+++TALVIMAHAT JA –VAUVAT TAMMIKUUSSA+++

Lisäksi vielä onnittelut kaikille nyyttinsä saaneille, ja erityisvilkutukset vanhalle enskakamu Killalle! Pariisitar & Tyttö 13kk

Nyt vain odottelen että meidän neiti täyttää sen 3 kuukautta, vielä siis 2 kuukautta jaksettava... Tosiaan välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Eilen illalla neiti kiljui taas useamman tunnin putkeen, onneksi aina kyllä rauhoittui kanniskelulla ja heijauksella. Ja onneksi nukkui sitten yön hyvin! Tänään aamu ollut taas samanlaista itkeskelyä. Että ei kiva :/



Huomenna on sitten vyöhyketerapia, toivottavasti siitä on apua. Tuntuu vain että teki mitä tahansa niin se on väärin tai ainakin löytyy ristiriitaista infoa. Lisäksi on niin monta eri asiaa, jotka voivat vaikuttaa tai sitten eivät, eli ei voi tietää että mistä lopulta oli oikeasti apua. Huoh.



Kantoliinasta ainakin on apua, neiti nukkuu taas siinä. Ainakin siis hetken.



Smilla ja tyttö 4 viikkoa

Kylläpä Smilla siellä kuulostaa olevan kurjat ajat! :( Sekä äidillä, että tietty vauvalla. Toivottavasti vyöhyketerapiasta on apua! OLen kuullut siitä positiivista, mutta tietty jos on oikein koliikkia, niin siihen ei kai muu auta kuin aika. Tosiaan mun lähipiirissä kovasti itkeneiden vauvojen vanhemmat sanoo, että ei auttanut muu, kuin ottaa se asenne, että 3 kk paikkeilla pitäisi helpottaa. Että siihen asti on vaan mentävä päivä kerrallaan, kun kaikki konstit on kokeiltu. Mutta tosi rankkaa tuo takuulla on! Kovasti voimia!



Itse en voi muuta kuin olla joka päivä kiitollinen, ettei meidän pojalla ole pahempaa itkuisuutta, eikä vatsa- tms. vaivaa!



Killa ja poika pian 7 viikkoa

nyytin kanssa kotiutuneille! Onnea paljon Killa!



Smillalle lohdutukseksi, että aikanaan itkuisuus helpottaa. Viime aikoina on esitetty sellaisia näkemyksiä, että synnytyksen aikana (riippuen jonkin verran synnytysasennosta) saattaa vauvan niskanikamissa tapahtua venyttymistä. Tämä oireilee siten, että muutaman viikon ikäisenä vauva tulee itkuisemmaksi aina syönnin jälkeen. Tämä selittyisi sillä, että hermotus mahalaukusta (joka täyttyy syömisen yhteydessä) on yhteydessä tuohon nikamaväliin, joka on tiukoilla synnytyksen yhteydessä. Tätä on arveltu yhdeksi mahdolliseksi syyksi koliikille. Vaiva siis paranee muutaman kuukauden kuluessa. Joka tapauksessa vauvahieronta ja vyöhyketerapia auttaa vauvaa rentoutumaan ja sietämään tuota mahdollista kipureaktiota. En ole kokeillut googlettaa, että löytyiskö netistä tästä asiasta tietoa.



T. Niittyvilla (Killa arvannee ammatin)

Tänään on taas parempi päivä, neiti on yhtä aurinkoa. Mitä nyt tuossa vieressä ähisee ja örisee naama punaisena ja välillä sitten takapuolesta kuuluu tuloksen ääni ;) Eli päivä kerrallaan täällä mennään ja toivotaan aina että päivä on hyvä. Ja jos aamupäivä on ollut huono, on aina toivoa että iltapäivä tai ainakin ilta tai yö on hyvä...



Smilla ja tyttö tasan 1 kk

Onnea paljon pienestä pojasta! Todella kivan kokoisen vauvan sait. Itselläni taas aamulla verensokeri oli tunnin mittauksen jälkeen yli 8.. ei mee hyvin :( Luulenpa että pääsen vielä kerran ultraan vauvan painoarviota ajatellen. Mulla ei ole ongelmia kun tuon aamu syömisen jälkeen, muuten verensokerit pysyy kurissa.



