+++TALVIMAHAT JA –VAUVAT TAMMIKUUSSA+++

Ja kiva oli kuulla Melvinastakin!



Meillä poitsu jo 3kk ja 2vkoa !! Aika menee nopeasti! 3kk neukissa pikku mies oli 6420g ja 63cm. Rokotukset saatiin jne.

Vieläkään en ole uskaltanut alkaa d-tippoja mutta nyt lauantaina päätin et koklaan.



Meillä poitsu hylkäsi pullon täysin!! Siis otti sitä alusta saakka oikein hyvin, mun maidolla siis, mutta nyt pari vkoa sitten kun yritin korviketta, kun en jaksa pumpata tollasia määriä enää ja korvikkeet säilyisi matkallakin niin poikahan päätti et se oli pahaa ja pullokin on pahasta siis...ei ees mun maito kelpaa siitä!! jeejee...

eli mihinkään tässä ei sitten päästä, hyvä kun jumpalle pääsee, kun ole hänen kävelevä ruoka :) sööttiä toisaalta mutta todella sitovaa...!! ja reenataan kyllä pulloa ahkeraan...



eli pyh ja pah sille et hylkää tissin jos antaa pullosta :) mulla on niin rasvanen maito et ei kait sit maku oikein täsmää.

vettä olen antanut tällä vkolla, ja se oli suht ok juttu pikku miehelle :)



kaikille ihanaa v.loppua ja kesää!!

Olin ajatellut tänään kirjoittaa kunnolla kuulumisia, on näet pojan puolivuotispäivä! Enpä vielä vuosi sitten uskaltanut vielä iloita, että tällaistakin etappia päästäisiin juhlimaan. :)



Sattui vaan nyt sellainen ilta, että joudun tuota poikaa hypätä nukuttamassa jatkuvasti, kun ei meinaa tuonne rauhoittua. :/ En siis taida saada tässä kirjoteltua muuta kuin kaikille ihanaa kesää toivottelen! Aika mukavaa on olla kotona vauvan kanssa, varsinkin kun säät nyt taas näyttävät paranevan.



Meillä menee muuten kaikki mainiosti, mutta yöt on vähän hankalia, kun tyyppi on oppinut tissille vähän turhan tiheästi... Ja jos ei tissiä anna, niin saa muuten rauhoitella nukkumaan useita kertoja yössä. Unikoulu (se "tassuttelu") on vakaassa harkinnassa, kunhan vaan yösyötöistä voi luopua.



Koitan parammalla ajalla kirjiotella tarkemmin ja aina välilä muistan teidänkin kuulumisianne lukea, joten käykäähän kirjoittamassa! :)



Killa ja poika 6kk

Killa, eikös se 6kk ole se raja kun saa alotella unikoulua ja yösyöttö voi loppua? vai onko taas jotkut uudet suositukset menossa..?



Meillä poitsu 4kk :) annoin pienen maistiaisen päärynää, loukkaantui - ei tykkänny! sitten luumua - yökkäs...jes! mut perunaporkkana velli uppoaa!! :) :)

kuhan maistellaan. tissillä ollaan siis kokoaikaisesti.

Ens vkolla on neuvola. Meillä on nyt kaikilla nuhaa :( sipulit sängyn vieressä auttoi hyvin :)



Poitsu on hyväntuulinen ja ihana kun mikä! Sisko tykkää kovasti ja niin tykkää veikkakin, viihtyy toistensa kanssa tosi hyvin. Kikattelee keskenään aina. :)



nyt meni siskolla tikku sormeen, pitää mennä.



-Stinna

Mulle on tapahtunut mystisiä juttuja täältä poissa ollessani. En päässyt kirjautumaan sisään, joten loin uuden nikin ja nyt sitten kumpikaan ei toiminut. Lopputuloksena jokin ihme sekasotku, joka vaihtoi uuden nikin vanhan päälle... Kun ei oikein ole hallussa nämä tietokonejutut... Toivottavasti nyt saan edes yhden viestin läpi!



