Lue keskustelun säännöt.
Lapsi "kiusaa" päiväkodissa - syitä siihen
31.12.2009 |
Haluan nostaa esille asian, jota harvemmin käsitellään. Oma lapseni on kehitysviiveinen, puheentuotossa sekä ymmärryksessä on viivettä. Aluksi hän oli päiväkodissa kiusattu, mutta nyt hän on useimmiten se joka tuuppii jne. Olemme puuttuneet asiaan hyvin tiukasti ja keskustelleet asiasta päivähoidon henkilökunnan kanssa. Ryhmässä on avustaja, jota olemme vaatineet olemaan koko ajan kuuloetäisyydellä missä lapsemme onkaan. Olemme erityislastentarhanopettajan johdosta tehneet suunnitelmia, joiden mukaan tällaiset tilanteet koetettaisiin estää mm. havaitsemalla ajoissa lapsemme turhautuminen. Lapsemme harjoittelee sosiaalisia taitoja, opettelee leikkimään toisten kanssa. Siihen hän tarvitsee aikuisen tukea. Lapsellamme on myös aistiyliherkkyyksiä, joten häntä ärsyttää tietyt äänet. Isossa porukassa ei pysty olemaan.
Päivähoidon henkilökunta on kuitenkin toistuvasti jättänyt lapsemme vahtimatta mm. piha-alueella. Lapsemme kaveeraa poikien kanssa, joilla on myös ns kovat otteet ja ryhmässä tyhmyys tiivistyy. Muutama vanhempi on ottanut yhteyttä päiväkotiin. En tiedä, mitä asioita lapset ovat kotona kertoneet mutta meitä vanhempia katsotaan pitkään.
Tilanne päivähoidossa on se, että 3 aikuista plus avustaja eivät riitä sille ryhmälle. Yksi hoitaja pääsee jo ajoissa pois, lto:t tekevät paljon suunnittelutyötä eivätkä osallistu paljon käytännön tilanteisiin. Mitä pitäisi tehdä? Me emme ole vahtimassa lastamme, hoito- ja kasvatusvastuu on päiväkodissa mutta tuntuu että siellä ei siltikään asioihin puututa!
Provosoijat saavat harvoin rangastusta. Tällaiset lapset ärsyttävät ärsyttämistään lasta joka reagoi. Heidän vanhempansa eivät näe mitenkään, että oma lapsi voisi olla myös syynä joskus. Lapsemme ei ole ainoa joka siellä härnää toisia - itse asiassa siellä on muitakin.
On todella kurjaa olla tällaisessa tilanteessa. Haimme kaikkien suositusten pohjalta lapsellemme henkilökohtaista avustajaa, mutta sellaista ei myönnetty.
Kommentit (110)
Meillä ätysin sama tilanne, tosi meidän lapsella on jaettu avustaja, eli avustaja on kahden lapsen avustaja.
Meidän lapsella on samoja ongelmia kuin teidän lapsella, terapiaa ja koritehtäviä tehdään myös.
SINÄ et ole vastuussa siitä mitä päiväkodissa tapahtuu! Hoitajat on siellä sitä varten että he hoitavat lapset. Meillä on onneksi se hyvä tilanne että lapsiryhmä on pienehkö. Oma lapseni kuitenkin tönii muita lapsia ja reagoi aggressiivisuudella muiden lasten härnäämiseen. Vielä kevät pitää jaksaa ja sitten alkaa haasteet koulun kanssa, tämä on vaikeampaa.
Olemme saaneet kaiken mahdollisen avun lapsen suhteen. Tönimiset ja aggressiot on vähentyneet puheterapeutin antamien ohjeistusten ja pk:n henkilökunnan motivaation/toimnnan myötä.
Voin vain toivottaa teille jaksamista! Et ole todellakaan vastuussa siitä mitä pk;ssa tapahtuu kun et ole paikalla MUTTA voit vaatia että tilanteita ennakoidaan ja niihin puututaan ASAP myös MUIDEN lasten turvallisuudenkin takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloinhan lapsi on omillaan. Ei voi vaatia avustajaa vahtimaan jokaista liikettä välitunnilla/koulumatkalla.
Tsemppiä.
ja en ehdi kaikkea lukea, mutta jos kyse on esim. sellaisesta avustajasta, joka on otettu työkkärin kautta työllistämistuella tai joku nuori Kelan tuella, niin ei hyvä.
