Lue keskustelun säännöt.
Onko jotenkin "hienoa", jos lapsi on pienikokoinen?
01.01.2010 |
Mitä mieltä olette? Parikin ystävääni jaksaa joka käänteessä muistuttaa, kuinka heidän lapsi on niin kirppukokoa ja laiha pikkuinen. Minusta ainakin toinen näistä (poika) on ihan normaalia kokoa, samankokoinen kuin meidän tyttö, joka menee normaalikäyrällä. Mietin vaan, että onko se joku meriitti, että lapsi on pientä kokoa? Ei minusta ole.
Kommentit (90)
13,5kg ja 102cm... painossa menee vuosikkaat ohi, pituudessa pari vuotta nuoremmat en mitenkään koe asiaa rehvastelun arvoisena. Huolta tuon kasvun kanssa enemmänkin on ollut... Tyttö on multiallergikko ja välillä pituuskasvu melkein pysähdyksissä, onneksi ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ihan nollissa kasvu ollut. Reipas, vilkas, fiksu tyttö, pieni vain. Suvussa on kyllä monia pienikokoisia naisia muutenkin sekä äidin että isän puolella.
Meillä nuorimmainen on 10kk ja 74,5cm/9100g... Saa nähdä miten pian NELJÄ vuotta nuorempi veli menee tytön ohi mitoissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös kaikki farkut siis H&M, Lindex, KappAhl vyötäröt on varustettu kuminauhasäädöllä.
En ole se vatteiden löytämisen vaikeudesta kirjoittanut, mutta samaan ongelmaan todellakin olen törmännyt.
Säätökuminauhojen säädöt eivät riitä. Vyöt toki on keksitty, mutta ainakaan 3-4 -vuotiailla ne eivät ole kovin käteviä.
Päivähoidon poika aloitti 71 cm ja 7,5 kg koossa (reilun vuoden iässä). Sadekamppeet olivat pakolliset, mutta emme mitenkään löytäneet kurahousuja ja -takkia ja kumppareita oikeassa koossa. 80 cm vaatteet roikkuivat päällä. Alle 18 kokoa olevia kumppareita ei vaan löytynyt.
Pojan "taitavuus" herättää jatkuvaa ihmetystä. Onhan se kumma kun 2 tai 3-vuotias osaa kävellä, puhua ja syödä itse. Tai 6-vuotias osaa lukea tai pyöräillä. Ikäarvioit menevät vieraammilla siis useammalla vuodella pieleen.
Vastasyntynyt parikiloisemme sai lahjaksi 68 cm vauvanvaatteita, koska "pienemmät vaatteet jäävät heti pieniksi". Nuo vauvapotkarit olivat siis sopivia vuoden iässä.
Minusta ihmisillä on usein kova tarve selitellä lastensa kokoa.
Useat vanhemmat voisivat miettiä ennen kuin puhuvat kovaan ääneen lapsen koosta. Lapsihan kuulee nuo kommentit ja ne jäävät ehkä ikuisiksi ajoiksi korviin soimaan.
Mutta jossain on menty pieleen, jos 10-12 vuotiaan lapsen pitää ostaa aikuisten kokoa L että menee housuissa nappi kiinni. Sitten ihmetellään kuinka ne housut voi olla liian pitkät???
Vaikka kuinka kaikilla on ihan varmasti samat vanhemmat, ovat nuo tenavat niin eri muottiin valettuja ettei tosikaan.
Esikoinen on pitkä ja hoikka tyttö, eskariryhmänsä pisin ja monet luulevat kouluikäiseksi, mikä sinänsä on harmi, kun tuntuvat sitten "vaativan" myös kouluikäisen taitoja... vaatteiden kanssa on vähän ongelmia, kun eskari-ikäinen tykkäis vielä aika lapsekkaista vaatteista ja kaikki kivat päättyy kokoon 122cm, joka on siis auttamatta liian pieni...
Keskimmäinen on melko normaalipituinen tai vähän lyhyenläntä (pojaksi siis), mutta semmoinen jässikkä. Kun poika oli vauva, musta oli ihanaa vaan rutistella pojan jalkoja ja halia, kun jätkä oli niin pehmoinen :D (6kk ikäisenä painoi reilut 9kg, sen jälkeen lähti liikkeelle ja vähän paino tasaantui) Vaatepulmaa pojallakin. Syynä tosin lyhyet jalat. Pojalle menis edelleen 86-92cm housut pituuden puolesta, vaikka mittaa 3,5-vuotiaalla on 97-98cm, mutta semmosia housuja ei olekaan, joissa nappi menis kiinni. (Verkkarit yms. sentään menee)
Kuopus taas on semmonen sintti. Ei oo pituutta eikä painoa reppanalla, mutta onhan hänkin sitten omalla tavallaan söötti, kun on niin pieni (8kk mitat: 67cm/6700g). Jos olis poika, niin olisin enemmän huolissaan, mutta tytölle ei ehkä pienestä koosta ole niin paljon haittaa tulevaisuudessa. Kummitätinsä aina lohduttaa, että pienenä on hyvä olla (kummi on siis 158cm/alle 50kg) Käyttää edelleen vaatekokoa 60-62cm ja niistäkin esim. collegehousut ja puolipotkarit meinaa tippua päältä...
