Äidit, kadehditteko lapsettomia naisia?

ovat muuten ne, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia, mutta sitten mies keksiikin, että hänpä haluaakin lapsia.



Ero tulee, ollaan nelissäkymmenissä ja mies suuntaa tyynesti uuden naisen luo, sopivasti nuoremman, ja hankkii sen perheen.

että tuossa oltiin ottamassa miestä, joten oltiin sinkkuja.

Vai meinaatko että parisuhteessa elävä ottaisi sivusuhteen? No juu, saahan siitäkin toki sisältöä.

Mutta jos adoptoida haluat, niin jonoon kyllä pitää päästä nykyään hyvissä ajoin. Se ei siis ole sellainen ratkaisu, että odotellaan rauhassa nelikymppisiksi ja sitten adoptoidaan.

En ole koskaan törmännyt täällä siihen, että joku aikoisi erota, kun lapset on jo kasvatettu. En ihan tajua, miten se edes tähän liittyy? Lapsethan on ja pysyy silti.

jos on mies, niin voi adoptoida lapsen(jos sen haluaa siis parisuhteeseen), ja voihan siihen jonoon sitten mennä jo kolmevitosena että ehtii saada lapsen nelikymppisenä. Jolloin on kyllä mahdollista saada se ihan ominkin keinoin, varsinkin kun lääketiede kehittyy koko ajan. Omat munasoluthan voi vaikka pakastaa hyvissä ajoin. Ja jos ei ole miestä, voi mennä kimppaan eronneen lapsellisen miehen kanssa, joita kukaan ei kyllä pidä mitenkään vähäpätöisempänä, koska eroaminen on niin yleistä nykyään. Eli jos välttämättä haluaa jälkeläisiä elämäänsä niin kyllä se onnistuu monilla tavoilla vaikkei vielä kolmekymppisenä olisi lisääntynytkään. Ja jos on nelikymppiseksi asti odotellut lasten hankintaa niin on varmaan ehtinyt arvioida, että ottaa sen riskin, ettei niitä tule, koska ei aikaisemmin ole niitä halunnut. Jos työpaikalla on paljon vittuuntuneita lapsettomia naisia niin tod näk se johtuu työpaikasta.

ovat muuten ne, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia, mutta sitten mies keksiikin, että hänpä haluaakin lapsia.

Ero tulee, ollaan nelissäkymmenissä ja mies suuntaa tyynesti uuden naisen luo, sopivasti nuoremman, ja hankkii sen perheen.

eihän se nainen niitä lapsia varmaan silti edelleenkään halua? Sitten on vain otettava uusi mies. En minä ainakaan omaa lapsipäätöstäni miehelle jättäisi, jos haluaisin lapsia ja mies ei niin sitten etsisin uuden miehen.

Muistelin haikeudella lapsettomia aikoja ja kaiken lisäksi olen erityisen aamu-uninen, joten vauvavaihe oli aika kauheata.



Nykyään lapset ovat koululaisia ja tänäkin kesänä ovat olleet aika paljon mökillä/reissussa/matkoilla/sukulaisissa ja minä mieheni olemme kahden kotona. Ollut ihan rentouttavaa vaihtelua, mutta huomasin, että en enää kaipaa pelkkää kahdenkeskistä aikaa. Odotan jo innolla, että syysarki ja harrastus-, ulkoilu ym. touhuilu pyrähtää käyntiin ja saadaan tuttu tohina ja perhe kotiin : )



Mun mielestä on aivan sama hankkiiko muut parit lapsia tai ovatko hankkimatta, mutta siitä joidenkin lapsettomien asenteesta minä-kyllä-tiedän-miten-lapset-tulisi-kasvattaa-oma-lapseni-olisi-täydellinen-itse-olisin-täydellinen-vanhempi-vaikka-niitä-en-hankikaan, en tykkää.

ihan siltä, kuin jotkut eivät olisi kovinkaan tyytyväisiä lapsiperhe-elämäänsä, ja yrittävät keksiä syitä, miksi se on kuitenkin parempi kuin lapseton elämä..

ovat muuten ne, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia, mutta sitten mies keksiikin, että hänpä haluaakin lapsia. Ero tulee, ollaan nelissäkymmenissä ja mies suuntaa tyynesti uuden naisen luo, sopivasti nuoremman, ja hankkii sen perheen.

Mies tekee tämän usein vaikka olisi hankkinut lapsia ykkösvaimonkin kanssa. Mies suuntaa tyynesti uuden naisen luo ja hankkii sen TOISEN perheen.

