Lapsiarki vie voimat
Olen kohta kymmenen vuotta elänyt aika pitkälti lapselle. Ei aikuisten aikaa, vähän tai ei ollenkaan. Kaikki elämä ja menot lapsen ehdoilla.
Nyt siis mietin, joko olen tarpeeksi tehnyt? Eikö minunkin ole aika alkaa elää?
En ole pystynyt, voinut, saanut seurustella kymmeneen vuoteen.
Lomat on pahimpia, kun ei ole koulua rytmittämässä olemista.
T.väsynyt äiti
Kommentit (48)
Mikä on tarpeeksi? Lapsi pärjää jo, vaikka tapahtuisi mitä. Mietin vain, että milloin elämäni alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on 21 ja 18 ja pitkälti edelleen pyörii heidän tekemistensä ympärillä elämä.
Minulta on siis jäänyt työelämä ja en ole seurustellut. Tuskin tarkoitat tuota kuitenkaan.
Olen aika masentunut myös tästä kaikesta. En vain osaa ratkaista tätä asiaa. Terapiaan ei ole oikein varaa.
Käytännössä 25-vuotiaaksi menee elämä niin että joutuu auttamaan. Sitten kun on saanut opinnot tiettyyn pisteeseen, vakituisemman asunnon jne ei enää tarvitse apua niin paljon.
Ei se vielä ohi ole, sulla on vastuu. Mutta kai voit yrittää järjestää asioita toisin. Lapsi voi varmaan mennä välillä kyläilemään johonkin tai esim leirille?
Mikä tarkalleen on estänyt sua olemasta vaimo jo 10v?
Pelottavaa ja ihmettelen miten mies on kestänyt Helikopteriäitiä.
Ja nyt on vielä ihan hyvä hetki, lapsi pärjää ja ei mitään erityisiä ongelmia. Ei hetken lepotaukoa tai levähdystä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tarkalleen on estänyt sua olemasta vaimo jo 10v?
Pelottavaa ja ihmettelen miten mies on kestänyt Helikopteriäitiä.
Olen totaaliyksinhuoltaja. En ole lapsen takia seurustellut. Olen halunnut suojella lasta ja että lapsella olisi hyvä ja turvallinen olo. Lapsen isä ei ole kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tarkalleen on estänyt sua olemasta vaimo jo 10v?
Pelottavaa ja ihmettelen miten mies on kestänyt Helikopteriäitiä.
Sinkku naisten tulisi miettiä hyvin tarkkaan pariutumista. Fakta sattuu olemaan ettei miehet katsele laiskaa vaimoa. Palkkatyön ohessa naisen pitäisi pitää koti kuosissa,hoitaa lapset,anoppi JA mies.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä 25-vuotiaaksi menee elämä niin että joutuu auttamaan. Sitten kun on saanut opinnot tiettyyn pisteeseen, vakituisemman asunnon jne ei enää tarvitse apua niin paljon.
Tämä on totta. Me on just taas muutettu yksi meidän opiskelija kamoineen takaisin kotiin koska lähtee syksyllä vaihtoon eikä asuntoa kannata pitää.
Arki on ollut haastavaa monella tapaa, lapsella on muutama pitkäaikainen sairaus.
Olen vain niin poikki. Tuntuu, että elämä on ohuella langalla kiinni.
Eihän se lopu koskaan, mutta ei oikein voi muuta kommentoida sinun ikiomaan vapaaehtoiseen valintaan, et mitäs läksit!
Älä pelkää. Kohta sun hyvinvointi nousee kohisten kun sulta viedään tuet, työpaikka ja osoitetaan 9e orjatöihin! Nauti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tarkalleen on estänyt sua olemasta vaimo jo 10v?
Pelottavaa ja ihmettelen miten mies on kestänyt Helikopteriäitiä.
Sinkku naisten tulisi miettiä hyvin tarkkaan pariutumista. Fakta sattuu olemaan ettei miehet katsele laiskaa vaimoa. Palkkatyön ohessa naisen pitäisi pitää koti kuosissa,hoitaa lapset,anoppi JA mies.
Mä en ole oikein pystynyt kuin hoitamaan tuon lapsen. Mies ja työ olisi luultavasti liikaa. Ei ole resursseja. Oman mielenterveyden kanssa on haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Älä pelkää. Kohta sun hyvinvointi nousee kohisten kun sulta viedään tuet, työpaikka ja osoitetaan 9e orjatöihin! Nauti!
En tule menemään. En pysty.
Ai koska sun elämä alkaa?
Vaihtoehtoja on kaksi:
a) Ei koskaan jos odotat että joku muu järjestää sen sulle.
b) Ihan koska vaan kun hankit elämän.
Tarvitsen yhteisön tukea. Usein työ voi sen tarjota. Aloita osa-aikaisella ja yritä löytää paikka, jossa pysyvä työyhteisö. Tilastollisesti lapsella menee parhaiten elämässä, jos äiti on kouluttautunut ja työssä.
No voisko se sun oma elämä olla jotain muutakin kuin miehet ja seurustelu? Mitä sä tykkäät tehdä ja harrastaa?
Vierailija kirjoitti:
Ai koska sun elämä alkaa?
Vaihtoehtoja on kaksi:a) Ei koskaan jos odotat että joku muu järjestää sen sulle.
b) Ihan koska vaan kun hankit elämän.
Mun elämä jatkuu samanlaisena vielä pitkään. Tietty lapsi kasvaa ja saan siten hiukan hengähdystaukoa.
Sellaista se on kun ei osata elää ihan omaa elämää. Lapset kyllä pärjäävät vaikka äidillä olisi omakin elämä.
Mun lapset on 21 ja 18 ja pitkälti edelleen pyörii heidän tekemistensä ympärillä elämä.