+++TALVIMAHAT JA –VAUVAT TAMMIKUUSSA+++

Vähän hymyilytti tosiaan, miten eri tavalla vauvat kasvavat... Killan vauva taisi olla melkein +30 käyrällä ja meidän vauva sitten vastaavasti taas -30 käyrällä... :( Eli ihan tosissaan ollaan ravattu neuvolassa punnituksissa joka toinen päivä ja huoli on ollut valtava, kun joka toinen kerta paino vaan ollut laskussa. Meidän vauva ei siis ole vielä saavuttanut edes syntymäpainoaan! Ja tiistaina oltiin lääkärillä ja iloittiin kun vauvan paino kipusi yli kolmen kilon!!! Tosin kipusi reilussa vuorokaudessa lähes 300g eli syytä iloon kyllä olikin! Eli siis 3vkon vanhana meidän vauva on 53,5 cm ja 3200 g mutta ehtiihän melkein kuukaudessa vielä kasvaa ihan kiitettävästi. Kasvu on nyt sitten tapahtunut tehokkaalla tuttipullon ja korvikkeen käytöllä, rintamaito jätettiin neuvolan painostuksesta aivan toisarvoiseksi mutta onneksi vauva vielä ainakin toistaiseksi suostuu jotain rinnastakin imemään. Pumppaaminen on aika tehotonta, kun syötän vauvaa rinnasta ensin noin 40 minuuttia ja sitten pullosta puolisen tuntia. Sitten puolentoista tunnin tauko, jolloin yleensä keitän tuttipulloja ja koko homma alusta... :( Eli kuten huomaatte ajankäytöstä, vauva on aika huono imemään.



Lääkäri muuten suositteli aloittamaan relatipat ennen d-vitamiinia, ja tänään olisi tarkoitus sitten aloittaa taas yhdellä tipalla Jekovitia yhdessä relatippojen kanssa. Katsotaan mitä tapahtuu.



Jatkuvan syömisen ja aikataulutuksen takia yöunet ovat olleet sellaista 4 tunnin luokkaa, esikoinen kun herää kuin kello puoli kahdeksan ja nukkumaan pääsen vasta klo 24. Välissä sitten syöttöjä 2-3, jotka kestävät vähintään tunnin. Täytyy toivoa, että paino olisi nyt pysyvästi nousussa ja voitaisiin taas palata vauvan omaan rytmiin.

Ei ole nimittäin kovin iloinen itsekään näistä yösyömisistä, menee itkuksi ja tappeluksi aina aluksi!



Kille, Eelis on myös minusta aivan ihana nimi! Ja tosiaan olisi voinut olla jo esikoisen etunimi, mutta kun on noita Eelis-nimisiä oppilaina useampi niin jotenkin en sitten sitä nimeä voinutkaan käyttää alkusuunnitelmista huolimatta.



Nyt odotan innolla ensi vkon neuvolaa, jotta saataisiin vihdoin lupa ulkoilla ja kyläillä normaalisti. Lähisukulaisten luo ollaan kyllä menty ja meillä on käynyt paljon vieraita mutta sellainen virallinen lupa esim. kauppakäyntiin yms. puuttuu vielä. Ulkoilukin piti lopettaa heti ekan kerran jälkeen, kun paino lähti silloin niin rajusti laskuun. Teille muille oikein ihania ulkoiluja!

Katariina ja poju 3,5 vkoa

Sen verran kehnosti alkoi tuo lätkämatsi, että oikeastaan sitä voisi painua pehkuihin saman tien, mutta tulinpa tänne sitten vielä vähän kirjoittamaan...



Katariina: voi kun ikävän kuuloista tuo painonlaksu ja syöttöpuuhat! :( Toivottavasti siellä lähtisi paino kunnolla nousuun ja jospa imetytyskin ainakin osin luonnistuisi, jos susta tuntuu siltä että sitä haluat.



Tuntuu ihan vähän epäreilultakin, että muilla aina jotain huolta ja ongelmaa ja me ollaan saatu maailman helpoin lapsi, maitoa riittää, saan melko hyvin nukuttua, jne. kaikki sujuu lapsen suhteen hyvin. Tokikaan en valita, vaan olen niin kiitollinen, että poika voi hyvin!



Killa

Heippa!



Kiinnostaa tuo Stinnan tilanne? luulisi että vauva olisi jo syntynyt.. ilmoittelepa tänne uutiset, kun ehdit!



Omaa napaa, kävin Tayssissa ja pääsin myös sisätautilääkärille, ja päätettiin että insuliinihoitoa ei tarvitse aloittaa koska vain satunnainen arvo oli kohollaan, oli kuitenkin ihana päästä ultraan ja sain pojan painoarvioksi tasan 2kg, hienosti oli kasvanut ja meni käyrien mukaan. kunpa nyt pysyisi tasaisena tuo kasvu tämän loppuajan. Vielä kerran ultrataan lopullista painoa vk 37, Aika menee hitaasti, mutta niinhän sitä sanotaan että odottavan aika on pitkä! Vauva oli myös jo pääalaspäin, mutta lääkäri sanoi että kovin on liikkuvainen että saattaa vielä kääntyillä moneen kertaan.



Mutta tälläistä tällä kertaa!



Mukavaa lauantain jatkoa kaikille!



t. Maria rv 33+5

Ja soorry hiljaiselo! Joo-o iiiihana poika on maailmassa ja kotiin päästiin eilen :)

oon umpi rakastunut jälleen!!



Poika syntyi 40+2 eli viime sunnuntaina 21.2.2010 21.52 mitoin 3845g ja 51cm pipo 35cm.

