Äidit, kadehditteko lapsettomia naisia?

tälläistä syyttämislinjaa. Miksei voisi vain kertoa omia kokemuksiaan, miltä tuntuu? Ei lapsi tai lapsettomuus tee ihmisen elämästä välttämättä mitenkään kurjempaa.



T. Onnellisesti lapsellinen.

Kadehdin ainoastaan äitejä, jotka ovat tehneet lapsensa parikymppisinä. Itse olen tällainen mummoäiti :(

Aikaisemmin olisin varmasti jaksanut paremmin ja olisin palautunut paremmin. Nyt peilistä katsoo kummitus ja väkisinkin kadehdin nuoria äitejä..

peesi :/

Jos olisin tiennyt kuinka ihania lapset ovat, olisin tehnyt lapset aikaisemmin! Miksi odotin näin pitkään??!

Eikä se jälkeenpäin ajateltunakaan tyhjää ollut.

Mutta nyt kun meillä on lapsi, en vaihtaisi sitä mihinkään. Niin paljon se on rikastuttanut elämää.

Ei meidän lapsi meille siis ole ollut mikään tyhjiön täyte. Vai puhutko sinulle rakkaista ihmisistä tyhjiön täytteenä? Aika loukkavasti sanottu...

Itse en voinut mitenkään kuvitella millaista elämämme tulisi oikeasti olemaan lapsen saannin jälkeen, edes silloin, kun mulla oli maha pystyssä.

Me ei olla mitenkään ripustauduttu meidän lapseen tai unohdettu itseämme. Meidän aiempi elämä ei ollut merkityksetöntä. Aika väärin ymmärsit tekstini, tai halusit ymmärtää.

Kerroin ainoastaan omasta VALTAVASTA rakkaudesta lastamme kohtaan JOTA EN VAIHTAISI MIHINKÄÄN. En mitenkään tällä ajanut takaa että kaikkien tulisi haluta lapsia tai puolustautua miksi eivät halua.

minä sinua tarkoittanutkaan, vaan joku sanoi, että ennen lapsia elämä oli tyhjää ja merkityksetöntä, niin sitä vain ihmettelen. Että eikö millään muulla todellakaan ole väliä kuin lapsilla, ei omilla vanhemmilla, ei miehellä, ei ystävillä, ei työllä (josta toivottavasti pitää), ylipäätään muulla elämällä..ei varmastikaan näin ole useimmilla vanhemmilla. Onhan minullekin esim. mies hyvin tärkeä, mutta en silti olisi tyytyväinen jos hengailisin vain sen miehen kanssa koko ajan, enkä usko että sellainen vanhempikaan on tyytyväinen, joka on vain lastensa kanssa 24/7.

Siksi ihmettelen, miten se elämä ennen lapsia oli niin tyhjää, ja jos näin on, niin onko se ihan tervettä. Tietenkään lapset saatuaan ei toivon mukaan kaipaa enää lapsetonta elämää, mutta ei kai kaikki siinä lapsettomassa elämässä lasten ulkopuolella niin kamalaa ole.

Niin ja vaikka et voinutkaan kuvitella, millaista lapsen kanssa sitten todellisuudessa on, niin luultavasti sinulla oli siitä jokseenkin positiivinen käsitys, muuten et olisi lasta hankkinut. Monilla taas se lasten saaminen ei automaattisesti olekaan elämän täyttymys, olihan täälläkin pitkä ketju siitä, miten jotkut äidit katuivat lasten hankintaa. He varmaan ovat tehneet lapsen lähinnä siksi, kun niin kuuluu tehdä. Uskon siis itse tietäväni ne lapsen saannin hyvät puolet ja ne eivät tällä hetkellä olisi tarpeeksi minulle, jotta sen lapsen haluaisin, koska niin paljon negatiivisiakin puolia lapsen hankinnassa on, JOS ei ole mitään hinkua saada lapsia. Siis tietenkin jos haluaa ja saa lapsen niin sitten ne negatiiviset puolet jäävät pimentoon, mutta jos lasta ei edes halua..joku syyhän sille on, että sitä alkaa jossain vaiheessa haluta, sen sijaan että kaikki vain mitään ajattelematta tekisivät lapsia 15-vuotiaasta sinne asti kun niitä sattuu tulemaan. Siis että en usko, että jos nyt tulisin vahingossa raskaaksi, että olisin kovinkaan onnellinen, vaikka joku toinen onkin. Sen vain tietää, samoin kun senkin, milloin sen lapsen haluaa.