Smillalle: meidän tytöllä oli 3kk koliikki ja tiedän kuinka rankkaa voi olla.. aloitti itkemisen aina 4 aikaan iltapäivällä ja sitä jatkui sitten.. kokeiltiin kanssa vaikka mitä hoitoa.. mutta sitten meni ohi!! kestää aikansa.



Vajaan parin viikon päästä neuvola.



T. Maria rv 31

Smilla, kuullostaa rankalta teidän arki. Kovasti voimia ja jaksamista.



Meidän rauhallinen poika on huomenna 3 viikkoa. Pääosin helppo tapaus. Nukkuu ja syö. Aamuyöllä mahavaivoja kitisee. D-vitamiinia pitäsisi aloitella piakkoin. Aiemmin en ole viitsinyt, kun itsellä oli antibioottikuuri - episitomiahaavan aukeamisen/repeämisen ja tulehtumisen takia. Järkyttävä kokemus tuo!!



Onko teidän vauvoilla jo jonkinlaista rytmiä olemassa? Nyt vihdoin päästään jo sentään ulkoilemaan ja tänään poju nukkuikin tunnin vaunuissa. Milloin teidän vauvanne saavat nimen? Ja onko nimet jo päätetty?



Ensi hymyä odotellen H + poju

Vauva on kyllä rauhallinen tapaus, vaikka tykkääkin seurustella juuri illasta, mutta nukkuu viimeistään klo 24 ja syö kerran yössä esim. neljältä (viime yönä viideltä, kun ei jaksettu herätellä) ja jatkaa sitten aamulla kahdeksaan tai jopa yhdeksään. Ongelmana on imetys. Vauva ei jotenkin suostu imemään rinnasta vaan ainoastaan tuttipullosta. En tiedä, johtuuko siitä, että sai lastenosastolla pullosta maitoa, sillä toki imetys oli hankalaa jo sairaalassakin mutta sentään sujui joten kuten. Kotiin päästyämme lopetti kokonaan rinnasta imemisen, ja kun kyseessä vielä kellertävä vauva, niin en uskaltanut ottaa riskiä vaan sitten pumppasin vauvalle maidot tuttipulloon. Nyt olenkin sitten pumppauskierteessä ja se on tosi rankkaa!!! Tänään neuvolassa vielä kannustettiin pumppaamaan, kun paino on lähtenyt nousuun niin hiljalleen eikä siten uskalla temppuilla ruokailun kanssa. Tuntuu, että en muuta teekään kuin pumppaa kaikki päivät ja illat! Jos tätä pitäisi jatkaa vielä monta kuukautta...



Smilla, meidän esikoinen ei ollut koliikkivauva mutta vatsakivut alkoivat 2 viikon iässä, ja itki siis päivittäin niitä ja kouristeli kivuissaan. sitä oli todella tuskaista katsella. Onneksi kipukohtaukset kestivät yleensä noin 3 tuntia ja esim. iltaisin ja öisin niitä ei ollut. Hankin Cuplatonia ja jotain toistakin, mutta ei niistä oikein ollut hyötyä. Onneksi meni ohi 5-6 viikossa. Se aika oli silti rankkaa, koska itkin aina vauvan mukana. Huomasin kuitenkin muutamia asioita, jotka auttoivat. Vauva ei itkenyt niin paljon tai sitten minun oli helpompi kestää kipuitkut, kun kävimme kylässä tai meillä oli vieraita. Ja ulkona nukkui aina hyvin myös päivisin. Tietysti koliikkivauva on asia erikseen. Tsemppiä teille. Pidä huolta myös itsestäsi ja pyydä apua läheisiltä, jotta voit nukkua/levätä. Vauvan kipuitku on niin stressaavaa...



Maria, oletko ottanut sokeriarvot aamuisin useamman kerran eri sormesta? Mulla oli muutamia arvoja täysin pielessä ja tein aina heti perään uuden testin ja yllätys, yllätys, arvot olivatkin sitten ihan normaaleja. Nuo testaustikut ovat aika epävarmoja ja lisäksi kun se veri on vähän erilaista eri kohdissa sormenpäätä. Mulla auttoi sekä paastoarvoihin että aamupalan jälkeiseen arvoon se, että söin ruisnäkkileipää aamupalaksi. Monesti saatoin laimentaa vielä appelsiinimehuakin niiden kanssa eikä nostanut arvoja! Tsemppiä sullekin testailuun. Olen jo aivan unohtanut, miten stressaavaa sekin oli.