Meillä menee hienosti myös pojan kanssa. Kasvaa tosi vauhdikkaasti ja soseita ollaan maisteltu 2 viikkoa. Nyt menee jo vauhdilla peruna-porkkanaa mutta ei äidin tekemänä vaan kaupan purkkina. Kun mökillä annoin purkista, alkoi nauraa ja söi vauhdilla jopa kolmasosan purkista! Itsetekemää lähinnä syljeksii pois suusta. Iltapäivällä aloitin eilen omenasosetta päivittäisen peruna-porkkanan lisänä ja sekin sujui hienosti (luumu ei uponnut, kun sitä aiemmin yritin).



Iltaisin ollaan nyt viikon verran syöty peruna-porkkana-velliä, mutta yöt on nukkunut aina hienosti klo 22-07 välillä, sitten syö ja nukkuu klo 9-10 asti.



Meillä poika on selvästi innoissaan näistä soseista ja velleistä. Innostuu aina valtavasti, kun näkee lusikan, mutta vielä se kieli sylkee osan ruoasta myös ulos suusta. Mutta voisinpa jo väittää, että meidän osalta on maistelu ohi ja varmaan viikon sisään ihan jo syödään kunnollisia annoksia.



Katariina ja poju melkein 5 kk

Moikka!



Kirjoitanpa minäkin pitkästä aikaa, vaikka pitäis varmaan nukkua päikkärit, kun kumpikin nukkuu yhtä aikaa.....



Täälläkin kaikkai menee hyvin. Eelis täyttää kohta 6 kk!!! Kiinteitä aloitettiin antaa vajaan 5 kk iässä ja hyvin menee. Eelis on tosi innoissaan aina kun näkee lusikan ja syö jo melkoisia annoksia. Ollaan annettu bataattia, perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, päärynää. Rauhallisesti siis aloitellaan. Toistaiseksi olen itse tehnyt soseet, mutta tänään annoin kaupan purkista. Hyvin uppoaa kummatkin.



Me lähdetään lauantaina Espanjaan viikoksi kahden kaveriperheen kanssa. Siksi vähän testailin, että syö myös valmisruokia. Loman jälkeen ajateltiin alottaa iltapuuro, ehkäpä suoraan kaurapuuroa.



5kk mitat oli neuvolassa 8830 g ja pituutta muistaakseni 68 cm. Lattialla pyörii kuin tuuliviiri, mutta varsinaisesti ei pääse eteenpäin vielä. Isoveli on edelleenkin esimerkillinen ja pitää hyvää huolta pikkuveljestä.



Öisin herää syömään 2-3 kertaa. Tässä oli jo öitä, jolloin heräsi vain kerran, mutta nyt syö pääsääntöisesti 2 kertaa. Katsotaan josko iltapuuro toisi parannusta asiaan. Kohtuullisesti olen kyllä jaksanut, kun mies on herännyt aamuisin ja oon saanut nukkua vähän pidempään.



Nyt Eelis heräskin jo.....täytyy rientää. Aurinkoisia päiviä!

Kille



p.s. me ostettiin pyöräkärri, johon mahtuu kumpikin poika kyytiin, ja ollaan huristeltu paljonkin. Oli kyllä kannattava hankinta! :-)

Puolen vuoden rajapyykki lähestyy uhkaavasti, ihan mieletöntä vauhtia mennyt aika! Toivottavasti seuraavat puoli vuotta eivät mene näin vauhdilla, sillä sitten onkin jo edessä paluu töihin. Mutta ei sitä tosiaan vuosi sitten olisi uskonut että tässä sitä ollaan. Äitiys on ollut aika ihanaa, eniten on yllättänyt se, miten helppoa ja luontevaa kaikki on lopulta ollut.



Meillä on tosiaan kaikki sujunut enemmin tai vähemmin hyvin. Hieman on ollut vatsavaivoja, vaikeuksia nukahtaa päikkäreille, rintaravareita ja kaikkea muuta pientä, mutta pääosin vauva on rauhallinen ja tyytyväinen tapaus.



Tällä hetkellä pinnalla on kiinteiden aloittelu, hampaiden tulo ja konttausasennon hakeminen. Kaikki ovat aiheuttaneet levottomia öitä (konttausasentoa haetaan jopa öisin nukkuessa!) ja kaksi ensimmäistä myös pientä itkua (voi pienen vauvan järkytystä kun väänsi ensimmäisiä kiinteitä kakkoja!).



