Lue keskustelun säännöt.
Lapsi "kiusaa" päiväkodissa - syitä siihen
31.12.2009 |
Haluan nostaa esille asian, jota harvemmin käsitellään. Oma lapseni on kehitysviiveinen, puheentuotossa sekä ymmärryksessä on viivettä. Aluksi hän oli päiväkodissa kiusattu, mutta nyt hän on useimmiten se joka tuuppii jne. Olemme puuttuneet asiaan hyvin tiukasti ja keskustelleet asiasta päivähoidon henkilökunnan kanssa. Ryhmässä on avustaja, jota olemme vaatineet olemaan koko ajan kuuloetäisyydellä missä lapsemme onkaan. Olemme erityislastentarhanopettajan johdosta tehneet suunnitelmia, joiden mukaan tällaiset tilanteet koetettaisiin estää mm. havaitsemalla ajoissa lapsemme turhautuminen. Lapsemme harjoittelee sosiaalisia taitoja, opettelee leikkimään toisten kanssa. Siihen hän tarvitsee aikuisen tukea. Lapsellamme on myös aistiyliherkkyyksiä, joten häntä ärsyttää tietyt äänet. Isossa porukassa ei pysty olemaan.
Päivähoidon henkilökunta on kuitenkin toistuvasti jättänyt lapsemme vahtimatta mm. piha-alueella. Lapsemme kaveeraa poikien kanssa, joilla on myös ns kovat otteet ja ryhmässä tyhmyys tiivistyy. Muutama vanhempi on ottanut yhteyttä päiväkotiin. En tiedä, mitä asioita lapset ovat kotona kertoneet mutta meitä vanhempia katsotaan pitkään.
Tilanne päivähoidossa on se, että 3 aikuista plus avustaja eivät riitä sille ryhmälle. Yksi hoitaja pääsee jo ajoissa pois, lto:t tekevät paljon suunnittelutyötä eivätkä osallistu paljon käytännön tilanteisiin. Mitä pitäisi tehdä? Me emme ole vahtimassa lastamme, hoito- ja kasvatusvastuu on päiväkodissa mutta tuntuu että siellä ei siltikään asioihin puututa!
Provosoijat saavat harvoin rangastusta. Tällaiset lapset ärsyttävät ärsyttämistään lasta joka reagoi. Heidän vanhempansa eivät näe mitenkään, että oma lapsi voisi olla myös syynä joskus. Lapsemme ei ole ainoa joka siellä härnää toisia - itse asiassa siellä on muitakin.
On todella kurjaa olla tällaisessa tilanteessa. Haimme kaikkien suositusten pohjalta lapsellemme henkilökohtaista avustajaa, mutta sellaista ei myönnetty.
Kommentit (110)
Oikeassa olet. Ja tämä onkin varsinainen epäkohta.Tutkivat tahot suosittelevat usein päiväkotia kuntouttavana toimenpiteenä ilman että riittävästi otetaan selvää miten kyseinen päiväkoti aikoo lasta auttaa ja onko päiväkodilla edes realistisia mahdollisuuksia tähän.Kyseisessä tilanteessa vanhemman on vaikeata ottaa asiaan kantaa kun ei myöskään tiedä mitä apua päiväkoti voi
tarjota.Liian usein joudutaan juuri kuvaamaasi tilanteeseen jossa lapsi ei saa tarvitsevaansa apua ja kaikki ovat lopulta vihaisia.
Antaisin kuitenkin vanhemmille sen neuvon että kun saatte asiantuntijoilta kuntoutukseen liittyviä neuvoja, pitäkää kiinni oikeudestanne vanhempana saada riittävästi apua ymmärtämisessä mistä lapsen kohdalla on kyse ja miten kyseinen päiväkoti pystyy lapsen tilannetta auttamaan,ihan konkreettisesti. Ei riitä että todetaan että päivähoidosta olisi apua.Lähettävällä taholla on vastuu ehdotetun toimenpiteen suunnittelusta ja seurannasta.Jos vanhemmilla ja ammattiauttajilla on eriävät mielipiteet siitä mikä on lapselle hyväksi silloin kyse ei ole mistään todellisesta avusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on halpaakin.
Päiväkotia suosittelevat myös aina puheterapeutit rutiinisti ensimmäiseksi - meilläkin jo ennen kuin fysiologiset puoletkaan oli tsekattu.
Vanhemman pitääkin käyttää päätää, eikä totella sokeasti.
Meidän hoitopaikassa on 3-vuotta kohta täyttävä poika, joka on siis vielä kuuluisi olla pienten puolella. Mutta poika on todella agressivinen, satuin kerran hakemaan omaani, kun poika löi nyrkillä vaatteita pukevaa hoitajaa suoraan päin naamaa. Lapseni kertoo, että XX lyö ja heittelee leluja, lastanikin oli osunut leikkiauto päähän ja oli roikottanut erästä vauvaa jalasta. Poika on isokokoinen, n 10kg ikäisiään painavampi ja paljon pitempi.
Marraskuussa tämä agressiivinen poika siirrettiin vanhempien lasten, eli yli kolme-vuotiaiden ryhmään, kun käytös alkoi uhkaamaan jo pienten turvallisuutta.
