Onko teistä järkevää "tehdä" lapset pienehköllä ikäerolla?

kolme lasta noin 3,5 vuoden sisään.

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että näin pääsimme helpommalla. Vauvavaihe oli toki ehkä raskaampaa, ei missään vaiheessa kuitenkaan lannistavaa. Ja hyvin pian lapsista oli seuraa toisilleen.

Nyt kuopuskin on jo 10, eli voi sanoa että kokemuksella puhun.

Itse sitä mieltä että parempi pienellä ikäerolla kuin liian suurella ikäerolla lapset.Esim jos esikoinen olisi vaikka jo 4-5 vuotta ja sitten tulis pikkuinen niin ei niistä enää niin seuraa toisilleen olis kuin esimerkiksi 2-3 vuoden ikäerolla.Mulla ja veljellä ikäeroa 4 vuotta ja tosiaan ei ne leikit aina yhteen mennyt,tosin korkstan että ollaan iah eriluonteisia kyllä muutenkin.No kuiteskin meillä lapset 2 lasta vajaan kahden vuoden ikäerolla ja kolmas "yllärivauva" hällä tulee olemaan kuopuksen kanssa ikäeroa 1v ja 9 kk..uskon että selviämme oikein mainiosti,vaikka vaikeaa tulee olemaan,mutta sellasta se on.Lohduttautua voi sillä että vauva aika menee nopeaan ohi ja kohta se on muisto vain,aika aikaansa kutakin.

Yksi ystäväni kertoo miten mukavaa heillä on kun lapsilla on kuuden vuoden ikäero. Toineen taas muistuttaa miten ihanaa on kun vuoden ikäerolla syntyneet leikkivät keskenään ja viihtyvät hyvin yhdessä.



Kannattaa muistaa että kun näitä juttuja kuuntelee niin aika monelta on muisti mennyt. Esim tämä vuoden ikäerolla lapset saanut patistaa muita lastentekoon samalla ikäerolla, mutta unohtaa kertoa miten lopussa oli pikkulapsiaikana ja monta vuotta söi masennuslääkeitä sen jälkeen.

mainio ikäero! Meille toinen lapsi lisi saanut tulla vaikka vähän nopeamminkin, mutta hyvä näin. Nuoremman vauva- aika ei ollut erityisen raskas, koska esikoinen oli jo jonkin verran "omatoiminen" eli söi itse ja jätti vaipankin pois noihin aikoihin. Nyt ovat hyvät leikkikaverit 4- ja 6- vuotiaana!



Toisaalta jotut psykologit ovat sitä mieltä, että pienellä ikäerolla kumpaikaan lapsi ei ehdi saada tarvitsemaansa hoivaa ja huomiota. Henk. koht. en usko ainakaan tuollaisen kahden vuoden ikäeron olevan mitenkään traumatisoiva:) Ja näkemyksiä ja mielipiteitä on aina monia!

Meillä neljä lasta, kaikki poikia. Vanhin täytti juuri 5-v ja nuorin on 3-kk ja kaksi siinä välillä. Pienin ikäero on ollut 1v5kk. Pidin ensimmäisen lapsen hoitoa rankimpana kaikista. Kaikki oli niin uutta. Vaativin lapsi myös! Toinen jo helpompi, vaikkakin esikko oli mustia. Kolmas meni ihan siinä sivussa, helpoin kaikista. Neljäs hiukan työläämpi, mutta mukavasti vielä on mennyt. 5v, 3v ja 1.5 v leikkivät kaikki yhdessä ja aikaa jää vauvalle (joka tosin vielä nukkuu paljon) hyvin. Osa aika menee kyllä poikien välienselvittelyyn ;)

Kotona olen ollut putkeen ja päivääkään en vaihtaisi pois. Väsymystä en juuri huomaa. Kaksi vanhinta nukkuvat yönsä hyvin. Vauva tietysti syö öisin ja 1.5v heräilee satunnaisesti. Päivät ovat touhua ja vilskettä täynnä. Ihanaa! Haaveilen vielä viitosesta samaan saumaan, mutta luulen että jää haaveeksi.

päiväkään en ole katunut muuta kuin sitä, etten jaksanut tehdä sitä kolmatta samaan putkeen. Nyt se jää varmaan tekemättä, koska ikäeroksi edelliseen tulisi yli 4 vuotta, vaikka heti alottaisi. Alusta alkaminen kuitenkin tökkii

Halusimme lapset "putkeen", jotta heille olisi seuraa toisistaan ja jotta myös minun poissaoloni töistä olisi yksi pitempi jakso. En olisi halunnut sellaista venkslaamista, että välillä käydään töissä ja sitten taas jäädään kotiin. Olin kotona yhteensä 4,5 vuotta eli siihen asti kun kuopus oli 3 v.