Olin juuri laittanut omenakaurapaistoksen uuniin, saunan päälle ja purin kauppa kassia kun BOX-vedet meni yhtäkkiä (klo 19) ja synnytys käynnistyi HETI! rajuna, lujana, äärimmäisen kivuliaana...

sitä se 5 vkon jatkuva säännöllinen supistelu teki, että paikat oli valmiina, tulppa vaan irti. Ja sellainen mulla oli ollu olokin jo pitkään..

olin niin kipeä jo loppuajasta ja mieli huonona, kun olin niin kyvytön kaikkeen..



140km/h taysiin, kun mummu ja pappa oli saapunut esikoisemme vahdiksi (tulivat kuulemma nopeasti, mutta se aika tuntui musta pitkältä!!) , auto matka oli yhtä tuskaa ja hyvä kun sairaalaan kerettiin..

kipu oli tuskaisa, keho ja mieli ei kerennyt synnytykseen mukaan, niin nopsaa poika oli pihalla. ei repeemiä tms. ponnistus oli maailman helpoin (kerkesin saamaan nipin napin spinaalin) 1työntä - pää, toinen - loppu vartalo, eikä sattunut yhtään..

mutta se aiempi osuus...olin ihan toisessa maailmassa sen kivun kanssa...mutta nopeasti onneksi oli ohi ja tuo tuhiseva palkintohan kuittasi kaiken!!

POika pääsi kotiin vasta eilen, kun kävi samanlailla kun esikoisen kanssa, että selittämättömästä syystä tulehdusarvot nousi ja jouduttiin aloittaa ab-kuuri. ei muuten mtn ihmeellistä. Poika syö hyvin, seurustelee, nukkuu hyvin ja HYMYILEE! IHAN TOSI..ei ole refleksejä, hoitaja totesi saman. kummallista ja suloista!!



isosisko hoitelee niin reippaasti ja on innoissaan, pienehköä ahdistusta varmasti on..mutta kuuluu asiaan vaikka häntä olemmekin huomioineet valtavasti.



minä olen loistavassa kunnossa! lantio hakee paikkaansa kyllä, toiv. sen kanssa ei tule jatko-ongelmia vaan menee ohi. niin kauan se oli kipunen...



Killa: meilläkin esikoinen veteli tisumaidolla +30 käyrällä, nukkui täysin, oli helppo kun mikä...saas katsoa millanen pikkuveikka on, hih.

Katariina: varmasti on rankkaa tuollainen syöttöhuoli ja kasvamishuoli, mutta edistystä on ja hiljaa hyvä tulee! :) sitten vaan nokkamuki käyttöön jos ei imeä tahdo. hih.

kaikille ihanaa vauva arkea, se on hetkessä ohi..



tulen kertoon paremmalla ajalla lisää kuulumisia, nyt nukkumaan!

unosia



-Stinna ja poika 6pv

Olipas hyvänlainen synnytys. Jotenkin niin sopiva, kun on niin pitkään keho valmistautunut niin ei sitten turhia tartte odotella tai käynnistellä. En kuitenkaan kadehdi noita sun rajuja kipuja ennen ponnistusta, ehkä vähän sitä lyhyttä aikaa mutta en tolkuttomia kipuja! Yksi hyvä asia tuossa mun tokassa synnytyskokemuksessa oli se, että olin koko ajan mukana hommassa - toisin kuin esikoisen kanssa. En siis tykännyt koko hommasta, kun oli niiin kivuliasta ja kesti niiin pitkään koko avautuminen, mutta se mukana olo oli mulle tosi tärkeä juttu. Ponnistusvaiheesta olenkin sitten sulle, Stinna tosi kateellinen! :D Meni kuin ohjekirjan mukaan...



Ihanaa kun jo Stinnan poika hymyilee. Meillä alkoi kunnon hymyt viikko sitten, refleksihymyjä oli kyllä tosi paljon. Ollaan miehen kanssa jo ekan viikon jälkeen päätetty, että se kolmaskin lapsi on tervetullut heti, kun vaan mahdollista. Sektion takia siis ei kovin heti, ja hoidotkin on aloitettava ihan nollasta, mutta varmaan yritys alkaa, kun tää vauva on vuoden... Henkistä puolta en ole vielä miettinyt, se keskenmeno sai mut kyllä todella pois raiteiltaan eli saas nähdä, tuleeko extrapelkoja ja muuttaako ne sitten näitä meidän suunnitelmia. Mutta kyllä vauvat on niin ihania, että ei me tähän kahteen haluta hommaa jättää!!! Iän takia sitten se mahdollinen kolmas on viimeinen, kun varmaan yritykseen menee pari vuotta ja alan lähestyä neljänkympin ikää...



Meidän vauvan syömishomma on siinä mielessä hankala, että itse en sillä tavalla huomaa mitään vikaa enkä siis tajunnut näitä painonlaskujuttuja kuin vain puntarilla. Pojan imuote on hyvä ja imeminen sillä tavalla tehokasta, että rintakuminkin kanssa tuntuu, että imee ja nielee. Toki välillä on nukahdellut rinnalle, mutta sitten taas on syönyt tehokkaan tuntuisesti - niin kuin edelleenkin. Eli ilman pulloa tuskin olisimme saaneet painoa nousuun enkä siis ole varma, onko noususuunnassa vieläkään. Vauva on virkeä ja seurustelee ja ottaa paljon katsekontakteja. Yöt mielellään nukkuisi. Siis siinä mielessä helppo vauva, jos ei käytäisi punnituksissa... Pissaa ja kakkaa tulee joka päivä, ei kellerrä, eli siis ei merkkejä kuivumisestakaan. On siis melkoinen mysteeri tämä painonlasku jopa neuvolankin mielestä, kun sielläkin on reipas ja seurustelee ja hyväntuuliinen. Ei siis keksitä muuta syytä kuin että imeminen huonoa, vaikka ei siltä tunnukaan... Lääkäri tosin väläytti keliakian ja kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuuksia - tosin varsin epätodennäköisinä. Harmittaa vähän nämä huolet, kun vauva muuten tosiaan olisi melkoisen helppo. Relatippojen ansiosta ei edes d-tipatkaan enää itketä! Suolisto oli vaan pikkuisella vielä keskeneräinen! Täytyy ottaa tuo Stinnan asenne, että hiljaa hyvää tulee. :) Esikoinenkin kasvoi -10 -käyrällä mutta siis pysyi tasaisesti sillä koko ajan - ja edelleenkin, mikä siis onkin ihanne. Tämän vauvan kanssa taas jojoillaan ylös ja alas jyrkkiä rinteitä...



