Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Nuoret naiset älkää odotelko!

Vierailija
26.12.2009 |

Jos vaan tuntuu että aika on hyvä niin uskaltakaa alotta vauvan "teko"

Haluan vaan kannustaa, ettei odoteltais liikaa!

Liian monta ikävää tarinaa olen kuullut klinikallamme! Ja olen kuullut niin monta "miksi odotimme niin kauan" Se surettaa kyllä, itselläni kävi hyvä tuuri, mutta voisin olla yksi heistä:/



Ja muistakaa että vaikka ensisynnyttäjien keski-ikä on 28 se ei tarkoita automaattisesti että olisi normaalein ikä, jotkut näin luulevat.



Olen myös lopen kyllästynyt kuuntelemaan tuttavani huonolla itsetunnolla vasustettuja "20-25vuotiaat ovat liian nuoria" Aina kun on kyse hänen herrrrkästä iästään. Tämähän on HYVIN yksilöllistä!



Älkäähän välittäkö typeristä puheista!

Ja joku nyt varmasti ottaa nokkiinsa vanhempana ja siksi haluankin sanoa että tämä ei ole vanhempien naisten vastainen ketju tms. Itse sain esikoiseni 32v.'



Ajattelin että omasta ikäryhmästäni teen poikkeuksen ja kannustan mieluummin, kuin ilkun epävarmuuteni takia! Lapsettomuus on nyt huipussaan.



Jos siis mahdollisuudet on kohillaan niin tsemp tsemp! Ja tsempit myös vauvan saaneille nuorille naisille ja miksei meille "vanhoillekkin" ;)

Kommentit (68)

Vierailija
21/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja vasta kun se puoli on kunnossa, ruveta lapsen yritykseen.



Ihan kamalaa kun jotkut tekevät päin vastoin: parin kuukauden seurustelun jälkeen jätetään ehkäisy pois, kun on niin kova vauvakuume. Sitten vuoden, parin päästä ihmetellään, että ei tuo mies/nainen olekaan minulle se oikea.



Eli kun itsekkäästi halutaan lasta toimimattomaan suhteeseen, tehdään lapselle vain karhunpalvelus.

Vierailija
22/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

No juuri sen biologisen kellon mukaan, ja jos mahdollisuudet sattumoisin ovat oikeat niin miksi ei? Mutta JOS itse saisin toivoa, olisi mies vähän vanhempi kuin 20...



Mutta mikä minä olen mitään ikää määrämään miehellekkän;)



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vanhemmalla on enemmän perspektiiviä elämään. Jälkiviisaana on hyvä todeta asioita.

Vanhana tietää, miten asioiden olisi pitänyt mennä.

Nuorena vain ennakoi, mikä olisi paras tapa tehdä asioita.

Vaikka vanhemmat äidit halusivatkin heti polkea ketjun jalkojensa alle, kun huomasivat muidenkin olevan hyviä äitejä... Se on oiekasti todella surullista:( Miten minulla ei ole tarvetta siihen, mutta näillä "kypsemmillä" on? Itse olin 22 ja mies 26 kun tiesin ajan olevan juuri oikea. Vakaa parisuhde asunto koulutus ja hyvä työpaikka, sekoilut aloitin todella nuorena ja ne myös sitten loppuivat aikaisemmin. Molemmat halusimme EHDOTOMAN paljon lapsen elämäämme. Mutta ei, en voi olla hänelle hyvä äiti. Älkää pliis laittako näitä kannustavia viestejä, eivät yli 30v kestä niitä... Hyvää joulua:/

Vierailija
24/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja olen jo nyt puhunut, että jos tyttäreni löytävät elämäkumppanin jo nuorena, niin tuen että tekisivät lapsia jo siinä 25 nurkilla, mielummin ei teininä, mutta +20 on ok. Vaikka olisi opinnot kesken jne. Mä kyllä autan heitä, taloudellisesti + annan hoitoapua.



Monet vastustavat tuota jo ajatuksena. Mutta mä olen sanonut, että riippuu minkälaisia naisia heistä kasvaa, mutta jos vaan itse haluavat + ovat löytäneet kumppanin, niin en toivo että +30 v.