Siksi on minusta aika hyödytöntä sääliä lapsettomia siitä, mistä nämä jäävät paitsi, kun he eivät edes halua kokea sitä, mistä jäävät paitsi, eikä se kokemus olisi samanlainen kuin heillä, jotka oikeasti lapsen ovat halunneet. Yhtä vähän joku äiti varmaan alkaa haluta omaa hevosta tai muuta elukkaa, vaikka minä kuinka selittäisin, miten paljon siitä on iloa ja onnea, koska kyllähän se äiti jää oikeastikin paitsi oman hevosen tuomista hyvistä puolista. Tai jos minä selittäisin, miten paljon iloa on 15 lapsesta, niin aika harva parilapsinen perhe kuitenkaan jää miettimään, että joo, pitäskö tehä vielä tusina lapsia lisää kun tuo toinenkin on niistä niin iloinen..

kun sitoutuu mieheen. Sitten äitinä ei ole mitään omaa elämää, vain lapset. Maailma on täynnä tekemistä, paikkoja ja ihmisiä. On mielenköyhyyttä jos ei ole tekemistä. Minulla on paljon liikunta- ja taideharrastuksia sekä kansainvälisiä ihmissuhteita.

Kyllä mä oikeesti säälin teitä jotka kuvittelette että äitiys on ainoa asia millä on naisen elämässä mitään merkitystä tai että äitiys tekisi teistä yhtään sen parempia ihmisiä.

Mä olen vapaaehtoisesti lapseton ja nautin elämästäni suunnattomasti.

Mitäkö teen tällä palstalla? No nyt on ainakin hyvä kertoa oma mielipiteensä ja noin muuten täältä saa vinkkejä asioihin jotka koskettaa myös lapsettomia.

Mä rakastan: Hiljaisuutta, kiireettömiä aamuja, extempore matkustelua ja shoppailua, harrastuksiani eli liikuntaa ja Ay-touhua, puhtaita lattioita, seiniä ja huonekaluja, omaa aikaa.

Voitte toki pitää mua itsekkäänä mutta niinhän lasten hankkiminenkin on itsekästä.

kun sitoutuu mieheen. Sitten äitinä ei ole mitään omaa elämää, vain lapset. Maailma on täynnä tekemistä, paikkoja ja ihmisiä. On mielenköyhyyttä jos ei ole tekemistä. Minulla on paljon liikunta- ja taideharrastuksia sekä kansainvälisiä ihmissuhteita.

Heitä ei vaan kiinnosta mikään, eivätkä he saa tyydytystä mistään. Ja sitten tulee tämä tilaisuus hankkia lapsia ja saada siitä sisältöä muutamaksi vuodeksi elämäänsä. Täytyyhän sitä hehkuttaa!

(tästä ei tarvitse vetää hernettä nenään, ellei itse ole tuollainen tyhjässä eläjä)

Minä tunnen yhden tällaisen naisen, jonka elämä on aina tylsää ja ikävää ja ei ole mitään tekemistä. Hän oli osan kesästä lomalla ilman miestään ja kuulemma ne päivät vaan odotti miestä kotiin, istui kotona ja huokaili. Minnekään ei osannut mennä.