Katariina ja poju 1 vko

Meillä on elämä huomattavasti helpottanut, vauvan vatsavaivat ja samalla itkuisuus ovat vähentyneet :) Edelleen välillä selvästi vääntää ja välillä huudetaan naama punaisena, mutta ne menevät onneksi nopeasti ulos. Eli pahimmat pelkoni eivät toteutuneet, ei tarvitse kuunnella itkua vielä kahta kuukautta...



En tiedä mikä auttoi: vyöhyketerapia (ensimmäisen kerran jälkeen myöhemmin samana päivänä kakkaa ainakin tuli sellaiset lastit että suoli lähti toimimaan, en tiedä oliko vain sattumaa), ahkera hieronta kotonakin, muutokset ruokavaliossani (ei kahvia, ei ruisleipää, ei mausteisia ruokia, muutenkin huomio siihen ettei vatsavaivoja aiheuttavaa), ahkera röyhtäyttäminen ruokailun jälkeen ja joskus lomassa (voi pienestä vauvasta lähteä kumea ääni!), syöttövälien pidentäminen sekä tutin hankinta (rauhoittaa kummasti ja omalta osaltaan helpotti syöttövälin pidennystä, sillä vauvalla on kova imuntarve ja aiemmin tuli helposti sitten tarjottua rintaa kun itki - nyt auttaa tutti).



Ja kummasti sitä osaa nyt ihan eri tavalla arvostaa niitä hetkiä, kun vauva ei huuda naama punaisena :) Jaahas, paitsi että nyt neiti heräsi päiväuniltaan ja vaatii viihdytysjoukkojen huomiota...



Smilla ja tyttö viisi viikkoa

Ja suuret onnittelut Katariinallekin pojasta!!!!

oletko kokeillut rintakumia? ottaisko sillä..



Ja Smillalle voimia vauvan masuvaivoihin, hienoa että jo vähän helpottaa. Varmasti rankkaa se kipu itku, mihin ei auta mkn :(

olen työni puolesta hoitanut paljon koliikki vauvoja.



Täällä ollaan yhtenä kappaleena, mikä on IHME!

Lääkärikin arveli jo aaajat sitten ettei vkolle 40 mennä, mutta tadaa...tässä ollaan!

Tosi lähtöö ollaan tehty mooonet kerrat, viimeksi ma:na ja päästiinkin ihan sairaalan pihaan asti monen tunnin sännöllisten polttojen jlk ja ne loppui kuin seinään...

ei kilsan ulkoilu lenkkikään auttanut joten lähdimme kotiin omaan sänkyyn nukkumaan, ei edes vaivauduttu sisälle näytille, kun oli yöaika ja odottamaan olisvat laittaneet!

Tällasta tää on ollut nyt kohta 1kk:n...



Mutta näillä mennään...



Hyvää v.loppua kaikille ja nauttikaa pikku nyyteistä! *nuuh



Stinna rv 39+0

Moikka!



Meillä draama jatkuu.... olin sairaalassa viime torstaista tiistaihin. Mulle tuli jalkaan laskimotukos polvesta lantioon asti, jota liuotettiin pari päivää sairaalassa. Ekan yön vauva sai olla mun kanssa sairaalassa, mutta sitten ei enää saanut olla siellä. Liuotusaine oli sellasta etten voinut imettää. Onneksi vauva suostui syömään pullosta, mitä isoveli ei ikinä suostunut.



Onneksi liuotushoito tepsi ja tukos saatiin pois ilman suurempia rassauksia. Nyt elämä jatkuu entiseen malliin paitsi 6 kk mun täytyy käyttää verenohennuslääkettä. Kyllä tämä säikäytti, mutta onneksi nyt kaikki on taas hyvin ja päästään palaamaan normaaliin arkeen. Onneksi mun mies oli lomautettuna nyt, niin ei tarvinnut miettiä lastenhoitokuvioita.



Ristiäiset meillä on maaliskuun alussa ja nimi meillä on ollut valmiina jo heti ja kutsutaankin vauvaa sillä nimellä. Toka/tokat nimet ei oo vielä varmat.



Kummempaa rutiinia meille ei vielä ole muodostunut. vauva ottaa yleensä yhdet pidemmät päikkärit kolmisen tuntia ja sitten useammat pikkuiset. Yöt menee melko mukavasti (kop kop) nukkuu kolmisen tuntia kerrallaan. Muutamana yönä on nukkunut jopa 5 tuntia. Aamuyöllä meinaa vähän vatsaa kiertää, mutta ei sitä itkeskele vaan pyöriskelee sängyssään.