Vähän nuoruutta kuitenkin peliin, eli en toivo että ihan teininä. Että saavat vähän matkustella jos sitä haluavat jne. Itse olin melko kypsymätön siinä 20 v, mutta jo + 25 v olisin voinut ottaa vastuun jostakin muustakin loppuiäkseni.



Mä tapasin mieheni, kun olin 28, ja aiempien poikaystävien kanssa ei olisi voinut perhettä perustaa, joten mulle se ei ollut mahdollista. Sain lopulta tytöt kun olin 36 ja 38 v. Oli hoitoja jne. mutta toinen tuli hoitotauolla ja toinen ilman hoitoja. Nyt tytöt 6 ja 4 v.



Mä siis olen korkeasti koulutettu, kuten mieskin, kaikki ns. kunnossa ja silleen kävi hyvin, että kuitenkin saatiin lapsia, mutta en haluaisi tyttöjeni joutuvan käymään läpi lapsettomuuden tuskaa.



Mun vanhemmat kannustivat vasta opintojen jälkeen miettimään perhettä.

Vierailija
25/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja vasta kun se puoli on kunnossa, ruveta lapsen yritykseen. Ihan kamalaa kun jotkut tekevät päin vastoin: parin kuukauden seurustelun jälkeen jätetään ehkäisy pois, kun on niin kova vauvakuume. Sitten vuoden, parin päästä ihmetellään, että ei tuo mies/nainen olekaan minulle se oikea. Eli kun itsekkäästi halutaan lasta toimimattomaan suhteeseen, tehdään lapselle vain karhunpalvelus.

MINÄ haluan lapsen. Lapsi on MINULLE. Paskat siitä, mitä lapsi tarvitsee....

Vierailija
26/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis häh? Miten tuo liittyi ketjuun?! Eihän nyt kukaan sanonut että 2kk seurustelun jälkeen kannattaa lasta yrittää:D Oletteko aivan sekaisin jotkut?!:D



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän tässä siitä ole kyse. Parisuhdetilanne voi olla huono missä iässä vain. Useammin kuitenkin on niin, että nuorena vielä etsitään, ja siksi MONILLE (ei kaikille) on parempi odottaa lapsenteon kanssa.



En minä ainakaan ketään polje iän perusteella sinänsä. Olettekohan nyt vähän liian herkkänahkaisia?



t. 13 (ikää 35)

Vierailija
28/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsi nyt kun olen nuori eli 23? Puitteet ovat kunnossa, mutta miksi siis nyt eikä myöhemmin? Täällä on sanottu, että kannattaa tehdä lapset nuorina, miksi? En ole saanut siihen vielä vastausta ja asiaa kovasti pohdin.

t.19

No juuri sen biologisen kellon mukaan, ja jos mahdollisuudet sattumoisin ovat oikeat niin miksi ei? Mutta JOS itse saisin toivoa, olisi mies vähän vanhempi kuin 20...

Mutta mikä minä olen mitään ikää määrämään miehellekkän;)

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä mielessä olen ap:n kanssa samoilla linjoilla, että jos parikymppisillä on vakaa suhde, niin kyllä kannattaisi sitoutua. Siis mennä naimisiin ja hankkia lapsia eikä vaan seurustella ja seurustella loputtomiin.



YKsi kaverini on samanikäinen kuin minä, ovat nyt 1,5 vuotta yrittäneet lasta. Ovat kumminkin olleet yhdessä yli 10 vuotta, joten olisi heillä ollut mahdollisuuksia aiemminkin lapseen. Ei tunnu olevan niin helppoa enää.



Tosin siinäkin on ollut taustalla miehen haluttomuus muuttaa yhteen, mennä kihloihin, mennä naimisiin jne, joten eipä ole paljoa auttanut vaikka nainen olisikin halunnut tehdä isoja päätöksiä jo nuoremmalla iällä.

Vierailija
30/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis häh? Miten tuo liittyi ketjuun?! Eihän nyt kukaan sanonut että 2kk seurustelun jälkeen kannattaa lasta yrittää:D Oletteko aivan sekaisin jotkut?!:D ap

selittää tarkemmin, mitä tarkoitat. Nythän siitä saa vain sen kuvan, että mielestäsi lapset kannattaa hankkia nuorina - parisuhteen laadusta ja muusta elämäntilanteesta riippumatta. Kyllä, jotkut todellakin tekevät lapsen 2 kk seurustelun jälkeen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

just ja se polkeminen auttaa asiaa? Anteeksi jos minä olin kyllin kypsä lapsen saantiin ja sinä et parikymppisenä ollut.