Itse olen kasvanut perheessä jossa on 5 lasta. Äidilläni ei ole ollut minkäänlaista omaa elämää kymmeniin vuosiin, liekkö koskaan. Ensimmäisen lapsen hän sai jo 18 vuotiaana.



Hulluja puhutte jos väitätte että lapset ovat naisen oikeaa elämää. No voihan joku olla sitä tyyppiä että rakastaa lasten kaitsemista 30 vuotta mutta ei tosiaankaan sovi kaikille.



Joskus olen myös säälillä katsonut näitä 3 lapsen perheitä jotka väkisellä lähtevät esim. ulkomaanmatkalle jossa vekarat itkee, ovat kipeitä, eivät nuku yöllä ja riehuvat.. Koko hela matkan ajan. Rentouttavaa?

riittämiin ennen lapsia ja sitten taas, kun muuttavat pois.



Kyllä se vaan niin on, että kun hankkii lapsia, saa silti myös ne lapsettomuuden hyvät puolet.



Kun ei hanki, ei saa muuta kuin ne. Eikä ihminen jaksa loputtomiin vetää kiksejä niistä.

riittämiin ennen lapsia ja sitten taas, kun muuttavat pois.

Kyllä se vaan niin on, että kun hankkii lapsia, saa silti myös ne lapsettomuuden hyvät puolet.

Kun ei hanki, ei saa muuta kuin ne. Eikä ihminen jaksa loputtomiin vetää kiksejä niistä.

yritä tajuta että ihmisiä kiinnostaa erilaiset "kiksit"

riittämiin ennen lapsia ja sitten taas, kun muuttavat pois.

Kyllä se vaan niin on, että kun hankkii lapsia, saa silti myös ne lapsettomuuden hyvät puolet.

Kun ei hanki, ei saa muuta kuin ne. Eikä ihminen jaksa loputtomiin vetää kiksejä niistä.

ihmeessä voi elää lapsettomana, kun on lapsia? Ei kai kukaan nyt eläkeikää varten elä tai sitä aikaa kun on viisikymppinen? Ei ole ihan sama elää kuin lapseton 20-vuotiaana ja 50-vuotiaana. Ja mistä sinä tiedät, ettei joku jaksa vetää loputtomiin kiksejä elämästä ilman lapsia, näythän sinäkin odottavan sitä että lapset muuttaa pois kotoa, että kykenet taas nauttimaan elämästä?

että sitten ne lapset elää omaa elämäänsä ja minä omaani? Se kiireisin pikkulapsivaihe on todella lyhyt. Huomaan sen jo nyt, kun olen saanut omani alaluokille.



Ja minä olen olen elänyt jo lapsettomana 20-vuotiaana.



No, jos joku hihkuu riemusta ikänsä, että kukaan ei ole likaamassa lattioita tai että pääsee 696. kerran tyttöjen kanssa viini-iltaan, niin fine minun puolestani.



En odota aikaa, että lapseni muuttavat pois kotoa, vaan tiedostan, että se aika on tulossa, joten siksi nautin nyt tästä mitä minulla nyt on.

Ja odotan innolla myös tulevaa elämääni, johon tiedän kuuluvan myös lasteni ansiota paljon muutakin kuin ne puhtaat lattiat ja se 697. viini-ilta tyttöjen kanssa.

että sitten ne lapset elää omaa elämäänsä ja minä omaani? Se kiireisin pikkulapsivaihe on todella lyhyt. Huomaan sen jo nyt, kun olen saanut omani alaluokille.

Ja minä olen olen elänyt jo lapsettomana 20-vuotiaana.

No, jos joku hihkuu riemusta ikänsä, että kukaan ei ole likaamassa lattioita tai että pääsee 696. kerran tyttöjen kanssa viini-iltaan, niin fine minun puolestani.

En odota aikaa, että lapseni muuttavat pois kotoa, vaan tiedostan, että se aika on tulossa, joten siksi nautin nyt tästä mitä minulla nyt on.