Jaksan aina naureskella varsinkin sitä, miten sisarusparveen oikeesti voikin osua niin eripariset tytöt, kun toisen odotuspituus huitelee reilustikin yli 170cm ja toinen saa näillä näkymin olla onnellinen jos saavuttaa edes 160cm mitan jossain vaiheessa XD
YLPEÄ SEKÄ PIENESTÄ SIEVÄSTÄ TYTÖSTÄNI ETTÄ PITKÄSTÄ KOMEASTA POJASTANI!
Molemmille olen aina löytänyt kivat ja istuvat vaatteet. En OLE KOSKAAN PUKENUT HEITÄ NALLEPUH TAI MUIHIN VASTAAVIIN vaan ihan muihin mukaviin vaatteisiin. Pojalla oli ekat farkut jo 62 cm ja tytölle halusimme ne vasta 74 cm mitkä tosin sopi hänelle noin 1,4 kk ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläkin palstalla, kun kysellään minkä kokoisia minkäkin ikäiset on vastaa juuri niiden isojen lasten vanhemmat ja ihmettelellään hyvillään, kuinka toisten lapset on niin pieniä ja meidän lapsi onkin jo niin pitkä.
Kyllä pitkiä arvostetaan ennemmän tässä maailmassa.
Onko se jokin meriitti, että lapsi on ikäistään normaalia pidempi?
Käy vaan kateeksi, kun omat pojat on pieniä kirppuja.
Esim. 9v poika on n. 120cm pitkä. Kaikki luulee sitä jotain 5v. Ei oikein uskalla sen vuoksi vielä antaa liikuskella yksin. Normaalisti tuon ikäiset käy kaupassakin yksin, mutta poliisi varmaan ottaisi kiinni meidän pikkuisen 9v, jos kauppaan yskin menisi.
..mutta onhan siro lapsi kauniimpi ja söpömpi kun sellanen isopäinen läskikasa.
Sellainen isopäinen vähän tyhmän oloinen mörssäri ei tosiaan ole mikään unelmalapsi.
JOhan kaikki lapsinäyttelijät ja -mallit on niitä ikäisekseen pienempikokoisia, koska käyvät nuoremmasta, ja ovat näin ollen fiksumman oloisia.
Lisäksi vielä, se lapsuusiän pituus ei kerro mitään aikuispituudesta, moni mörssärityttö lopettaa kasvamisen 10-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ma olen tottunut siihen, etta kaikki saalivat keskimittaista pienempaa lasta, joten nosta jo itse esille sen, etta lapsi on lyhyt ja hoikka. Eika siina ole mitaan vikaa, olen sinut asian kanssa.
meillä eka tyttö normaalipainoinen hoikahko ja toinen tyttö todella siro ja pienikoinen muutenkin.Ja kolmas tytär onkin ihan eri maata painaa samanverran mitä toinen tyttö 1- vuotiaana:DItse en ole mitenkään ihannoinut tuota asiaa,toki olen tyytyväinen että lapset normaaleja eikä mitään lihavia mutta enpä sen kummemmin asiaa ole pohtinut.Toisinaan ärsyttää kun lapsen pappa sanoo tuota toista lasta kirpuksi ja rimpulaksi itse en sellaista nimeä lapsesta käyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tytöt ovat pieniä ja siroja.
Pojat luokkansa pisimpiä ja urheilullisia.
Olen ylpeä mutten sitä hehkuta :)
Kyllä sitä rannalla tuli mietittyä mitä lihavan äidin päässä liikkuu kun tullaan Hesburgerin kassien kanssa uimisen sijasta mähkimään.
Lapsilla aikuisten ateriat ja uida ei tietenkään voinut kun tuli juuri syötyä.
Ei se nyt mikään toive itselläni ole. Olen 155cm pitkä ja toivoisin kyllä lapsistani pitkiä (ainakin pitempiä kuin minä).
Mieheni kaveri oli kuulemma lapsena toooodella pieni ja sai 16-vuotiaana jotain hormoni hoitoa jotta kasvaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaksi vanhinta tyttöä on pienikokoisia, alle 160-senttisiä ja alle 50-kiloisia. Toinen on 19- ja toinen 17-vuotias. Onhan se jotenkin söpön näköistä. Mutta yhtä hienoa on, kun mun poika on lähes 190-senttinen ja toiseksi nuorin tyttö nyt 13-vuotiaana 170-senttinen.