Ja kyllä minä nyt näin oikein kypsällä iällä jälkiviisaana voin sanoa että oli elämä juuri niin kuin pitikin!;) Ehkä sinun elämässäsi ei ollut oikea, mutta muistathan lapsi pieni ettei elämät kuulukkaan mennä samalla oikella tavalla?;)



T.ei siis se sama jolle vastasit..

Vierailija
32/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sinulle jää luu käteen. Eli tekiessäsi lapset nuorena varmistat, että ne myös saat.

Minä en ymmärrä tätä ajatustapaa ollenkaan. Jos lapsia ei sattuisi saamaan, oli nuori tai vanha, ei se pilaa elämää. Lapset ovat vain yksi osa elämässä. Jos niitä ei ole, niin sitten on jotain muuta.

2

lapsi nyt kun olen nuori eli 23? Puitteet ovat kunnossa, mutta miksi siis nyt eikä myöhemmin? Täällä on sanottu, että kannattaa tehdä lapset nuorina, miksi? En ole saanut siihen vielä vastausta ja asiaa kovasti pohdin. t.19

No juuri sen biologisen kellon mukaan, ja jos mahdollisuudet sattumoisin ovat oikeat niin miksi ei? Mutta JOS itse saisin toivoa, olisi mies vähän vanhempi kuin 20... Mutta mikä minä olen mitään ikää määrämään miehellekkän;) ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

SIIS TARKENNUS kun vanhempia naisia ärsyttää.



TE nuoret naiset joilla on sattunoisin MAHDOLLISUUSET ELI EI VAIN BIOLOGOSET, niin tsemppiä lapsen yrittämiseen.



ELI TALODELLISESTI OK, VAKAA PARISUHDE JA ASUNTO!



happy:D?



ap

Vierailija
34/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsi nyt kun olen nuori eli 23? Puitteet ovat kunnossa, mutta miksi siis nyt eikä myöhemmin? Täällä on sanottu, että kannattaa tehdä lapset nuorina, miksi? En ole saanut siihen vielä vastausta ja asiaa kovasti pohdin. t.19

23-vuotiaalla ei ole edes mikään biologinen kiire. 33-vuotiaalla tilanne alkaa olla jo toinen. Olisin minäkin voinut aloittaa lasten teon parikymppisenä, koska kuviossa oli ammatti, työpaikka ja hyvä mies.

Päätimme kuitenkin olla kahdestaan vielä muutaman vuoden, enkä ole katunut hetkeäkään. Meillä oli mahdollisuus syventää avioliittoamme, matkustella, säästää rahaa tulevia hoitovapaita varten jne.

26-vuotiaina sitten rupesi tuntumaan, että olisi lapsen aika. Saimmekin 4 lasta 8 vuodessa.

En kyllä tässä yhtälössä mitään syytä, miksi meidän olisi pitänyt aloittaa lapsenteko 6 vuotta aiemmin. 26-vuotiaana olisi hyvin ehtinyt vielä lapsettomuushoitoihinkin, jos niille olisi tullut tarvetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska se onnistuu helpommin kuin vanhempana, ja jos ilmenee joku vika, on hyvin aikaa hoitaa sitä.

Mutta jos haluaa tehdä muuta, esim. matkustella, niin ei sitten.

Plus oma kokemukseni on että kun on +-30 v, naimisissa, ei lapsia, on hemmetin hankalaa vaihtaa työpaikkaa jne., kun on niin suuri raskausriski työnantajalle. Jos lapset olisi jo tehty esim. opintojen aikana, ja lapsiluku olisi täynnä, kun rupeaa tekemään uraa, niin voi aina sanoa, että olen jo lapseni tehnyt.

Jaksamisen suhteen vaikea sanoa, koska mä jaksoin hyvin vanhempanakin valvomiset.

-tuo 23, jolla 2 tytärtä

lapsi nyt kun olen nuori eli 23? Puitteet ovat kunnossa, mutta miksi siis nyt eikä myöhemmin? Täällä on sanottu, että kannattaa tehdä lapset nuorina, miksi? En ole saanut siihen vielä vastausta ja asiaa kovasti pohdin.

t.19

No juuri sen biologisen kellon mukaan, ja jos mahdollisuudet sattumoisin ovat oikeat niin miksi ei? Mutta JOS itse saisin toivoa, olisi mies vähän vanhempi kuin 20...