Yritän tulla kommentoimaan muiden kuulumisia paremmalla ajalla. Ainiin onnittelut Katariinalle pojasta!!



Kille

Mites Stinna, joko olet saanut vauvelisi? Täällä palstalla alkaa olemaan aika hiljaista, kun taitaa olla niin että kaikki ovat jo vauvansa saaneet. Itselläni on vielä aikaa tuonne huhtikuulle asti.



Eipä tässä ihmeitä, verensokerinmittaukset jatkuu ja Tayssiin on aika ensi viikon torstaille. Aamusokeri on pysynyt nyt kurissa, kun olen jättänyt puurot ja jogurtit ja syön vaan ruisleipää, juustoa ja kurkkua.. Täytyy jatkaa näin loppu raskauden ajan.



Vauva on kova liikkumaan, niinkun esikoinenkin.

Ajoittaisia supistuksia tulee ja menee.. Ensi viikon tiistaina neuvola ja sitten taas sinne Tayssiin!



Katariinalle: Juu otan monesta sormesta, ja melkein aina eri lukemat. Aika jännä juttu!



Mutta näillä eteenpäin ja tulepa kertomaan Stinna koska saat pienokaisesi!



T. Maria rv 32+4



Mukavaa viikonloppua kaikille ja hellikäähän pienokaisianne.

Vielä ei ole meillä mitään selkeää rytmiä, vauva nukkuu paljon ja seurustelee päivällä sellaisia pieniä hetkiä kerrallaan, ellei sitten mahakivut vaivaa... Meillä oli yhtenä päivänä tasan 2 viikon iässä järkyttävää kipuitkua, jolloin vauva siis huusi 6-7 tuntia (pieniä 5-15 min. taukoja) selkä jäykkänä, mutta samana aamuna olin siis antanut ensimmäisen d-tipan. Jätin pois ja kaikki ollut paremmin. Nyt kuitenkin neuvolasta painostetaan, että pitäisi taas kokeilla... :( Meidän vauva ei ole saanut painoa riittävästi eli syntymäpainoa ei ole saavutettu ja välillä paino ollut laskussakin (on oppinut imemään rintakumin kanssa ja olen vähentänyt tuttipulloa, mikä tietty vähän tyhmästi tehty!) ja toinen neuvolatäti oli sitä mieltä, että suolisto noin pienipainoisella on vielä kesken ja että d-tipoilla ei ole kiire. Toinen sitten taas eri mieltä! Nyt en sitten oikein tiedä, mitä tehdä. Ei huvittaisi huudattaa vauvaa, mutta pakkohan se on, jotta ainakin tiedän, että tipoista johtuu ja voin vaihtaa merkkiä.



Ristiäiset on huhtikuussa ja nimeä ei todellakaan ole päätetty. Ollaan miehen kanssa aivan eri linjoilla... Esikoisen kanssa päätettiin viikkoa ennen ristiäisiä, joten kiirehän ei tietty ole. Ja silloinkin sain lobattua sen oman ehdotukseni läpi (jonka siis kerroin jo sairaalassa). Eli toivoa on, että oma nimiehdotukseni menee läpi! :D



Smilla, mukavaa, että teillä menee paremmin. Vähän kuulostaa tuon meidän esikoisen kaltaiselta tapaukselta eli mahaavaivaa on mutta ei sitten koliikkia. Vieläkin kakkaaminen on melko tuskaista meidän kolmevuotiaalle! Luumua syötellään melko vakiona...



Stinna taitaa olla synnyttämässä/synnyttänyt. Eikö se la ole jo ohikin? Tule kertomaan, miten sujui! Siis jos ei mene yli niin kuin meillä...



Maria, joko olet saanut kokoarviota vauvasta? Niistä stressasin tosi paljon mutta sitten ihan turhaan. Mutta onhan se aina kiva tietää suunnilleen, missä mennään. Ei se kokoarvio ihan mielettömän pieleen mennyt, sellaisen 400-600 g yläkanttiin mutta ei sentään kilotolkulla!