Nyt pitäisi ryhmässä olla asiansa osaava ja jolla on kokemusta. Usein on niin, että työllistetyt saattavat olla ns. "seinäkoristeita" eikä niinkään aktiivisia tai oma-aloitteisia, sillä työllistetyllä ei ole mitään vastuuta, hän on vain lisäkätenä samoin kuin harjottelijat tai Kelan tuella olevat nuoret.
Jos on niin, että ryhmän avustaja on ammattitaitoinen alan osaaja, hän saattaa olla lähihoitaja tai koulunkäyntiavustajaksi opiskellut tai erityisavustajaksi.
Ryhmäavustajalla saattaa olla koulutuksesta riippumatta muitakin tehträviä ryhmässä kuin lasten ohjaaminen ja toimiminen lasten parissa.
Avustaja saattaa osallistua päiväkodin muihin tehtäviin, joita ovat siisteyden ylläpito, sänkyjen laitto, kattaus, välipalatiski jne. Myös ulkoa tultua vaatteiden laitto kuivumaan ja päivällä vieminen paikoilleen voi olla avustajan hommana.
Nyt voisi olla paikallaan viedä asia niin moneen tahoon kuin on pakko jotta lapsi saa henkilökohtaisen avustajan nykyisen usealle tarkoitetun lisäksi.
Se on kokoryhmän etu, työntekijöidenkin jaksaminen ja ennen kaikkea lapsesi kannalta. Hän ei hyödy ollenkaan näistä negatiivisista asioista joita tulee tehdyksi ja kuinka olluksi.
Jos on oma avustaja, on mahdollista hänen kanssaan siirtyä esim. pientilaan jotain tekemään, mennä vaikka ulos häiritsemästä lauluhetkissä ja piireissä jne.
Avustajan pitäisi olla lasta varten tässä tapauksessa. Silloin ei muille lapsille koidu haittaa, jos lapsesi pääsee toimimaan rauhallisempaan ympäristöön yhden aikuisen kanssa, se ei voi olla ryhmän vakihenkilökuntaa, ei riitä pois ryhmästä.
Ota tosiaan lääkäreihin yhteyttä, niin moneen kuin alkaa tapahtua lausuntojen suhteen, että sinne palkataan lapsellesi henkilö. Sinun lapsesi tarvitsee erityista hoitoa ja kasvatusta, säilössä ollessa ei asiat parane, ne menevät entuudestaan huonoimmiksi, edistystä halutaan kokonaisuutena.
Me vanhemmat olemme kuitenkin viime kädessä vastuussa lapsemme hyvinvoinnista. Voimme hakea apua päivähoidosta tai mielenterveysammattilaisilta ja aivan varmasti kaikki tekevät parhaansa.Päivähoidon mahdollisuudet erityisjärjestelyihin ja tukitoimenpiteisiin ovat kuitenkin tänä päivänä varsin rajoitetut, kuten hyvin tiedämme.Normaalin lapsenkasvua tukevan päivähoidon toteuttaminenkin on nykyään kovilla.
Ts. on aika hyödytöntä jatkuvasti odottaa apua päiväkodeilta jos käytännössä tämä on mahdottomuus.Vastuu tilanteen ratkaisun löytymiselle on ja säilyy vanhemmilla.Jos päivähoito ei pysty auttamaan täytyy apu ja ratkaisu yrittää löytää jostain muuallta.
Ja ne samaiset muut lapset (jotka tässä ovat jotenkin ihmeesti sivuroolissa) ovat sitten potkupalloina siellä koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erityislasten vanhemmat. Ymmärrän näkökantaanne, mutta kyllä teidänkin täytyy ymmärtää, ettei kukaan normaali vanhempi hyväksy sitä, että omaa lasta kohdellaan kaltoin päiväkodissa. Jos se on teidän kullanmussukkanne, joka simputtaa toisia siellä, totta kai muut vanhemmat teitä katsovat pitkään ja valittavat! Ei kyse ole erilaisuuden sietämisestä vaan oman jälkikasvun suojelemisesta!
Ei se helpotukaan! tarkoitin että "tämä on vaikeampaa" = koulu on vaikeampaa.
