***Huhtikuun helmet 2009 tammikuuhun***

Hiljaista palstalla ja hiljaista kotona (toistaiseksi). Pikkumies ollut aktiivisella tuulella öisin. Nostaa kovaa mekkalaa tasaisin väliajoin. Tänä aamulla nukkui pitkästä aikaa vieressä. Meillä se ei tahdo enään onnistua, molemmat meistä nukkuu silloin huonosti. Aamulla väsytti niin, että nukuin tunnin vielä kellon soimisen jälkeen. Tosin oman osansa väsymykseen teki yöllä sekaisin mennyt vatsa. Vessassa siis kökin keskellä yötä ja mietin syntyjä syviä. Flunssa yrittää tehdä kovasti tuloaan, mutta en anna periksi. En anna!



En minäkään kauheasti jaksa leikkiä. Kukahan meillä muuten kotityöt tekisi? Kaipa se on tuo äidin virka. En edes tiedä mitähän osain pojan kanssa leikkiä. Tytön kanssa voi sentään barbeja puella jne. No, automerkit ainakin tiedän.



Nyt hyvää yötä toivottaa sammuneen sankarin äitee

Pojat on poikia meidän Tompalla samanlainen huoleton asenne elämään kuin Jupella, vaikka kerran sängystä tippunut ei tunne mitään pelkoa vaan vauhdilla yrittää ryömiä sängyn reunan yli. Esikoinen opetteli eilen mitä tapahtuu kun pakkasessa laittaa huulet metalliin. Jos ette tiedä niin sen sanon ettei kannata kokeilla.



Sähkökatkot alkaa vähitellen kyllästyttää, johan keskisuomalaisten katkokset pääsi oikein uutisiinkin. Mun omat katkokset ei uutiskynnystä ylitä. Eilen sain idean lähteä poikien kanssa partylite-kutsuille. Sieltä tullessa aattelin tankata auton, mutta en muistanut pankkikortin numeroa heti, kerran laitoin väärän toisella kertaa onneksi tärppäsi. Sitten aloin tankata ja ihmettelin kun ei letkunpää mene tankkiin näytti olevan dieseliä ihan ok jos olisi diesel-auto.

Sylvillä se on punainen, Tompalla sininen

ei onnistu kahden kuvan lähetys yhtäaikaa

osanottoni Pikkuäidille, kurja juttu..voimia teidän perheelle.

Ja harmi että Päkkänän asuntoasia ei onnistunut, mutta kuten Tsili sanoi niin ehkä se ei ollut teille tarkoitettu!



Tänään taitaa olla taas vaihteeksi vähän kylmempi päivä, en oo kurkannut mittaria mutta systerillä oli -16.



Meillä harjoitellaan kovasti seisomista ja pojan perään saa katsoa, muuten kolisee kallo. Taaperokärry on myös hiffattu. Huomasin toissapäivänä että eka hammas pilkottaa alhaalla ja eilen sitten harjattiin yhdessä sitä tynkää iltapesulla :D



Ens viikko ollaan ihan kaksistaan kun miehellä työmatka.



Eipä tässä kummosia.. mukavaa keskiviikkoa kaikille!



t.iza

Tuli vihdoin käytyä metsässä vaunuilemassa, kyllästyin suolaloskasohjossa työntelyyn. Olen karttanut ulkoilureittejä, koska luulin siellä liikkumisen olevan mahdotonta, mutta eipä suinkaan: luisteluhiihtäjille tampattu alusta on kuin asfaltilla kulkisi! Vähän pelotti, että tulee sauvasta päähän, mutta jos vilkaalle ulkoilureitille on tehty jo kaksi latua, niin kyllä siinä välissä pitää muiden saada kulkea. Oikein hyvää teki ja hiki tuli untuvatakki päällä. Kunnon urheilua tuo talvivaunuilu.



Tompalla näyttää olevan samat harrastukset kuin Sylvillä. Tosin meillä ei ole kitaraa, mutta jos kylässä saa sellaista räplätä, niin se voittaa myös pistorasiat ja johdot (kuten Tompalla kuvassa). =)



Oi voi Tompan veljen kieltä! Ahdistaa ajatuskin, että se kieli metalliin pakkasella -kokeilu on näillä kaikilla vielä edessä... vai voiko lapsi olla kokeilematta?



Flunssa pois Päkkänää häiritsemästä!



