Onko jotenkin "hienoa", jos lapsi on pienikokoinen?
Mitä mieltä olette? Parikin ystävääni jaksaa joka käänteessä muistuttaa, kuinka heidän lapsi on niin kirppukokoa ja laiha pikkuinen. Minusta ainakin toinen näistä (poika) on ihan normaalia kokoa, samankokoinen kuin meidän tyttö, joka menee normaalikäyrällä. Mietin vaan, että onko se joku meriitti, että lapsi on pientä kokoa? Ei minusta ole.
Kommentit (90)
Mun mielestä on parempi, jos lapsi on pitkä.
Varsinkin pojalla.
tai asua ahtaassa asunnossa?
Kohta leimaudun varmaan kateelliseksi kaurajättien äidiksi :DDD
Olen aina luullut että olisi suositumpaa kasvaa pitkäksi.
Vai onkohan se vain minun saavuttamaton haaveeni...?
t: vertikaalirajoitteinen
tämän pojan vanhemmat ovat muuten molemmat isokokoisia, ja tosiaan ylpeilevät poja pienikokoisuudella. Ehkä siis toivoisivat itse olevansa pienempiä... :)
-AP
esikoiseni on kirppu enkä sillä elvistelisi.
taas olen kuullut ennemminkin rehvastelua lasten isosta koosta. "Meidän poika on oikean miehen kokoa".
Ei tuokaan ole hyvä näin ylipainon aikana.
..mutta onhan siro lapsi kauniimpi ja söpömpi kun sellanen isopäinen läskikasa.
Eikä ole hienoa, jos lapsi on läski. Kultainen keskitie on tässäkin paras.
Mutta muistetaan nyt kiihkoissamme kuitenkin, että jokainen pitää sitä omaa lastaan ylivertaisena, ja se on aivan luonnollista. Ja sen ylivertaisuuden esilletuonnissakin toimii se kultainen keskitie: Liikaa kehuskeleva äiti ärsyttää, mutta jotkut taas voisivat edes joskus vähän kehaista lastaan muidenkin kuullen...
vauvojen kohdalla suuri koko tuntuu olevan "leveilyn" aihe!
lapsi on kauhean lyhyt. Erityisesti pojille se on ongelma. Kukapa haluaisi pojastaan lyhyen miehen aikanaan?
Mun kaksi vanhinta tyttöä on pienikokoisia, alle 160-senttisiä ja alle 50-kiloisia. Toinen on 19- ja toinen 17-vuotias. Onhan se jotenkin söpön näköistä. Mutta yhtä hienoa on, kun mun poika on lähes 190-senttinen ja toiseksi nuorin tyttö nyt 13-vuotiaana 170-senttinen.
Itse alipainoisen lapsen äitinä en asialla hienostele, enemmän on huoli lapsen syömisistä ja vaatehankinnat vaikeita.
pojista siis kyse.
Itseasiassa en lapsien osalta, vaan vanhempien.
Juuri tuotoa tyyliin "meidän pojasta taitaakin tulla MIES" ihan kuin pituuskasvu olisi joku ansio.
Tai kerran eräs äiti hyvin halveksuvalla äänellä mainitsi poikansa ystävästä, joka "on niin nolo kun on toooosi pieni, ei varmaan edes meidän Nicoa leukaan".
minä oon saanut enemmänkin halveksivia kommentteja lasteni pienikokoisuudesta. Syntymästä asti. "Eihän tuommonen tunnu missään ku pulauttaa ulos, mut aattelepa ku minä ponnistin viisikilosen!". Ja sitten jatkuu se vertailu lasten koosta ja isompana siihen yhtyy kaveritkin, jotka ovat päätä pitempiä.
jostain syystä pieni koko on ylpeilyn aihe... Omat lapseni ovat olleet parivuotiaiksi todella pulleita, mutta nyt leikki-ikäisinä ovat hyvin hoikkia ja pitkiä. Monet vauvana pienet ovat nyt pullukoita,mutta mitä sitten?? Miksi ihmeessä ihmiset ovat niin sairaita, että arvioivat lapsiaan ruumiin koon perusteella?? Jotenkin todella kamalaa... Meneekö tämä koon palvonta todella näin överiksi?? Mitä hienoa on siinä, että lapsi (etenkin poika) on todella pienikokoinen, heitähän vain kiusataan hoidossakin. SEkin on tietysti kamalaa ja väärin... Ulkonäöllä ei saisi olla väliä...
että on se poika jo 3 vaikka onkin lähes 10cm lyhyempi kuin muut 3 vuotiaat. Poikaa luullaan aina nuoremmaksi mitä on. Poika ei ole mitenkään erityisen pieni, mutta ryhmänsä pienin kerhossa.
En mä mielestäni mitenkään ihaile lapseni pienuutta. Eikä koko mun mielestä ole mitenkään tärkein asia lapsessa eikä edes aikuisessa.
Ja vieläpä vauvan suuri koko olisi leveilyn aihe? Kuulostaa oudolta.
Se on joskus itseäni ihmetyttänyt, että lapsi, joka on omaani silminnähden lyhyempi, on kuulemma "niin samanpituinen, ettei voi sanoa kumpi on pidempi" tms. Silloin on tuntunut, että vanhemmille olisi jotenkin todella tärkeää, että lapsi on pitkä tai pidempi kuin muut.
Jotenkin voin ymmärtää sen, että kovin ylipainoinen vanhempi voi olla ylpeä siitä, että oma lapsi on hoikka, mutta eipä tuo varmaan vaarallista ole. Ainakin paljon parempi vaihtoehto kuin se, että oikeasti hänen lapsensa olisivat jo pienenä myöskin turhan pulskia.
Mulla on kaksi poikaa ja ovat eri mallista tehty.
Toinen on vahva ja roteva, toinen siro. Molemmista olen ylpeä.
mitä läskimpi, sen parempi. On se kumma, että voi kasvaa +20 -käyrällä, mutta ei -20 -käyrällä...
Tuttavan lapsi on pienikokoinen ja (lihava) äiti ikäänkuin ylpeilee sillä. Ei sit mainitse toista lasta joka on tullut äitiinsä.
Sama toisessa tuttavaperheessä, joiden äiti puhuu aina miten laihoja sen lapset on, tosiasiassa ihan normaalipainoisia ja sen näköisiä.