Lue keskustelun säännöt.
Käväisimme viime viikolla Suomessa ja oli jossain määrin järkyttävä kokemus.
23.12.2009 |
Kerron esimerkin:
Lensin yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Jouduimme vaihtamaan tällä reissulla konetta kaksi kertaa, mikä ei ollut mitenkään ideaalia, mutta vaihtoehtoja ei nyt ollut.
Kaksi ensimmäistä lentoa sujuivat kuin unelma: ihmiset suorastaan rynnivät auttamaan lasten kanssa matkustavaa, jopa selkävaivainen mummo ryysi viereeni pitämään vauvaa hetken sylissä. ; ) Etenkin keski-ikäiset naiset tunkivat puoliväkisin laukkujani vetämään, vaunuja kasaamaan ja auttamaan vauvan kanssa.
Palvelu oli muutenkin kaikin tavoin loistavaa sekä koneessa että kentillä. Pääsin jonojen ohi passintarkastukseen, vartija vain nappsi meidät mukaansa, ettei "rouvan tarvitse turhaan lasten kanssa jonottaa".
Sitten saavuimme Helsingin lennon portille Lontoon Gatwickissä. Portilla odottelijoista oli arvioni mukaan noin 80% suomalaisia. Arvaatte varmaan loput. Yksikään ei tarjoutunut auttamaan missään vaiheessa minua tai lapsiani.
Mutta ei siinä vielä mitään, pärjäsin kyllä ihan ok yksinkin kamoineni ja lapsineni. Järkytys ja myötähäpeä iskivät tajuntaan oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun meitä koneelle kuljettanut bussikuski piti seuraavanlaisen puheen ennen ovien avaamista (vapaa käännös, myös sarkastinen äänensävy puuttuu): "Ennen kuin avaan nämä bussin ovet, pyytäisin teitä ystävällisesti TÄLLÄ KERTAA ottamaan bussissa olevat pikkulapset huomioon. Yrittäkää TÄLLÄ KERTAA olla tönimättä ja kaatamatta heitä koneeseen rynniessänne. Mikäli voitte, voisitte jopa päästää heidät koneeseen ensimmäisinä TÄLLÄ KERTAA."
Kunnon suomalaiset tietenkin jättivät lapsiperheet viimeisiksi. Kuski katsoi minua peilin kautta silmiin ja ravisteli päätään myötätuntoisesti.
Kommentit (214)
Matkustan usein lasten kanssa Suomeen itsekseni, kun mies on töissä. Mies tulee yleensä kesällä mukaan.
Siitä onkin nyt itseasiassa yli vuosi aikaa, kun matkustin viimeksi yksin lasten kanssa. Toisten epäystävällisyyttä ei juuri noteeraa, kun on "auttaja" omasta takaa mukana.
Tämän koko juttuni pointti oli lähinnä se, että olen iloinen, että satuin tuossa tilanteessa olemaan suomalainen, enkä vaikkapa brittituristi kolmen lapsen kanssa.
Suomalaisena jotenkin tajusin, että tuo vaan on sellaista suomalaista epäystävällisyyttä, josta kyllä tulee paha mieli, mutta ei se minua estä matkustamasta uudestaan Suomeen. Turistille asia voisi olla HIUKAN toinen... Sitä kannattaa miettiä, kun Suomea mainostetaan matkailukohteena. Epäkohteliaisuus jää ainakin amerikkalaisten, brittien ja irkkujen mieleen kuin polttomerkki. On se sen verran pöyristyttävän törkeää tiettyjen kansalaisuuksien mielestä.
Mitä omaan asenteeseeni tulee, olen jäävi vastaamaan. Täytyy kysyä tutuilta, yritän kuitenkin parhaani sekä täällä meilläpäin että Suomessa. Avaan ovia, hymyilen ja tervehdin, yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos teitä perkele kiilaillaan ja tönitään niin miksette avaa suutanne ja pyydä lopettamaan....niin helkutin Suomalaista tää selän takana jupiseminen ja valittaminen kun itse ei saada suutaan auki ja asiaansa ilmoille!