Sylvi on myös ruvennut seisomaan tukea vasten ja liikkuu jollain tavoin eteenpäin. Tai ainakin stereoita kohti, laittaa sen mihin tahansa. Viime treffeillä neiti antoi jo näytteitä vilkutustaidoistaan, nyt on jatkuvasti vilkku päällä. Semmoinen tuiki tuiki tähtönen -vilkutus. Suloinen! =)



Joo en mäkään mitään leiki, paitsi jos meitä molempia väsyttää ja kiukututtaa, niin sitten saatan maata matolla ja siirrellä palikoita Sylvin kanssa. Kirjoja luetaan yhdessä, siihen pyrin. Ja möyritään ja peuhataan!



Jahas, vaipanvaihdon aika. Nykyään siihen saa varata vartin, kohde kiemurtelee sen verran.



Aurinkoista päivänjatkoa!





t. Tsili & Sylvi

Köhityttää mutta en ole kunnolla kipeä. Äh, kun ei jaksais tehdä mitään vaikka tekis mieli ja on paljon hommaa. Ahdistus tuli uudesta asuntotarjouksesta. Help, kuka auttaisi ja antaisi olkapään johon nojata.



Pikku mies viilettää nurkissa, isosisko roikkuu pleikalla, mies löhöö sohvalla ja minä ahdistun. Siinä illan kaava.



Uuteen asuntotarjoukseen tuli vastatarjous. En tiedä mitä tehdä. Päivällä mietin miltä tuntuisi olla lapsen kanssa kotona eikä töissä. Mies menee ylihuomenna töihin...



Liian syvällisiä tulee taas mietittyä.



Toivottavasti muilla on tasasempaa mielenlaatua.

Sanden elämäntuska kuulosti mun elämältä. Siksi mä vietin eilen vapaapäivän. Lähdin kotoa klo 12 ja tulin takas klo 24 melko tarkasti. Eli 12h poissa. Kävin hierojalla, leffassa, kaupoissa (lapselle yökkäreitä yms sekä iltasatukirjoja, äidille niinkin romanttista kuin sukkia..) ja kaverin kanssa syömässä. Aivan luksusta. Tosin elokuvissa tuntui, että kuka siellä oikein on kun ei tuntunut yhtään itseltä. Kumma fiilis. Minä, joka entisessä elämässä istuin aina leffassa ja nyt se tuntui niin vieraalta. Että missä se mun lapsi on.



Katsoin sen Julie&Julian. Se oli ainoa, mikä meni sopivaan aikaan, että mahtui hieronnan ja syömisen väliin. Onneksi! Oli sympaattinen ja hauska elokuva. Ja ne ruuat! Ah ja voih! Suosittelen muillekin nautiskelijoille. Sopi kotiäidin mielenlaatuun mainiosti tuo.



Pikkuäidille surunvalittelut. Ikävää, että pappa meni. Kovia paikkoja nuo. Voimia hautajaisiin, ne on juhlavat, mutta niin surulliset juhlat. Ja Tompan veljen kielelle pikaista paranemista. Mä aikonaan testasin tuon homman auton peräkärryyn. Ja koska siitä oli varoitettu, riuhtasin (auts!!!) itseni siitä irti ennen kuin kukaan huomasi, etten muka jäisi kiinni kun näin olin pahanteossa. No tietysti jäin kiinni, kun iso parku tuli siitä, että puolet kielen nahasta jäi kärryyn muistoksi. Auh. Vieläkin saattuu.



Päkkänälle pahoittelut asuntotilanteesta ja selkeyttä ajatusmaailmaan. On varmasti monta ajatusta pyörimässä, kun on isot muutokset edessä. Mä eilen hierojalleni sanoin, että taidat päivässä saada aika monta ajatusta valmiiksi. Myönsi, että näin on, että siinä toista hoitaessa on aika meditatiivinen olo hierojallakin.



Sylvin vilkutus on ihana. Suloisinta siinä on se, että Sylvistä itsestäänkin vilkutus näyttää niin mielenkiintoiselta, että sitä pitää itsekin katsoa tarkasti. Mikä siinä liikkuu? Lutuinen pieni. Sydänkäpynen.



Inka myös punkee seisomaan, kuten moni muukin täällä tuntuu tekevän. Äitiä vasten nousee jo jatkuvasti, siinä on turvallista harjoitella, pinniksessä on noussut pari kertaa. Polvilleen nousee ihan mihin vain. Suurin hupi on nousta lehtikoria vasten ja kaivella lehdet lattialle. Kirjallisuuden ystävä pienestä pitäen.



