Lue keskustelun säännöt.
Raskausuutisten kertominen, ei onnitteluja?
25.12.2009 |
Hei!
Kerroimme nyt jouluna odottavamme esikoistamme. Vanhemmat olivat ihan tyytyväisiä ja iloisia, mutta eivät onnitelleet. Miehen veli oli ainoa joka sanoi onneksi olkoon ja halasi, vaikka on nuorin (23 v) ja lapseton. Miehen sisko ei sanonut mitään! Ei kysynyt mitään, ei onnitellut, ei mitään! Mielestäni outoa käytöstä. Eikö sitä voisi nyt edes näön vuoksi sanoa, että onneksi olkoon, vaikkei niin iloinen uutinen oliskaan? Ja ei.. tämä sisko ei yritä tulla raskaaksi, käyttää ehkäisyä (on kertonut) miehensä kanssa eikä heidän eloonsa vielä lapset sovi, kuulemma, vaikka joskus niitä ehkä vielä toivovatkin. Myöhemmin miehen sisko kehtasi purnata siitä, kunnei kukaan ollut huomannut hänen uutta mekkoaan!?
Kommentit (42)
itkemässä kuinka pahalta tuntui kun sinä olet raskaana. Oikeesti siitä ei silloin voi hirveästi ilota ja se onnittelukin voi takertua kurkkuun kun lapsettomuus on itselle raastava suru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta voihan se syntynytkin vauva kuolla tai epäonnistua elämässään. Eikö tuolla logiikalla kannattaisi onnitella vanhempia vasta lapsen 18-vuotispäivänä kun nähdään, miten he ovat onnistuneet kasvattajina?
Tai vielä parempi olisi siirtää onnittelut sinne, kun lapsi täyttää 70 vuotta. Silloin olisi jo pohjaa nähdä, ovatko vanhemmat tosiaan onnistuneet saamaan aikaan paitsi elävän, myös kaikin puolin elämässään pärjänneen yksilön.
Älkää siis onnitelko raskaudesta, älkää syntymästä, älkää lapsen täysi-ikäisyydestä, vaan kiikuttakaa onnittelukortti terveyskeskuksen vuodeosastolle vanhempien satavuotispäiväksi!
ettei kellään nouse isossa tilaisuudessa itku kurkkuun.
vaikka sanookin muuta. Olen itse tällainen tapaus ja jokainen vauvauutinen ympärilläni satuttaa sisältä kovasti. Toki onnittelen kyllä kaikkia.
No mutta voihan se syntynytkin vauva kuolla tai epäonnistua elämässään. Eikö tuolla logiikalla kannattaisi onnitella vanhempia vasta lapsen 18-vuotispäivänä kun nähdään, miten he ovat onnistuneet kasvattajina? Tai vielä parempi olisi siirtää onnittelut sinne, kun lapsi täyttää 70 vuotta. Silloin olisi jo pohjaa nähdä, ovatko vanhemmat tosiaan onnistuneet saamaan aikaan paitsi elävän, myös kaikin puolin elämässään pärjänneen yksilön. Älkää siis onnitelko raskaudesta, älkää syntymästä, älkää lapsen täysi-ikäisyydestä, vaan kiikuttakaa onnittelukortti terveyskeskuksen vuodeosastolle vanhempien satavuotispäiväksi!
noin varhaisessa vaiheessa. Täällä on ihmiset vaan kertoneet mitä heille on opetettu. Mikä sinä olet tuomitsemaan sen miten toisia on kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen puolella ollaan niin kateellisia että sieltä ei heru yhtään mitään onnittelua tms. Muistan kun mieheni ilmoitti äidilleen ja siskolleen meidän hääaikeista ja miehen siskoa otti päähän ihan tosissaan. Ei saanut pidettyä edes mölyjä mahassaan.. Anoppi sentään ilahtui ja onnitteli aikeista.
Samaa rataa on nyt sitten mennyt kaikki lasten syntymät sun muut iloiset perhetapahtumat.. Ovat tosi varauksellisia joka asiasta, kun tulevat kylään ketään muita ei saa meillä olla tai tulossa meille samaan aikaan jne..
Luojan kiitos, mieheni ei ole noita geenejä perinyt ;)
Joulu ei ehkä ole ihan paras aika tämän teidän ilouustisen kertomiselle. Esim. miehesi sisko varmasti tunsi, että varastitte shown. Olisi kannattanut odottaa jotain vähän vähemmän kaikkien juhlatilaisuutta.
Toisekseen monet ajattelevat, että kun raskaus on alkuvaiheessa voi onnittelu tuottaa huonoa onnea. Ei haluta ns. maalata piruja seinille.
Kihlaus-, raskaus- ja muut ilouutiset on syytä jättää sellaiseen tilanteeseen, että toiset eivät tunne että juhla muuttuu nyt näiden ihmisten juhlaksi.