Juuri siksi tämä Suomen mollaaminen naurattaakin. Täällä nimittäin on asiat niin hyvin ettette oikein tajuakkaan!
Ja olen asunut koko ikäni suomessa. Suomalaiset on tosi tylyä minä minä minä kansaa. Jos joku tarvitsee apua muut kääntää äkkiä katseen pois ettei varmasti tarvitse auttaa ja erityisesti jos kyseessä lapset. Ei kuulu mulle, itsehän oot lapses hankkinut, hoida ite on tyypillinen ajatus.
Ja nuoriso esim. busseissa on kaikista törkeintä just noiden ipodiensa kanssa. Ei varmasti itseään liikauta auttamaan ketään. Ja toi ärsyttää muakin suunnattomasti, että istuvat usein reunapaikalle ja oma laukku on ikkunapaikalla, ettei vaan kukaan änkeä viereen istumaan. Ja kun pyytää siistymään niin saa kyllä sellaisen mulkauksen.
Käytöstavat puuttuu kyllä tosiaan!
Olen tosi pahoillani puolestasi, mutta totta puhut.
Terv. 4:n äiti, joka käyttää paljon yleisiä kulkuvälineitä, mutta jonka lapset onneksi eivät enää ole ratasiässä
Ollessamme Kanarialla vuosi sitten lasten kanssa kiinnitin kyllä huomiota siihen, miten paikalliset suhtautuivat lapsiin. Lintukoto ei Espanja varmaan todellakaan ole, mutta kaupassa kuitenkin hupparipäinen teinipoika leperteli vauvalle kassalla ja ojenteli tikkareita kuin viimeistä päivää. Ja olin ihan vaan pienen vesipullon kanssa siinä kassalla. ; )
Samoin autovuokraamossa vanhempi herrasmies kätteli lapsetkin ja taas ojenneltiin niitä tikkareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku nappaisi kassini muka avuliaasti! Ja ap. sitä apua voi kyllä pyytääkin, eikä odottaa että kaikki kumartelee jalkojesi juurella..On se kumma, että ns. huonomman luokan maissa asuvilla suomalaisilla on niin huono itsetunto että pitää suomea haukkua. Kai sitä ollaan olevinaan niin globaalia kun kaikki ULKOMAAT ovat hyviä ja suomi nyt on tällainen. Ei ole tullut teille ulkosuomalaiset mieleen, että itsehän syyllistytte perisuomalaiseen tapaan kun vähättelette synnyinmaatanne??
vähemmän kohteliaiksi kuin suomalaisia. En vaan tajua miten. Kaikki etelä-eurooppalaiset ovat hyvin perhekeskeistä porukkaa, ja lapset ovat aina huomion keskipisteessä. Siellä tosin myös läpsitään lapsia, mutta luulen, että se jatkuva positiivinen huomioiminen kyllä kuittaa ne traumat.
Suomalaiset ovat ehkä jotenkin ujoja tai ihmisarkoja, eivätkä vaan halua olla ihmisten kanssa missään tekemisissä, ja siitä johtuu tämä jurotus ja epäkohteliaisuus. Mene tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä edes ole ulkosuomalainen, sen huomaa ihan jo matkustaessa.
Pyysin reippaasti apua, eikä sitä annettu.
En TODELLA halua haukkua Suomea, vaan päinvastoin kehua sitä täällä ulkomailla. Jotkut vaan käyöksellään tekee sen niin kauhean vaikeaksi.
Monissa, monissa kulttuureissa epäkohteliaisuus on synneistä pahimpia, eikä sellaiseen maahan toisten matkusteta. Suomea minä tässä ajattelen ja sen mainetta.