82
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmahan juuri on nykyinen päivähoitokäytäntö.Kaikilla vanhemmilla on oikeus viedä lapsi päivähoitoon.Päivähoidon on otettava myös vastaan kaikki lapset huolimatta siitä pystyvätkö he lapselle ja tämän vanhemmille tarjoamaan asianmukaisen avun ja tuen. Kun lapsella on erityistarpeita tekevät päiväkodit parhaansa näiden tarpeiden kohtaamisessa mutta on kasvava määrä lapsia päivähoidossa jotka aivan ilmeisesti eivät saa tarvitsemaansa tukea. Ollaan silloin tilanteessa jossa päiväkodin kädet ovat sidotut.Riittävän avun tarjoaminen ei ole mahdollista mutta ei myöskään ole mahdollista kertoa vanhemmille että lapsi ei kyseisessä ryhmässä pysty tarvitsemaansa apua saamaan ja että vanhempien tulisi yhdessä joko perheneuvolan tai elton kanssa miettiä mikä päivähoitojärjestely lapsen hyvinvoinnin kannalta olsi paras.
Nykyisessä järjestelmässä on niin paljon ap:n tapaisia tilanteita jossa junnataan paikallaan kun apua ei saada ja suuri huoli on todellakin silloin lapsesta joka ei apua saa.
ja muut lapset jäävätkin sitten totaalisen jalkoihin.
Kyllä tuossa pitäisi vain ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tajuta, että ko. lapsi ei tuonne kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erityislasten vanhemmat. Ymmärrän näkökantaanne, mutta kyllä teidänkin täytyy ymmärtää, ettei kukaan normaali vanhempi hyväksy sitä, että omaa lasta kohdellaan kaltoin päiväkodissa. Jos se on teidän kullanmussukkanne, joka simputtaa toisia siellä, totta kai muut vanhemmat teitä katsovat pitkään ja valittavat! Ei kyse ole erilaisuuden sietämisestä vaan oman jälkikasvun suojelemisesta!
Mutta syypäät siihen simputukseen eivät ole lasten vanhemmat. Eivät he päätä ryhmien kokoja, integroituja ratkaisuja ja he eivät ola paikalla päiväkodissa, ei ole heidän hommansa siellä lapsiaan valvoa.
jossa normaaliryhmässä useampi aggressivinen lapsi. Toiminta-aika meni yleisen järjestyksen pitoon, välien selkkauksiin lasten kesken, usein joku tai jotkut lapset itkivät saatuaan nyrkistä muutamien lasten tehdessä näin ihan ohi kulkiessaankin ja tönivät... Paljon ikäviä asioita tapahtui jolloin viattomat ryhmästä saivat kärsiä fyysisestikin.
Kun tilanne meni jo aivan kauheaksi, otti kunta asiakseen palkata kokoaikaisen erityisavustajan tähän ryhmään lisänä vakihenkilökunnan kanssa.
Sopimus tehtiin useaksi kuukaudeksi saman tien.
Minä sain tuon erityisavustajan paikan, lähihoitajan palkalla. Ryhmässä oli tilanne, jossa usein lähdin esim. muualle rauhallisempaan paikkaan yhden - kahden lapsen kanssa, jotka eniten sillä hetkellä tarvitsivat ohjausta. Ei ollut järkevää olla meluisassa paikassa jossa tapahtuu yhtäkkiä uusia tilanteita, lapsiin ei meinaa saada kontaktia ja joskus ääntäänkään kuuluviin. Usein lapset tai lapsi lähti mukaan rähinöihin, huutoa ja juoksua riitti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajat ovat erityislastenhoitajia, koska ryhmä oli ennen erityisryhmä. Hoitajilla on tietoa ja taitoa miten erityislapsen kanssa toimitaan.
Me teemme yhteistyötä vanhemmat, hoitajat, avustaja, kelto, puheterapeutti ja lastenlinnan lääkärit, että omalla lapsellani JA ryhmän muilla lapsilla olisi hyvät oltavat. Ja voin sanoa, että lapseni ei ole se ainoa joka tönii ja muksii muita lapsia, eikä varmasti enitenkään. Oman lapseni kohdalla puutuin asiaan heti -> tutkimukset, diagnoosi, tukitoimet ja päiväkodin kanssa yhteisistä toimintatavoista sopiminen. Pahemman näköistä touhu on ilman vanhempiensa valvontaa päiväkodin pihalla leikkivillä lapsilla. Piha kuin on yhteinen tavallisen asuintaloyhtiön kanssa.