Kyllä minusta olisi mukavampi jäädä kokonaan yksin kun kaitsemaan hirveää lapsilaumaa ilman toista vanhempaa.

minäpä taidan olla lähes ainoa, joka sitten lapsettomia kadehtii. Tai en tietenkään heitä, jotka ovat tahattomasti lapsettomia, toki toivon että jokainen lapsia haluava niitä saa.



Mutta joo, olisihan se elämä paljon helpompaa ilman lapsia. Voisi mennä minne vaan milloin vaan. Omaa aikaa olisi vaikka muille jakaa. Ei tarvitsisi olla jatkuvasti siivoamassa, ruokaa laittamassa ja pyykkäämässä. Ei tarvitsisi huolehtia eikä aina olisi kiire. Ei tarvitsisi stressata joka asiasta ja muistaa tuhatta ja sataa asiaa. Kaikki rahat ei menisi lasten tarpeisiin.



Niin, kyllä minä lapsiani rakastan yli kaiken enkä heistä enää luopuisi, mutta voisihan se elämä helpompaakin olla.



Enkä mä ollenkaan ymmärrä, miksi tässäkin asiassa täällä ollaan noin uskomattoman ilkeitä puolin ja toisin. Oli sitten lapseton tai lapsellinen...Inhottavaa.

koeputkihedelmöityshoidossa, lopulta sain esikoisen 28-vuotiaana ja toisen lapsen 31-vuotiaana. Jos lapset olisivat tulleet vahingossa ja ollessani hyvin nuori, voisi mulla olla toinen ääni kellossa.

ovat muuten ne, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia, mutta sitten mies keksiikin, että hänpä haluaakin lapsia.

Ero tulee, ollaan nelissäkymmenissä ja mies suuntaa tyynesti uuden naisen luo, sopivasti nuoremman, ja hankkii sen perheen.

mies saa sen perheen ja vaimo on valmis etsimään toisen miehen joka hänkään ei halua lapsia. Kaikki ovat onnellisia ja saavat mitä haluavat. Vai pitäisikö sen miehen elää naisen tahdon mukaan, vaikka itse haluaakin perheen?

mutta tämän kirjoittaja vaikuttaa kyllä olevan yksi noista lapsettomista.

Eipä silti, on minustakin typerää haukkua lapsettomia.

minäpä taidan olla lähes ainoa, joka sitten lapsettomia kadehtii. Tai en tietenkään heitä, jotka ovat tahattomasti lapsettomia, toki toivon että jokainen lapsia haluava niitä saa.

Mutta joo, olisihan se elämä paljon helpompaa ilman lapsia. Voisi mennä minne vaan milloin vaan. Omaa aikaa olisi vaikka muille jakaa. Ei tarvitsisi olla jatkuvasti siivoamassa, ruokaa laittamassa ja pyykkäämässä. Ei tarvitsisi huolehtia eikä aina olisi kiire. Ei tarvitsisi stressata joka asiasta ja muistaa tuhatta ja sataa asiaa. Kaikki rahat ei menisi lasten tarpeisiin.

Niin, kyllä minä lapsiani rakastan yli kaiken enkä heistä enää luopuisi, mutta voisihan se elämä helpompaakin olla.

Enkä mä ollenkaan ymmärrä, miksi tässäkin asiassa täällä ollaan noin uskomattoman ilkeitä puolin ja toisin. Oli sitten lapseton tai lapsellinen...Inhottavaa.

Ote Aale Tynnin runosta kertoo vastauksen:



"Sinua ilman en elämästä

mitään saattaisi aavistaa.

Vain sinun luonasi, rakkaani pieni,

löysin kirkkaan, selkeän tieni,

iloni yksinkertaisen."



Mutta en myöskään sääli. He eivät tiedä, mistä on kyse. Ehkä aavistavat jotakin, kun koittaa omien vanhempien poismenon hetki, mutta eivät tiedä.

tässä ei ole kyllä lapsiperheitä haukuttu vaan lapsettomia. Kukaan ei ole sanonut, että lapsiperheen elämä on hirveetä paskaa, toisin kuin on lapsettomista sanottu. Kyllä minä uskon, että ne, joilla on lapsia, ovat valintaansa tyytyväisiä enkä yritä saada heitä vakuuttumaan, että heidän elämänsä onkin oikesti kurjaa toisin kuin nämä muutamat lapselliset yrittävät. Miksiköhän?

En myöskään surkuttele heitä.



