SYYSUNELMAT ?
Kommentit (200)
Kolmatta pienokaista odotellaan meidän perheeseen. Pojat ovat syntyneet -05 ja -07. Sen jälkeen mukana on ollut huonoa tuuria, sillä nyt on ollut peräkkäin kohdunulkoinen sekä kaksi keskenmenoa. Toinen keskenmeno oli viikolla 12 ja tosi raju kokemus. Nyt laskettu aika olisi 18.9.
Alkuraskauden ultra on jo varattu parin viikon päähän. Toivottavasti siellä olisi kaikki ok ja sykekin näkyisi. Odottelen kuitenkin kiltisti maaliskuulle ennen kuin uskallan hengähtää ja nauttia odotuksesta.
Iloisia talvipäiviä kaikille!
t. Viivariina rv5+5
Raskaustestin tein 16.1. ku menkat oli päivän myöhässä ja oli tosi iso yllätys et se oli positiivinen, koska ensimmäisestä yrityksestä tärppäs. Meille nyt ois sit kolmas tulossa, pojat ovat syntyneet 11/04 ja 06/08, ja itse ollaan 28v. ja mies 30v. Toista lasta yritettiin yli vuosi ja nytkin valmistauduin jo pitempään yritykseen ni siks tässä on nyt vähä epäuskonen olo et miten tää nyt käviki näin äkkiä. Oireita on jo jonki verran, pahoinvointia, väsymystä ja pientä jomotusta välillä alavatsalla, samoja oireita mitä aikaisemmissaki raskauksissa, ni kai se on uskottava et raskaana taas ollaan =)
Neuvolaan en oo vielä varannu aikaa, aattelin ens viikkoon vielä ootella. Varhaisultraan kyllä varasin ajan yksityiselle parin viikon päähän, pakko päästä näkemään et onko siellä tosiaa pieni ihmisenalku =) Kellekää ei oo vielä tästä kerrottu, ei etes lapsille, ja ajattelin yrittää pimittää tietoa ainaki siihe varhaisultraan asti.
Onnea kaikille odotukseen!=)
pirpana81 rv 4+6
Mä olen jo tuolla yahoon rymässä, mut kirjoitellaan välillä täälläkin...tosin haluan pysyä täällä vielä "tuntemattomana" ihan sen vuoksi, et raskaus on näin alussa ja ei tiedä mitä tapahtuu.
Oulun seudulla asustellaan ja kuudes laps ois tulollaan 6.8 kuukautisten mukaan. Raskaus tuli täysin puun takaa, joten shokissa ollaan oltu. Mut mikäs siinä, ei meillä ole mitään estettä kuudennelle lapselle, talossa on vielä reilusti tilaa, me olemme vielä nuoria ja terveitä... shokki muuttui pian malttamattomaksi odotukseksi mutta myös peloksi, et meneekin kesken! Meillä on lapset isoilla ikäeroilla, joten ei silleen raskasta tule olemaan, kun isommatkin ovat jo arjessa suuresti apuna.
Kävimme yksityisellä ultrassa ja pikku sydän siellä sykki! Mielessä pyörii kaikenlaista, onkohan se tyttö vai poika, minusta tuntuu et poika...Onkohan se itkuinen vauva, meillä ei yksikään ole ollut, mut jos tää onkin? Miten jaksaa valvoa yöt...on nää hassuja ajatuksia! Synnytystä hieman pelkään, mulla on ponnistusvaihe aina ihan hirveän nopea ja tosi tuskallinen!