Onko Satuilija siellä lomamatkalla nyt? Kademieli. Olis ihana olla lämmössä ja valossa. Johki reissuun mielis.



Meilläkin muuten asuu sihtikurkku. 8kk sapuskat pitää liiskata pienemmäksi, muuten parin lusikallisen jälkeen pullahtaa eväät ulos suusta ja huulet menee tiukasti suppuun. Katse kertoo, että äiti saa pitää pöperönsä.



Lyyti

Kipakka pakkanen ompi tänään!

Hetki omaa aikaa, kun vauveli nukkuu vaunussa ja isommat on päiväkodissa.



Ei ole tullut ehdittyä täällä käymään, nyt tuli ikävä teitä! Nettipimennossakin hetki oltiin.



Meiän ukkeli on 8kk sitten jo. Neuvola-aika saatiin vasta, kun täyttää 9kk, kun ei ollut oikein lääkäriaikoja. Hyvin syö ja kova on meno, kun työntelee päivät pitkät taaperovaunuja itekseen ja nousee joka paikkaan seisomaan ja konttailee tutkimassa paikkoja. Ei ole kyllä helppo tehdä sitten yhtikäs mitään, kun koko ajan pitää kurkkia mitä on tekemässä ja minne on menossa. Koti on kuin kaaos, juuri ja juuri saa ruoat tehtyä ja pyykit + astiat laitettua pesuun.



Meillekään ei ruoat uppoa, kuin melko hienonnettuna. Nyt ei ole ruoka kovin uponnut, vasta välipala-aikaan iltapäivällä uppoaa sose, ja sitten päivällinen ja joskus iltapuuro. Ihme juttu, kun jonkin aikaa sitten ukko söi kaikki 5 ruokaa suurella ruokahalulla. Joku vaihe taas tai kipeäksi tulossa... Pirteältä ja hyvinvoivalta kuitenkin näyttää tuo ukko.



Verticia, täällä kanssa yksi, jolla on olkapäät hajalla. Joku jänteiden rasitus, vauvan kantamisesta varmaankin. Pitäisi ottaa kantoliina tai -reppu käyttöön. Sitä tulee kanneltua huoneesta toiseen, että saisi ees jotain siivottua ja touhuttua kun vauvaa ei voi jättää silmien alta pois. On ollu kipuilua jo 7 kk. Täytyy käydä varmaan lekurilla piakkoin tms. Jaksuja ja tsemppiä kovasti vauvanhoitoon toisen vauvan odottelun lomassa!



Yösyötötkin oon aatellu pian lopettaa. Tuntuu, että syö niin usein yöllä ja se vaikuttaa sitte päivän syömisiin, ettei maistu ruoka. Ja vaikea heräillä yöllä kääntyilemään sängyssä (nukkuu siis edelleen mun kainalossa...) näiden kipeiden olkapäiden kanssa. Huoh! On niin ihana nukkua vierekkäin pikku lämpöpakkauksen kanssa. Mutta sängystäputoamisvaaran ja tissistä irtautumisen vuoksi on pian siirrettävä pinnikseen koisimaan. Nyt viikonloppuna aattelin... yhtäkkiä tuli vaan joku ihme megaväsymys ja joka paikkaa särkee, että toivottavasti mun voimat ja pirteys tulisi takasin, että mun suunnitelmat yötisuttelun suhteen onnistuisivat.



Mites muuten laitatte pikkuisenne illalla yöunille? Siis meinaan, että nukutatteko sylissä tms. vai jätättekö omaan sänkyyn nukahtelemaan?

Meillä on nukahtanut tähän mennessä syliin ja saa pomputella ja hytkytellä oikein olan takaa... voi ei mihin ollaan totutettu! On tykännyt vaunuissa aina nukahtaa päiväsaikaan kun kulku on meiän lähitienoolla aika heiluvaa ja hytkyvää epätasaisen maaston vuoksi. Kova olisi yritys nyt opettaa nukahtamaan iltapesujen ja iltatoimien jälkeen omaan sänkyyn itsekseen. Eilen illalla vähän testasin, hyvältä näytti, kunnes itse hellyin pienen potkuhousupulleron hakemaan syliin, kun näytti niin hellyyttävältä kun istua jökötti puolihorroksessa sängyssään ja näpersi rapisevaa sänkyviihdykettä. ...ja sitten se uni ei sylissä kovin helposti tullutkaan, mankumista ja itkua ja huutoa vaan ja äidin olkapäät ei tykänny...



