Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat 2 vkoa Thaimaassa, lapsi (1 v) kotimaassa hoidossa
30.12.2009 |
Enpä ole ennen ajatellut itseäni mitenkään superäidiksi, mutta kuullessani tuttavaperheen toiminnasta en voi olla kuin lähinnä järkyttynyt.
Itsekkyys on kyllä huipussaan, jos vanhemmat lähtee kahdeksi viikoksi Thaimaan lomalle ja 1-vuotias lapsi jätetään kotiin hoitoon. Juu, ymmärrän kyllä ettei 1-vuotiasta välttämättä raahata Thaimaahan, mutta kyllä kait muitakin vaihtoehtoja lomailuun on. Oma lapsi on viety puolen vuoden ikäisenä mukanamme Välimerelle ja parivuotiaasta eteenpäin on käyty kaukomailla koko perheen voimin.
Onko tällainen toiminta hyvinkin yleistä? Ei voi muuta todeta kuin että nykyvanhemmilla on tosiaan vanhemmuus kateissa.
Kommentit (112)
Vuoroviikko systeemissä lapsi on erossa äidistä/isästään aina joka toisen viikon, Äiti/isä on töissä viikot toisella paikkakunnalla ja näkee silloin vain viikonloppuna lapsiaan, monessa työpaikassa vanhemmat joutuvat työnpuolesta matkustamaan pitkiäkin aikoja ulkomailla jne. Esimerkkejä on vaikka muille jakaa. Miksi edellä mainitut asiat ovat hyväksyttäviä, mutta ei se, että vanhemmat ottavat omaa aikaa joskus? Pitäisikö äideiltä ja isiltä kieltää erot ja työpaikat? Eihän sitä voi tietää miten olivat tässä aloittajan tuttavaperheessä asiat, mutta kaikki ei ole vaan aina niin mustaa ja valkoista!
Kaikki tarpeellinen pitäisi pyrkiä tekemään, että pikkulasten elämä olisi eheää ja turvallista. Tarkoitan alle kolme vuotiaita. Mikään ei ole hauraampaa, kuin alle kolmevuotiaan itsetuntu ja oman itsensä kehitys. Vaihe, kun ollaan täysin riippuvaisia aikuisen huolenpidosta ja rakkaudesta. Jos sinä aikana jokin linkki pettää, on sen paikkaaminen myöhemmin todella vaikeaa ja vaikutukset ovat kauaskantoisia.
Täytyy muistaa, että olemalla pois lapsensa luota, on tehnyt elämässään valinnan, jossa ihan jokin muu kuin lapsen hyvinvointi menee arvoasteikossa ensimmäiseksi. Erotilanteessa tai työtilanteessa vaan täytyy tehdä ratkaisuja, joilla minimoidaan lapsen turvattomuus ja tilanteet, joissa hän joutuisi olla erossa vanhemistaan. Pikkulapsivaiheessa varsinkin äidistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin juuri miten meillä on lomailtu. Meillä lapset ovat olleet isovanhempien hoivissa yökylässä n. Vuoden iästä alkaen. Teimme ensimmäisen viikon reissun kahdestaan vasta lasten ollessa 6,11 ja 13. MUTTA: meillä isovanhemmat ovat ottaneet lapsia mukaan lomareissuille. Yleensä yhden tai kaksi lasta kerrallaan. Me olemme olleet töissä normaalisti tämän ajan. Lapset ovat niin läheisiä isovanhempien kanssa ettei mitään huolta heidän pärjäämisestä ole ollut. Minusta hoidon pituudella ei ole niin suurta merkitystä kun sillä kenelle lapset jättää hoitoon.
Vuosia sitten tuttavanimietti mihin laittaa vuoden ikäinen lapsi hoitoon päästäkseen kiertueelle ulkomaille. Kiertueen pituus oli muistaakseni 2-3 kuukautta. Lapsella on ihana mummi, joka hoiti häntä muutenkin paljon. Sanoin ettei vauvaa voi jättää niin pitkäksi aikaa, sillä hän unohtaa jo vanhempansa sinä aikana. Mimmikin kieltäytyi ottamasta koska ei pitänyt sitä lapsen edun mukaisena. Eipä hätää, sillä koirahoitolan pitäjä lupasi ottaa lapsen hoitoon. Siellä pikkuinen oli, olipahan ainakin tutu koirat turvana.
JOS lapsen ja pääasiallisen hoitajan (=yleensä äiti) välille on kehittynyt normaali, turvallinen kiintymyssuhde niin 1-v lapsi takuulla kärsii kahden viikon erosta! Se näkyy lapsen reaktiossa kun vanhemmat palaavat. Jos lapsi ei reagoi mitenkään vanhempien paluuseen se kertoo vaan siitä että lapsi on tottunut vaihtamaan hoitajaa eikä ole turvallisesti kiintynyt kehenkään.