Maieli rv 7+4 tai jotain"
Onnea uusille plussautuneille! Hienoa, että joukkomme kasvaa ja toivottavasti pysyykin täysi lukuisena :)
Omaa oloa: Lähes oireettomuus jatkuu ja se kovasti mietityttää. Oikeastaan melkein ainut asia mistä voi päätellä, että raskaana ollaan, on rinnat, jotka ovat arat ja paisuneet. Joitain alavatsan nippailuja silloin tällöin, mutta nekin vähenemään päin. Jos vertaan esikoisen odotukseen, silloin olin hirmu väsynyt ja söin kuin hevonen. Nyt ei merkkejä moisista, joten vähän huolestuttaa, onko kaikki hyvin. Tuntuu, että pärjää vähäisemmällä unimäärällä ja ruokahaluttomuuttakin on ilmassa... Normaalia? Tietysti viikkojakaan ei tod.näk. vielä hurjasti ole, joten oireet voivat tulla parin viikon kuluttuakin. En tiedä miksi minua nyt kovasti huolettaa tämä raskauden sujuminen, esikoisesta en muista moista olleen. Nyt mieli laukkaa omia teitään ja kuulostelee oireita ja vertaa niitä aiempiin. Voi kun osaisi nyt vaan nauttia tästä hetkestä - ehkä se tulee sitten kun ollaan varmemmilla vesillä.
Apteekista hain tällä viikolla Raskaus-multitabseja ja neuvolaan sain terkkarille ekan ajan helmikuun alkuun. Alkuraskauden ultraan en ole menossa, vaan ajattelin jaksaa kärvistellä np-ultraan. Tuntuu vaan, että se on ikuisuuksien päästä. Mutta toisaalta, aika menee kyllä pikaisesti, kun on työelämässä ja kotoa löytyy vilkas pikkumies.
Onko täällä muita, jotka kärsivät atopiasta? Itselläni on näin talvi- ja pakkasaikaan kädet aika huonossa kunnossa; kutinaa, halkeamia ja kuivuutta. Perusrasvoilla ym. olen nyt yrittänyt ahkerasti rasvailla, mutta tälläkin hetkellä sormet ja sormien välit on sen verran pahassa kunnossa, että normaaliolosuhteissa käyttäisin kortisonia. Mutta uskaltaako sitä nyt käyttää? Tätäkin täytyy viim. neuvolassa kysäistä. Edellisessä raskaudessa taisin muutaman kerran joutua kortisonia voitelemaan käsiin, mutta silloin oli loppuraskaus kyseessä. Jotenkin tässä alussa on kauhean varovainen, kun kuitenkin ne tärkeimmät viikot menossa.
Ja sitten olen miettinyt sikainfluenssarokotetta. Aiotteko ottaa? Minä ajattelen, että otan vasta myöhemmillä viikoilla, jos silloinkaan. Kuitenkin näitä keskenmenoja on rokotuksen jälkeen uutisoitu. Ja kun nämä tärkeimmät kehitysviikot ovat menossa, niin tuntuu hurjalta ajatukselta pistää jotain vierasta lääkeainetta kehoon. Ymmärrän, että muilla voi olla erilaisia ajatuksia asiasta :) Ja tämän vuoksi haluan keskustelua aiheesta herätelläkin. Toisaalta työskentelen itsekin ympäristössä, jossa on todennäköistä saada tartunata, jos se epidemiaksi asti äityy. Poika sai rokotteen jo syksyllä, eikä oireita tullut. Eli sinänsä en rokotevastainen ole, nyt vaan mietityttää sikiön kehityksen kannalta tämä asia.
Kertomisesta: Emme ole kertoneet vielä kenellekään ja aiommekin mahdollisuuksien mukaan pitää asian salassa sinne np-ultraan asti.
Hyvää viikonvaihdetta ja hyvää vointia kaikille syyspikkuisten "pesille"!
lumitähti rv 5+1 (?)
Minäkin aloitin heti alkuun raskausmultitabsien syönnin. Kaapista löytyi lisäksi B-vitamiinina ja Obsidaneja, joten aloitin nekin, et tästä alkuraskaudesta selviäis. Töissä ku on pakko pysyä skarppina ja illat pyörittää "suurperheen" arkea. Joka raskaudessa joudun syömään rautaa, joten aloitin ne valmiiksi. Mä saisin niitä syödä muutenkin jatkuvasti, ku hb on aina alhainen. Mut se on ominaista mulle.