Meiän 3v keskimmäinen poika aloitti päiväkodissa käynnit, käy 3 krt vkossa kuten isosiskonsa. Siellä on tullut ravattua, kun tutustutaan päiväkotiin, ja vauva tietenkin mukana kainalossa. Kiva, kun siellä saa kavereita, kun tuolla pihoilla ei ole ketään saman ikäisiä. Ja äitikin saa laatuaikaa vauvan kanssa parina päivänä! :)



On tullut mietittyä, että viime vuosi oli hirmu rankkaa aikaa, nyt tuntuu, että valonsäteet loistavat tännepäin ja kaikki tuntuu niin paljon paremmalta ja helpommalta. Kaiken maailman kiirastulet on takanapäin!



Aurinkoista ja positiivista päivänjatkoa kaikille! :)



PikkuKeiju

Päkkänälle tarjoan pika-apua virtuaaliolkapäästä. Toivottavasti ajatukset ovat selkeytyneet yön aikana. Iltaväsyssä päässä pyörii vaikka mitä ja pienetkin asiat ovat isoja. Ja teidän isot asuntoasiat vähintäänkin mammutin kokoisia.



Lyytin vapaapäivä kuulosti m-a-h-t-a-v-a-l-t-a!



Pikkukeijusta kiva kuulla pitkästä aikaa!



Piti kommentoida Pikkukeijulle, mut pitää alkaa sumplimaan muskariin lähtöä. Neiti on vielä unilla ja syödäkin pitäisi. Arjen mahdottomia yhtälöitä. Palaillaan!

Tilattiin netistä meidän 4v esikoinen kovasti sellaista toivonut. Tulee toiveikas olo kesä tulossa vaikkei siltä nyt tunnu. Mittari näyttää -22 astetta.



Pikkukeijua olen ajatellut myös olipa mukava kuulla.



Päiväunista, nukkuuko joku vain yhdet päiväunet siis näistä vauvoista? Äideille tietysti riittä yhdet. Kun alkaa Tompalla olla jo liikaa kahdet olemme ajatelleet siirtyä yksiin kunnollisiin päiväuniin.



Päkkänälle lujia hermoja ja vitamiineja tsililtä jo se olkapää niin eiköhän ne asiat pikkuhiljaa selkene. Suklaanougat jäätelöä olisi meillä se auttaa myös vaikeissa tilanteissa, sisäisesti.

Esikoisen veimme kerhoon ja äiti jäätyi pystyyn. Lapsia vaan huvitti. Jupe nukkui reissun eikä kommentoinut. Sisälle ottaessa oli lämpimät sormet.



Meillä on nukuttu kahdet päikkärit säännöllisesti jo pitkään, mutta mutta... Toiset ovat siirtyneet kovasti iltaa kohden, viideltä saattaa jupe nukahtaa. Kohta siis olisi yksiin siirtymisen aika. Isommat on muistaakseni siirtyneet 10 kk ikäisinä pikkuhiljaa. Hyvä merkki musta siirtymisen suhteen oli, että kun jaksaa syödä lounaan ennen päiväunia (siis klo 11 tai sen jälkeen, ei klo 10 niinkuin jupe nyt vaatii) niin silloin voi jaksaa niillä unilla iltaan ilman suurempia kiukkuja.



Pikkukeijun valoisat näkymät kuulosti kivoilta. Täällä odotetaan vaan kevättä ja ulkoilun muuttumista ihanaksi, myös äidille



tuuti

Onkohan ihmiset kipeinä kun täällä ei paljoa näy? Eivät kai ne siellä fb:ssa? (ihan kuin joku fbi)



Myö ollaan sisällä tämä päivä. Ei tarkene pihalle äitikään. Pakkasta taas 27 astetta. Sellainen olo myös, että liekö joku tauti pyrkimässä meillekin. Kurkku oli illalla oudon karhea ja vilutti, no ei ihme kun mittarin lukemia miettii. Esikoinen valitti myös, että nenässä räkää.