Monet ulkomaalaiset turistit tulevat just näistä maista, joissa apua annetaan automaattisesti ja ihan pyytämättä. Se on aivan itsestäänselvyys, joka opetetaan pienestä pitäen. Heille on turha alkaa selittämään mitään avun pyytämisestä, koska avun antamatta jättäminen on jo niin epäkohteliasta, että huh.
joku nappaisi kassini muka avuliaasti! Ja ap. sitä apua voi kyllä pyytääkin, eikä odottaa että kaikki kumartelee jalkojesi juurella..On se kumma, että ns. huonomman luokan maissa asuvilla suomalaisilla on niin huono itsetunto että pitää suomea haukkua. Kai sitä ollaan olevinaan niin globaalia kun kaikki ULKOMAAT ovat hyviä ja suomi nyt on tällainen. Ei ole tullut teille ulkosuomalaiset mieleen, että itsehän syyllistytte perisuomalaiseen tapaan kun vähättelette synnyinmaatanne??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täälä ei kaikki pärjää. Mutta ne jotka pärjää ovat runnottuja henkisesti. Suodaan se heille, se on elinehto.
ostoskassien/muiden laukkujen kanssa. Nuoriso kyllä siirtää laukkuja oma-aloitteisesti, kun menee viereen seisomaan, tädit harvemmin.
Miehillä ja pojille on keskimääräistä vähemmän niitä vieruspenkkikapsäkkejä, mutta jos niitä on, keski-ikäisten miesten laukut eivät siirry kirveelläkään, koska hehän ovat maailman tärkeimpiä ihmisiä.
Mutta sen kanssa olen eri mieltä, joka väitti Suomen liikennekulttuuria hankalaksi. Täällä ollaan lähes poikkeuksetta minäminäminäminä ratissa, mutta Etelä-Euroopassa puhumattakaan Afrikasta tai Aasiasta meno on täysin kaoottista ja äänitorvi liikennesääntöjä (joita kukaan ei tunnusta osaavansa) tärkeämpi. Kyllä mä mieluummmin Suomessa ajan kuin esimerkiksi Nigeriassa, vaikka siellä ollaankin ystävällisempiä ja huomaavaisempia kuin Suomessa.
Tosin olen sitä mieltä, että se ei ole pelkästään hyvä. Jostain syystä näissä asioissa ollaan ylitsevuotavan joko-tai. Haluaisin löytää sellaisen kultaisen keskitien, jossa muille ihmisille ollaan kohteliaita ja jutustellaankin silloin tällöin, mutta jossa vieraat ihmiset eivät käy naamalle ja häiritsemään silloin, kun haluaisi olla rauhassa. Jostain syystä näistä tuntuu aina saavan vain toisen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta pakko mainita. Kävin ekaluokkalaisen lapseni joulujuhlissa eilen, ja paikalla oli lähes kaikkien lasten vanhemmat. Tervehdin kaikkia, joiden kanssa pääsin puhe-etäisyydelle (ehkä 15 ihmistä), ja näistä kahden kanssa sain keskustelun aikaiseksi (olivat tietenkin ulkomaalaisia). Tämä veti kyllä aika mietteliääksi. Enkä usko, että lapseni on tehnyt mitään niin hirveää, että minua erityisesti boikotoitiin. Olen asunut eräässä eurooppalaisessa maassa lastenkin kanssa, ja siellä ainakin oli todella helppo jutustella kaikkien ihmisten kanssa. Ja ne muut ihmiset tulivat juttelemaan minulle. Suomessa se on aina minä, joka aloittaa keskustelut.
Eilen viimeksi mainitsin asiasta ihan nätisti mummelille, joka kassajonossa minua ostoskärryillään tökki. Käännyin sivuttain ja pyysin lopettamaan, kun muutenkin oli mahan kanssa siinä välissä ahdasta. Vastaukseksi sain pelkää toljotusta, veti sentään kärryjään taaksepäin.
Nimim. Rv. 35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aina ihmettelen näitä aloituksia - mulla on ihan päinvastaisia kokemuksia. Aina on autettu kun sitä olen tarvinnut, lapsi saa paljon myönteistä huomiota ihan tuntemattomilta, ja ovia auotaan kun kuiljen rattaiden kanssa, ihan automaattisesti. Pyydän myös reippaasti apua, ja sitä aina saa. En ole edes ajatellut, et joku mulkoilis tai katsois pahasti. Tosin mulle ylipäänsä on ihan sama miten joku mua katsoo. Sit jos sanat ja teot ois tylyjä, niin asia ois eri, mut tällaiseen en ole törmännyt.
ja annettu tilaa ja lapsia autettu.