Sikarokotteesta: Mä sain sen onneksi työni puolesta syksyllä. Ehkäpä en nyt uskaltais ottaa, siis alkuraskaudessa. Mut ekan kolmanneksen jälkeen ottaisin. Mulle tuli inhottavat oireet siitä, olin seuraavan päivän ihan kuin flunssassa. Miehellä oli maha kipiä ja huono olo. Vanhin lapsi oli päivän kuumeessa, toiseksi vanhin oksensi kerran (ei muuta) ja kolmelle nuorimmalle ei tullut yhtään mitään oireita! Tosi yksilöllisiä siis noi seuraamuksetkin siitä piikistä.
Mä sain doplerin tänään..vielä pitää malttaa, ennen ku kokeilee ekan kerran, et kuuluuko äänet. Omaa ja nuorikon sydäntä kuuntelin jo, eli laite tuntuu toimivan. Jotkut kuulemma 8 viikolla kuulee äänet. Mullei läskiä ole paljoo mahassa, mut kohtu on taaksepäin kallellaan, joten tuskin vielä ens viikon alulla kuuluis.
Mulla raskausoireina on tiheä näläntunne, yölläkin pitää nousta jotain haukkaamaan, sillä jos nälkä ehtii tulla, tulee karsea olo. Alamahaa jomottelee. Kuulemma erityisen paljon niillä, joilla kohtu on taaksepäin, kun lihakset joutuu venyksiin, kun kohtu kasvaa ja nousee sieltä ylöspäin.Kaupassa tulee himoja, tänään piti saada sokerikorppuja, viimeksi tonnikalaa (sitä popsin iltaisin moniviljaleivän kanssa, nam). Suolakurkut tuoksuu NIIIIN hyvälle. Mulla nousee paino aina reilusti raskauksissa. Olen ihan normaalipainoinen, mut kyllä se silti hirvittää, kun uusille kymmenluvuille mennään kaksikin kertaa. Toki paino putoaakin nopsaan, mut en silti haluais painon nousevan kovin paljoo.
Me ei olla kerrottu, ku kahdelle vanhimmalle lapselle ja mun äidille. Odotan eka np-ultran. Mulla on maha kauheen turvonnu alkuraskaudessa, joten aina olen "kärähtäny" jo alkuraskaudessa sukulaisille. Jos väljiä paitoja pitää töissä, pystyy kyllä salaamaan sen tonne 4-5 kk asti.
"Maieli rv 7 ja jotain"
Tänään oli siis kauan odotettu ultra, ja ihanaahan siellä masussa näkyi: pieni vinhasti sykkivä sydän ja oikeaan paikkaan kiinnittynytkin. Kyllä helpotti kun tätä oireettomuutta on tuskaillut. Laskettu aika muuttui vähän myöhemmäksi, se on nyt 16.9, lääkäri sanoi että on oma asiani ilmoitanko siitä neuvolaan vai haluanko mennä kuukautisten mukaisilla viikoilla. Ajattelin tuon tarkemman ajan mukaan kuitenkin mennä ja ilmoittaa neuvolaankin sen. Oli tosi mukava lääkäri, onnitteli oikein kahteen kertaan ja sieltä sai dvd-tallenteenkin mukaan kotiin =) 70e kustansi, ei minusta niin paha...
Täytyy tulla myöhemmin lukemaan tarkemmin teidän viestejä ja kommentoimaan, nyt ei ehdi! Mukavaa viikonloppua kaikille!
henrietta rv. 6+1
Minä ajattelin jossain 9+ kokeilla dopplerilla, jos nyt sinne asti malttaisi. :)
Sikarokotuksen sain koulun puolesta joulukuussa, nyt en enää sitä varmaan uskaltaisi ottaa. Onneksi tuli otettua sillon, kun en vielä tiennyt olevani raskaana.
Niin ja täällä syöty raskauden alusta asti Multivitan raskaus ja imetys tabletteja.
Neuvola on vähän yli viikon päästä, sitä ja dopplerin käyttöönottoa tässä nyt vartutaan.
