieman pelästytti.
Stinnan H-hetki lähenee.. mieti kohta saat nähdä pikkuisen poikasi.. minä joudun vielä odottamaan parisen kuukautta!!
mutta oikein ihanaa helmikuun alkua kaikille!
t. Maria rv 30+1
ja tänään kotiuduttu pari tuntia sitten. Itse en olisi halunnut vielä lähteä, koska vauva syö huonosti ja on hieman keltainen mutta vähän puolipakolla laittoivat pois... :(
Tiedossa lisää karmeita synnytystarinoita... Eli ei mennyt putkeen tämä meidänkään synnytys. Synnytys alkoi sunnuntain vastaisena yönä, kun kävin vessassa ja huomasin, että siteessä oli verta enemmän kuin pieni tujaus mutta ei kuitenkaan mielettömästi. Siitä sitten soittamaan sairaalaan, jossa käskivät tehdä liikelaskentaa ja tulla aamulla näytille, jos vaadittavat 10 liikettä tulee. Mies onneksi soitti jo hoitajan lapselle, koska melko pian meni lapsivesi ja se oli puuromaista ja vihreää. Tuli sitten kiire lähteä, ja yöllä tietysti oli satanut lunta ja keli tosi huono! Jouduttiin heti alkumetreillä melkein ojaan ja jumiin ja minä sitten työntämään autoa... Perille päästiin 40 minuuttia myöhemmin ja siitä sitten synnytyssaliin, koska supistukset olivat jo melko säännöllisiä (noin 5 min. välein). Sain epiduraalin, kun kohdunsuu oli 5 cm auki ja se ehkä vähän hidasti synnytystä, kun alettiin miettiä jopa oksitosiinitippaa vauhdittamaan tilannetta. Ehdin juuri saada uuden epiduraalin, kun alkoi ponnistuttamaan. Ensin en saanut ponnistaa, koska epiduraali voisi nyt vaikuttaa vauvaan, sitten puolen tunnin jälkeen sain ponnistaa ja siitä alkoi koko synnytyksen pahimmat hetket. Ponnistin kaikilla voimillani ja vähän yliluonnollisillakin, ähkin supistuksen ensi aavistuksista viimeiseen hiipumiseen saakka ja ponnistin mielestäni jo useamman vauvankin maailmaan, mutta vaikka kätilöt vakuuttivat, että tein loistavaa työtä ja paikalle tullut lääkärikin oli sitä mieltä, että ponnistan juuri oikein, ei mitään tapahtunut. Vähän hiuksia vilahti ja siinä kaikki... :( Siinä sitten jo ultrattiinkin ja todettiin, että vauva on väärässä tarjonnassa eli kasvot edellä (?). Vielä sain ponnistaa hetken, kunnes lääkäri ilmoitti, että sektiovalmius 40 minuutissa, huone täyttyi ihmisistä ja minua kärrättiin jo leikkaussaliin.
Vauvan sydänäänissä oli vikaa, ja sektio tehtiin noin puolen tunnin päästä päätöksestä. Oikea päätös, koska napanuora oli kahdesti kiertynyt vauvan kaulan ympäri ja vauva oli niellyt runsaasti lapsivettä ja joutui suoraan lastenosastolle tarkkailuun. Itse pääsin osastolle vasta neljän tunnin päästä sektiosta, kun puudutukset eivät ottaneet oikein hävitäkseen ja vauvan näin sitten kunnolla vasta maanantaina. Toisaalta sunnuntaiyö meni melkoisessa kipuilussa, joten se ei edes haitannut. Mielelläni olisin ollut sairaalassa vielä ainakin yhden vuorokauden mutta onhan kotonakin ihana olla. Huolestuttaa vaan tuon meidän pojumme imemisvaikeudet ja ruokahaluttomuus mutta ainahan sinne sairaalaan voi mennä takaisin. Nyt on mukava olla omissa kamppeissa ja nähdä esikoistakin kunnolla. :)
Katariina ja poju
Se meidän iso nelikiloinen vauvamme oli sitten 3.4 kg ja 52 cm. :)
Hurja synnytys sinulla, onneksi vauva voi kuitenkin kaikesta huolimatta hyvin.
Meillä taas ei mene tällä hetkellä kamalan hyvin, vauvan vatsavaivat ovat äityneet pahaksi ja olen itsekin ihan itku silmässä kun toinen huutaa naama punaisena :/ Suostuu nukkumaan vain sylissä ja silloinkin vain pystyasennossa. Yö meni onneksi kohtalaisesti, vaikka parin tunnin välein sainkin herätä. Mietin tässä että pitäisikö varata aika vyöhyketerapeutille. Netistä lueskelin että vaikka ei auttaisi vatsavaivoihin, vauva kuitenkin nauttii hieronnasta. Eli ei siitä ainakaan haittaa olisi.
Smilla ja tyttö kohta 4 viikkoa
oli pakko kommentoida itsekin koliikkivauvan äitinä, että voin suositella vyöhyketerapiaa! Toki - kuten totesitkin - on yksilöllistä, miten auttaa, mutta meillä ero oli merkittävä lähtötilanteeseen, ja vauvakin tykkäsi hieronnasta. Vyöhyketerapia pk-seudulla jopa ei ollut edes kovin hintavaa (10-20e/kerta), joten kannattaa kokeilla! Lisäksi oli nämä klassiset ruokavalion titraukset (ei vahvoja mausteita, kofeiinia - auts, olikin kamalaa nukkua 1-3h yö ja pärjätä ilman kahvetta - mitään mikä aiheuttaa aikuisellekin ilman kertymistä massuun, kuten omena, kurkku, paprika jne) koitettiin myös ekaksi kolmen kuukauden ajaksi, d-vitamiineista sopi ainoastaan vesiliukoinen d-tippa, ei mikään muu (sekin vasta 2kk iästä lähtien neuvolan luvalla, meillä oli siis poikkeuksellisen herkkä neiti) , ja lisäksi neiti sai relatippoja. Kantopussi oli korvaamaton apu päivisin, kuin myös Manduca, jossa lapsi oli pystyasennossa ja pystyi nukkumaankin. HUUURRRRRJASTI Jaksuja teille, nyt ei varmaan lohduta, mutta kyllä tuo vielä helpottaa, voin kokemuksesta sanoa. Meillä 3kk oli se raja, kun tytön massuvaivat helpotti, ja nyt hän on aivan valloittava, iloinen taapero
Meille syntyi ihana poika eilen 19.1 rv 40+2.
Poika oli syntyesään 3750 g ja 54 cm.
Synnytystä voisin kuvailla sujuvaksi ja kohtalaisen hyväksi kokemukseksi verrattuna edelliseen kertaan.
Päästiin jo tänään kotiin, kun kaikki oli ok.
Itsellä vielä aika kovia kipuja jälkisupistusten ja reilun episitomiahaavan takia. Maiodon nousua odotellessa ja poikaan tutustuessa tässä aika kuluu.
H ja poika 1 vrk