Tomppa kuuluu yskivän sängyssä. Eilen aamunakin kuului äiti-karjaisu, hyvin huusi tutti suussa. Päiväunet ongelmalliset kun toiset nukkuu viiden jälkeen, ensimmäisille alkaa puolilta päivän lounaan jälkeen. Aika yksien päiväunien koittanut kun keksisi miten saa pidettyä pojan valveilla iltapäivästä vähän. Voisi oppia yöunilleenkin nukahtamaan nopeammin. Ja kun taas malttaisi nukuttaa omaan sänkyynsä. Valvoo niin myöhään Tomppa, että ei jakseta muuta kuin ottaa kainaloon siinä on niin ihana lämpöinen vauva..ja toisella kainalossa 4v (joka ekaluokkalaisen kokoinen).



Iza pesi hammasta. Käytättekö tahnaa? Jos muistaisin pestä Tompan hampaita (niitä se melkein viisi) joka ilta tahnaa laitetaan vähän kun muistetaan sellaista joka sopii 0-2vuotiaalle. Ja entäs ne D-vitamiinit? Kukas niitä muistaa antaa? Meille neuvolantäti sanoi, että korviketta nauttivalle riittää 3tippaa eli korvikkeessa sitä on. Esikoiselle annetaan sanasolia kun tuntuu ettei kovin monipuolista ruokaa syö. Tomppa söi eilen tavallista jogurttia ison annoksen eikä ainakaan vielä maha mennyt sekaisin. Ostin maustamatonta luomu-jogurttia jotenkin tuntui hyvältä se luomu-sana vauvan ekassa oikeassa jogurtissa.



Mutta mitäköhän sitä tänään teksisi? Jos siivoisi olisi vähän pakko. Tomppa tykkää imuroinnista kovasti ja esikoinenkin hän säätelee imurin tehoja. Pihalle en mitään vie kun en tarkene. Hautajaiset ovat onneksi vasta kahden viikon päästä niin jos silloin ei olisi näin kylmää. Ehtii käydä mieskin ostamassa uuden mustan puvun kun se mikä 8vuotta sitten ostettiin (kun mentiin naimisiin) on jo vähän kulahtanut.



Nyt herää Tomppa ittkun kanssa

Mukavaa viikonloppua!

Täällä ollaan kipeenä. Siis minä. Ja pikkuäidille voin sanoa, että fb:ssä yhtä hiljaista kuin täälläkin.



Pakkasta on vaan alle 15 täällä.



Meillä yritetään muistaa harjata Sakun hampaat joka ilta. Tykkää jos antaa harjata itse, mutta itku tulee kun äiti vie lopuksi harjan. Hammastahnaa ei käytetä.



Meillä on pakko nukkua myös iltapäivä/alkuilta unet. Muuten ei tuu mitään. Yleensä ne on puolituntia. Joskus nukutaan neljän aikaa joskus viideltä ja joskus jopa puoli seiska. Meillä on aika onnetonta jos yrittää pitää väkisten hereillä. Aika hyvin on kuitenkin nukahtanut illalla. Meillä nukahdetaan omaan sänkyyn, mutta vaatii yleensä äidin käden sinne sänkyyn.



D-tippoja käytetään etenkin kun mennään iltapäivä unille. Tipat tuttiin ja tutti suuhun ja sitten maistaa hyvin uni kun tutti ei tipu suusta kun sitä pitää maiskutella.



Meillä on pikkuisen vatsa ollut löysällä kun maistellaan normi maitoa. Täytyisi muistaa antaa vaan tasaseen tahtiin.



Yksi asunto show vedettiin loppuun. Lopputulos - ei asuntoa - meidän päätöksellä. Vähän tuntui että oli jotain outoa siinä hommassa kun alkoi tulemaan vastatarjouksen korjaustakin.



Mutta, vuokra-asunnon avaimet saa 1.2, aikaa muttaa kohtuulliset 2 viikkoa, joten ei huolta huomisesta. Oma asunto tulee sitten kun oikea sattuu kohdalle. Se voi lymyillä ihan missä vaan ja koska vaan.



terveisiä vällyjen alta

On niin kiva lukea aina viestejä. :)



Lyhyet terveiset kylmästä Helsingistä. Pojat on hetken ulkoilemassa, jotta saan tehtyä opiskelujutut loppuun. Kirjoittelin viime yönä kolmeen esseitä. Tänään piti tarkistaa, mitä tuli tehtyä ennen kuin laitoin eteenpäin.



