Onko teistä järkevää "tehdä" lapset pienehköllä ikäerolla?

Nyt helpottaa kun lapset ovat "jo" 3,5v ja 2v.



Ensimmäinen vuosi oli rankkaa, molemmilla oli korvakierteet ja pienemmälle tuli astmaa ja oli koko ajan kipeä. Oli joskus tosi rankkaa.



Järkevää tai ei, mutta nyt on kiva, kun lapset ovat parhaat kaverukset keskenään. Murrosikää en murehdi vielä, ei ole muutenkaan tapana murehtia asioita kymmenen vuoden päähän ;D

ikäero 1v4kk. Tavallaan on ihanaa kun lapset alkoivat tosi paljon leikkiä yhdessä jo ennen kuin pienempi oli vuottakaan. Meidän lapset on olleet hyvin terveitä ja ihan perustyytyväisiä lapsia, yöheräilyjä on toki riittänyt. Mies on osallistunut lasten hoitoon mahdollisuuksien mukaan aktiivisesti, mutta voin sanoa että rankkaa on ollut. Nyt olen tyytyväinen tuosta parivaljakosta, mutta en ole varma tekisinkö enää tietosta valintaa tehdä lapsia näin pienellä ikäerolla jos etukäteen tietäisin miten pohjilla sen jaksamisen kanssa välillä käydään. Koen että lapset eivät ole aina saaneet minusta aivan parasta mahdollista äitiä.

Voi olla, että jotkut pärjäävät ja jaksavat hyvin kahden pienen ja vaativahoitoisenkin lapsen kanssa. Heille se voi olla "järkevää".



Me epäilimme kykyjämme kahden isollakin ikäerolla olevan helppohoitoisen lapsen kanssa ja päädyimme jäämään yksilapsiseksi perheeksi. Se oli meille "järkevää".



Jollekin on "järkevää" olla tekemättä ollenkaan lapsia.



Järkevää on oppia tuntemaan itsensä ja tehdä niinkuin intuitio sanoo.

Varmaan on hyviä ja huonoja joka perheessä. Ne onnistuneet hehkuttaa ja miksei?



Mutta itsellä tulee toistamiseen pieni ikäero lapsille.

Ja juuri siksi että ekat kaksi meni onnistuneesti.

Isoimmat on 4- ja 5- vuotiaita. Alkaa olemaan ihanan itsenäisiä ja isoimmat riidat on ohi uhmissa -ja varmaan tulee teini-ikään saakka ongelmia mutta en sano etteikö olisi joskus ollut tarpeeksi kun yhdellä uhma loppuu ja toisella alkaa, kun loppuu niin toisella taas alkaa! Silti plussaa on niin paljon enempi että tässä sitä ollaan.



Kyllä neljättä odottaessa välillä kyseenalaistaa onko järkeä. Kun olisi kahden kanssa niin helppoa jo.

Nyt kolmas oppi kävelemään, edessä kiipeilyt ja uhmat. Ja neljäs odottaa sitä kaikkea. ;)

Mitä se sitten onkaan uhmaikäsien kanssa mennä katsomaan esikoisen koulun kevätjuhlaa?? Onneksi on ihanat turvaverkot.

Vaikka kyllä oma äitikin osaa olla rasittava YHÄ kun vauva aivastaa, tai sitä ei olla topattu viiteen vaatekerrokseen 3 minuutin automatkaa varten! Kai se kuuluu isoäidin oikeuteen? Mitä sitä itse on omalle lapselleen.. :D



Lisää lapsia ollaan aina tehty sillä perusteella että jaksaako jos jää yksin (toinen vaikka kuolee) ja entä jos asiat ei mene niin hyvin?

Jaksetaanko nyt koliikki, moniallergia?

Kolmatta lasta suunniteltiin joskus putkeen, mutta minusta oli kuitenkin hyvä pitää pieni hengähdys.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, kaikki vinkit ei sovi kaikille. Ja just sen takia on paha sanoa onko pieni ikäero parempi kuin iso.

Eikä toisaalta pieni ikäero ole mikään mittari! Kun se voi olla huonokin asia ja ystävällä aivan ihana isompi ikäero lapsilla! Minusta tärkeämpää taitaa olla se kodin toimivuus ja suhteet toisiinsa.



Varma mitä ajattelen että kun se yksi pieni lapsi on isolla vaivalla oppinut sääntöjä ja tapoja -syntyy uusi ja koko homma alkaa uudestaan.

Se pieni pitää ottaa nollasta vastaan ja kasvattaa, vertaaminen isompaan on joskus vaikeaa koska äkkiä unohtuu että vuosi-pari on kuitenkin iso vaikka se ei niin kaikessa näy. Esikoinen saattaa välillä tuntua isolta, mutta toisaalta onkin VASTA 2- vuotias.

Kahdessa pienessä on tuplavaivat mutta on tuplailotkin!

Kyllä on ollut ihan tiedostettu asia, että meillä on aikanaan lapset teinejä! :)

Ehkä Suomessa mennään vielä kutsunnoissa armeijaan kun esikoinen täyttää 18, sen jälkeen meidän perheen poikia menee 4 armeijan harmaisiin 6 vuoden sisään, jos nyt haluaa -ellen saa heitä pakotettua! :D



Minusta on vaan ihanaa että meillä on iso perhe ja lapsilla ei niin isot ikäerot kuin meillä sisaruksilla nuorimmalla ja vanhimmalla 20 vuotta välissä.



Sijaisperheeksikin voisi alkaa. Mutta ensin pitää näiden meidän pienien kasvaa hiukan isommiksi!



34

lapsia yritetään silloin kun siltä tuntuu ja haluttaa ja toivotaan että niitä tulisi.

Meillä lapset 3,5 v ja 1,3 v ja tein hiljattain positiivisen testin.



Olen sen luontoinen, että jaksan aika paljon. Mietimme miehen kanssa tätä asiaa ja ajattelimme, että mieluummin putkeen kuin se tilanne, että pikkulapsiaika alkaa olla ohi ja sitten vielä vauva. Molemmat olemme alusta asti halunneet kolme tai neljä.



Vaikka välillä on ollut raskasta noiden kahdenkin kanssa, en ole koskaan miettinyt, että olisinpa tehnyt toisin. Vaikeahan se on tulevaisuutta ennustaa, mutta näin nyt teemme. Lapset kasvavat ja muuttuvat vähän omatoimisemmiksi.



Luulen, että jokaiselle on se itselleen sopivin ratkaisu. Uskon tähän meidän kohdalla ja uskon 6 vuoden ikäeroon jonkun toisen kohdalla. Kaikissa ratkaisuissa on puolensa. Jaksamisen rajat on toki hyvä tunnistaa.



Minä elän tähänastisen elämäni onnellisinta aikaa.

etenkin niiltä jolla on se 3-4 putkeen, itse harkitaan yritettäisiinkö kolmatta nyt heti putkeen vai ei.