Maria, hyvänkokoinen kokoarvio sun vauvalla. Ei siis huolta. Ja onpa hyvä juttu että sullekaan ei tullut insuliinihoitoa. Kai silti edelleen mittailet arvoja? Kun näillä vikoilla viikoilla se vauva saattaa vasta todella alkaa kasvaa, jos sokerit koholla. Tosin rv 37 jälkeen ei mitään insuliinihoitoja edes aloiteta, vaikka olisi mitkä sokeriarvot! Sitten varmaan vaan määrätään sektioaika...



Lumet alkoivat juuri jytistä katolta. Ei uskalleta lähteä ulkoilemaan, kun tulee kauheita jäälauttoja jytinällä. Täytyy odotella, josko tulisi enemmänkin pois, että päästäisiin ulos!

Katariina ja poju 4 vkoa

Onneksi varsinainen synnytys sujui sitten helposti, kun niin pitkään piti sitä kärvistellen odottaa! :)



Olisin vähän galluppia tehnyt muiden nukkumisjärjestelyistä... Nukkuuko teillä vauvat omassa sängyssä, perhepedissä vai miten?



Meillä poika nukkui ekat 3 viikkoa perhepedissä, mun ja seinän välissä. Sitten sille tuli nuha ja piti laittaa omaan sänkyyn (sellainen pieni ensisänky pyörillä eli ei pinnis), kun siinä saa päätyä kohotettua ja pojan helpompi hengittää. Ja siihen tuo jäikin sitten nukkumaan, kun totesin meidän molempien nukkuvan paljon paremmin näin. Vauva syö paljon harvemmin ja minä en herää joka liikahdukseen.



Nousen myös nykyisin yöllä sohvalle imettämään. Olen todennut että se sopii mulle ja esim. hartiat ei ole niin jumissa. Jostain syystä makuulla ollessa en löydä hyvää rentoa asentoa, vaan joudun jännittämään koko yläkroppaa, että vauva saa kunnon otteen.



Nyt parina viime yönä olen kyllä ottanut pojan viereen jossain vaiheessa yötä, kun jotenkin tuntuu siltä että haluaisin hänen nukkuvan mun lähellä. Ja taas sillä seurauksella, että hartiat huutaa apua ja olen nukkunut ihan kamalan huonosti... Valitettavasti siis perhepeti ei ole näemmä meitä varten, niin ihanaa olisikin että olisi yksi pieni tuhiseva kainalossa.



Killa ja poika 2kk 1vko

Hienoa, että pikkuinen vihdoin syntyi ja vauhdilla tosiaan syntyikin :)



Katariinalle jaksamista tuon syöttämisrumban kanssa, aika raskaalta kuulostaa kun tosiaan vielä esikoistakin joudut hoitamaan.



Meillä nukutaan perhepedissä, vaikka alun perin vauvan piti nukkua omassa sängyssä koska pelkäsin että jää alle. Eka yö yritettiin niin, mutta eihän siitä tullut mitään kun pomppasin tarkistamaan joka rasahdusta ja sitten ensimmäisen syötönyn jälkeen vauva ei enää sinne suostunut yrityksistä huolimatta jäämään. Totesin sitten että perhepeti on meille helpompi. Minulle kun tuo makaava imetysasento taas on helpompi, löydän siitä paljon paremmin rennon asennon. Ja öh, niin rennon, että saatan nukahtaa, parhaimmillaan vauva on nukkunut neljäkin tuntia kainalossani... Normaalisti vauva siis nukkuu päidemme välissä.



Ja on ne vauvan hymyt vain ihania :) Meillä niistä on nautittu nyt kolmisen viikkoa, samoin kuin vauvan jutteluista. Kyllä tuota pikkuista voisi toisinaan tuijotella ikuisuuden. Ja jotenkin taas tänä viikonloppuna iski sellainen olo että "oho, meillä on tosiaan vauva". Jotenkin sitä on edelleen välillä niin vaikea uskoa...



Smilla ja tyttö 7 vkoa

Heipsis!



Ihanan helppo synnytys Stinnalla. Ihan kateeksi käy.... No mulla oli vaihtoehtoisesti helppo raskaus, joten kaipa se kaikki tasaantuu jossain vaiheessa.... ;-)



Killan gallupiin, meillä Eelis nukkuu omassa sängyssä. On nukkunut alusta asti kuten veljensäkin. Tosin aamuyöstä yleensä otan viereen nukkumaan. Mä imetän yöllä tuolissa, joka on meidän makkarissa. Joskus olen siihen nukahtanutkin vauva sylissä. Tuo makuulla imettäminen ei alkuun onnistunut meillä, koska Eelis aina pulautteli sen jälkeen enemmän kuin muuten. Nyt se sujuu jo paremmin, joten aamuyöstä, kun en jaksa nousta syöttämään niin otan sitten viereen syömään, johon kyllä aina nukahdan.