Isompien lasten puolella on tuttuni lapsi ja eilen juuri juteltiin hoitopaikasta. Tämä nuori riehuu myös isompien puolella, on kuulemma heilunut lattiaharjalla toisten joukossa joulun alla.
Jokin ongelma lapsella on, mutta kyllä äitinsäkin on veltto, piittaamaton, ei välitä vaikka lapsi joulujuhlassa riehui.
Lisäksi lapsella ei ole koskaan ulkoiluvaatteita ja se estää koko muun porukan uloslähdön, kun tämä yksi pitää jäädä sisälle, sinne on jäätävä myös yksi hoitaja ja kaksi hoitajaa 22 lapsen kanssa ulkona ei ole mahdollista tai edes laillista. Siispä isojen ryhmä ei ole käynyt ulkona joulukuussa yhtenäkään päivänä.
Ärsyttää, miksi koko porukan pitää kärsiä tällaisen häirikön takia!
Tässä juuri esimerkki lapsesta joka ei ole riittävästi apua saanut tunteiden hallinnan ja emotionaalisen kehityksen kanssa.Lapsen kohdalla puuttuva apu on jo ihan ilmeisesti kestänyt kauan. Ilmeistä on myös ettei vanhemmatkaan ole pystyneet auttamaan.Nyt lapsi on päiväkodissa "säilössä", häntä vaan yritetään jotenkin kestää ja varma on että lapsen ongelmat eivät itsestään häviä vaan mutkistuvat ja vaikeutuvat ajan myötä jos apua ei saada.
Ei ole helppoa vanhempien pitää puoliaan kun asiantuntija antaa suosituksia.Koska asiantuntija ei kuitenkaan kanna lapsen hyvinvoinnista kokonaisvastuuta ja harvoin edes ottaa selvää miten päiväkodissa kuntoutus pystytään toteuttamaan, on vanhempien oltava tarkkana ja uskoa omaan tärkeyteen myös kuntoutumisen onnistumisessa.
Jokaisen kuntoutumissuosituksen jälkeen tulisi aina pitää itsestään selvänä että vanhempana on mahdollisuus esim. yhdessä asiantuntijan ja kyseisen päiväodin edustajan kanssa istua alas ja suunnitella mitä päiväkodin kuntoutus pitää sisällään ja minkälaiset mahdollisuudet päiväkodilla on, mitkä ovat tavoitteet ja miten tilannetta seurataan.Kannattaa myös olla lapsen kanssa tutustumassa päiväkotiin ainakin pari viikkoa ja näin auttaa lasta uuden tilanteen kanssa ja myös itse saada kuva siitä ovatko kuntoustavoitteet realistisia kyseisessä päiväkodissa.Jos ei tunnu hyvältä eikä löydetä yhteisymmärrystä päiväkodin kanssa kannatta palata asiantuntijan luo ja pyytää lisää apua kunnes löydetään tapa auttaa lasta joka vanhemmistakin tuntuu oikealta ja hyvältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni on normaalissa ryhmässä, mutta viereissä integraatioryhmässä on erityistyttö, jolla ei ole muuta ikäistään seuraa kuin nämä normaalin ryhmän 5-vuotiaat tytöt. Ja kukaan ei ehdi seurata tämän tytön toimia pihalla, kun kiusaa, tönii ja rikkoo toisten leikkejä jatkuvasti. Pitäisi ymmärtää, mutta onko se sitten kivaa, kun oman tytön käden päältä on juostu, on heitetty hiekkaa silmiin jne. Tyttö aina sanoo, että "vihaa Maijaa", kun "Maija aina kiusaa ja pilaa kaiken". Milläs siinä selität, että heidän pitää ottaa Maija leikkeihin, vaikka Maija hyppii uuden hiekkalinnan päällä, tönii toisia kumoon, potkii lumilinnat rikki, heittää hiekkaa naamalle ja nauraa kaiken päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka joku voi päästää ipanansa tuollaiseksi..?
"Kuulkaapa erityislasten vanhemmat. Ymmärrän näkökantaanne, mutta kyllä teidänkin täytyy ymmärtää, ettei kukaan normaali vanhempi hyväksy sitä, että omaa lasta kohdellaan kaltoin päiväkodissa. Jos se on teidän kullanmussukkanne, joka simputtaa toisia siellä, totta kai muut vanhemmat teitä katsovat pitkään ja valittavat! Ei kyse ole erilaisuuden sietämisestä vaan oman jälkikasvun suojelemisesta!"
Kyllä me vanhemmat ymmärrämme. Ihan varmasti. Huoli on yhteinen. Me vaadimme pienempiä ryhmiä, henkilökohtaisia avustajia, lisää henkilökuntaa jne. Mitä te "tavallisten" lasten vanhemmat teette? Te olette enemmistö, me vähemmistö. Viime vuosina suuntana on ollut integrointi, avustajien vähentäminen, jne. Monet erityislasten vanhemmat vastustavat tällaista suuntausta. Mutta me olemme pieni ryhmä. Te tavallisten lasten vanhemmat olette isompi ryhmä. Ottakaa te yhteyttä päättäjiin, teidän sanallanne on enemmän valtaa! Vaatikaa takaisin erityiskouluja, erityisluokkia, tarkkailuluokkia, erityispäiväkoteja jne.