+++TALVIMAHAT JA –VAUVAT TAMMIKUUSSA+++

Mikä synnytys, Killa! Onneksi lopputulos on noin ihana! Itseäni on synnytys ruvennut jännittämään ja hiukan pelottamaankin, kun kuulin tuosta koosta. On kummiskin eri asia rykäistä alle kolmekiloinen kuin nelikiloinen!!! Vaikka sulla, Killa, oli tosi hurjat vaiheet synnytyksessä (imukuppi, istukan leikkaus, veren menetys yms. ), niin itse olin esikoisen synnytyksen jälkeen aivan samoissa tunnelmissa kuin sinä nyt, eli siis ei koskaan enää, ja tässähän sitä ollaan. ;) Mullakin alkoi lapsiveden menolla, ja sitten synnytys jouduttiin käynnistämään 2 vrk myöhemmin. Samoin ilokaasu ei auttanut, ja kivut tuntuivat pahoilta. Muuten kyllä kaikki sujui hyvin, oma tunne vain oli sellainen järkyttynyt, mutta ei se ollut sitä enää puolen vuoden kuluttua... Aika ihan oikeasti kultaa muistot, ja kun lopputulos on noin ihana niin...

Ihanaa vauvantuoksuista arkea teille, Killa!

Ja Smillalle toivotan vauhtia supistuksiin, että pääset tositoimiin (ja parempia yöunia, jos tuo kellonaika on oikeassa :D)

K 37+2

Hui Killa, sulla on ollut hurja synnytys tosiaan, onneks kaikki hyvin ja ihana poika kainalossa - onnittelut vielä kerran!!

Smillalle tsemppiä tulevaan koitokseen; kyllä se sieltä kohta tulee, pakkohan se on :)

Viime yö meni valvoessa mulla. Heräsin klo 2 menkkajomotuksiin ja klo 6 saakka supisteli 8 min. välein hieman kivuliaasti. Otin särkylääkettä ja nukahdin, kunnes piti herätä neuvolakäynnille. Eli tositoimiin en vielä päässyt..

Tänään rv 38+4, neuvolassa kaikki ok ja onneks painokin tippunut nyt 300 g/vko. yhteensä tullut 13.4 kg. Sf- mitta on 35 cm ja pojan pää liikkuu vielä, ei ole siis kiinnittynyt.

Eilen tein napakan lyhyen kävelylenkin- jospa tänäänkin ehtisi. Vointi on ihmeellisen hyvä, ei mitään valittamista, paitsi eilen taas oksensin, pahoinvointi ja närästys vaivaavat edelleen. Kai se kohta loppuu :)

onnea ihanasta pojasta!



Ja vaikka tämä ehkä kuulostaa oudolta, minulle sun synnytyskertomus toi lohtua, koska omani oli lähes samanlainen ilman tuota imukuppiosuutta. Ei se kokonaan vissiin unohdu, mutta haalistuu kuitenkin niin, että minä jo haaveilen kolmannesta...



Ihanaa vauva-aikaa ja mukavia synnytyksiä kaikille vielä odottaville!



-Osse kera pienten "hoito"lasten

Voi, ihania uutisia täällä! Sydämelliset onnittelut pienestä pojastanne! Rankan kuuloinen synnytys tosiaan, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin. Olen niin toivonut tätä hetkeä teille, ja nyt se on koittanut ja teistä on tullut Äiti ja Isi! Tuhannesti onnea vielä kerran ja voimia suloiseen arkeen pikkumiehen kanssa.

-Q- nim. "perästä tullaan, nyt viikolla 32" :)

Smilla on synnyttämässä, kun ei hetkeen ole käynyt ilmoittautumassa?! :) Täällä jännäillään tulosta, kun sähän et tainnut sitä sukupuoltakaan tietää?



Kiitos vanhat tutut Osse ja Quiero muistamisesta! :) Lämmittää tosi paljon mieltä, kun ette ole meikäläistä unohtaneet. Ehkä se synnyttäminen ei olekaan niin kamalaa, kun tekin olette uskaltaneet tehdä sen uudelleenkin. ;) Ja S-K:kin siellä aikanaan (taisi olla ed. pino) oli onnitellut! Kiitos sullekin ja toivon tosiaan sulle heti seuraavasta hoidosta sitä kaivattua tulosta!