Nyt pitäisi pakata ja siivota. Huomenna Lontooseen. Kävin hakemassa sikapiikkiä, mutta eivät antaneet, kun olen edelleen flunssassa.



Meille tulee hampaita nyt, kaksi legoa kimmeltää yläikenissä ja vie tullessaan yöunet. Toissayönä nukuin 2 tuntia ja sitten käytiin tutustumassa päiväkodissa. Olisin jättänyt Urhon vielä itsekseen tutustumaan ja tullut kotiin nukkumaan, mutta eivät ottaneet.



Osanotto pikkuäidille ja pikaista paranemista flunssaisille. Nyt on ihan pakko siivota, höh.



Ilon pieniä pipanoita

Sande

Huh, nyt nukahti. Palkitsen itseni oluella. =D



Kiva kuulla että Päkkänän perheellä on katto ylle jatkossa. Siinä vuokrakämpässä saatte rauhassa etsiä sitä oikeaa! Pikaista paranemista flunssaan!



Samoin Sandelle paranemista ja mahtavaa matkaa mahtavaan kaupunkiin!



Mitenkähän Satuilijan reissu meni, joko olette takaisin?



Meillä ei enää ole sitä pötkylävauvaa, joka meillä oli 10 kk. Se vaihtui kiemurtelevaan mittarimatoon! =) Sylvi siis vihdoin RYÖMII, äheltäen ja omalaatuisesti, mutta liikkuu eteenpäin sinne mihin tahtoo! Ja huomattuaan että pystyy itse vaihtamaan maisemaa neiti on koko ajan kääntymässä vaipanvaihdossa, sylissä, sängyssä. Tämä taitaa olla teille muille arkipäivää, mä vaan totuin siihen, että meillä on vaan se pötkylä...



Päikkäreistä oli puhetta. Me kokeiltiin yksiä unia, jonka ansiosta neiti oli iltaisin niin väsy, ettei jaksanut kitistä nukkumaan mennessä ja simahti samantien sänkyynsä illalla. Huonot puolet sitten: jatkuvaa väsyneen viihdytystä, ei voinut lähteä mihinkään, ettei nukahda vaunuihin liian aikaisin/myöhään ja nukkuu pitkiä unia (yli 40min, jos nukkuu) vain rappukäytävässä. Eli palattiin kaksiin päiväuniin, nyt huudetaan taas iltaisin.



Jotain tarttis tehdä, sillä huutoa on taas joka ilta puolesta kahteen tuntiin. Jos silittää tai on vaan vieressä ensin leikitään, sitten huudetaan ja huuto kestää pidempään, nukahtaa välillä ja herää taas huutamaan. Jos antaa kitistä itsekseen saattaa nukahtaa itse tai sitten huuto yltyy niin kovaksi että pitää mennä viereen eli sitten taas on/off unta/huutoa sen tunnin verran.



PikkuKeiju kyseli yöunille laitosta. Meillä on ollut sama iltarutiini (puuro, pesu, yökkäri, tuutulaulujen kuuntelua sylissä, tissi ja omaan sänkyyn) nelikuisesta lähtien, joten varmasti nyt pitäisi tietää että nyt mennään nukkumaan. Ehkä ne toiset päikkärit on vaan liikaa.



Anteeksi että jauhan tästä meidän ikuisuusongelmasta. Mä pääsen kirjoittamaan tänne vaan neidin nukahdettua, joten asia on pinnalla joka ilta. Päikkäreille nukahtaa onneksi helposti, mutta vain vaunuihin.



PikkuKeiju pohti että viime vuosi oli rankkaa ja nyt helpottaa. Se on totta. Lasta on oppinut ymmärtämään paljon paremmin, vaikkei se vielä osaa kertoa mikä vaivaa. Ja koko ajan lisääntyvä sosiaalisuus, niin että on kiva touhuta ja naureskella yhdessä.