Äidille uskalsin kertoa raskaudesta vasta tuon ultran jälkeen, muutamat kaverit tietävät myös mutta suht hiljaa olen tästä vielä ollut. Massu vaan ei enää montaa viikkoa pysy piilossa, nytkin tekee jo tukalaa.
Huono olo edelleen päivittäistä, oksentelua melkein joka päivä. Väsymys on kanssa kova. Nyt on alkanut lämpimät ruuat tökkimään, lähinnä syön pilttejä, kurkkua, tomaattia, porkkanaa.. mutta jokin maittaa sentään. :)
-nanatin 7+3
Tänne ilmestyy mukavan paljon lukemista joka päivä. :) Jospa vaihteeksi kirjoittelisin omiakin kuulumisia.
Tällä viikolla kävin ekalla neuvolakäynnillä, jossa vierähti reilu tunti lippuja ja lappuja täytellessä. Ihan mukavalta tuntui saada neuvolakortti mukaan! Nyt odotan aivan järjettömän paljon ensi viikon lääkärineuvolaa, jolloin vihdoin päästään näkemään, sykkiikö siellä todella pikkuinen sydän ja onko kehitys edennyt normaalisti. Viikkoja on silloin kasassa tasan 9 ja tuntuu, että kyllä tässä onkin jo odoteltu tuota ultraa!
Me ollaan kerrottu odotuksesta vasta kahdelle parhaalle ystävälleni, jotka tiesivät siitäkin, että alettiin yrittämään pikkukolmosta. Jos tuolla ultrassa on kaikki ok, niin sitten kerrotaan kyllä vanhemmille ja sisaruksille ja muutamalle muullekin ystävälle.
Sikapiikin mä olisin saanut tällä viikolla, mutta en ottanut. Kun nyt ei ole mitään epidemiaa meneillään ja iso osa väestöstä on jo rokotettu, niin ajattelin odottaa ainakin viikolle 12 asti. Toivottavasti ei ollut hölmö päätös!
Missä vaiheessa muuten olette aatelleet kertoa raskaudesta lapsille? Meidän 6- ja 4-vuotiaat on jo usean vuoden ajan toivoneet pikkusisarusta ja olis toisaalta ihana ilmoittaa, että niiden haaveesta saattaa nyt hyvinkin tulla totta. Tiedän kuitenkin, että ne kailottaisi asian sitten päiväkotia myöten kaikille, joten pakko kai vielä malttaa mielensä...
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Olen 28 vuotias ja mieheni on 27 ja ennestään meillä on muutaman kuukauden päästä 2 vuotta täyttävä tyttö. Meillä menee syyskuun puoleen väliin tuo laskettu aika :) Hyvin on alkanut odotus sujua ei ainakaan vielä ole pahoinvointia ollut ja toivon että sitä ei tämän kanssa tulisikaan. Muuten on kyllä oireita ollut.
Minulla on neuvola vasta parin viikon päästä ja hirveästi jännittää. Välillä käväsee jopa mielessä että onkohan siellä mahassa edes oikeasti mitään, mutta eiköhän siellä kuitenkin pieni ihmisen alku kasva.
Hirveästi tekisi mieli kaikille kuuluttaa että ollaan saamassa toinen mutta vielä toistaiseksi ollaan maltettu mielemme, vain muutamille läheisille kavereille ollaan kerrottu kun on ollut pakko saada jollekin kertoa :) Isovanhemmat kuulevat vasta sitten kun tiedetään että kaikki on varmasti hyvin.
Voi kun vielä oppisi olemaan ajattelematta asiaa koko ajan mutta se tuskin on mahdollista, välillä vaan huomannut että keskittyminen tärkeisiin asioihin ei tunnu kiinnostavan kun vaan ajattelee tulevaa vauvaa.
No eiköhän se tästä lähde menemään ihan hyvin.
Täältä Vantaalta uskaltaudun ilmoittautumaan mukaan. Kauheasti pelottaa ja olo on epäuskoinen vaikka ensimmäinen neuvola on jo takana. LA:ksi saatiin 3.9.