Smilla ja Killa, oliko/onko teillä ristiäiset/nimiäiset? Ihan olisi kiva kuulla vinkkejä järkkäilyistä eli kuinka isot, mitä tarjoatte ja myös mitä lahjoja saitte. Kun jo nyt kysellään että mitä vauvalle lahjaksi enkä osaa oikein muuta sanoa kuin että jotain käytännöllistä, kun esikoinen sai 5 valokuvakehystä, 2 albumia, 3 soittorasiaa, ja sitten sellaisia koriste-esineitä. Ihan kivoja, pidin kaikista ja kaikki kehyksetkin käytössä mutta ne vievät tilaa kirjahyllystä ja pöydiltä eikä siis lisää samaa kamaa mahdu! Vaikka siis itse tosi paljon pidän esim. soittorasioista...

Talvista viikonloppua ja toivotaan, että ensi viikon pakkaslukemat olisi ihan liioiteltuja että näitä pieniä saisi joskus totuteltua ulkoilmaankin...

Katariina ja poju 3 vkoa

Eli unohdin kokonaan kommentoida, kun näitä viestejä ei näy kuin se viimeisin. Aika järkyttävää alkua teillä ollut! Miten imetyksen kanssa? Sujuuko ok, vaikka on ollut kaikenlaista? Meillähän ei sujuisi, kun on nytkin niin vaikeaa... Pojasta tulisi heti pullolapsi, kun nytkin pitää ihan neuvolan suosituksesta joka imetyksen jälkeen sitä pulloa oikein tyrkyttää.

Oletko nyt muuten jo toipunut fyysisesti? Aivan kauhealta kuulostaa, kun teilläkin on se esikoinen, että ihan mietin, miten kummassa oikein sitä arkea jaksaa, kun on ollut melkoista draamaa ja kipua siinä mukana. Mies varmaan jo käyttänyt isyyslomat?

Tsemppiä ja parempia vointeja!

Katariina

Meillä oli nimiäiset juuri ja oikein mukava ja rento tilaisuus olikin. :) Vaikka yritettiin pitää pienenä tilaisuus, oli paikala reilut 30 henkeä. Ihan lähimmät sukulaiset ja ystävät. Lahjaksi poika sai mitä äiti oli toivonut ;) eli lastenmusiikkia ja -kirjoja. Meillä kun ei noita mitään ollut ennestää, kun eka lapsi. Sitten tuli toivomatta Muumi-astioita, jotka on oikein mieluisia (jälleen äidille), jotain vaatteita ja vauvapyyhe (oikein hyviä myös), hatiakummilta sai Kalevalakorun ihanan lusikan. Joku pehmolelukin tuli ja pari lahjakorttia vaateliikkeeseen. Muuta en nut muistakaan, mutta oikein kivoja lahjoja sai poika, ei mitään turhaa. Minä en nimittäin pidä yleensä muiden ostamista koriste-esineistä, kun olen väähn kranttu sisustuksen suhteen. Tutut tämän tietävätkin, eivätkä sitten osta mitään "esille laitettavaa". ;)



Killelle jaksamista! Aika hurjaa menoa tosiaan siellä!



Minä käväisin myös uudelleen sairaalassa pitkittyneen jälkivuodon vuoksi. Luultiin että kaavinnasta huolimatta olisi jäänyt istukan pala kohtuu synnytyksen jälkeen, mutta kohduntähystyksessä sieltä löytyikin myoma, joka höylättiin pois. Tuon reissun vuoksi meidänkin piti antaa pojalle tuttipullo käyttöön ja onneksi osasi heti siitä ottaa (serkkunsa ei suostu pullosta juomaan ollenkaan). Mies sitten kertaallee mun toimenpiteen aikana antoi pumppaamaani maitoa poitsulle. Ihan hyvä tietää, että tuo sitten onnistuu, jos joskus tulee jotain menoa tai muu tilanne, että tarvitsee antaa. Vaikka ei mulla kyllä mikään kiire vielä omiin menoihin ole! :)



Rytmistä joku oli kysellyt: meillä ei oikeastaan ole mitään rytmiä vielä, paitsi että yöt onneksi nukutaan (heräten syömään 1.5-3.5 tunnin välein). Päivisin sitten joko nukutaan tai valvotaan tai nukutaan ja valvotaan vuorotellen. En ole huomannut tuossa mitään logiikkaa vielä, mutta eipä tuo haittaa, kun tässä kotosalla ollaan pitkälti jouduttu kökkimään. ;)



Stinna tosiaan taitaa olla synnyttämässä/synnyttänyt, kun ei ole hetkeen näkynyt. Kuulumisia siis odotellaan! :)



Nytpä en sitten muuta taas muistakaan kommentoida ja tämäkin oli tällaista aika hajanaista juttua...