Esikoisen (tyttö) pituusennuste on reippaasti yli 170cm, vaikka huomioon otettaisiin sekä äidin, että isän pituus (minä 164cm, isä 176cm). Keskimmäinen (poika) oli vauvana varsin potra poika ja edelleen ihan eri kaliiperia rimppakinttuisiin siskoihinsa verrattuna. Ja nuorin (tyttö) on sit sitä mallia kirppu, joka painaa nyt 1v3kk ikäisenä suunnilleen saman verran, kuin veljensä 5kk ikäisenä ja on perhanan lyhytkin vielä (ihan normaalisti ja tasaisesti kasvaa kuitenkin omalla minikäyrällään)
varsinkin, kun kyse on poikalapsesta. Meidän esikoispojan pienuutta on aina ihmetelty (kovaan ääneen lapsen kuullen tietysti...) ja olen huomannut, että lasta saatetaan jopa pitää tyhmänä pienen koon takia. Toisen ns. keskikokoisen poikamme kohdalla en vastaavaan väheksyntään ja kummasteluun ole koskaan törmännyt. Eli poika ei saa olla siro ja hento - eikä pienikokoinen... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen huomannut, että lasta saatetaan jopa pitää tyhmänä pienen koon takia.
Pitkää lasta pidetään monesti ikäistään vanhempana ja kun ei lapsi käyttäydykään tai osaa jotain mitä oletetaan osaavan, häntä saatetaan kummastella ja "katsoa kieroon" sen takia... Esim. omalta tytöltäni kyseltiin jatkuvasti että osaatkos jo lukea ja muuta vastaavaa, kun tyttö oli 5-vuotias! Ja reppana sitten luuli, että hänen kuuluisi jo osata ja tietää vaikka mitä ja otti hirveitä paineita sen takia. Ja kaikki lähinnä siksi, kun tyttö oli yhtä pitkä kuin useimmat ekaluokkalaiset...
Kaverillani on tosi skrode ja pitkä poika. Aina ihmiset katsoo vinosti, että poika on jotenkin alikehittynyt, kun ei osaa asioita tarpeeksi. Ei kai, kun just 3 täyttänyttä luullaan äkkiä 5-vuotiaaksi. Sitten taas omaa lastani aina ihaillaan, kuinka osaava ja virkeä on. Niin, on kirppu. Luullaan nuoremmaksi.
tuntuu olevan hienoa että ollaan miinuskäyrillä ja painotarkkailuissa. Viime kesänä oltiin sukujuhlissa ja serkullani oli samanikäinen 5kk tyttövauva kuin itselläni ja kauhea päivittely oli siitä kuinka iso meidän tyttö on (ihan normaalikokoinen hän oli, näytti vain mahtimimmiltä tietty sen pienemmän rinnalla!) ja millaiset kouratkin sillä on, ai kauheeta..!
Lapsen myöhemmällä koolla ei muuten ole välttämättä mitään tekemistä syntymäpainon kanssa. Esikoinen oli 47cm ja 2730g syntyissään ja nyt 3v neuvolassa 104cm ja 16kg! Kuopuskin oli alle 3,5kg ja 50cm, nyt 1,5v 90cm ja 12,5kg.
Olen erittäin ERITTÄIN ja ihan helvetin surullinen, että AINA, kun tuun tänne palstalle, täältä löytyy niin järkyttäviä kommentteja liittyen PIENIIN LAPSIIN - nytkin tässä ketjussa tosi moni on ihan oikeasti sitä mieltä, että terveistä lapsista on ihan ok kirjoitella, että "joku on söpömpi, kuin toinen" - pelkästään hänen kokonsa perusteella!?
Kaikki vertaavat viittauksenne lasten kokoon ja ulkonäköön ovat törkeän moraalittomia; aikuinen, joka syöltää suustaan ( tai kirjoittaa ) mitään, mikä negaatiivisesti kohdistuu lapsen ulkonäköön, on vailla minkäänlaista sivistystä, alhainen elukka, joka levittää häiriityneillä asenteillaan vain pelkkää murhetta ja paskaa ympärilleen.
Hyi helvetti. En tiedä vihaanko, vai pelkäänkö teitä; varmaan sekä että.
Onhan pienet ja lihavat vauvat söpöjä mut jossain vaiheessa se pienuus voi kostautua.Miettikää oikeesti miltä tuntuu esim.murrosikäisestä pojasta olla aina päätä lyhyempi kuin kaverit ja tieto siitä et aikuisena voi jäädä alle 170.
Mieheni 8v.tyttö on fyysisesti noin 5.vuotiaan kokoinen ja sitä kiusataan ja haukutaan kääpiöksi.Ei siinä lämmitä tieto et on jonkun aikuisen mielestä suloinen.Siitä tytöstä tulee todennäköisesti vaan päälle 150-155 aikuinen.
että vanhemmat vertailevat lapsiaan!ihanaa kun on eri näköisiä,-kokoisia ja -luonteisia ihmisiä :)
voisin vaikkapa sanoa tytölle, että sustahan tulee ihan mallimittainen ja näyttävä. Enköhän pojalle keksisi positiivista myös, omia on helppo kehua, kun ne on omasta mielestä maailman parhaita ;)