Alan tosiaan pikkuhiljaa päästä sinuiksi tuon synnytyksen kanssa. Soittelin vielä sairaalaan ja juttelin ponnitusvaihetta hoitaneen kätilön kanssa ja se oli hyvä keskustelu. Jotenkin mulla oli jäänyt sellainen syllisyyden tunne, että itse osaltani vaikeutin tuota ponnistusvaihetta, etten osannut sitä oikein hoitaa, mutta kuulemma turha huoli. Olin tehnyt parhaani ja hyvin toiminut. :) Ja on kuulemma tosi harvinaista, että seuraavissa synnytyksissä tarvittaisiin imukuppia avuksi. (Ja kuulemma imukuppi synnytyksissä on tosiaan vain apuväline, jolla "ohjataan" vauvaa oikeaan suuntaan ja äiti joutuu kumminkin tekemään työn. Mä jotenkin sitäkin surin, että sekin oli mun syytä, että sitä piti käyttää.) Joten unohdan nyt koko kurjuuden ja keskityn tuohon suloiseen poikaan. :)



Jään sitten jännäämään onko se Smilla, jolta seuraavat vauvauutiset kuullaan vai ehtiikö joku muu ensin. :)



Killa ja poika

Kuten Killa arvelikin, laitoksella on käyty :) Nopeana päivityksenä että tyttö syntyi perjantaina, koko perhe voi hyvin ja nyt ihmetellään arkea. Palaan myöhemmin kertomaan tarkemmin.



Ja huh huh, on tämä aika hurja fiilis: se pieni, odotettu käärö on nyt vihdoin täällä...



Smilla ja tyttö

Ihana uutinen, ihan tuli ittelle tippa linssiin. Se on niin käsittämätön tunne, kun se kauan odotettu ja toivottu lapsi on siinä sylissä.



Jaksamista ja vielä kerran onnea!



Tandu

Onnea Smilla ja mies tytöstä! :) Mieletöntä, että sielläkin on nyt nyytti kotona.



Täällä jo arki sujuu mukavasti, vaikka hieman alkaa äitiä väsymys painaa, kun pojalla on niin hyvä ruokahalu ja syö max parin tunnin välein kellon ympäri. Onneksi pahemmilta huudoilta on edelleen vältytty, joten en valita. :)



Killa ja poika 3 vkoa

Ihanaa vauvan tuoksuista arkea koko perheelle!!!

Nauttikaahan pikku prinsessasta

Nyt tosiaan on pari päivää kotielämää takana, toistaiseksi kaikki mennyt vielä hyvin vaikka sairaalasta lähtiessä hieman vielä pelotti että miten tässä selviää ilman hoitajien apua :)



Sitten synnytyksestä. Viime torstaina heräsi epäilys että lapsivettä tihkuu, soittelin muutamaan otteeseen Kättärille ja lopulta illalla käskivät tulla varuiksi näytille. Kätilö vielä sisätutkimusta tehdessä arveli että on vain valkovuotoa, sillä kalvot olivat ehjät kohdunsuulla. Testi kuitenkin näytti että lapsivettä se oli, kalvo mennyt rikki siis jostain korkeammalta. Ottivat minut yöksi osastolle ja totesivat että aamusta käynnistetään.



Aamulla sain kohdunsuuta kypsyttävän tabletin. Sillä ei ollut suurempaa vaikutusta, muutama pieni supistus tuli. Iltapäivästä lääkäri päätti että puhkaistaan kuitenkin kalvot, sillä lapsivettä oli alkanut tihkua jo reilua vuorokautta aiemmin eli tulehdusriski oli. Kalvojen puhkaisu käynnisti synnytyksen sitten vauhdilla, ja vauva oli ulkona 5,5 tunnin päästä.



Synnytys sujui hyvin. Supistukset sattuivat ihan hemmetisti, tuntui että tulivat ilman taukoja eikä yhtään ehtinyt hengähtää yhden loppuessa kun toinen jo alkoi. Ilokaasusta ja aquarakkuloista oli ehkä jotain apua, en oikein osaa sanoa. Mutta epiduraali, se oli aivan ihana! Ainoa mikä yllätti oli että jo ennen epiduraalia aloin tärisemään aivan holtittomasti ja epiduraalin jälkeen se oli jotain aivan järkyttävää, en voinut kontrolloida yhtään. Kätilön mukaan se on aivan normaalia, mutta en kenenkään muista sellaisesta synnytyksensä yhteydessä maininneen.