Kummassakin olotilassa on hyvät ja huonot puolensa. On tietenkin ikävää jos lapseton nainen haluaisi palavasti lapsia ja hän ei heitä ole saanut. Silloin voin olla pahoillaan hänen puolestaan koska olen itse kärsinyt lapsettomuudesta.



Toisaalta kun kärsin lapsettomuudesta 5v niin sinä aikana joutui käsittelemään asian hyvin laajasti ja hyväksymään myös mahdollisuuden siitä että en lapsia saa. Tällöin oli löydettävä ne positiiviset asiat mitä lapsettomuudessa on ja niitähän on vaikka kuinka paljon! Nyt kun olen kuitenkin sen kauan kaipaamani lapsen saanut (nyt 6v) niin en kadehdi lapsettomia naisia pätkääkään ajatellen esim. vapaa-aikaa jne. Tämä oli se mitä halusin ja tämä on se elämä mitä haluan elää. :)

mutta tämän kirjoittaja vaikuttaa kyllä olevan yksi noista lapsettomista. Eipä silti, on minustakin typerää haukkua lapsettomia.

että kun joku rehellisesti kertoo kadehtivansa lapsettomia, niin se ei millään voi pitää paikkaansa =D Ei, kyllä mulla ihan OIKEASTI on kolme lasta, kaikki sentään kohta jo kouluiässä, niin vähän helpommalla jo pääsee.

Mutta ehkä taustalla on sekin, etten koskaan edes haaveillut sen kummemmin lapsista jne. elämä vaan kuljetti. Ja kuten sanoin, en tosissani osia tietenkään enää vaihtaisi, mutta voin minä silti kadehtia kai yhtä lailla kuin jotkut lapsettomat kadehtivat lapsellisia :)

Ja yksinolo hiljaisessa hotellihuoneessa on ihan luksusta, tätä eivät lapsettomat ystäväni taas tajua. ;)

Ai eivät vai? :DD Olen lapseton ja juuri sen takia olenkin, että nautin joka ikinen päivä siitä hiljaisuudesta KOTONA, ja se on mulle luksusta. (Mutta ehkä sinun ystäväsi ovatkin sellaisia vain toistaiseksi lapsettomia tai muuten vaan eivät osaa arvostaa hiljaisuutta.)

Jos multa kysyttäisiin, kadehdinko jotain äitien elämästä, niin vastaus olisi helppo: en yhtään mitään! En siis keksi yhtään asiaa, joka elämässäni olisi paremmin, jos mulla olisi lapsi. Kaikki asiat ovat paremmin näin lapsettomana. :)

mutta kadehdin yksityiskohtia siitä lapsettomasta elämäntyylistä. En siis missään nimessä luopuisi omista lapsistani, mutta olisi ihanaa kun voisi joskus hetkeksi astua lapsettoman saappaisiin ja tehdä mitä tykkää.

Itsekin ehdin kyllä mennä ja nauttia lapsettoman vapaudesta aika kauan ennen kuin omat lapseni syntyivät, mutta siitä huolimatta edelleen nauttisin siitä elämäntyylistä. (Ellei tulisi niin ikävä lapsia...)

Vaikka perheellisenä rankempaa onkin, niin en kadehdi lapsettomia.

Pikemminkin minusta olisi surullista jos minulla ei olisi lapsia. En silti säälikään lapsettomia.

Elämässä on erilaisia elämänvaiheita, eivätkä kaikki tahdo samoja asioita tai samanlaista elämään :)

Sen sijaan tyttöjen äitejä olen joskus kadehtinut hetken verran. Itselläni on kolme poikaa.

matkustelua ilman lapsia, sitä että saa aamulla nukkua pitkään, mahdollisuutta lähteä extempore leffaan tai ravintolaan, siistiä kämppää. Toisaalta kun rupean tällaisia pohtimaan niin muistutan itseäni siitä miten paljon kärsisin lapsettomuudesta jos mulla ei niitä tähän ikään mennessä olisi, ja tyydyn osaani joka on kumminkin pienempi paha.

Jos multa kysyttäisiin, kadehdinko jotain äitien elämästä, niin vastaus olisi helppo: en yhtään mitään! En siis keksi yhtään asiaa, joka elämässäni olisi paremmin, jos mulla olisi lapsi. Kaikki asiat ovat paremmin näin lapsettomana. :)

Enpä oikein tiedä, miten voit sanoa kokeilematta, että elämäsi on paljon parempi ilman lapsia. En minäkään ennen lasten saantia tiennyt, mitä kaikkea lapset antavat. Olin kyllä kuullut, mutten kokenut.

Nro 40 kirjoitti hyvin. :)