Ja odotan innolla myös tulevaa elämääni, johon tiedän kuuluvan myös lasteni ansiota paljon muutakin kuin ne puhtaat lattiat ja se 697. viini-ilta tyttöjen kanssa.

ei kaikkien elämä ole noin tyhjää ilman lapsia, hyvä sitten että ne joiden on, saavat niitä lapsia täyttämään tyhjän elämänsä.

ja työpaikka täpösentäynnä lapsettomia naisia (olen naisvaltaisella alalla, ollut 30 vuotta), joten olen kyllä liiankin lähellä nähnyt, mitä se heidän elämänsä on.

ei iske silloin, kun vielä teoriassa voi lapsia hankkia, vaan siinä vaiheessa, kun tajuaa että se todella on lopullista - ja ne lapselliset elävät jo ehkä uutta vaihetta kotoa poismuuttavine nuorineen ja ensimmäisinä lapsenlapsineen.

se 697. viini-ilta tyttöjen kanssa.

ei ole pakko tulla, olisit sanonut jo 696. illan aikana.

ja työpaikka täpösentäynnä lapsettomia naisia (olen naisvaltaisella alalla, ollut 30 vuotta), joten olen kyllä liiankin lähellä nähnyt, mitä se heidän elämänsä on.

niitä lapsia aina adoptoida tai sitten ottaa sen ydinperheensä jättäneen miehen, jolla on jo valmiiksi kasvatetut lapset. Ja olen ihan varma, että lapsettomallakin pariskunnalla voi olla täysin onnellinen elämä, se kun ei ole lapsista kiinni, ei kenenkään onnellisuuden tulisi olla toisten ihmisten varassa tai sitten se on aika huteralla pohjalla. Omista lapsistahan voi tulla vaikka mitä narkkareita tai alkoholisteja joita ei näy kotona kuin jouluisin.

kyllä riitä adoptoitavaksi sinkuille. Tai sitten hyvällä säkällä saa 10 vuoden odotuksella kouluikäisen erityislapsen - ja kunnolla sisältöä elämään...



Ja ne ydinperheen jättäneen miehen lapsetkaan eivät ole äitiä vailla, joten se ei ole ihan sama asia. Enkä tiedä onko tuollainen mies sitten tavoittelemisen arvoinen elämäntäyte...

kyllä riitä adoptoitavaksi sinkuille. Tai sitten hyvällä säkällä saa 10 vuoden odotuksella kouluikäisen erityislapsen - ja kunnolla sisältöä elämään...

Ja ne ydinperheen jättäneen miehen lapsetkaan eivät ole äitiä vailla, joten se ei ole ihan sama asia. Enkä tiedä onko tuollainen mies sitten tavoittelemisen arvoinen elämäntäyte...

onhan mieskin olemassa. Aika monet ihmiset ovat nykyään toisella tai kolmannella kierroksella täysin onnellisesti, tulevaisuudessa tuskin ydinperheitä on tätäkään vähää. Ihmiset tod näk alkavat ajatella, että kumppani valitaan kulloiseenkin elämäntilanteeseen sopivasti (esim. kun lapset on kasvatettu niin moni nainen tälläkin palstalla aikoo erota).

että tuossa oltiin ottamassa miestä, joten oltiin sinkkuja.



Vai meinaatko että parisuhteessa elävä ottaisi sivusuhteen? No juu, saahan siitäkin toki sisältöä.



Mutta jos adoptoida haluat, niin jonoon kyllä pitää päästä nykyään hyvissä ajoin. Se ei siis ole sellainen ratkaisu, että odotellaan rauhassa nelikymppisiksi ja sitten adoptoidaan.



En ole koskaan törmännyt täällä siihen, että joku aikoisi erota, kun lapset on jo kasvatettu. En ihan tajua, miten se edes tähän liittyy? Lapsethan on ja pysyy silti.