Ennen ponnistusvaihetta sain vielä pudendaalipuudutuksen, joka auttaa venymiskipuihin. Ponnistusvaihe oli myös aivan järjettömän rankkaa, jossain vaiheessa itkin etten jaksa. Tuntui että se vauva ei tule sieltä millään! Toisaalta sitten kun pää oli ulkona, kuvittelin että koko vauva on jo ulkona, se loppu ei enää tuntunut missään. Ja sitten vauva olikin jo siinä rinnan päällä ja kaikki muu unohtui :)



Minutkin vielä vietiin leikkaussaliin, vaikkei yhtä dramaattisesti kuin Killa: sain sen verran pahat repeämät että lääkärin mielestä ne oli helpompi tikata kunnon leikkaussaliolosuhteissa. Tikkaus tehtiin puudutuksessa ja jouduin sitten sen jälkeen olemaan vielä 1,5 tuntia heräämössä. Onneksi ennen tikkausta sain kuitenkin olla vauvan kanssa melkein kaksi tuntia tutustumassa, joten ero ei tuntunut niin pahalta.



Ja toisaalta: vauva tuntui vielä siinä vaiheessa niin epätodelliselta ajatukselta että en tavallaan osannut vielä kaivata sitä :O Nyt jos joutuisin eroon kahdeksi tunniksi niin eihän siitä mitään tulisi. Tämä on ollut niin järjetön hormonimyrsky ja rakkausvyöry, tekisi mieli vain kokoajan olla pikkuisen lähellä, hyvä että maltan sänkyynsä laittaa! Silloinkin pitää jatkuvasti käydä kurkistamassa ja haistelemassa toista. Täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä ajasta :)



Kyllä ne kaikki hoidot ja pettymykset ja tuska oli tämän arvoista, onneksi emme luovuttaneet!



Smilla ja tyttö 5 päivää

Kyllä on ihanaa lukea teidän synnytyskertomuksia. Nyt ei sitten (ehkä) meilläkään mene enää kauaa, kun saadaan se meidän oma poju syliimme. Olin tänään ultrassa ja yllätys, yllätys, poju olikin kääntynyt poikkitilaan eli vaihtoehtona vain sektio. Tosin yritettiin ensin kääntää mutta eihän se onnistunut, kun pojalla on kokoa jo 3.3 kg. Ja vielä viime viikon neuvolassa oli pää alaspäin, samoin synnytystapa-arviossa 2 vkoa sitten... Eli sektioaika varattiin ensi vkolle, ja jos poju ei itse tajua kääntyä (tai tosiaan mahdu niin kuin lääkäri epäili) niin reilun viikon päästä sitten meilläkin on vauva!

Ihanaa vauva-arkea Smillalle ja Killalle ja muille tsemppiä viimeisiin viikkoihin.

Katariina

Ihanaa, kun vauvoja tulee.

Katariinallekin onnea ensi viikon koitokseen.

Milloin on mun vuoro?

Tänään on jo 39+4 ja esikoisen kanssa oli jo vedet menny tässä vaiheessa. Nyt ei tunnu tapahtuvan yhtään mitään. Neuvola oli tänään ja kaikki ok siellä, hb tosin vähän matala kun oli vaan 115.

Pikkuhiljaa olisin jo valmis synnytyskeen, vaikka se hirvittävä koitos onkin. Ikävänä vaivana edelleen kauhea närästys ja oksentelu. En tiedä ketään muuta joka on loppuun saakka oksentanut- onpahan tullut sekin koettua.

Toivottavasti seuraavan kerran saan jo kirjoittaa vauvauutisia..

Voikaahan hyvin

H

mun kirjoitus oli katkennut viimeksi, kirjoitin ummet ja lammet kaikelaista ja onnittelu vauvan saaneille ja kauhistelin killan synntystarinaa yms..

tiivistettynä nyt siis.



ONNEA SIIS VIELÄ!!



Eilen illalla poltteli ja supisteli, mut rauhottui onneksi levolla. Minä vuotelen kans oikein kunnolla välillä lorahdellen, mutta eipä siihen kukaan ole reagoinut mitenkään. Lääkärissä olin vko sitten, kohdun suu kiinni, mutta vauva jo ihan alhaalla painamassa.



Toiv. nyt vielä pari kolme vkoa mentäisiin näin! Kaikille ihanaa tammikuuta!



-stinna rv 35