Lapseni menee kouluun 6-vuotiaana, erityisryhmään. Erityisryhmään ongelmiensa takia mutta myös siksi että välttyisi pahimmalta koulukiusaamiselta, joka on valitettavasti hyvin todennäköistä nykyaikana. En voi koulussakaan olla vahtimassa lastani, käyn kuitenkin töissä päivisin. Täytyy vain luottaa opettajiin..
On varsin ymmärettävää että vanhemmat ovat vihaisia ja ahdistuneita jos tilanne lapsen päivähoitoryhmässä ei ole aikuisten hallinnassa ja joku tai useat lapset tarvitsevat erityistukea ja apua ja kun sitä eivät saa purkavat omaa ahdistustaan ja kiukkuaan tavalla joka saa sekä hoitajat että ryhmän lapset voimaan huonosti.
Vastuu tilanteen rauhoittamisesta ei kuitenkaan ole yksinomaan päiväkodilla vaan yhtälailla tarvitaan vanhempien apua ja yhteistyötä lasten auttamisessa.Jos ja kun on kyse lapsesta joka tarvitsee erityisapua jota päiväkotiryhmä ei pysty tarjoamaan tulisi päiväkodilla olla mahdollisuus auttaa vanhempia löytämään lasta paremmin tukeva hoitomuoto.
Että kyseinen apu päiväkodeille, lapsille ja heidän vanhemmilleen olisi mahdollinen, tarvitaan vanhempien kannanottoa ja poliittisten päättäjien painostamista.Näin myös vanhemmat pystyvät vaikuttamaan ja kantamaan vastuuta päivähoidon laadusta
Jos lapset eivät riittävän hyvää hoitoa päiväkodissa saa on meidän vanhempien velvollisuus ottaa ne sieltä pois, eikä istua vieressä ja antaa lapsen pahoinvoinnin jatkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole paras paikka keskustella erityislasten asioista. Valtaosa tavallisten lasten vanhemmista, kun ei niistä mitään ymmärrä. Esim. harva tuntuu ymmärtävän, että neurologiset ongelmat eivät ole tulosta huonosta kasvatuksesta/vanhemmuudesta.
Ongelma tässä on erityislasten vanhemmille tuttu: raha. Kunta sijoittaa kustannusten pienentämisen vuoksi erityistä tukea tarvitsevia lapsia ryhmiin, johon he eivät kuulu ja joissa he eivät pärjää. Tämä on kurjaa kaikille, niin erityislapselle kuin hänen perheelleenkin, työntekijöille, tavallisille lapsille ja heidän perheilleen.
Sinussa ap ei ole vikaa, eikä myöskään lapsessasi. Lapsesi on sijoitettu väärään päivähoitoryhmään. Vaadi henkilökohtaista avustajaa tai siirtoa erityisryhmään. Soita/Kirjoita hakemuksia, jankuta, vaadi. Se vaatii työtä, mutta älä luovuta.
T. 2 erityislapsen äiti
"tarvitaan vanhempien kannanottoa ja poliittisten päättäjien painostamista"
Varmasti tarvitaan. Mutta erityislasten vanhemmat ovat muutenkin "kovilla". Työtä on lapsessa normaalia enemmän, lisäksi kuntoutukset, oma opiskelu (esim. tukiviittomien opettelu, viittomakielen opettelu, pcs-kuvin käytön opettelu jne), lisäksi kaikkien kuntoutusten ja tukien hakeminen vie paljon aikaa. Ei erityislasten vanhemmilla riitä resursseja politiikkaan. Mutta tavallisten lapsien vanhemmat voisivat vaikuttaa. "Integrointi" niin hieno ajatus kuin se onkin, on hienoa ainoastaan taloudellisessa mielessä. Kaikki kärsivät. Lapsi ei saa riittävää tukea (tarvitaan erikoiskoulutuksen saanutta henkilökuntaa), muut lapset kärsivät (yksi lapsi saa kohtuuttomasti resursseja), lapsi kärsii (joutuu kiusatuksi, turhautuu liian suuriin vaatimuksiin), vanhemmat väsyvät puolin ja toisin. Erityisluokat ja tarkkailuluokat takaisin! Erityispäiväkodit takaisin! jne. Se maksaa nyt, mutta säästää paljon tulevaisuudessa. Te terveiden lasten vanhemmat, jotka olette mukana politiikassa, vaikuttakaa asiaan!