Olen 30v ja mies 37v. Minulla on aiemmasta suhteesta 5,5- vuotias tyttö, miehelleni tämä olisi ensimmäinen. Kolme vuotta kerkesin kysellä, että koska voitais pikkuista alkaa yrittää, mutta en myöntävää vastausta saanut. Nyt sitten marraskuussa vihdoin sain myöntävän vastauksen ja olisin sen halunnut kuuluttaa kaikille ystäville ja tuttaville :) Nyt kun ollaan rv 8+5, niin pelottaa kovasti kertoa kenellekään.
Oireita en juurikaan huomannut ennen kuin olin 8.1. tehnyt positiivisen testin. Siitä alkaen on ollut rintojen arkuutta, pahaa oloa, mutta ei onneksi ole tarvinnut oksennella vielä, mielialat vaihtelee hurjasti ja useita päiviä oli olo tosi masentunut ja itkuinen. Kahvin haju ja tupakka etoo kovasti, molempia olen kuluttanut aika paljon, mutta nyt ei kelpaa enää. Alavatsaan sattuu välistä kovastikin ja sekin pelottaa vähäsen. Väsymys on kova eikä sitä varmasti helpota ku hemoglobiini oli laskenut normaalista aika reippaasti.
Ultraan odotellaan aikaa ja sen jälkeen sitten uskaltaa asiaa enemmän ajatella ja kertoilla muuallekin :)
Tää pelkoilu on aika jännää kun varsinaista syytä ei pitäisi olla. Takana vain kaksi km:a menneisyydessä eikä ensimmäisessä raskaudessa ollut muuta ongelmaa kuin 6kk oksentelu.
Onnea vielä muillekin plussanneille ja kuulumisiin taas myöhemmin!
Varovasti ilmottaudun mukaan. Syyskuun loppupuolelle odotellaan meille kolmatta. Isommat 10/04 ja 05/06 poikia, minä 27 ja mies 29.
En oikein osaa mitään tässä vielä ajatella, viikkoja nyt 4 tai 5. Tilanne, että kierukka poistettiin joulukuun alussa ja nyt testi näytti plussaa. Välissä oli parit vuodot, joten otappa niistä selvää mistä lähteä laskemaan.
Mutta seurailen taustalla varmaan ekaan ultraan asti, joka on 16.2 ja sitten rytinällä tulen mukaan =)
Vieläkin kauheen syntisen olosena ja varovasti alotan kirjotteluni tänne. Loppuuko tämä alkion-sikiön-lapsen puolesta pelkääminen koskaan? Ihana kuitenkin kun meitä on täällä jo näin paljon!
Täällä raskausoireet on pysyny tosi maltillisina lukuunottamatta todella inhottavia, rasittavia ja raastavia vihlasuja ja paineen tunteita alavatsalla. Mites teillä muilla?
Lisäks kyselisin teiltä jo ennestään lapsen saaneilta edellisistä raskauksista, tai lähinnä sen aiheuttamista peloista ja ahdistuksista. Ite oon aivan sekasin pelosta mahdollisen keskenmenon varalta ja omasta sopimisesta sittenkään äidiksi. Mitenkä tässä voi mistään iloita, kun pelkää ensinnäkin raskauden kestävyyttä niin paljon, että järki jättää?
Tälle aiheelle yritän varovasti perustella jo omaakin pinoa, mutta kovasti kaipaisin myös teidän "konkareiden" =) muistoja ja neuvoja.
Lisäks kaikille meille ihan hirveen paljon tsemppiä, että päästään pari kuukautta eteenpäin hyvissä merkeissä!
Ei oikein mitään selvinnyt, vaan tuli vain epävarmempi olo. Siellä EHKÄ näkyi alkiota vastaava kaiku ja ehkä ruskuaispussi. syke, joka EHKÄ näkyi oli liian hidas alkiolle.
JOS saivat mitattua sen edes oikein niin viikkoja olisi 6+3. La olisi ehkä sitten 16.9.
