Lue keskustelun säännöt.
Raskausuutisten kertominen, ei onnitteluja?
25.12.2009 |
Hei!
Kerroimme nyt jouluna odottavamme esikoistamme. Vanhemmat olivat ihan tyytyväisiä ja iloisia, mutta eivät onnitelleet. Miehen veli oli ainoa joka sanoi onneksi olkoon ja halasi, vaikka on nuorin (23 v) ja lapseton. Miehen sisko ei sanonut mitään! Ei kysynyt mitään, ei onnitellut, ei mitään! Mielestäni outoa käytöstä. Eikö sitä voisi nyt edes näön vuoksi sanoa, että onneksi olkoon, vaikkei niin iloinen uutinen oliskaan? Ja ei.. tämä sisko ei yritä tulla raskaaksi, käyttää ehkäisyä (on kertonut) miehensä kanssa eikä heidän eloonsa vielä lapset sovi, kuulemma, vaikka joskus niitä ehkä vielä toivovatkin. Myöhemmin miehen sisko kehtasi purnata siitä, kunnei kukaan ollut huomannut hänen uutta mekkoaan!?
Kommentit (42)
Kyllä kohteliasta on onnitella, edes kohteliasta siis jos ei oikeasti ole toisen puolesta iloinen... Huonoa käytöstä olet ap osaksesi saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja suku kuulostaa aika tunteettomilta ja itsekeskeisiltä. kyllä vauva-uutinen aina on onnittelun arvoinen asia :)
tai onnitella perinteisesti "ionneksi olkoon". Onnittelu voi olla myös hymy, tai sanonta että onps mukava, tms.
Oma mummuni opetti näin, ettei manata huonoa onnea onnittelemalla liian aikaisin.
ettei saa onnitella.tuo huonoa onnea. mut voi muuten kommentoida ja sanoa että hienoa yms.
mummolta opittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis, en mä siitä vanhempien onnittelemattomuudesta mitenkään loukkaantunut, sillä he kuitenkin suhtautuivat asiaan positiivisesti hymyilemällä ja päivittelemällä et ohhoh vai sillä lailla-tyylisesti. Ja kyselivät vähän asiaan liittyviä kysymyksiä. Sisko ei kysynyt, ei onnitellut eikä tainnut edes puoliväkinäisesti hymyillä. Siitä vähän loukkaannuin, varsinkin kun kehtasi itse purnata kunnei hänen mekkoaan kukaan huomannut. Mistähän tuo käytös johtui? Oliko kateellinen huomiosta vai mitä?
ap
Minusta on aina syytä onnitella, paitsi yksi pariskunta tuli mieleen, jossa kummallakin a-ongelma ja lapsi sai myöhemmin kärsiä. Silloin en tainnut onnitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis, en mä siitä vanhempien onnittelemattomuudesta mitenkään loukkaantunut, sillä he kuitenkin suhtautuivat asiaan positiivisesti hymyilemällä ja päivittelemällä et ohhoh vai sillä lailla-tyylisesti. Ja kyselivät vähän asiaan liittyviä kysymyksiä. Sisko ei kysynyt, ei onnitellut eikä tainnut edes puoliväkinäisesti hymyillä. Siitä vähän loukkaannuin, varsinkin kun kehtasi itse purnata kunnei hänen mekkoaan kukaan huomannut. Mistähän tuo käytös johtui? Oliko kateellinen huomiosta vai mitä?
ap
Ap on viikolla 9. Kyllä voi mennä kesken juu, mutta voi tapahtua koska vaan ja mitä vaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kanssa näin. Sanon kyllä aina "hieno uutinen", "aivan ihanaa" tms.
Oma mummuni opetti näin, ettei manata huonoa onnea onnittelemalla liian aikaisin.
minulle yksi hailee,ei voisi vähempää kiinnostaa,joten vieläkö siinä pitäisi jotain onnittelulässytyksiä antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulle yksi hailee,ei voisi vähempää kiinnostaa,joten vieläkö siinä pitäisi jotain onnittelulässytyksiä antaa?
niin omapa on häpeäs.
sen jälkeen km on varsin harvinainen.