Meillä Eelis tällä hetkellä nukkuu ensimmäisen pätkän 3-6 tuntia, mutta sen jälkeen herää parin-kolmen tunnin välein ja edelleenkin helposti aamuyöstä alkaa jotain ihmeellistä ähräämistä sängyssään - ei itke pyörii vaan.



no nyt herää päikkäreiltä

Kille

Meilläkin tosiaan poika nukkuu nyt alkua pitempiä pätkiä, kun omassa sängyssään nukkuu. Aiemmin söi jopa 1-1.5 tunnin välein, nyt ennätys on 4 tuntia unta putkeen. USeimmiten kyllä heräillään 2-3 tunnin välein koko yö. Ehkä tuo nukkuisi pitempäänkin, mutta minä usein havahdun siihen, että olen ilmeisesti ekasta inahduksesta jo noussut ja olen matkalla olkkariin vauva sylissä. :o Ehkä jos vaan tajuaisin unenpöppörössä pistää tuttia suuhun, niin nukkuisi vielä. ;) Aamuyöllä alkaa muuten meilläkin tuo ähinä ja ylösnousua saan tutilla viivytettyä. :)



Sohvalle en ole vielä imettäessä nukahtanut, yleensä katson pojan syödessä tv:stä jotain "helppoa" ohjelmaa (Idols, Frendit), jota olen sinne tallentanut. Sängyssä taas nukahdan usein, jos siellä imetän, sillä seurauksella, että kun en ole laittanut rintsikoita ja liivinsuojaa paikalleen, on kohta pojan ympärillä märkä läntti kun päästää tissin pois suusta. Mulla tuota maitoa tulee nimittäin ihan kiitettävästi... ;)



Tänään on perhevalmennusryhmän tapaaminen vauvojen kanssa. Hauska nähdä saman ikäisiä muksuja! :)



Killa

Meidän poika on tänään 6 vkoa. Ensi viikolla on lääkärineuvola. Poika nukkuu omassa pinniksessään eidän huoneessa, aluksi nukkui vaunukopassa meidän välissä, mut aika ahtaaksi kävi nukkuminen. Yöt ovat rauhoittuneet meillä merkittävästi Rela-tippojen aloittamisen jälkeen. Perjantaina ne aloitin ja nyt on rauhassa nukkunut. Aiemmin äännehti ja väännehti koko yön unissaan vatsavaivoista kärsien. Poika menee ennen yhdeksää nukkumaan ja herää syömään 2 kertaa ja aamulla nousee klo 6-10.



Vauva on helppo tapaus ainakin toistaiseksi - ihanaa! Ristiäiset pidetään 20.3 ja hommaa riittää järjestäessä. Meillekin kutsutaan vain kummit, lähimmät sukulaiset ja ystävät. N. 30 hlöä on tulossa.



Olen niin iloinen sään lauhtumisesta, nyt pääsee vihdoin ulos ja ihmisten ilmoille.

Kiitoksia kaikille! :)



On tämä rakkaus niin pakahduttava tunne, että huhhuh...ajatelkaa ME olemme äitejä ja meillä on omat vauvat! Mariallakin iiihan kohta :)



Siis mun palautuminen on ollut ihmeellistä, alapää kun ei ole yhtään kipeä..ainut vaan mua huimaa ja pyörryttää, ainakin eilisen ja tämän pvn aikana..meinas ihan taju mennä!

Ilm. tuo imetys kuluttaa nyt niin paljon, ja kun jälkivuotoakin tulee vielä (kuinkas pian teillä se loppui?) ja syödä kun pitäs vähän väliä...

Täytyy To:na puhua terkalle kun tulee käymään.



Meillä poika nukkuu omassa kopassa pinnasängyssä. Sillain me kaikki nukumme parhaiten. Herään kans jo pelkkään tuhinaan, ei ole siis itkeen kerennyt vielä..söi viime yönäkin sillain n. klo 23, sitten n.klo 03 ja sitten n. klo 06, josta nukkuikin 11.30 saakka. Nukkuu sikeesti ja hyvin ja syö "kolme" tissiä kerralla (kuin MIÄS!) eli eka toisesta, sitten toisesta ja vielä toisesta..hih.

Ja maitoa tulee kans PALJON!

Mutta saas nähdä .. meinaan en voi uskoa että olisi yhtä helppo kun siskonsa aikoinaan.. koska smilla teillä alkoi ne masuvaivat silloin?



Nyt taas heikottaa, pakko se on mennä syömään jotain.



Stinna ja poitsu 9pv(jolla jo nimikin, mutten arvaa tänne laittaa..osaisko joku perustaa yksityisen keskustelun??)

Viime yö oli luksusta. Nukuin 4,5 tuntia putkeen!!! Kyllä tuli tarpeeseen. Tosin ei näitä mun univelkkojani juuri lyhentänyt, aamuyö meni levottomammin ja jo seitsemältä esikoinen pissasi sänkyynsä ja tuli sitten pyykkihommaa. :( Ja sitten piti taas syöttää eli nukuttua tuli ehkä 5,5 tuntia mutta enemmän kuin ennen ja tärkeää on myös tuo, että saa kerralla nukkua enemmän! :) Eli saatiin eilen neuvolasta lupa syöttää ja nukkua ja ylipäätään elää juuri niin kuin vauvalle (ja meille) sopii. Painoa oli tullut 170 g viikossa eli ei nyt ihan mielettömästi mutta nlatäti oli sitä mieltä, että se riittää ja että rintamaitoa voi yrittää vähän priorisoida eikä enää laskeskella määriä korvikkeen kanssa. Ihanaa!!! Olipas vähän stressiä viime viikolla kun piti kirjata kaikki syötöt ja pissat ja kakat, koska muuten en olisi muistanut mitään. Tuo imetysdementia todellakin vaivaa!!! Onko kellään muulla sitä?