Noin pieni lapsi ei ymmärrä että vanhemmat tulevat takaisin tai kauanko ovat olleet poissa, hän unohtaa vanhempansa koska ihmisluonto on niin hyvin suunniteltu siltä varalta että äiti menehtyisi. Lapsi kiintyy sitten uuteen hoitajaansa, menettääkseen tämän vieraaksi muuttuneen äiskän palatessa reissultaan. Takuulla on traumaattista kokea monta "hoitajan kuolemaa" varhaislapsuutensa aikana. Tämän verran luulisi jokaisen vanhemman tajuavan pikkulapsista ja jos ei tajua niin ottakaa hyvät ihmiset edes vähän selvää lapsen kehityksestä ennen kuin lapsia teette!
Kun ryhtyy vanhemmaksi niin pitää olla valmis jättämään se "oma elämä" sen varran taka-alalle että lapsen etu laitetaan aina oman edun edelle! Alle kolmevuotias on hauraimmillaan, sinä aikana rakennetaan pohja koko elämälle. Todella itsekästä jos ei voi edes sitä kolmea vuotta suoda lapselleen!
Jos äiti voi niin huonosti että meinaa kuristaa lapsensa jos ei saa lomaa niin pieniä irtiottoja arjesta avuksi. Apua pitää hakea (vaikka sitä hoitoapua isovanhemmilta) ajoissa, ei sitten kun tarvitaan kahden viikon ero vauvasta
...jo kertoo pariskunnasta kaiken oleellisen. Ei yllätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi noita nykyajan vanhempia! En todellakaan raaskisi olla omastani erossa oman lomamatkan takia. Lapsellakin on oikeus lomailuun. Omani kanssa on tullut matkustettua ihan pienestä saakka. Elämyklsiä on saatu lämpimästä vedestä, hiekka dyyneillä juoksemisesta jne. Ei ole ollut mitään ongelmia. Eikä omani ole lentokoneessa rääkyneet. Aika paljon riippuu vanhempien asenteesta;) Tiedän myös pariskunnan, jotka lähtevät joka vuosi ilman lapsia reissuun. Kertoo perheen arvoista aika paljon.
No jaa, mun vanhemmat aikoinaan lähtivät joka kesä kaksistaan etelänlomalle, milloin kahdeksi viikoksi, milloin viikoksi. Meille lapsille se vasta olikin todellista lomaa, kun mummo ja vaari tulivat meidän luo asumaan ja meistä huolehtimaan. Taisi joskus käydä niinkin, että JOKA kerta kun käytiin järvenrannassa uimassa, saatiin paluumatkalla jätskit :o)
Joskus kun oltiin siinä kymmenen vanhoja niin lähdettiin sitten koko perhe jonnekin Mallorcalle. Ihan lainkuuliaisia, kunniallisia, kilttejä uskovaisia, koulutettuja ja kulturelleja ovat vanhempani, eli mielestäni heillä on hyvä arvomaailma.
samaa mieltä. Eihän nykyään voida lähteä edes shoppailemaan ne lapset mukana kun se on niiiiin vaikeeta. Halutaan elää kuin lapseton pariskunta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hiukan eri asioita. 2 viikkoa on ikuisuus oienelle.
menty aika nuorena, mutta 1-vuotiaalle kaksi viikkoa on aivan liian pitkä aika erossa vanhemmistaan. Meillä vietiin esikoinen mummulle iässä 1v.9kk 3 päiväksi mummulle ja itse käytiin kaupunkilomalla. Oli aivan pihalla, kun palattiin ja suorastaan säikähti meitä. Jotenkin tajusin jälkikäteen, että liian pitkä oli tuokin ero tuossa iässä. Nyt tämä sama esikko 5v. ja vieläkään ei kestäisi 2 viikon eroa tai kestäisi, mutta kaipaisi hirveästi. Me olimme lapsen kanssa kahdestaan viikon reissussa ja viidentenä päivänä alkoi yhtäkkiä itkeä isi-ikävää. Muuten on reipas ja yökylät sujuu hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilman lasta (lapsi nyt 6 v). Lapsi on kyllä ihan säännöllisesti yökylässä (n. kerran kuukaudessa), mutta yleensä vain yhden yön kerrallaan. Keväälle on suunnitteilla pidennetty viikonloppu Keski-Euroopassa miehen kanssa kahdestaan, tällöin lapsi hoidossa max. neljä yötä. Kuten kätilö jo synnärillä opasti, mieluummin lyhyitä kahdenkeskisiä hetkiä usein kuin pitkiä kerran kahdessa vuodessa...
Meillä 1-1,5-vuotias on ollut ehkä yhden yön pois vanhempien luota. En pidemmäksi ajaksi edes raskisi jättää. 2 viikkoa on järjettömän pitkä aika, olkoon kyseessä kuinka luotettavat hoitajat tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hiukan eri asioita. 2 viikkoa on ikuisuus oienelle.