Ja todellakin näillä kesäilmoilla on ihanaa olla kotona :) Tänäänkin työntelin vauvan uneen vaunuissa ja levitin itselleni viltin nurmikolle ja siirryin lehden pariin. Ja nyt taidankin muuten siirtyä uuden Vauva-lehden pariin kun se tuossa pöydällä jo odottaa - yllättäen kiinnostaa erityisesti kannen juttu "Saimme apua lapsettomuuteen" :D



Smilla ja tyttö melkein 6 kk

Ihana kesä. Aika on tosiaan kulunut vauhdilla ja vauva on kohta puolivuotias. meillä on mennyt hyvin, vauva on rauhallinen ja helppo tapaus. Kiinteiden syöntiä harjoitellaan. Konttausasentoa haetaan, samat kuviot kuin Smillan tytöllä. Itse aion olla 3 vuotta kotona, katsotaan miten käy.. esikoisen kanssa olin 2v.

Muistaako kukaan enää tätä ketjua?

Syksy saapuu ja vauvat kasvavat.

Kertokaapa kuulumisianne.

Miten se voikin kotiäidin elämä olla näin kiireistä ettei muka kuulumisia ehdi tänne kirjoittaa?! ;) Ja kiire senkun lisääntyy, sillä mulla aloitti tänään siskon 1v tyttö hoidossa oman pojan "kaverina". Ei onneksi joka päivä eikä koko päiväisesti. Vanhempainvapaa on siis päättymässä ja saan sitten siskolta sen kotihoidontuesta vähän lisätienestiä, niin ei tarvitse taloutta niin tiukalle vetää. :)



Sain lopulta molemmat muksut nukkumaan samaan aikaan ja nyt en muuta jaksa tehdä, kuin istua tässä koneella! :P



Poika tulee siis pian 9kk ja hyvin voi. 8kk neuvolassa pituus oli 73cm ja painoa mahtavat 11kg! Ruoka maistuu hyvin ja imetystä jatketaan toistaiseksi myös. Hampaita tyypillä on 2 ja ilmeisesti lisää tulossa, kun on ollut vähän kärttyinen. Normaalisti erikoisen hyväntuulinen vauva. :) Kovasti juttelee ja hakee sanoja, mutta yhtään ihan selvää ei vielä tule. Liikkuminen sen sijaan vähän hitaampaa eli nyt vasta lähtenyt ryömimään.



No niin, nyt pikku-ukko heräsi! Palataan.... :D

Heipsis!



Mä aina välillä oon käynyt kattelemassa, josko joku olisi kirjottanut. Oma aika tuntuu olevan kortilla eikä meinaa keretä tekemään mitään etenkään istumaan koneen ääressä saatikka kirjottaa mitään. Nytkin oikeesti pitäis mennä nukkumaan......



mutta lyhyesti. Hyvin menee. Eelis täytti myös 8 kk ja mitat neuvolassa oli hyvät joskaan ei ihan Killan pojan kaltaiset. Siis 10,1 kg ja 72 cm. Meistä Eelis on hoikistunut, kun on lähtenyt liikkelle, mutta jotain on kyllä tarttunutkin.



Eelis siis konttaa ja on noussut parisen viikkoa seisomaan ja kävelee tukea pitkin. Nyt jo osaa itse laskeutua alaskin eikä kaadu enää kovinkaan helposti. Eka viikko oli kyllä ihan tuskaa, kun olisi vaan kaiket ajat seisonut eikä pysynyt kovinkaan hyvin pystyssä. Piti siis yrittää olla lähettyvillä koko ajan..... Kovasti touhuilee ja tykkää olla ulkona ja hiekkalaatikolla aivan älyttömästi. Sääli, kun kohta pitää laittaa jotkut hanskat kätee.



Ruokaa syö hyvällä ruokahalulla ja imetän edelleen, kun ei oikein mistään muualtakaan osaa juoda. Tosin nyt tänään joi nokkamukista, jossa on venttiili, vettä ihan onnessaan. täytyy yrittää nyt muistaa tarjoilla mukia, jotta oppisi kunnolla juomaan siitä. Ajattelin imettää kuitenkin sinne vuoteen asti, niin ei tarvitse sitten korviketta ostella tässä välissä. Voi sitten alkaa antaa suoraan maitoa.