Meillä vauva aloittaa unet omassa ensisängyssä meidän sängyn vieressä mutta viime yönäkin alkoi yösyötön jälkeen kiva tuttirumba, joten suosiolla otin viereen (niin kuin lähes aina) ja alkoi heti nukkua rauhallisemmin. Tuttirumbaa on sitten yleensä myös aamusta eli sillä tavalla sain loikoiltua hiukan pidempään sängyssä.



Tänään ajattelin kokeilla myös tauon jälkeen ulkoilua, vaikka edelleen neuvolasta kehotettiin varovaisuuteen. Sain ohjeeksi ajatella meidän vauvaa 2 vkoa nuorempana kuin on ja esim. kantoliinakokeiluuni (2 kertaa) suhtautui vähän negatiivisesti ja halusi, että odottaisin vielä muutamia viikkoja. :(



LIINAILIJOILLE KYSYMYS (ainakin Smilla eikö totta mutta varmaan myös moni muu): kokeilin siis eilen ja edellispäivänä hug-a bub -liinaa ekaa kertaa (kunnolla) elämässäni. Eka kerralla liina oli selvästi liian löysä, vaikka siis sidoin sen kolmesti uudelleen ja vielä yritin kiristellä. Jos kumarruin, vauvan pää pääsi liikkumaan ja vauvaa piti tukea. Lisäksi vauva laskeutui alas eli liina siis venyi lisää sen tunnin aikana, jota käytin. Vauva tosin tykkäsi, nukkui siinä koko sen ajan, ja itsekin pääsin lepuuttamaan kättäni, vaikka siis pidinkin sitä vähän tukena. Eilen sitten sidoin tosi tiukan liinan, ja vauva ei ehkä tykännyt niin paljon, mutta itselleni oli turvallisempi olo. Mutta puolen tunnin jälkeen ristiselkäni tuli TOSI kipeäksi. Mikä siis vialla? Käytin siis molemmilla kerroilla kietaisuristikehtosidontaa (mikä sanahirviö!!!).



Stinna, ikäviä nuo sinun huimauskohtaukset, vaikuttaa alhaiselta hempalta. Ala syödä rautaa ja mielettömät määrät ruisleipää appelsiinimehulla. Ja mansikoita kaurapuurossa. Mutta älä siis tee kaurapuuroa maitoon tai juo maitoa näiden kanssa... ;)



Killa, oletko kokeillut maidonkerääjää, kun tuota maitoa sulla tulee varmaan runsaasti myös aina siitä toisesta rinnasta, kun vauva imee toista. Aloin taas käyttää itsekin, kun on niin vuotavat nuo rinnat. Esikoisen kanssa sain yhdellä syötöllä 40 ml talteen ja päivässä sai helposti muutaman desin varuille pakkaseen tai isän syötettäväksi illalla, jos halusi tankata läheisyyttä pojun kanssa... Nyt ei tule kuin 20 ml/syöttö, kun vauva niin korvikkeella elävä vielä mutta eiköhän se pikku hiljaa tästä...



Vauva aloitti juuri päiväunet, taidan mennä seuraksi köllimään.

Katariina

Nukkumisesta vielä: meillä neiti nukkuu yleensä sellaisia 3-4 tunnin pätkiä ja syö sitten 1-3 kertaa yössä. Jos ei ole vatsavaivoja, nukuu yleensä pidempiä pätkiä ja syö vain kerran yössä. Ennätys on 9 tuntia unta putkeen. Itse en vain saanut sitä nukuttua yhtäjaksoisesti sillä heräsin kuitenkin jokaiseen inahdukseen ja olin varma että nyt vauva vihdoin syö, mutta ei.



Kauhulla odotan kyllä jo ensi yötä, söin nimittäin lounaalla juureksia ja pahoin pelkään että niistä voi tulla taas ilmavaivoja. Kamalaa kun aina syödessä pitää miettiä miten se vaikuttaa pikkuisen vatsaan ja sitten aina ahdistun, kun toisella on vatsavaivoja ja tiedän että se on syömiseni syytä :/ Minusta tuntuu että ihan se takia en ole edes ruokaa laittanut kotona, syön lähinnä leipää yms. Eikä se ole varmaan pidemmän päälle terveellistä. Joten odottelen sitä luvattua kolmen kuukauden rajapyykkiä eli niihin aikoihin pitäisi vauvan suolistonkin kestää paremmin äidin ruokia.



Mitä muuten tuohon synnytyksestä palautumiseen tulee, en ole kyllä vielä ihan palautunut: liitoskivut vaivaavat yhä jos kävelen pidempiä pätkiä vaunujen kanssa, varsinkin jos on paljon lunta ja pitää ihan tosissaan työntää vaunuja. Että senkin puolesta odottelen lumen sulamista...



Minullakin tosiaan on tuo Hug-a-bub, ensimmäiset kerrat meni kyllä ihmetelessä sen kanssa mutta aika pian se rupesi sujumaan paremmin. Meillä on vähän sama juttu, eli vauva ei tykkää siitä jos se on kamalan tiukalla. Varsinkin vauvan tunkeminen sinne liinaan silloin on yhtä tuskaa. Aiemmin asettui sinne kuitenkin ja nukahti, mutta viime aikoina ei ole tykännyt olla siellä, ei tykkää siitä että pään päältä menee kangas vaan yrittää tunkea pois sieltä. Mitä ergonomiaan tulee, minullakin tuntui ristiselässä kanniskelu, mutta siihen auttoi että levitin selästä kankaan mahdollisimman leveäksi. Auttoi paljon eli kannattaa kokeilla.