Onnea teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan niistä täälläkin usein luettu. t. yksi jolla km viikolla 18 ja sen jälkeen kieltäydyin ottamasta onnitteluja, ennekuin vauva syntynyt.(Enkä niistä tosin kertonutkaan kuin vasta viikolla 20). Mutta toivotaan ap:lle kuitenkin parasta, tuskin näin ikävästi käy.
Todennäköisyys että km tulee viikolla 5-7 kuin viikolla 18 on kuitenkin eri luokkaa. Ja jos pelotella halutaa, voi lapsi kuolla kohtuun hetki ennen syntymääkin. Tai kuolla syntymän jälkeen. Tai viisivuotiaana. Elämä ei ole varmaa, vain todennäköistä.
Itselläni on ollut km:ä eri viikoilla, ennen rv 20 kuitenkin kaikki -onneksi. Olen nyt raskaana, ensimmäinen kolmannes takana ja nautin sekä iloitsen tästäkin raskaudesta ihan täysillä ja avoimesti. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu missäkin vaiheessa, joten olen päättänyt ottaa ilon irti aiheista heti. Ystävältäni kuoli juuri 18 vuotta täyttänyt tyttö, mikään ikä ei ole oikea jos alkaa ajatella että tekee sitä sun tätä sitten vasta kun "asiat ovat varmoja" !
No siis, en mä siitä vanhempien onnittelemattomuudesta mitenkään loukkaantunut, sillä he kuitenkin suhtautuivat asiaan positiivisesti hymyilemällä ja päivittelemällä et ohhoh vai sillä lailla-tyylisesti. Ja kyselivät vähän asiaan liittyviä kysymyksiä. Sisko ei kysynyt, ei onnitellut eikä tainnut edes puoliväkinäisesti hymyillä. Siitä vähän loukkaannuin, varsinkin kun kehtasi itse purnata kunnei hänen mekkoaan kukaan huomannut. Mistähän tuo käytös johtui? Oliko kateellinen huomiosta vai mitä? ap
Jos ilmoititte joulupöydässä, niin onpa noloa. Ei tuollaista asiaa kerrota kun on muutakin juhlittavaa.
Olisit muuten voinut ihailla kälysi mekkoa? Vai unohtuiko kun oli omat uutiset kerrottavana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis, en mä siitä vanhempien onnittelemattomuudesta mitenkään loukkaantunut, sillä he kuitenkin suhtautuivat asiaan positiivisesti hymyilemällä ja päivittelemällä et ohhoh vai sillä lailla-tyylisesti. Ja kyselivät vähän asiaan liittyviä kysymyksiä. Sisko ei kysynyt, ei onnitellut eikä tainnut edes puoliväkinäisesti hymyillä. Siitä vähän loukkaannuin, varsinkin kun kehtasi itse purnata kunnei hänen mekkoaan kukaan huomannut. Mistähän tuo käytös johtui? Oliko kateellinen huomiosta vai mitä? ap
Mutta AP sä taidat nyt kuvitella olevasi maailman napa? Kyllä kannattaa ottaa muutkin huomioon. Kivat uutiset teillä, mutta jos sun miehen sisko oli käyttänyt paljonkin aikaa mekon ettimiseen. Oisithan sä voinut jotain kivaa sanoa.
Minkä ikäinen olet? Jotenkin sun viesteistä paistaa epäkypsyys.
Onnea vaan vauvauutisista. Mutta kannattais ehkä muistaa, että muillakin on elämä ja tän myötä susta ei tuu jotenkin merkittävämpi ihminen. Tietysti vauvalle olet äiti, mutta turha odottaa että kaikki lankee polvilleen.
on varmaan vitsikäs?
onnittelu juttu on samaa perinnettä kuin ettei saa ostaa ennen syntymää vauvan vaatteita ja leluja, muutakun se mitä pakko. taikauskoa.
jos se hame näytti ihan samalta ku viime vuoden hame ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo iäkäs odottaja ja normaalisti melko asialinjalla. Reagoin itse kaikenlaisiin uutisiin melko muodollisesti vieraiden kohdalla ja läheisten kohdalla sitten vähän tilanteen mukaan, saatan halailla ja hehkuttaa. Minusta ihan peruskohteliaisuutta on reagoida toisen sanomiseen. Se on keskusteluetikettiä. Tätä ei monikaan tuntemistani hallitse, vaan toisen kertomuksen päälle ruvetaan huutelemaan kolmannelle jotain muuta juttua.
Suru-uutiseen otetaan osaa ja toivotetaan vaikka jaksamista, mitä nyt kukakin haluaa toivoa. Onnittelun karttaminen alkuvaiheessa on vanhan kansan tapa, joten ikivanha isoisoäitini ei onnitellut. Hän sanoikin sen ääneen, ja "onnitteli" muilla sanoilla ja jutustelulla.