Ap on viikolla 9. Kyllä voi mennä kesken juu, mutta voi tapahtua koska vaan ja mitä vaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen kuin tietää että lapsi syntyy maailmaan. Jotkut sitten vain ovat itsekkäitä mekkoonsa tuijottelijoita, ehkä sijaistoiminto sekin.
Vähän hassulta kuulostaa. Ja kun on nää rokotuksetkin ollu ja saa olla muutenki hermona, ni paha tohon on sanoa mitään. Se on teidän(miehen ja sun juttu) eikä se oikeestaan kiinnosta /kuulu muille. Sitten kun on vauva, voi iloita ja onnitella, ja siihen on vielä pitkä matka.
Mä olen aina kovin onnellinen kun joku muukin saa toivomansa vauvan! Sitäpaitsi rv9 on jo aika hyvä, suurimmat riskit on ohi, oikeasti. Toki mitä vain voi tulla vielä. Itselläni neljäs raskaus muuttui yksöseksi rv9, eli kaksosraskaus oli puolittainen km. Oireilu oli alkanut jo rv7, mikä on tyypillistä. rv9 jälkeen keskenmenot vähenee laskevalla käyrällä kokoajan, kunnes rv12 jälkeen ovat harvinaisia.
Tuosta miehesi siskon suhtautumisesta, taisi olla tytölle iso yllätys? Oletko ajatellut että hänelle on iso juttu tulla tädiksi? Oletteko läheiset ystävät? Hän todennäköisesti ajattelee asiaa itsensä kannalta (mikä on ihan suotavaa nuorelle ihmiselle yllättävässä tilanteessa, ei voi olla tilannetaju aina kohdallaan). Miten miehesi suhtautuminen siskoon muuttuu, miten hän on itse vauvakuumeinen vaikka ei olisikaan parisuhteessa, millaiset ovat sisarusten välit jne. Ei kannata tehdä liian oikaisevia ajatelmia hetken käytöksestä!
Mun mielestä on aina ärsyttävää kun raskaus julkistetaan joukolle jossain jouluna tms. isossa tilanteessa ja oletetaan että kaikki on happyhappyjoyjoy. Olisi hienovaraisempaa kertoa iso uutinen kahden (kolmen) kesken, jolloin kasvojen menetykseen ilosta/järkytyksestä ei olisi niin suurta vaaraa. Ja ehkä joskus vaikka jossain aiemmassa keskustelussa viitata siihen että perheenlisäys olisi toivottua, silloin suku ehtii jo asennoistua uutiseen ennen ylläriä. Sorry, et voi olettaa että ihmisten reaktiot olisivat kuin jenkkileffasta vaikka itse niin toivoisit. Ihminen on monimutkainen otus, siihen on tyytyminen!
Kaikesta huolimatta onnea odotukseesi ja toivotaan että välit sukuun pysyy hyvinä ylläreistä huolimatta!
onhan niistä täälläkin usein luettu.
t. yksi jolla km viikolla 18 ja sen jälkeen kieltäydyin ottamasta onnitteluja, ennekuin vauva syntynyt.(Enkä niistä tosin kertonutkaan kuin vasta viikolla 20).
Mutta toivotaan ap:lle kuitenkin parasta, tuskin näin ikävästi käy.
siis meitä ei miehen suvusta ketään onnitelleet eikä lasten syntymien jälkeenkää ole kiinostanu minun tai lasten elämä. mies kylläkin ja hänen elämänsä, poikkeus on kaikki juhlat jossa ollaan niin ihania isovanhempia (lapset kuitenkin vierastaa heitä)
onhan niistä täälläkin usein luettu.
t. yksi jolla km viikolla 18 ja sen jälkeen kieltäydyin ottamasta onnitteluja, ennekuin vauva syntynyt.(Enkä niistä tosin kertonutkaan kuin vasta viikolla 20).
Mutta toivotaan ap:lle kuitenkin parasta, tuskin näin ikävästi käy.
Todennäköisyys että km tulee viikolla 5-7 kuin viikolla 18 on kuitenkin eri luokkaa. Ja jos pelotella halutaa, voi lapsi kuolla kohtuun hetki ennen syntymääkin. Tai kuolla syntymän jälkeen. Tai viisivuotiaana. Elämä ei ole varmaa, vain todennäköistä.
ja sen raskauden kanssa voi käydä miten tahansa synnytykseen asti. Vasta elävästä lapsesta on tapana onnitella.