Mahtaako nuoret äidit n. 20 vuotiaat kadehtia

Mutta luulen, että ne pelkät vuodet eivät tuo kypsyyttä,vaan se tapa jolla ne käyttää.



Ihan hyväksi koen kyllä oman tilanteeni. Olen 26-vuotta, isompi lapsi on 4, pienempi vuoden. voin valmistua halutessani yhteiskuntatieteellisestä, tosin nyt vielä teen ylimääräisiä sivuopintoja kun kerran olen vielä hoitovapaalla. Uskon jopa löytäväni töitä muutaman vuoden päästä, kun haluan palata työelämään.



Mitään sellaista en 30-v äidiksi tulleilla ole huomannut, mitä itseltä puuttuisi: löytyy talo ja autot,rihkamat ja krääsät. Matkusteltu ollaan vähemmän, mutta nyt vuosien tauon jälkeen on sitäkin luksusta tiedossa. Pettämisiä, jättämisiä, yhden yön seikkailuja ja sekoiluja en ole kaivannut. Sen tiedän, ettei nämä edellä mainitut tule kuulumaan mun viidenkympinvillitykseen, tuskimpa miehenkään.



en nyt keksi mistä olisin jäänyt paitsi. Mutta iloitsen siitä, että mulla on mahdollisuus olla vielä pitkä aika työelämässä tai jäädä uudestaan kotivuosia viettämään uusien lasten kanssa, jos niin halutaan. Tai keskittyä huolehtimaan lasten isovanhemmista, kun heille alkaa pian kertymään ikää.



Se on muuten aika paha yhtälö, kun on apua tarvitsevat vanhemmat ja omat pienet lapset.

Ennen nimenomaan perustettiin perhe ja tehtiin lapset sen takia, koska näin oletettiin tapahtuvan. Nykyään naiset ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti miehistä ja vanhemmistaan riippumattomia, joten voivat halutessaan jättää lapset tekemättä mikäli haluavat. Ja parempi se niin onkin, eivät kaikki ole vanhemmiksi tarkoitettuja.

Arvomaailma on pielessä, perhe ja äitiys ovat monelle pakollinen hankittava juttu, ei rakkauden ja unelmien täyttymys, kuten ennen muinoin.