Ostin lisäksi viime viikolla toisentyyppisen liinan eli Kozy Carrierin, sitä vauva suorastaan rakastaa ja nukahtaa sinne melkein välittömästi. Se on vain aika paksua kangasta, ja vauva on sitten ihan hiki päässä kun nukkuu siinä. Eikä siinä ole mielestäni yhtä hyvä ergonomia kantajalle, koska sitä ei saa yhtä tiukaksi vartaloa vasten. Tai sitten en osaa vielä käyttää sitä täysin oikein.



Minullakin on muuten välillä maidonkerääjät käytössä kun toisesta rinnasta puskee maitoa samalla kun imettää toisesta. En kuitenkaan sillä ole paljoa saanut koskaan kerättyä, ehkä maksimissaan sen 20 ml. Toisaalta olen saanut aika paljon pumpattua maitoa talteen, vaikkakin nyt se maidon tulo on alkanut tasaantua eikä ole enää tarvetta päivittäiseen pumppaamisen kuten vielä pari viikkoa sitten.



Smilla

Nyt sitten raskausaikasi on takanapäin, ja pikku nyytti maailmassa. :) Kylläpäs sun synnytys vaikutti helpolta, toivon että se olisi sitä mullakin nyt kun on toinen lapsi kyseessä. Ei ekan kanssakaan kyllä kauaa mennyt ja ponnistuvaihe oli vaan sen 10 min, mutta ne kivut oli jotain sietämätöntä.



Täällä mittaillaan verensokereita vielä ainakin parisen viikkoa, rv 37 menen sitten vielä kerran kontrolliin Tayssiin. Vauvalla alkaa olemaan jo aika ahdasta ja hengittäminen on aika vaikeata kun kohtu painaa.



Eilen sain kivuliaita supistuksia kun oltiin kaupungilla, ja sanoin jo miehelle että ei kyllä se nyt syntyy, mutta onneksi menivät ohi. Saa kai sitä jo vähän alkaakin keho valmistumaan.



Mutta oikein paljon onnea vielä Stinna!



Ihanaa kevään odotusta kaikille!



t. Maria rv 34+3

Onpas ollut hiljaista tämä maaliskuu...

Kiitos, Smilla, vinkistä. Kokeilin levittää vielä leveämmäksi kangasta selästä ja auttoi!!! Mutta nyt jätin liinailun hetkeksi, kun en uskalla vielä muuta käyttää kuin sitä kehtoasentoa, ja vauva on siinä hiukan pahannäköisesti leuka kiinni rinnassa. Sitten kun tulee painoa lisää, jatketaan liinailuakin!



Palautumisesta vielä. Eli siis reilussa viikossa synnytyksestä lähti multa 11 kg (!) eli siis reilusti enemmän kuin mitä oli tullut... Mutta, mutta! Nyt näyttää taas pahalta. Kolme kiloa on tullut jo takaisin, kun tuo imetys ei ole niin tehokasta ja vauva edelleen saa korviketta 100-200 ml/vrk. Muuten olin kyllä viikossa elämäni kunnossa, ei vaivannut mitkään leikkaushaavat ja olo oli tosi hyvä. Mutta nyt on tuo lantio alkanut hiukan vaivata parina päivänä. Vähän samalla tavalla kuin raskauden loppuvaiheessa eli jos istun pitkään paikallani, on olo lantiosta puutunut ja tuntuu sellaista pistävää kipua. Mitäköhän on? Vai meneekö siellä luut paikoilleen...



Me ollaan nyt pari viikkoa ulkoiltu joka pvä, vauva on nukkunut reilun tunnin päiksyjä parvekkeella vaunuissa tai sitten ollaan oltu liikkeellä muuten, mutta nyt pikkuinen on saanut pahan kuuloisen yskän ja pidetään sitten taukoa. Täytyy kovasti toivoa, että ei ole sitä rs-virusta :(



Marialle tsemppiä, kun "viimeinen" kuukausi käynnistyy nyt :) Kohtahan vauvalla on ihan lupa tullakin!



Katariina

No ompas hiljaista tosiaan, kaikki vauva arjessa niin tiiviisti :) ja Maria kasvattelee masua vielä vähän aikaa! Ei mee kauaa enää!!



Ompas noi kantoliinat kalliita toi hug-a-bub ja se toinen!! huh.. mullon toi pitkä liina joka solmitaan, mut poika ei siinä viihtynyt kun kerran kokeilin, ei esikoinenkaan. Mutta repussa tykkää olla, kuten esikoinenkin :)



Poika on sunnuntaina jo 1kk!!! aika menee niin tosi äkkiä. tämän hetkinen rytmi meillä: herää 7-8 aikaan, menee nukkumaan 9-10 aikaan ja nukkuu 17 asti. siitä on hereillä 21 saakka ja menee yö unille. tuon ilta ajan haluaa seurustella ja tankkaa pari tuntia siinä vähän väliä, muuten syö n.3h välein. et mukavasti menee! annoin vkon d-tippoja yhtä tippaa, mutta päätin lopettaa ja jatkaa vasta 3kk iässä tai sitten kun alottaa kiinteet. musta tuntu et tolla oli ilta vääntöä niistä pari pvää ja en sitten viitsi kiusata enempää.

on muillakin muksut kasvanut ja ollut terveitä vaikka ykskin kaveri aloitti vasta 1v iässä! mites te olette tehneet?



ihanaa v.loppua kaikille!

Syökös muilla vauvat tuttia? meillä syö :)

Nyt on lomat vietetty ja sukulaiset kierretty pohjoista myöten... Ja onpas ihanaa olla kotona! Illalla vielä kyläilyreissu ja huomenna alkaakin arki, kun mieskin menee töihin.