Tiedän, mutta tarkoitin yleensäkin tätä nykymeininkiä. Halutaan tehdä pitkiä lomareissuja kahdestaan vaikka jo lapsi osana perhettä.
Ja oikeasti osa nykyäideistä tosiaan laittamassa aina sitä lasta hoitoon muutamiksikin tunneiksi kun ei mihinkään voi/halua mennä sen lapsen kanssa.
Kuten kätilö jo synnärillä opasti, mieluummin lyhyitä kahdenkeskisiä hetkiä usein kuin pitkiä kerran kahdessa vuodessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikein etteivät ota 1v sinne kuumuuteen ja lentokoneeseen rääkymään: itse olisit voinut tehdä samoin sen 6kk ikäisen kohdalla. Mikä pakko niitä kersoja on viedä ulkomaille: en ole ikinä ymmärtänyt moista. Mun 5 ja 7v ei ole koskaan olleet vielä mukanamme ulkomailla, koska ovat mun mielestä liian pieniä. Vasta seuraavalle reissulle otamme 7v mukaan, 5v emme, koska on liian pieni mielestäni sekä hänellä on allergioita ym ongelmia ja pelkään sen aiheuttavan sairastelua ja sitähän nyt ei kukaan lomallaan halua.
kaikki mummut ja vaarit asuvat ulkomailla. Mitenköhän tämmöisessä tapauksessa mielestäsi pitäisi toimia. Odotanko, että kuopuskin kasvaa 7v vai miten? Eilen kun tultiin kotiin mummulasta ei kukaan lapsista edes itkenyt, rääkymisetä nyt puhumattakaan. Kuopus oli ekan kerran ulkomailla kun oli 2kk vanha ja nukkui koko lennon ajan.
Koneessa vierustoveri selitti, kuinka oli jättänyt 1 v 7 kk vanhan kotiin, kun sellaisen kanssa on niin hankala matkustaa.
Oltiin kohteessa, jossa neljä matalaa lasten allasta, all inclusive, ei rappusta missään, päivälennot...
Hieman teki mieli sanoa, että siellä oli koko hotelli täynnä juuri senikäisiä nauttimassa elämästään.
kiintymyssuhteessa jotain vikaa jos pystyy olemaan erossa tuon ikäisestä 2 viikkoa. Ja sillä kahdella viikolla vieroittaa lapsensakin kätevästi liian läheisestä kiintymyssuhteesta. Olen sitä mieltä' että vanhemmat tarvitsevat ehdottomasti omaakin aikaa ja lomaa, mutta alle kaksivuotias ja 2 viikkoa jossain thaimaassa menee ihan överiksi. Normaali vanhempi kyllä ottaisi lapsen mukaan, ja saisi tyydytystä siitä ilosta mitä lapsi kokee matkalla. Jos noin tekevät, toivottavasti tajuavat edes jälkikäteen että olis vanhemmuudessa hiukan paranneltavaa. ehkä ap voisi mainita oman näkemyksensä? Kaikille ei ole suotu luonnostaan ilmenevää vanhemmuudenvaistoa.
elvyttää eron partaalle ajautunut parisuhde, muuten en. Voisiko olla siitä kyse?
Kumman hupi tässä nyt on tärkein? Vanhempien vai lasten? Jos 1-v ei kuulu lentokoneeseen tai lämpöön niin miksei perhe voi matkailla muualla? Jos asiaa ajattelee lapsen kannalta niin tuon pitäisi olla aivan itsestään selvää.
Olen TÄYSIN SAMAA MIELTÄ! Kun kerran lapsia on, silloin ollaan perheenä, ja matkaillaan perheenä, sinne minne koko perhe voi tulla!
Itse matkustin lapsena (1-12 -vuotiaana) paljon pitkin maailmaa ja jokainen matka meni vanhempieni
Pikkuiset taaperot eivät ymmärrä eroa eivätkö osaa käsitellä tunteitaan, siitähän nuo kaikki reaktiot johtuvat, joita sitten tulee kun vanhemat kotiutuvat niiltä matkoilta. Lapsi voi oireilla vielä kauankin kotiinpaluun jälkeen, erosta jää pelko.
Asioista pitäisi osata puhua ja aikuinen, jolle taapero jää hoitoon, pitäisi olla niin empaattinen, että kykenee käsittelemään eron tuskaa yhdessä lapsen kanssa. Yleensähän hoidossa sille lapselle vaan ollaan vihaisia kun se huutaa.
Meillä on 7kk ikäinen vauveli hoidossa viikon vanhempian häämatkan takia ja koville otti pienelle ero. Kun vanhemmat tulivat, vauva ei suostunut menemään heidän syliin millään, tuli ihan hirveä huuto. Tuli ihan hirveän surullinen olo ja päätin, etten omalle lapselleni olisi ikinä noin julma :(