Aikamoisia pakkasia Pikkuäidin kotiseudulla. -10 asteeseen on jo tottunut, -15 taitaa olla meillä pakkasraja ulos menolle. Itse jaksaa kuitenkin paremmin kun vähän käy ulkoilemassa. Kuten me ulkoiltiin Itäkeskuksessa tänään, tosi ulkoilua kauppakeskuksessa, heh. Sylvi piti mun lompakkoa ja kun otin sen pois maksaakseni kahvilassa tuli niin iso itku, että viereisen tädin mielestä tytöllä on ehdottomasti korvatulehdus. =/ Semmoisia kuivattuja omenarenkuloita ostin, pehmeitä vaikkakin kuivattuja. Niitä on tytön kiva imutella, eikä murene kuten näkkäri ja keskellä on reikä peukalolle. Korvatulehdustädillä oli niistäkin mielipide: ovat liian kovia noin pienelle ;D



No nyt loppui se olut... Hyvää viikonloppua kaikille!





t. Tsili & Mato-Sylvi

Eilen melkein meni jo hermot kun Tomppa kiemurti vaippaa vaihdettaessa. Kiitos housuvaipan keksijälle sellainen saatiin laitettua. Tänään oli väsynyttä kiemurelua, maha kipeänä ehkä. Jos tsilillä olisi sen korvatulehdustädin puhelinnumero niin voisin soittaa ja kysyä mikä lastani vaivaa, tai sähköpostiosoitekin kelpaisi.



Ajattelin tässä, että vaikkei kipeänä koskaan mukava ole olla, mutta ehkäpä päkkänän tapauksessa pieni "pakkolepo" voi olla nyt paikallaan ettei ihan burnout iske. Muistahan lepäillä nyt kunnolla!(käskee pikkuäiti tottunut käskemään 4veen äiti)



Sande lähtee Lontooseen, mukavaa matkaa! Meillä yksi tuttu siellä päin kerro terveisiä jos näet. Mutta vakavasti puhuen reippaita olette kun matkustelette tuumii mökkihöperö. Tuntuu jo vaikealta kauppaan lähteminen. Ehkäpä tämä pakkanen jäädyttänyt aivot loppullisesti. Kaikki on jotenkin hankalaa kuten se auton tankkaus.. Keskisuomen suunnassa pakkaset näyttää jatkuvan. Vaan oli meillä saunassa lämmin.



Hyviä öitä!

Kateeksi käy Sanden Lontoonmatkakin, sinne tosin en koko perheellä lähtis. Mutta jos vaikka miehen kanssa kaksin pääsis!



Meillä viides hammas pilkistää ja aiheuttaa tarpeen purra äitiä polvesta, varpaasta jne. onneksi en enää imetä :-) Vaipan vaihdan mönkivälle lapselle näin. Pyllypesu ja kuivais, sit vaippa auki lattialle ja ukko päälle, jaloista kiinni toisella kädellä ja toisella vasen teippi kiinni, sitten pidän kiinni vaipan toisesta reunasta ja annan kääntyä kontalleen, jolloin nappaan toisen teipin kiinni, nostan seisomaan ja katson tuliko tosi vinoon. Aikaa menee 30 s. :-) Tehokkuus ennenkaikkea! Pitää kaiken muun paitsi löysän kakan...



Taas tuli hoppu



tuuti

Se ois sitten lauantai ja meikäläinen lähtee tänään bilettää kaverin 30 juhliin, jee!



Sandelle mukavaa matkaa! Lontoossa ois kiva käydä joskus.



Pikkuäiti kyseli hampaiden pesusta: ei käytetä tahnaa vielä. Olin lukevinani jostain että sitten kun poskihampaita pukkaa niin ottais tahnan käyttöön, en tiedä onko perää.

Nauratti Tsilin päikkärikokeilu - siis ne huonot puolet kun ei sitten voi tehdä mitään. Ei oo helppoa ei.

Kiva kun Sylvi on lähtenyt ryömimään!



Monet tuskailee vaippojen kanssa. Me otettiin kans joku aika sitten housuvaipat käyttöön ja nyt tulee vaihdettua sylissä vessassa..tai millon missäkin, hoitoalusta on ihan out.



Lyytin vapaapäivä kuulosti ihanalta :) Hienoa että osasit pitää breikkiä. Jotenkin tuntuu että jos mä lähden viettämään vapaapäivää niin mä kiirehdin kotia kuitenkin, en osaa relata tms ku sen pari tuntia..



KOhta ois tarkoitus lähteä Cittariin hakemaan isot satsit ruokaa jotta pärjätään sitten pojan kanssa ensi viikko ilman isompia shoppailuja. Mies lähtee su-la työmatkalle.



Muksaa viikonloppua ja paranemisia kaikille nuhanenille!



t.iza

Saman kadun päässä johon mennään vuokralle. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Se oli tarkoitettu meille ja se on nyt meidän!



Onnellinen!