Yöt menee kohtuullisesti. Syö pari kertaa, mutta välillä täytyy vähän rauhotella/silitellä, kun puuhailee omiaan unissaan (pyöriskelee melko paljon unissaan).



Nyt suuntaan nukkumaan. OIkein mukavaa syksyä kaikille! Tulkaahan kertomaan kuulumisia!

Kille

Piti tulla kuulumisia päivittämään, kun poika täytti vuoden, mutta niin tuo on jo melkein kuukauden siihen päälle... ;) Aika kuluu siis niin älyttömän nopeasti ettei ole tosikaan.



Meillä on kaikki edelleen mennyt enimmäkseen mukavasti. Vähän yöt edelleen "rasittavat" eli kesäisen unikoulun jälkeen meni aikansa hyvin, mutta sitten hampaiden tulo, sairastelu ja äidin mukavuudenhalu aiheuttivat sen, että poika on livahtanut meidän viereemme nukkumaan. Menee kyllä omaan sänkyyn illalla, mutta kun alkaa muutaman tunnin kuluttua itkeskellä, otan heti viereen. Tuosta pitänee jossain vaiheessa opettaa pois.



Ukkeli on kasvanut ja kehittynyt hyvin. Ei ihan vielä käevel, vaikkei paljon puutukaan, mutta puhetta tulee jo ihan mahdottomasti. Useita selviä sanoja ja yrittää toistaa käytännössä kaiken mitä pyytää sanomaan.



Olen vielä kotona pojan kanssa, mutta syksyllä joutunen sitten töihin palaamaan. Viihtyisin kyllä kotonakin ja vähän harmittaa tuo päiväkotiin pienen laittaminen. Meillä päin ei perhepäivähoitajia juuri ole, joten ei muutakaan vaihtoehtoa tuolle hoidolle liene. Ja onhan tuo sentään sitten jo reilut puolitoista vuotta, joten pärjännee siellä isommassakin ryhmässä ihan hyvin.



Joko jollakulla on toinen (kolmas) muksu suunnitteilla? Mulla meinasi jo vauvakuume iskeä, mutta onneksi laantui. Mies ei nimittäin halua kuin yhden lapsen (tämä oli tiedossa jo ennen koko vauva-projektia). Enkä itsekään taitaisi ainakaan noita hoitoja enää jaksaa aloittaa.Täytyy nyt vain nauttia tästä yhdestä koko rahan edestä! ;)



Tulkaahaan muutkin joskus kuulumisia kertomaan! :)

Mitäs kuuluu äidit ja lapset?

Meilläkin pikku-ukkeli on jo 1 v 2 kk. Puhuu pari sanaa, kävelee kannustettuna, ei oikein kyllä viitsisi. Kolmatta vauvaa haikailen, mutta rankalta tuntuisi hoitoihin taas lähteä. Arki meillä kotona, en aio töihin mennä vielä ennen kuin pikkukirppu täyttää sen 3 v.

On tämä elämä ollut juuri sellaista kuin odotinkin: ihanaa, mutta rankkaa. Rankinta on ollut asioiden ennustamattomuus, ei koskaan voi tietää että mitä seuraava päivä tai edes tunti tuo tullessaan. Vauvalla ei tietenkään ole vielä mitään rutiinia, eikä meillä tietoa millainen persoona hänestä tulee. Aina hyvinä hetkinä kun imetys sujuu tai vauva nukkuu öisin, toivoo että näin se menisi jatkossakin. Sitten taas huonoina hetkinä kun yöllä imettää enemmin kuin nukkuu tai vauva vain itkee, toivoo ettei se ainakaan näin menisi jatkossa. Mutta päivä kerrallaan :)



Nyt kun lukee omia kirjoituksiaan raskauden lopulta, ne ajatukset tuntuvat jotenkin todella kaukaisilta. Sitä jotenkin sukeltaa niin täydellisesti vauvaan, että kaikki muu on aivan toisarvoista ja menettää merkityksensä. Eli pahoitteluni etten tällä hetkellä kykene järjellisesti muiden kirjoituksia kommentoimaan :D



Jään odottelemaan muiden vauvauutisia :)



Smilla ja tyttö tasan viikon

Heippa!