Killa ja poika 2kk

Olipa paljon kirjoitusvirheitä!



Smillalle piti vielä sanomani, että toivottavasti menee nyt siis paremmin!



Nyt poika huutaa taas ruokaa, paino on jo kivunnut melkein +30%-käyrälle! Pelkällä tissimaidolla! :o

Heippis!



Kiva, kun Killalla oli nimiäiset menneet mukavasti. Mikäs pojalle tuli nimeksi? Meille on kanssa tulossa 25 ihmistä, vaikka vaan ihan lähimmät ovat tulossa. Lisäksi pitää virittää kaksi skype-yhteyttä toinen Aasiaan ja toinen Jenkkeihin.



Kylläpäs sullakin Killa on ollut kaikenlaista "hässäkkää" tässä. Toivottavasti nyt kaikki hyvin. Hyvä, että teidänkin vauva oli suostunut pulloa syömään. Meidän esikoinen ei ikinä suostunut pullosta syömään.



Meillä oli perjantaina neuvola ja 6 viikon mitat oli 5455 ja 59 cm. 9 päivässä oli tullut yli 500 g. Sairaalareissuni jälkeen Eelis (vauvamme nimeksi tulee siis Eelis) on ollut pelkällä rintamaidolla taas, joten hyvin imetys lähti käyntiin taas pienen tauon jälkeen. Sekä maitoa ilmeisesti riittää.



Mun fyysinen kunto on hyvä tai siis ihan entisenlainen. Missään vaiheesa mullahan ei ollut mitään kipuja, ainoastaan turvonnut ja sinertävä jalka, mutta hassua, että olo on ihan kuin mitään ei olisi ollutkaan. Nyt vaan pistelen sitä verenohennuslääkettä 6 kk.



Mun mies on onneksi ollut kotona nyt. Ensin sillä oli koko 3 viikon isyysloma ja sitten perään 3 viikkoa lomautusta. Hyvään saumaan sattui toi lomautus. Nyt menee ens viikolla töihin ja heti alkuun on 1,5 vuorokautta poissa, joten mulla ei tullut pehmeetä laskua arkeen. ;-)



Voi harmi Katariina teidän vatsakipuja. Meillä on ollut nyt muutamana päivänä vähän itkeskelyä vatsan takia tai ainakin niin me ollaan ne tulkittu. D-vitamiinejakin on eri merkkejä, joten ehkä kannattaa kokeilla jotain toista merkkiä.



Täällä ei taas olla ulkoiltu, kun ulkona on ollut tosi kylmä. Tässä muutamana päivänä Eelis nukkui peräti muuutaman tunnin päikkärit ulkona, piti oikein käydä välillä katsomassa että hengittää. Nyt on nukkunut monet pikku päikkärit sisällä.



Nyt taidan mennä nukkumaan. Täällä nukutaan ensimmäinen pätkä 3-5 tuntia ja sitten loppu yö yleensä 3 tuntia ja aamuyöstä eli kello 5 jälkeen menee vaihdellen.



Hyvää yötä!

Kille

En ole ehtinyt kirjoittelemaan, päivät vain menevät johonkin. Eikä asiaa varsinaisesti auta se, että öisin hyvin nukkuva pikkuneitimme ei päivisin suostu nukkumaan kuin sylissä tai liikkuvissa vaunuissa. Eikä viihdy sitten hetkeäkään yksin, heti alkaa kamala konsertti. Kantoliina on kyllä ollut oikea pelastus!



Öisin tosiaan nukkuu hyvin, herää yleensä 3-4 tunnin välein syömään - ennätys on kuitenkin 9 tuntia putkeen :O Ja nukahtaa taas heti syötyään. Iltaisin myös nukahtaa yleensä itsekseen makkariin iltasyötön jälkeen.



Vatsavaivat ovat helpottaneet ja samalla huutokonsertit loppuneet. Satunnaisesti edelleen kuitenkin pahemmin ilmavaivoja, ja vääntää sitten pää punaisena.



Tuosta d-vitamiinista meillä muuten neuvolassa ensimmäinen terkka sanoi että Jekovit on paremmin siedetty, joten kokeiltiin ensin sitä. Samoihin aikoihin alkoivat vatsvaivat, joten toinen terkka suositteli vaihtamaan niihin toisiin. Vaihdettiin sitten niihin, en tiedä oliko niillä vaikutusta koska samaan aikaan sitten tosiaan tehtiin muitakin muutoksia ja vatsavaivat helpottivat. Tiedä sitten mikä on totuus.