Kävin juuri lääkärillä, ja kaikki melko hyvin. Kiloja tullut nyt yhteensä koko raskausaikana 4,5, verenpaineet hyvät, samoin hemppa ja sokerit joten siinä mielessä voin olla hyvillä mielin. Mutta tuo vauvan kokoarvio vähän huolestuttaa. Saivat nimittäin nyt yli 3 kg, kun esikoinen oli syntyessään alle sen, ja tässähän on vielä pahimmillaan viisi viikkoa aikaa kasvaa!!! Kyllä on tunne, että ei tule olemaan helppo synnytys... Mutta positiivista se, että mitä isompi vauva, sitä vähemmän mulle kertynyt kiloja eli sitä nopeammin siis paino laskee! Ja jos joudun oikein urakoimaan synnytyssalissa, niin kaipa sekin niitä kiloja laskee! ;)



Nyt on mulla menossa herkutteluvaihe. Olen syönyt valtavat määrät juustoja ja suklaata, vaikka ei pitäisi... Eli taitaa mennä samoin kuin esikoisenkin kanssa, että kilo/vko tulee tässä loppuvaiheessa ja päädyn samoihin lukemiin (esikoisen kanssa painoa siis tuli yhteensä 8kg). Synnytyksestä ei ole tietoakaan, kohdunkaulaa jäljellä runsaasti, kohdunsuu kiinteä ja kiinni... Eli varmaan sinne helmikuun puolelle saattaa hyvinkin mennä. Huoh! Olisi kyllä mukavaa, jos parin viikon sisällä tulisi, kun olo on jo aika norsumainen, kävely hidasta ja puuskuttavaa ja maha todellakin VALTAVA!!! Lisäksi vihlailee ikävästi alapäähän öisin kääntyessä ja sängystä nousu on aika tukalaa/ ajoittain jopa mahdotonta. Siivouksesta ja kauppakassien kantamisesta olen tosi kipeä aina öisin... Mutta muuten kyllä olen kunnossa ja pääsen liikkumaan. Aleissakin ravailin minkä sukulaisvierailuilta ehdin vaikka jalat sitten iltaisin ovatkin tosi turvonneet!!! Väsymys kyllä painaa ja päiväunia tekisi mieli nukkua mutta kun on tuo esikoinen, joka nukkuu päiväunia vain tosi harvoin...



Tänään taitaa olla Smillan laskettu aika. Jokohan synnytys alkanut? Ja tosiaan, onko joku ehkä kiilannut edelle?



Katsu

...eikä vauvaa vielä näy :P Oma olo vaihtelee jatkuvasti: välillä on hirveä ahdistus että eikö se nyt voisi synytä, välillä taas tuntuu että kyllä tämä tästä. Joka tapauksessa enää korkeintaan kaksi viikkoa, kai minä sen kestän kun olen näinkin kauan jaksanut odottaa :)



Täälläkin on jäänyt joulusta päälle kamala herkutteluvaihe, nytkin tekisi mieli suklaata mutta onneksi sitä ei ole kaapissa :D Juustoja en taas ole syönyt, sen verran turvotusta etten uskalla mitään suolaista syödä - sen nimittäin tuntee sitten heti seuraavana päivänä kropassa, hyvät että sormet taipuu...



Smilla 40+1

Eikös vielä muilta kuulu vauvauutisia?! Täällä tuo rakas alkaa olla jo iso poika. ;) Mieletöntä huomata, että tyyppi ei olekaan enää ihan vastasyntynyt tuhisija, vaan ottaa jo katseellaan kontaktia ja ihan kuin koittaisi jo jutellakin äidin ja iskän kanssa. :)



Arki on pikkuhiljaa alkanut sujua. Aika menee poikaa syöttäessä ja vaippoja vaihdellessa, välillä seurustellaankin.



Lupasin kertoa synnytyksestä ja yritän tehdä sen lyhyesti, vaikka taitaa olla vaikeaa. Homma kun ei mennyt ihan oppikirjan mukaan... Toivottavasti en aiheuta kellekään sitten mitään synnytyspelkoja!



Touhu alkoi sitten lapsiveden menolla maanantaina iltapäivällä. Soittelin sitten synnärille, sillä supistuksia ei juur ollut. Sanoivat, että voisi odotella aamuun kumminkin, vaikka sitten yli 12 tuntia vesien menosta (tällöin tulehdusriski kasvaa) ja tulla sitten päivystykseen, jos ei supistukset ala. Ilta näytti tosi hiljaiselta ja ehdin siinä leipoa hedelmäkakunkin jouluksi. ;) Yöllä kuitenkin supistukset alkoivat klo 3 ihan yllättäen tosi kovina, kipeinä ja saman tien säännöllisinä 10 min välein. Viideltä herätin miehen, että nyt lähdetään, vaikka eivät tuosta olleet tihentyneet. Niin kipeää tekin kuitenkin, ettei voinut olla huutamatta (naapuri-parat!).



Synnärillä oltiin puoli kuuden aikaan ja ottivat sitten synnytysosastolle siitä suoraan. Kohdunsuu oli auki vasta ”sormelle”, joten epiduraalia jäätiin odottamaan. Ilokaasun iskivät käteen heti kysymättä ja kun siitä ei tarpeeksi apua (alkuun kamala pahoinvointi lähinnä) sain vielä petidiiniä lihakseen. Parin tunnin kuluttua sain sitten onneksi epiduraalin, joka auttoi hyvin. Sain nukuttua ja mieskin kävi olohuoneessa nukkumassa. Puudutetta ehdittiin kuitenkin lisätäkin kahteen kertaan ennen kuin iltapäivällä alkoi näyttää siltä, että kohta päästään ponnistamaankin. Ja epiduraalista huolimatta olin ajoittain niin kipeä, että kiljuin kaikkia mahdollisia apuvoimia paikalle äidistä yliluonnollisiin olentoihin. ;) Vauvan sydänäänet eivät avautumisvaiheessa reagoineet toivotulla tavalla, joten ottivat hänen päästään (siis kohdunsuun kautta) useamman kerran verinäytteen, josta tarkistivat että hapettuu kunnolla.