T. 2 erityislapsen äiti
Väärin sekin on. Ap ei selvästikään ole tehnyt lapselleen yhtikäs mitään. Tuupannut päivähoitoon ja nyt ongelma on sitten päivähoidon - ja niiden muiden lasten, jotka joutuvat terapialeluiksi.
niin henkilökunnalla riittäisi paremmin aikaa noiden häiriköiden kaitsemiseen varsinkin jos ovat ns. kuntoutuksessa. Vanhemman on hyvin vaikea yksin kotona kuntouttaa ja tukea erityislapsia. Normilapselle virkikkeiden tarjoaminen kotioloissa sen sijaan pitäisi sujua jokaiselta normaali älyiseltä vanhemmalta jos ei nyt ihan sosiaalitapaus ole.
"mitäs jos ne turhat virikelapset laitettaisiin kotiin, niin henkilökunnalla riittäisi paremmin aikaa noiden häiriköiden kaitsemiseen varsinkin jos ovat ns. kuntoutuksessa. Vanhemman on hyvin vaikea yksin kotona kuntouttaa ja tukea erityislapsia. Normilapselle virkikkeiden tarjoaminen kotioloissa sen sijaan pitäisi sujua jokaiselta normaali älyiseltä vanhemmalta jos ei nyt ihan sosiaalitapaus ole."
On myös muita paikkoja näille virikelapsille kuin päivähoito. On erilaisia kerhoja yms. mistä niitä virikkeitä saa "tavallisille" lapsille. Olen samaan mieltä siitä, että päivähoito olisi vain sitä tarvitseville (työn, opiskelun, kuntoutuksen tms. syyn vuoksi). Erikseen on sitten päivähoidon leikkiryhmät, kerhot yms. ne sopivat "virikelapsille".
että ette saaneet paikkaa erityisryhmästä. Integraatio on "päivän trendi" Suomessa niin koulussa kuin päivähoidossakin. Harmi vaan, että monissa edelläkävijämaissa, joista Suomikin on oppia hakenut, on todettu jo aikaa sitten, että ontegraatio ei toimi. Kaikki kärsii, varsinkin ne erityistä tuke tarvitsevat.
Helposti käy niin, että aistiyliherkkä lapsi, jolla ei sosiaalisia taitoja ole läheskään ikätasoisesti saadaan provosoitua tappeluihin ym pulmallisiin tilanteisiin "tavallisten lasten" taholta. Asiantuntevien aikuisten kanssa tämä nähdään ja siihen puututaan, luonnollisesti, ja autetaan lasta kehittymään tässä haasteessaan.
"Me vanhemmat olemme kuitenkin viime kädessä vastuussa lapsemme hyvinvoinnista. Voimme hakea apua päivähoidosta tai mielenterveysammattilaisilta ja aivan varmasti kaikki tekevät parhaansa.Päivähoidon mahdollisuudet erityisjärjestelyihin ja tukitoimenpiteisiin ovat kuitenkin tänä päivänä varsin rajoitetut, kuten hyvin tiedämme.Normaalin lapsenkasvua tukevan päivähoidon toteuttaminenkin on nykyään kovilla. Ts. on aika hyödytöntä jatkuvasti odottaa apua päiväkodeilta jos käytännössä tämä on mahdottomuus.Vastuu tilanteen ratkaisun löytymiselle on ja säilyy vanhemmilla.Jos päivähoito ei pysty auttamaan täytyy apu ja ratkaisu yrittää löytää jostain muuallta"
Et taida olla erityislapsen vanhempi. Esim. neurologiset erityislapset suorastaan määrätään kuntoutukseen päiväkotiin lastenneurologin taholta. Itse olen oikein joutunut pyytämään, että saisin vielä hetken hoitaa erityislastani kotona, kun on kovin pieni. Päivähoito on näille lapsille oleellinen osa kuntoutusta. He eivät mene sinne vanhempien toiveesta, vaan lääkärin määräyksestä! Se, ettei kunta budjetoi resursseja päivähoidolliseen kuntoutukseen, ei ole erityislapsen vanhemman vika.
Kyllä.
Ja esimerkiksi Kiva Koulu -projektissa nimenomaan sanottiin, että näkökulma pitääkin olla uhrin, ei tekijän.