Kahden viikon päästä uudelleen sinne haaroja aukomaan ja toivomaan parempia uutisia.
Tervetuloa uudet plussanneet! =)
Mulla saikku jatkuu vielä pahoinvoinnin takia. Kävin tänään neuvolalääkärissä ja katsoihan tuo samalla ultralla. Vauva kasvanut hyvin kahden viikon aikana ja nyt lääkäri veikkaili viikoiksi 8+. Sanoi, että np-ultrassa sitten saadaan se lopullinen LA. Nyt mietinkin, että menenkö keskiviikkona yksityiselle, jonka varasin aikaa sitten. Toisaalta voihan sitä sieltäkin käydä hakemassa mielipiteen, että paljonko on viikkoja. =) Mulla on viikonlopun aikana turvottanut mahaa oikein kunnolla, olo kuin ilmapallolla. =O JA kun se ilma ei tunnu ees liikkuvan mihinkään...
noffetus: Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat parempia uutisia parin viikon päästä!
IntoPiukka: Mä en osannut (älynnyt ?!?!) esikoista odottaessa pelätä pahemmin keskenmenoa tai että jokin menisi pieleen. Mutta nyt olen kauhuissani. Tänäänkin kuvittelin jo mielessäsi, että lääkäri sanoo ultratesaan, että valitettavasti täällä ei näy mitään. Nyt jännitän myös synnytystä eritavalla. Nyt, kun tietää miltä se tuntuu niin mietin jo valmiiksi, että saanko epiduraalia/spinaalia yms yms. KAikki ajatukset valmentavat sinua tulevaan ja onhan lapsi iso elämänmuutos. Meidän täytyy vaan kaikkien toivoa parasta ja pitää peukut pystyssä pikkuisten puolesta, että jaksavat kasvaa!
Nyt taas sohva kutsuu hetkeksi ennen kun alan tekeen ruokaa. Illalla sitten taas hieman lenkille, jos tuo turvotuskin helpottais! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, voikaahan hyvin! =)
meikku rv 7+5 tai sitten 8+jotain...
Varovaisesti minäkin ilmottaudun mukaan. Tein plussatestin 20.1, kun menkat oli jo 5 päivää myöhässä. Ennen plussatestiä tein myös kaksi negatiivista testiä. Nyt on kuitenkin onnellisesti kaksi plussaa takana ja jännitys kova. Rv tällä hetkellä 5+2 ja LA 25.9.
Tämä on ensimmäinen raskaus ja kaikki tuntuu ihan uudelta ja ihmeelliseltä. Päivät menee vaan asiaa ihmetellessä. Oireita on ollut kovasti, varsinkin viime viikolla. Tällä viikolla oireet on vähentynyt huomattavasti, ainoa pysyvä oire on tuo rintojen arkuus ja uskomattoman kova väsymys.
Aloitin myös tänään vitamiinien syönnin ja varasin ensimmäisen neuvolan.
Nyt kuitenkin suurena huolenaiheena on lääkitykseni. Olen sairastanut paniikkihäiriötä pikkutytöstä asti ja nyt 8 viimeistä vuotta olen joutunut syömään estolääkistystä tuohon sairauteen. Neuvolasta sanottiin, että lääke pitää lopettaa heti, mutta oma lääkäri sanoi, että lääkitystä pitää ehdottomasti jatkaa.Kova huoli on koko ajan, että vaikuttaako ko. lääkkeet vauvan kehitykseen. Onko teillä kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Aurinkoista viikonalkua kaikille :)
Tervetuloa uusille ja onnittelut plussista. :) Kivaa että joukko kasvaa.
Pahoittelut myös niille joiden pikkuinen ei matkassa jaksanut pysyä. :(
Monella taitaa olla tällä viikolla nuo varhaisultrat, toivottavasti niistä tulee hyviä uutisia kaikille.
Sikapiikkiä en meinannut ottaa, en aikaisemmin enkä nytkään. Niin paljon huonoa kuullut tuosta että jätän mielummin väliin ja toivon että tauti ei vaan iske.