Ponnistamaan pääsin sitten neljän aikaan ja siitä se h*lvetti sitten alkoikin... En alkuun meinannut tajuta oikeaa tekniikkaa, enkä sitä että ponnistamisen aikana ei saa huutaa, sillä muuten voima menee huutoon. Te, joilla vielä synnytys edessä, niin kannattaa vaikka vähän kuivaharjoitella etukäteen. Sitä oikeasti kannattaisi opettaa valmennuksessa (en tiedä opetettiinko, kun ei päästy sille kerralle, jossa oli synnytyksestä). Eli ponnistaessa leuka rintaan ja turpa kiinni! ;) Tekniikka löytyi sitten kumminkin ja punnersin parhaani mukaan. Vauva oli kuitenkin jotenkin väärässä tarjonnassa, eikä kunnon raivtarjonnass, joten kätilön mukaan homma ei tulisi olemaan ihan helppo. Ponnistettuani noin 45 minuuttia paikalle olikin sitten jo kutsuttu pari lääkäriä synnytystä hoitamaan ja lastenlääkäri, sillä sydänäänissä edelleen häikkää. Eka lääkäri koitti kiskoa poikaa ulos imukupilla siinä onnistumatta. Tässä vaiheessa toinen lääkäri sanoi jo miehelle, että tästä lähdetään nyt hätäsektioon ja mies ei pääse mukaan! Käski kumminkin mun onneksi ponnistaa vielä kerran ja niinpä hän saikin vedettyä imukupilla pojan ulos! Pojalla oli onneksi kaikki hyvin, oli hienosti jaksanut pitkän ponnistusvaiheen. :)



Tämän jälkeen alettiin odotella istukkaa, jota ei sitten kuulunutkaan, vaikka kätilö koitti kiskoa. Odoteltiin ja odoteltiin. Sain supistuksia lisäävää lääkettä, mutta ei vaan istukkaa saatu ulos. Mies oli jo tässä vaiheessa ehtinyt kylvettää vauvan ja odoteltiin vain, että päästäisiin osastolle koko perhe. Jotta vaan homma ei menisi liian helpoksi, ei istukka kumminkaan suostunut tulemaan ulos, vaan olin alkanut vuotaa verta ja siinä vaiheessa, kun pari litraa tuli kohdusta ulos kertarysäyksellä, alettiin kiireesti puuhata leikkaussaliin menoa. Siellä suoraan nukutettiin ja koska eivät saaneet istukkaa kokonaisena irrotettua käsin, joutuivat myös kaapimaan. Verta menetin yhteensä 3.5l ja tässä vaiheessa täytyy kiittää kaikkia joulun alla verta luovuttaneita, sillä sain sitten korvaavaa tilalle. Onneksi hoito oli siis hyvää ja pääsin muutaman tunnin kuluttua miehen ja pojan perässä osastolle.



Toivottavasti ei mulle jäänyt pahempia traumoja tuosta synnytyksestä, mutta täytyy sanoa, että tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei koskaan enää. Vaikka poika kyllä maksoi kaiken sen vaivan, niin en tiedä uskaltaisinko enää alateitse uudelleen synnyttää. Onneksi sitä ei tarvitse ihan heti miettiä, eikä ole sanottu että edes saisi toista mahdollisuutta, vaikka joskus toisen lapsen haluaisikin...



No en näemmä osannut tuota paremmin tiivistää, vaikka kuinka koitin. Toivottavasti jaksoitte lukea, ketä kiinnosti. :)



Tsemppiä vaan kaikille tuleviin koitoksiin! Nyt poika vaatii taas huomiota, taitaa olla taas nälkä: syö vähintään 2 tunnin välein kellon ympäri! Onkin jo kasvanut hienosti pari senttiä ja painoa on tullut reilu 350g/viikko ja yläkäyrillä mennään painon suhteen. Ei siis pelkoa, etteikö maitoa riittäisi! ?



Joko Smilla on päässyt tosi toimiin? Melvinakin varmaan jo jakautunut? Entä Kille? Ja tietty kaikki muutkin. Kertoilkaahan kuulumisianne, olisi kiva jatkaa vielä fiilistelyä kanssanne! Vaikka täytyy sanoa, että raskausaikaa en ainakaan vielä yhtään kaipaa. Nyt vasta tajuan, miten huonosti oikeastaan voin loppuajan kamaline turvotuksineen ym. Olen ihan kuin eri ihminen nyt ihan fyysisestikin.



Killa ja poika 16pv

Vaikka ei se kyllä tosiaan kauhean kivalta kuulostanut! Hurjan määrän verta menetit, onneksi kaikki kuitenkin lopulta meni hyvin.



Itseni osalta pitää todeta että tällä hetkellä ei synnytyskertomukset onnistu pelottelemaan, on nimittäin sellainen olo että saisi se vauva tulla nyt ulos tavalla tai toisella... Alkaa taas turhauttamaan tämä odottaminen. Asiaa ei auta yhtään se, että viimeisen vuorokauden on ollut satunnaisesti sekä kipeitä että kivuttomia supistuksia. Sitä sitten aina hetken ehtii toivoa että josko nyt. Mutta ei.



Smilla 40+3