Kuuluuko synnyttäjien huuto muualle sairaalaan?

Ainakin Kätilöopiston Haikaranpesässä kuuntelin yhtenä yönä vauvan kanssa pariakin synnytystä..

viereiseen huoneeseen ja käytävälle, mutta eihän siellä käytävällä ketään muita ole. VIereisessä huoneessa samat hommat käynnissä, eli vapaasti huutelemaan vain. Eikä sitä kyllä todellakaan mieti siinä synnyttäessä että kuuluukos ja mihin kuuluu..:D



ELi ei ole äänieristystä sen kummemmin.

nyt muka karjuu? Eikös ne kätilöt ihan neuvo että ollaampa sitten huutamatta ja käytetään se energia hieman tehokkaammin? Itsestäni olisi ainakin kamalaa joutua sellaista kuuntelemaan saati sitten että itse karjuisin...

Vai onko synnytyshuoneissa tehokas äänieristys? On varmaan aika noloa synnyttäjille jos muut kuulevat karjaisut ym. Ja eihän se ole miellyttävää muillekaan niitä kuunnella.

ei siellä mikään tavallista kummoisempi äänieristys ole.

Mua ei ainakaan nolottanut yhtään, on siinä synnyttäessä tärkeämpääkin miettimistä.

Minä kuulin toisen äidin huudot. En tiedä satuttiinko silloin juuri aukomaan huoneiden ovia vai kuuluiko ovien/seinien läpi. Vaan ei siellä onneksi tiedä kuka äiti missäkin huoneessa oli ellei joku oikein ääneen mainosta synnytyshuoneensa numeroa jälkeenpäin, joten asiassa ei mielestäni ole mitään noloa. Mennäänhän siellä synnytyksen jälkeenkin lähes peppu vilkkuen suihkuun (ainakin mun synnärillä ei ollut omia suihkuja vaan yksi ainoa suihku käytävän varrella!). Mutta kun synnytys on käsillä, niin itse en kyllä pätkän vertaa mietiskellyt noloutta tai muita mammoja, oli vähän muuta mietittävää!

Mä ainakin kiljuin ja karjuin ihan hulluna synnytyksessä, varmasti koko sairaala kuuli. Se oli mun tapa saada kipua pois. Ja ihan sama, vaikka koko kaupunki olis kuullu, ei siinä tilanteessa voi ajatella kuin itseään ja vauvaa.

Aivan sama siinä tilanteessa kuuluuko muualle vai ei! Vai pitääkö sitäkin sitten nolostella ja pelätä ls-ilmoitusta kun äiti on karjunut synnytyksessä? Kaikki ympärillä olevat ovat olleet samassa tilanteessa, ja ymmärtävät, no hätä. Siellä ei olla esiintymässä tai tekemässä vaikutusta muihin, vaan synnyttämässä.

keskellä yötä siihen, kun joku karjui jossain toisessa huoneessa. Kätilö kertoi myöhemmin, että tuo karjuja oli ollut nainen, joka oli tullut sairaalaan kovien supistusten vuoksi, mutta passitettu kotiin, koska supistukset eivät oikeasti olleet oikeita synnytyssupistuksia, eikä synnytys vielä ollut käynnissä. Toisilla taitaa vaan olla tosi alhainen kipukynnys...

Minä kuulin toisen äidin huudot. En tiedä satuttiinko silloin juuri aukomaan huoneiden ovia vai kuuluiko ovien/seinien läpi. Vaan ei siellä onneksi tiedä kuka äiti missäkin huoneessa oli ellei joku oikein ääneen mainosta synnytyshuoneensa numeroa jälkeenpäin, joten asiassa ei mielestäni ole mitään noloa. Mennäänhän siellä synnytyksen jälkeenkin lähes peppu vilkkuen suihkuun (ainakin mun synnärillä ei ollut omia suihkuja vaan yksi ainoa suihku käytävän varrella!). Mutta kun synnytys on käsillä, niin itse en kyllä pätkän vertaa mietiskellyt noloutta tai muita mammoja, oli vähän muuta mietittävää!

Itse olen 3 kertaa siellä synnyttäny. Aina on kuulunu viereisten salien äitien kiljunnat.

Huvittuneena kuunnellu, ku en ihan ymmärrä auttaako se huutaminen oikeesti siinä :D mulla ei ole koskaan kuulunu pihaustakaan synnyttäessä, tai no normaalit puuskuttamiset tietty mutta MIKSI pitäisi karjua? ;)

ja viereisissä saleissa. En kuullut saliin mitään mutta mieheni oli kuullut tuttuni huudon käytävälle kun oli tupakilla käynyt.



Itse en huutanut, uikutin vain.

pitäis karjua? Mua sattu aivan kamalasti ja sain vielä IV:N asteen repeämät kaupanpäälle, mutta ei tullut mieleenkään karjua. Ehkä vähän ähisin ja kiroilin, mutta huuta ei kyllä tarvinnut.

Toisia helpottaa se kun saa puristaa vaikka miehensä kättä lujaa, toisia helpottaa karjuminen, toisia kiroilu ym.....

Kätilökin sanoi, että ponnistukseen tulee voimaa kun huudat, anna mennä vaan. (Joiltain se taas syö voimaa, multa ei)

jossa odottelin hetken kätilö ja pääsyä sisälle synnytyssaliin. Eipä kauheasti innostanut kuulla ensisynnyttäjänä sellaista eläimellistä karjuntaa, kun oma vuoro oli kohta edessä.

Minä en ainakaan huutanut. Ähisin ja ehkä puhahtelin mutten huutanut. Saatoin sanoa, että ai saatana tai avautumisvaiheessa miehelle välillä, että ole hiljaa, ai että käy kipeetä ja sillain ääneen sitä kipua siinä "päästää pois" mutten suinkaan huutanut!

paljon. Miksi oikein luulette että huudetaan ja itketään ku sattuu, huomion takiako? Huuda ens kerran ku sattuu, hämmästyt paljonko auttaa. Ja mitä ihmeen järkee on olla huutamatta, jos kuiteskin sattuu, älytöntä?

Itsellä pitkä ja vaikea synnytys takana, mutta mieleenkään ei olisi tullut huutaa! Turhaa siihen energiaansa hukkaa. Itse lähinnä uikutin ja "itkin" kivusta.



En myöskään tajua niitä jotka kiroaa...karmeaa kuultavaa.

satuin olemaan tarkkailussa viereissä huoneessa, eikä siinä kyllä paljon nukuttu.. :( teki mieli mennä huutamaan että turpa kiinni perkele..

Itse en huutanut kun kipu oli niin kovaa, etten saanut ääntä aikaiseksi. Kyyneleet kyllä valui.