Mutta en asukaan Helsingissä. Ap, älä puhu koko Suomesta kun puhut helsinkiläisten käytöksestä.
Olimme perheen kanssa ostoksilla ja ohi käveli kiireisen näköinen keski-ikäinen mies. Hän mitään varottamatta tönkesi ohi jonojen ja tuuppasi samassa salkullaan meidän 1 vuotiaan taaperon nurin, ja jatkoi kulkuaan. No alkoonhan hänellä oli kiire. Katselimme mieheni kanssa toisiamme pöyristyneenä kun ei edes anteeksi pyytänyt ja lapsi itkee.
No, kun poistuimme kaupasta sama mies törttöili parkkipaikalla autollaan. Törmäsi meidän fiiatin takavaloon audillaan.
Minä tietysti kärräimpänä (vaikka mies rauhotteli) astuin autosta ulos huutamaan tälle kusipäälle.
Mies ei edes pyydellyt anteeksi vaan alkoi kaivelemaan lompakostaan 500e seteleitä niitä oli melkoisesti. Hän toisteli kuin psykoosissa:
- rahaahan te vain haluatte. ottakaa rahaa, rahaa. Rahaahan te vain haluatte. No, eikö raha kelpaa ottakaa rahaa.
Piti meitä ilmeisesti köyhinä. No täytämmehän me wt;n tunnusmerkit kylläkin.
Tilanne rauhottui kun mieheni astui ulos autosta. Mieheni on aika kookas kaljupää ja pelottavan näköinen nuorimies.
Kyllä jäi paska maku keski-ikisistä miehistä!!
itsekin viihdyn Suomessa suht hyvin enkä täällä edes odota samanlaista huomioimista, jota jossain muualla saa. Mutta eron huomaa kyllä heti kun pääsee Suomesta pois. Edellisellä Englannin reissulla hukkasin kännykkäni, oli myöhä ja seisoin hotellin respajonossa kun huomasin että puhelimeni oli hävinnyt. Takanani jonottava nainen huomasi tilanteen ja tarjosi heti puhelintaan siihen käyttöön mihin olisin omaani tarvinnut. Lisäksi useampi ihminen tarkisti vielä tarvitsinko apua ja itse asiassa se puhelinkin löytyi sitten lentokentän lost&foundista hyvin nopeasti (soitin sinne ja puhelin oli tuotu sinne). Koko tilanne oli sellainen, etten Suomessa olisi osannut edes kaivata tuollaista apua.
kun siellä ihmiset tunkevat suunnilleen syliin. Ja etenkin lasten lähelle tunkevat saavat mut jatkamaan matkaa.
Eli kyse ei ole kenekään paremmuudesta tai huonommuudesta, vaan siitä mistä näkökulmasta asiaa katsoo.
Ja minä järjestäisin tuollaisen matkan niin, että vauva on kantoliinassa, ettei vaunuja tarvita matkan aikana. Ja käsimatkatavarat minimissä, ettei lasten tarvi raahata mitään painavia kasseja. Siten pärjää vallan mainiosti ilman apuja, eikä kanssamatkustajiakaan tarvi vaivata omilla kantamuksilla.
Minua on aina autettu kysymättä ja annettu tilaa ja lapsia autettu.
Mutta en asukaan Helsingissä. Ap, älä puhu koko Suomesta kun puhut helsinkiläisten käytöksestä.
Tosin kokemukseni on päinvastainen kuin yllä: olen paljasjalkainen helsinkiläinen ja se ainoa kerta, kun minulle oltiin oikeasti törkeitä oli Joensuussa. Joten älköön kukaan yleistäkö mihinkään suuntaan.
Ja vielä sellainen huomio, että mun mielestä kohteliaisuus ja huomaavaisuus on kaksisuuntaista: jo menee stockalle ruuhka-aikaan, olisi huomaavaista jättää lasterattaat ja isot selkäreput kotiin. Useimmilla perheillä kun kuitenkin on useampi ihminen, joka voi niitä lapsia hoitaa.
metsäläisyyden.