Mä en ole kirjotellut sataan vuoteen; alkuun oli ongelmia sisäänkirjautumisen kanssa ja sitten en vaan saanut aikaiseksi ja sitten ajattelin jo, että on mennyt jo liian pitkä aika edellisestä kerrasta etten enää kehtaa kirjoittaa..... Teidän kuulumisia olen kyllä käynyt lukemassa.



No nyt ajattelin kuitenkin aktivoitua ja kirjottaa teille synnytystarinaa, joka on hieman dramaattinen.



Ja suuren suuret onnittelut Killalle ja Smillalle!!!!



Synnytys käynnistyi 6.1. yöllä, kun lapsivesi meni. Soitin sitten Naistenklinikan päivystykseen, neuvoivat seuraamaan tilannetta ja jos ei 12 tuntiin ala supistukset, niin sitten päivystyspolille. Supistukset alkoivat kuitenkin melkein heti puhelun jälkeen. Yritin sitten vielä mennä nukkumaan, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Surffasin sitten netissä ;-) yritin uudestaan vielä nukkumista, mutta sitten heräsi jo mieskin. Seiskan aikaan lähdettiin sitten sairaalaan, kun supistukset tuli noin 4 min. välein. Keli oli tosi huono, sato lunta ihan sikanaan ja lumipöppöröinen tie ei tuntunut kovin kivalta supistusten aikana.



Ottivat ensin seurantahuoneessa sydän- ja supistuskäyrää sekä kohdunsuu oli kolme-neljä senttiä auki. Siitä sitten synnytyssaliin. Muutaman tunnin pärjäsin tosi hyvin ilokaasulla, vaikka epäilinkin sitä suuresti, koska esikoisen synnytyksessä siitä ei ollut mitään apua. Nyt huomasin, että kiikkutuolissa tai seisaalleen ilokaasusta oli apua, mutta kylellään ei mitään vaikutusta. tähän asti kaikki meni vielä hyvin. Sitten alkoi tulla sydänäänten laskua aina välillä, mutta ne palautuivat nopeasti aina normaaleiksi sekä lääkäri sanoi, että muutoin käyrä on erittäin hyvä ja reaktiiviinen eli vaihteli hyvin. Ottivat kuitenkin hapetusarvot vauvan päästä ja nekin olivat tosi hyvät. Lisäksi synnytys eteni koko ajan, joten ei ollut syytä huoleen eikä sektioon. Meillä tietenkin kävi mielessä esikoisen synnytys, jossa oli vastaavaa, tosin silloin sydänäänet laskivat aina supistusten aikana, kun nyt ne laskivat millon sattuu tai lähinnä aina jonkin toimenpiteen jälkeen. Mies kylläkin oli enemmän huolissaan kuin minä.



Epiduraalin sain ja ehdin saada pariin kertaan uudestaankin. Se auttoi tosi hyvin, mutta sen aikana supistukset eivät olleet kovin voimakkaita. Epäilen, että ehkä epiduraali hidasti synnytystä ja avautumista. No joka tapauksessa kohdunsuu oli vihdoin täysin auki joskus kuuden maissa illalla ja sain alkaa harjoittelemaan ponnistamista. Tässä vaiheessa sydänäänet pysyivät hyvinä ja ajattelin jo, että sektiota ei tarvitakaan kunnes sydänäänet laskivat taas ja eivätkä oikeastaan nousseet, vaikka olin kontillaan. Lääkäri päätti, että kokeillaan imukupilla kerran supistuksen yhteydessä. Supistuksia ei sitten kuulunutkaan enää, ja arvatkaa tuntuiko ikuisuudelta odottaa. Vihdoin kuitenkin heikko supistus, mutta vauva ei liikahtanut toisella yrityksellä ja siitä seurauksena hätäsektio. Toinen supistus tuli kyllä heti perään, mutta lääkäri sanoi, että sydänäänet on olleet jo niin kauan alhaalla, että enää ei yritetä.