Itse olen samassa kertomisvaiheessa kun ap, eli viikoilla 12+, ja täytyy kyllä sanoa, että tässä asiassa panen tarkemmin merkille, miten toiset reagoi. En kuitenkaan siksi, että minun raskaus tulisi olla jollekin toiselle vuoden kohokohta, vaan siksi, että kertomalla vauvasta tässä vaiheessa harvoille ja valituille, tunnen itseni torjutuksi, jos kuulija ei osoita mitään kiinnostusta asiaan. Tätähän kuulija ei toki voi tietää, mutta ilmeisesti raskaus herkistää, kuten sanotaan.
Itse taas onnittelen ihan luontevasti raskaudesta, koska tässä vaiheessa ja eteen päin sitä onnea varsinkin tarvitaan.
Ap, parhaat onnittelut Sinulle raskaudestasi ja tulevasta vauvasta. Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Miehen vanhemmat eivät onnitelleet eivät olleet iloisia eivätkä kysyneet kerrottaessa eikä tässä kuluneiden kuukausienkaan aikana mitään. Ovat kuin koko asiaa ei olisi, vaikka raskaus näkyy. Isommassa seurassa muiden ottaessa asian puheeksi kääntävät aina puheen muualle.
Omat vanhempani saivat tiedon joulutervehdyksen yhteydessä, eivätkä he ole reagoineet millään lailla, eivät edes kiittäneet lahjasta.
Että sillä lailla.
Vanhemmat olivat ihan tyytyväisiä ja iloisia, mutta eivät onnitelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensäkin "onnen toivotus" on minusta hassua, mielummin sanon, että "sepä hienoa", "onpa ihana" tms. Yritän kyllä onnitella, mutta minusta "onnea" vain on niin tyhjä ja vanhaan taikauskoon pohjaava sanonta.
mutta isä ei onnitellut mutta oli onnellinen. (vanhemmat eronneet) johtuu varmaan "alkushokista"tms, tuskin vanhemmat tarkoittivat pahaa.:)
raskaudestani. Sain lapsen 36 vuotiaana ja 5 vuoden yrityksen jälkee. En edes toivonut onnitteluja ennen lapsen syntymää, en oikein edes uskonut saavani elävää lasta. No sain semmoisen ja on 10 vuotiasa nykyään.
voi olla rankka paikka jos veljen vaimo onkin vähän aikaa perheen prinsessa. Vaikka käly ei itse vielä mitään lapsia haluaisikaan.
Tuossa on kylllä jotain perää, että vanhempi sukupolvi harvoin saa sitä "Onnea"-sanaa suustaan. Tai vastaavaa positiivista/kohteliasta. Itse tiedän, että esikoiseni oli vanhempieni puolesta todella odotettu ja toivottu, mutta onnitteluja ei kumpikaan saanut aikoinaan sanottua. Eikâ paljoa muutakaan positiivista koko raskauden aikana. Mä olen jo jotenkin niin tottunut tohon niiden "pessimisti-ei-pety"-meininikiin, että ei enää paljoa heilauta suuntaan eikä toiseen.
Nuorilla naisilla taas riittää komplekseja ja "ongelmia" vaikka muille jakaa, huono itsetunto (!), mene ja tiedä, mutta älä edes yritä etsiä syytä. Olen kanssa törmännyt ihan vastaavaan.
Nyt jälkeenpäin yhden äitinä ja toista odottavana olen miettinyt omia suhtautumisiani aikoinaan tuttujen vauvauutisiin, enkä menisi sanomaan, että olisin ollut välttämattä aina esimerkillisin tapaus. Kai me ollaan sitten niin omahyväisiä suurin osa, että tollasia simppeleitä asioita ei mieti ennen kuin osuu omalle kohdalle.. Muistan esim. kun siskopuoleni noin 10 vuotta sitten julisti juhlallisesti miehensä kanssa ekasta raskaudestaan, niin menin ihan lukkoon. En kertakaikkiaan yhtään tiennyt mitä pitäisi sanoa. Pahinta oli, että vieressä isäni vain toljotti tyhmänä eteensä, eikä hänkään sanonut mitään. Lpulta hädisssäni aloin vaan pälättää mahdollisimman innostuneen näköisenä mitä sylki suuhun tuo. Vasta vartin päästä keksin, että ai niin - onnea!
en mäkään ehkä onnittelisi, toki sanoisin hieno uutinen ja kyselisin voinnista.
Meillä on keskenmenohistoria ja kohtuun kuollut vauvakin, suvussakin samoja ongelmia. Minusta todellakin onnittelisin vasta sitten kun lapsi on elävänä maailmassa eikä välitöntä kuolemanvaaraa ole.
Mä toivon lisää lapsia, mutta en varmaan haluaisi kuulla onnitteluita raskaudestani.
JA olemme hyvin toimeentulevia, työssäkäyviä, ei mt-ongelmia, ei nuoria, kolmen lapsen vanhempia, jotka eivät koskaan vaivaa sukulaisia ym lastenhoidolla tai rahahuolilla (jos nyt joku heti näin päättelee). Oma äiti kysyi, esimies kysyi, kaveri kysyi..
Pelkkä hymy olisi riittänyt
Onnea ap raskauteen, jokainen uusi elämä on ihme