Intopiukka kyseli edellisistä raskauksista. Ekassa ja tokassa en yhtään älynnyt huolehtia mistään keskenmenoista yms. jutuista. Ehkä johtuu siitä että nettiä ei ollut meillä sillon vielä, tieto lisää tuskaa, kai. :D Kolmannessakaan en jotenkin huolehtinut kauheesti, mutta neljännessä sitten vuosin hieman 6-8 viikoilla ja silloin paniikki iski. Nyt oonkin ollut ihan hermoheikko, kun kokoajan pelottaa että ei kaikki ookkaan niinkun pitäisi. No onneksi nyt on edes vähän paha olo, että jotain oiretta kuitenkin. Kyllä se sitten myöhemmillä viikoilla helpottaa, tsemppiä ja mukavia ajatuksia siulle.
(.) Oireetta mentiin tähän saakka, mutta nyt sitten on tänään ollut tuota kuvotusta ja tissitkin tuntuu kipeemmiltä. Meinasi usko jo loppua tuossa yhdessä vaiheessa. Vielä olisi pari viikkoa ekaan neuvolaan ja siitä sitten pari viikkoa ultraan. Toivottavasti aika menisi nopeasti.
AngelEyes ja vaava 6+2
hei vaan pitkästä aikaa,
mä olen ollut niin väsynyt ja haluton tekemään mitään, etten ole jaksanut täälläkään käydä. mua kuvottaa ihan koko ajan ja ihmettelen miten kestän tätä vielä pari kuukautta. edellisessä raskaudessa tilanne oli ihan sama, mutta silloin auttoi kesäloma. nyt en meinaa aamuisin päästä sängystä ylös ja iltaisin vain makaan sohvalla odottamassa, että pääsisin nukkumaan. yritän hillitä pahoinvointia syömällä parin tunnin välein ja sehän alkaa jo tuntumaan housunkauluksessa, argh. eikä syöminenkään aina auta.
no, toivon, että tämä vaihe menee pian ohi ja alun innostus raskaudesta palaa pian...
en ole ajatellut mennä alkuvaiheen ultraan yksityiselle, vaan vasta rakenneultraan. ellen nyt sitten päädy veriseulan kautta istukkatutkimukseen, kuten viimeksikin kävi.
en aio myöskään ottaa sikapiikkiä, ainakaan ennen toista kolmannesta. olisi kiva tietää onko uusi epidemia oikeasti tulossa ja milloin?
belleville 6+1
Kirjoitin aamulla tänne mut kun yritin lähettää viestiä niin se hävis, jospa nyt onnistuisi...
Taas on tullut uusia odottajia mukaan, tervetuloa kaikille!
Täällä on kuvioihin tullut taas väsymys, mitään jaksaisi tehdä, tekisi mieli vaan maata sohvalla =( Harmi kun ulkonakin oli niin hieno ilma taas tänään enkä jaksanut kauaa olla sielläkään lasten kanssa, vähän on huono omatunto kun ei jaksa touhuta niinkuin ennen. Pahoinvointia ei ole mutta mitään ei tee kyllä mieli syödäkään vaikka olisi nälkä. Toisaalta helpottavaa että jotain oireita on tullut. Lisäksi mulla on ehkä hiivatulehdus, välillä kutiaa kauheesti mutta välillä ei sitten ollenkaan. Soitin neuvolaan niin terkka käski huomenna tuoda pissanäytteen että katsotaan onko tulehdusta. Viime raskaudessa mulla oli alussa oireeton virtsatulehdus niin vähän pelottaa että jos se uusiutuu. Kerroin myös että kävin ultrassa ja että laskettu aika siirtyi 4 päivää myöhemmäksi mutta ei sitä kuulemma muuteta mihinkään, eli taidan nyt itekin miettiä vain noita kuukautisten mukaisia viikkoja ettei mene ihan sekaisin, ja onhan se kiva että viikkoja on muka enemmän kuin oikeesti on =) Eka neuvola-aika on viikon päästä.