Mutta mikä minä olen mitään ikää määrämään miehellekkän;)

ap

Vierailija
36/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

no ilmeiseti et siis halua vielä etkä ole henkisesti valmis? Niin sitten ei kannata. Noihin "MAHDOLLISUUKSIIN" kuuluu toki myös onko henkisesti valmis;) Puhuinkin lähinnä siitä jos joku jarruttelee tyhjän takia..



ap

Vierailija
37/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska se onnistuu helpommin kuin vanhempana, ja jos ilmenee joku vika, on hyvin aikaa hoitaa sitä.

Mutta jos haluaa tehdä muuta, esim. matkustella, niin ei sitten.

Plus oma kokemukseni on että kun on +-30 v, naimisissa, ei lapsia, on hemmetin hankalaa vaihtaa työpaikkaa jne., kun on niin suuri raskausriski työnantajalle. Jos lapset olisi jo tehty esim. opintojen aikana, ja lapsiluku olisi täynnä, kun rupeaa tekemään uraa, niin voi aina sanoa, että olen jo lapseni tehnyt.

Jaksamisen suhteen vaikea sanoa, koska mä jaksoin hyvin vanhempanakin valvomiset.

-tuo 23, jolla 2 tytärtä

lapsi nyt kun olen nuori eli 23? Puitteet ovat kunnossa, mutta miksi siis nyt eikä myöhemmin? Täällä on sanottu, että kannattaa tehdä lapset nuorina, miksi? En ole saanut siihen vielä vastausta ja asiaa kovasti pohdin.

t.19

No juuri sen biologisen kellon mukaan, ja jos mahdollisuudet sattumoisin ovat oikeat niin miksi ei? Mutta JOS itse saisin toivoa, olisi mies vähän vanhempi kuin 20...

Mutta mikä minä olen mitään ikää määrämään miehellekkän;)

ap

Vierailija
38/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen "vanhempi"nainen, mutta en silti hyväksy tätä muottiin pistämistä.

Minulla on siis ollut "täydellinen" parisuhde jo 20 vuotta. Puitteekin olivat ok. Tein kuitenkin esikoisen 32-vuotiaana. Miksi? Koska se sopi minulle, elämääni, luonteeni, toiveilleni, paremmin.

Haluan vain sanoa, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä lapsia.

SIIS TARKENNUS kun vanhempia naisia ärsyttää. TE nuoret naiset joilla on sattunoisin MAHDOLLISUUSET ELI EI VAIN BIOLOGOSET, niin tsemppiä lapsen yrittämiseen. ELI TALODELLISESTI OK, VAKAA PARISUHDE JA ASUNTO! happy:D? ap

Vierailija
39/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos nyt kaikki tajuais :D Itse ymmärsin tarkoituksesi jo aloituksesta, mutta olenkin tyhmä nuori äiti :D

Vierailija
40/68 |
26.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä mielessä olen ap:n kanssa samoilla linjoilla, että jos parikymppisillä on vakaa suhde, niin kyllä kannattaisi sitoutua. Siis mennä naimisiin ja hankkia lapsia eikä vaan seurustella ja seurustella loputtomiin.

Minä rupesin seurustelemaan mieheni kanssa, kun olin 18, hän 16. Olen nyt 35 ja ensimmäinen lapsemme syntyi 2 vuotta sitten, toinen tulossa. Naimisiin menimme 5 vuotta sitten.

Olemme tässä välissä ehtineet matkustella, opiskella, luoda uraa, elää lapsettoman pariskunnan elämää, joka ei meille enää koskaan ole mahdollista (ei, se ei ole sama, vaikka lapset olisivat muuttaneet pois kotoa).

En oikein näe, mitä etua meille olisi ollut siitä, että olisimme tehneet lapset parikymppisinä. Mutta ehkä joku osaa kertoa sen meille?

Niin, ja sanottakoon nyt vielä, että minä en pidä parikymppisiä huonoina vanhempina, eikä minua kiinnosta, minkä ikäisenä muut päättävät lapsensa tehdä, mutta mielestäni tämä ratkaisu oli meille sopiva.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kaksi viisi