Mies ei päässyt siis mukaan, koska sektio tehtiin nukutuksessa. Oli kuulemma elämänsä pisimmät minuutit. 8 minuuttia sektiopäätöksestä meidän pikkuvauva syntyi. Vauvalla oli kaikki hyvin, mikä oli tietysti kaikista tärkeintä.



Nyt mulla on sitten hieno pystyarpi vatsassa. No onneksi lääkäri sanoi, että suurempaa arpea ei vaarmaankaan jää, koska edellinenkin arpi on lähes olematon. Mutta mutta mun kohtu oli pahasti arpeutunut endosta sekä kohdun taakse oli tullut repeytymä ja ompelu ei ollut onnistunut mitenkään helposti. Vasen munasarja oli kiinnikkeiden peitossa ja jokin suolikin siihen kiinni kasvanut. Endohan selvisi esikoisen sektion yhteydessä ja silloin se ei kuulostanut näinkään pahalta.... tämän lääkärin mukaan olivat tällä kertaa todella tutkineet kaikki paikat ja kohtukin oli ollut ulkona vatsasta, kun olivat sitä tutkineet joka puolelta. Edellisellä kerralla ei ole ehkä ollut tarvetta tutkia niin perusteellisesti. Nyt sitten uudelleen raskaaksi ei saa tulla ainakaan vuoteen mieluiten pariin-kolmeen vuoteen ja kahden sektion takia mahdollinen seuraava synnytys on sektio.



Niin ja saimme siis pojan 6.1., jota emme tienneet etukäteen. Mitat olivat 3590 g ja 54 cm. Edellisen päivän yliaikaiskontrollissa arvioivat painoksi 3600 g :-) vauva-arki on alkanut mukavasti ja maito nousi heti sektiosta huolimatta. Isovelikin on ottanut uuden tulokkaan tosi hyvin vastaan; halailee, suukottelee ja tuo leluja veikalle ;-) Tosi liikuttavaa!



Paljon terkkuja kaikille!

Kille (joka yrittää nyt aktivoitua, kun pääsi kirjautumaan sisäänkin)

Aika hurja synnytys sinullakin, varmaan isällä aika avuton olo siinä vaiheessa kun vaimoa viedään kiireellä sektioon! Onneksi kaikki meni hyvin :) Tuo kohdun tarkka tutkailu myös kuulostaa aikamoiselta, mutta varmasti hyvä että tekivät niin.



Smilla, joka odottelee että neiti kohtaa herää taas kerran syömään - miten paljon maitoa pieneen vauvaan voi mahtua?!?!

Ja huh huh, näitä synnytyskertomuksia... Alan pikku hiljaa olla melkein tyytyväinen siitä, että meille on todennäköisesti tulossa se suunniteltu sektio. Vähän se vielä harmittaa, kun olisin halunnut jotenkin kokea sen alatiesynnytyksen uudelleen ja ehkä verrata esikoisen synnytykseen, kun olin siitäkin kovin järkyttynyt, vaikka se siis sujui ihan normaalisti. Mutta hyvä näin. Pääasia, että meille tulee vauva! Niin, esikoisesta meni lapsivedet juuri 20 minuuttia sitten tällä samalla raskaushetkellä... Eli ei se meidän masupoju edes yritä päästä vielä pois. Masussa on ilmeisesti sen verran kivaa...

Killelle ihanaa vauva-aikaa niin kuin tietysti muillekin vauvautuneille!

Katariina rv38+5

Ja tervetuloa takaisin kirjoittelemaan.

Onpa tosiaan ollut hurjia synnytystarinoita teillä jo vauvan saaneilla.

Eilen oli la mulla, en olis uskonut, että yliajalle mennään. Ei auta.. kuin odottaa. Torstaina olis taas neuvola rv 40+4, toivottavasti ei sinne tarvii mennä vaan ois jo nyytti sylissä.

No olihan hurjan kuuloinen synnytys Killelläkin, mutta onneksi loppu hyvi eli valtavat onnittelut pojasta! :)



Valitettavasti en taaskaan ehdi juuri muuta kirjoittaa, täytyy sanoa ettei koneella juuri tule muuten enää istuttua, kuin imettäessä ja silloin taas kirjoittaminen ei oikein luonnistu.