Mäkään en varmaan uskalla ottaa sikainfluenssarokotetta, ainakaan nyt alussa. Vähän harmittaa etten saanu sitä ennen raskautta mutta nyt täytyy vaan toivoa ettei saa sitä tautia...
Kun puin lapsia ulos niin mietin että miten kiva on kesällä sit ison mahan (toivottavasti päästään sinne asti!) kun ei tarvii pukea lapsille kauheeta toppavarustusta kun lähtee ulos! On kyllä nyt paljon luottavaisempi mieli tän raskauden suhteen kun näki ultrassa että siellä oikeasti oli vauva! Vaikka lääkäri kyllä sanoi että 8-10 viikoilla kehittyy jotkut tärkeät elimet ja silloin voi joku mennä vielä pieleen vaikka syke olisikin nähty jo. Mutta keskenmenon riski on enää kuulemma vain pari prosenttia. Kerroin viikonloppuna omille vanhemmille vauvasta ja olivat ihan aidosti iloisen kuuloisia vaikka etukäteen vähän pelkäsinkin =) Mies ei halua että sen vanhemmille kerrotaan ennenkuin maha alkaa näkyä.
Vaikka olen tosi väsynyt iltaisin niin eilen kun menin nukkumaan niin valvoin yli tunnin kun aloin miettimään synnytystä ja sairaala-aikaa sen jälkeen =) Aikaisemmissa synnytyksissä olen joutunut olemaan sairaalassa pitempään kuin olisin halunnut ja pelkään että nytkin käy niin. Esikoisella oli keuhkokuume ja piti olla viikko sairaalassa ja tyttö kellastui niin että piti saada valohoitoa ja oltiin sairaalassa 5 päivää. Vaikka ne ajat nyt kuulostaa lyhyiltä niin silloin ei todellakaan tuntunut kun oli kauhea ikävä kotiin. Ja vauvan parhaaksihan siellä ollaan, ja taitaa olla muutenkin vähän aikaista miettiä synnytystä =)
Noffetus, toivottavasti saat selkoa tilanteeseen seuraavassa ultrassa, ja että vauvan sykekin sitten näkyisi. Epätietoisuus on tosi raskasta.
Jaksamista kaikille ja voimia pahoinvoinnista kärsiville!
-henrietta ja masuvauva rv. 7+2
Voimia kaikille pinosta poistuneille ja tsemppiä uusiin yrityksiin! Tervetuloa uudet pinoutuneet!
Viikkojen kertymistä odotetaan täälläkin, aika tuntuu kuluvan niin kovin hitaasti. Suurin syy siihen on se, että olen pian kaksi viikkoa ollut kotona tän pahoinvoinnin kanssa. Jos olisi töissä niin päivät menisi sentään hieman nopeammin. Yritin juuri saada aikaa neuvolaan sairasloman jatkon vuoksi. Sielläkin on ihmisiä sairaana. Työterveyteen en viitsisi mennä, kun siellä oleva mieslääkäri ei varmasti ymmärrä, että raskauspahoinvointi voi olla näin lamauttavaa. Työkaverille, kun ei syksyllä olisi kirjoittanut saikkua kun kesken työpäivän nousi kuume yli 38. Löi vaan antsareseptin käteen.
Ensi viikon ultrakin taas jännittää, että näkyykö syke edelleen. Musta tuntuu, että olen paljon pelokkaampi tässä toisessa raskaudessa kuin ekassa. KAikenmaailman nippailuihin havahtuu ja kyttää veriviiruja vessassa. Esikoista odottaessa mulla tuli sentään monta päivää tuhrua ja en siitä niin säikähtänyt. Pelko oman lapsen puolesta on kyllä pahinta mitä tiedän. Vieläkin, kun yöllä herään niin hiippailen esikoisen huoneeseen tarkistamaan, että kaikki on hyvin.
Toivotaan nyt, että pinossa olijoiden pikkuiset pysyisivät visusti mukana! Mukavaa torstain jatkoa kaikille!
meikku rv 7+1