Neiti tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia, myöhemmin tällä viikolla on neuvola eli saadaan mitat. Alkavat jo ihan pienimmät vaatteet hieman olla nafteja, joten senttejä onvarmasti tullut.



Meilläkin on nimiäiset tiedossa maaliskuun puolella, vielä hiema auki että millainen "seremonia" pidetään. Vähän mietittiin että jos nostetaan malja vauvalle ja siinä kerrotaan nimi (suurin osa kyllä tietää sen jo), sitten ehkä joku puhe ja sopiva runo. Miten Killa teillä oli?



Odottelen mielenkiinnolla Stinnan uutisia, luulisi että vauva on jo syntynyt!



Killellä tosiaan draamaa riittänyt, toivottavasti jatko sujuu paremmin eikä yllätyksiä enää tule.



Ja ai että olisi ihana päästä jo kunnolla ulkoilemaan! Alkaa todella nyppiä tämä kotona kökkiminen. Tänään olisi ehkä juuri ja juuri pakkanen sellaisilla asteilla että uskaltaisi lähteä ulos mutta en ole ihan vakuuttunut siitä, että lumitöitä on vielä ehditty lähikaduilla tekemään viikonlopun jälkeen...



Keskiviikkona kyllä ajatellin suunnata lähileikkipuistomme vauva-aamuun, tuli taivaalta vaikka mitä...



Smilla ja tyttö 6 viikkoa.

Kille: en taida nimeä täällä julkistaa siitä syystä, että jos näitä sattuisi joku puolituttu lukemaan, niin siitä mut tunnistaisi. On sen verran harvinainen nimi. Se ei haittaa, jos tutut tunnistaa jutuista, en ole mitään isompia salaisuuksia joita lähipiiri ei tietäisi täällä julkistanut joten ihan tunnistettavissa olen. Mutta en kumminkaan halua että joku sellainen, joka ei meidän hoidoista tiedä, lukee niistä täältä. Vaikka eipä ne kyllä mitään salaisuuksia ole nekään. Päin vastoin, olen nyt yrittänyt niistä oikeastaan kertoillakin ympäriinsä, jottei olisi niin tabu tämä lapsettomuusaihe. ;)



Eelis on muuten ihana nimi! Me mietittiin pitkään toiseksi nimeksi Eelistä tai Eliasta, mutta sitten kumminkin päädyttiin muuhun. :)



Smilla: me juurikin nostettiin juhlien alkuun malja pojalle ja samalla "paljastettiin" nimi, joka ei kyllä ihan täysi salaisuus ollut. Etunimi oli ihan julkinen jo siitä asti kun se lyötiin lukkoon ja toinen ja kolmas nimikin oli jo monen tiedossa. Sitten esiteltiin kummit ja kerrottiin miksi juuri heidät oli tehtävään pyydetty ja mitä me kummeilta toivomme ja odotamme (kun ei sitä perinteistä kristillistä kasvatusta, joka ev.lut. kirkon kummien perinteinen tehtävä lienee ollut -ainakin ennen).



Teillä on muuten pitkiä poikia muilla! En kyllä meille mitään pitkän huiskeaa odottanutkaan, kun mies on keskimittaista suomalaismiestä lyhyempi. Ja pulskakin meidän poika tosiaan on, ainakin Killen poikaan verrattuna kun viimeksi (7vkoa) mitat oli 57.5cm ja 6400g! Mutta kuten sanottu, ei rintamaidolla voi liikaa lihoa. :)



Killa

Meillä neiti on hieman eri luivlla painon suhteen kuin pojat: 7 viikon mitat ovat 56 senttiä ja 4,7 kg. Kasvaa kuulemma ihan sopusuhtaisesti. Vaatteista käytämme yhä 50-senttisiä, vaikka kohta alkavat bodytkin olla siinä koossa vähän tiukkoja - sukkahousut ovat jo melko lyhyet. 56-senttiset taas ovat vielä vähän turhan leveitä, mutta eivätköhän nekin kohta ole sopivia.



Muutoin elämä sujuu mukavasti, mitä nyt selvästi ollut tiheän imun kausi meneillään eli tissillä viihdytään usein ja paljon. Mutta eiköhän sekin tuosta pian hellitä..



Smilla