POjan nukkuessa aika menee lähinnä kotihommissa. Ihmeen paljon sitä esim. pyykkiä tulee, vaikkei perheen koko kasvanut kuin yhdellä. ;) Ollaan kyllä alettu harjoitella kestovaippojen käyttöä, joten siitä tietty tulee kovasti lisää pestävää.



Koitan myös päivisin ehtiä ottamaan pienet päiväunet pojan kanssa, kun jostain syystä hän öisin syö päivää tiheämmin ja herää usein aamuyöstä vähän seurustelemaankin. Tai siis koitan olla seurustelematta, että tajuaisi olevan yö, mutta koska ei nuku, on pakko nousta ylös katsomaan telkkaria tms, sillä muuten alkaa huutaa kurkku suorana. Muuten on kyllä oikein kiltti tapaus, eikä turhia edelleenkään huutele. :)



Olen siis hengessä mukana ja seuraan teidän kuulumisianne, vaikken kovasti kommentoisikaan. :)



Killa + poika 4 vkoa

Ja Killelle onnittelut pojasta!! :) ihanaa vaavi arkea teillekin!



Itsellä oli lähtö lähellä toissa yönä. Synnytys POLTOT alkoivat ennen klo 3 yöllä ja tulivat kaiken aikaa 4 tunnin ajan säännöllisinä 3-7min välein!

Synnärille soitin 5 jälkeen ja he eivät olleet viikoista ollenkaan huolissaan vaan kehotti tulemaan sitten kun siltä tuntuu..

ei auttanut suihku tms. noustiin 6 jlk ja aloin pakkaan kassia, mutta ennen 7 poltot laantui ja hävisi!!!

Sitten supisteli normaalisti pitkin eilistä päivää...

että näin!

Häätö oli lähellä siis, mutta ei kuiteskaan.

Saas nähdä kauanko näin mennään. poika roikkuu jalkojen välissä ja liikkuu reilusti...



Pv kerralla mennään.



Ihania vauvanhoitoisia arkipäiviä jo saaneille ja muille loppu rutistukseen voimia!!!



Stinna rv 35+5

Jään mielenkiinnolla odottamaan Stinnan vauvauutisia, tuo on ärsyttävää että jotain olevinaan tapahtuu mutta ei sitten tapahdukaan! Ja hyvä jos eivät noista viikoista ole huolissaan sairaalassa.



Minullakin tämä koneella istuminen on jäänyt vähemmälle, mutta ei varsinaisesti vauvasta tai kotitöistä johtuen vaan kipeästä alapäästä. Eli repeämät ja tikit ovat sen verran hellänä etten voi istua pitkiä aikoja, pitää päästä säännöllisesti makuuasentoon. Samasta syystä kotityöt ovat jääneet retuperälle, pystyn olemaan pystyssä ehkä puoli tuntia kerrallaan joten siinä ei kamalasti siivoilla. Toisaalta taas tuleepa ainakin levättyä ja säästettyä voimia vauvanhoitoon ja imetykseen.



Vauva on toistaiseksi ainakin ollut vielä rauhallinen eikä pahemmin valvota, mutta on vielä niin pieni ettei pysty sanomaan että jatkuuko elämä näin seesteisenä. Päivät ja yöt vaihtelevat paljon, eli joskus nukkuu enemmin ja joskus vähemmin ja sama homma syömisen kanssa.



Maitoa minulla ainakin näyttää riittävän, viime yönä jouduin vaihtamaan paidan kaksi kertaa kun oli rintamus ihan läpimärkä. Imetysliiveissä en haluaisi nukkua, sillä ne kuitenkin hieman painavat nukkuessa ja olen huomannut että silloin rintojen sivuille pakkautuu kipeästi maitoa. Mutta olenpa nyt saanut jo pieniä määriä maitoa pumpattua pakkaseen siltä varalta että olen itse jossain poissa ja miehen pitää syöttää vauvaa. Saa vain nähdä että koska se hetki koittaa että maltan olla pikkuneidistä erossa pidemmän aikaa :) Ja kyllä, olen juuri sellainen esikoisen äiti joka käy kurkistamassa nukkuvaa vauvaa vartin välein :D



Smilla