Kahdella ensimmäisellä oli koliikki, kolmannesta ei vielä voi tietää koska hän ei ole vielä syntynyt.



Raskasta on ollut, mutta olisi raskasta varmasti pidemmilläkin ikäeroilla, jollain toisella tavalla vain.



Itse koin aika työlääksi kahden vaipatettavan ajan. Vaikka kuinka sanotaan että kone ne kestovaipat pesee jne. niin kyllä annoin itelleni luvan vaipattaa vanhemman lapsen kertiksiin niinä päivinä kun olin uuvuksissa.



Neljättä en tekisi tähän ihan perään oman kroppani takia. Musta tuntuu että tämmöinen koko ajan raskaana-synnyttänyt-imettävä kuihduttaa ja väsyttää mut fyysisesti. Mutta olenkin jo kolmenkympin paremmalla puolella :-). Nuoremmilta tämmöinen kävisi varmaan vaivattomammin.



Niin enkä hoida lapsia yksin. Mies hoitaa myös, jakaa koliikkiyön kanniskelut jne.

päiväkään en ole katunut muuta kuin sitä, etten jaksanut tehdä sitä kolmatta samaan putkeen. Nyt se jää varmaan tekemättä, koska ikäeroksi edelliseen tulisi yli 4 vuotta, vaikka heti alottaisi. Alusta alkaminen kuitenkin tökkii

Meille on tulossa kolmas. Hänen ja nyk. kuopuksen ikäeroksi tulee 6,5 vuotta.

18

Meille on tulossa kolmas. Hänen ja nyk. kuopuksen ikäeroksi tulee 6,5 vuotta.

18

Koskaan en ole katunut ja henkiin on jääty vaikka olihan se alkuun aika rumbaa kun kaks vanhinta on 1v 2kk ikäerolla :)

ainakin jos itse voisin uudestaan päättää niin jättäisin suuremman ikäeron. Eriasia jos sinulla on osallistuva mies joka auttaa, mutta yh:na olen itse ainakin aivan poikki vaikka nuorempi on vasta pariviikkoinen. Esikoinen täyttää pian 2v. Lapset nukkuu aina eriaikaan ja huutaa vuoronperään herättäen toisensa ja esikoinen jätti juuri päiväunetkin pois joten en saa päivälläkään levättyä. Helpompaa olisi jos esikoinen olisi jo ainakin 3v.

itselläni on lapset 1v2kk ja 3kk, eli ikäeroa on se 11kk. Raskasta oli alussa kun nuorin syntyi, mutta koko ajan helpottaa. kumpikaan meidän lapsista ei toisaalta ole ollut koliikki lapsia.

Ajan myötä heistä tulee hyvät kaverit! Joten mielestäni pieni ikäero on hyväksi.

Kyllä se toinen lapsi menee siinä missä ensimmäinenkin. ;)

vauvakauden läpimenoaika jää pieneksi, ei tarvitse kamppailla uhmaikäisen vauvaraivojen kanssa, lapsista on leikkiseuraa toisilleen ja heistä tulee läheiset. Näin meillä.



3 lasta 3,5 vuodessa

ainakin jos itse voisin uudestaan päättää niin jättäisin suuremman ikäeron. Eriasia jos sinulla on osallistuva mies joka auttaa, mutta yh:na olen itse ainakin aivan poikki vaikka nuorempi on vasta pariviikkoinen. Esikoinen täyttää pian 2v. Lapset nukkuu aina eriaikaan ja huutaa vuoronperään herättäen toisensa ja esikoinen jätti juuri päiväunetkin pois joten en saa päivälläkään levättyä. Helpompaa olisi jos esikoinen olisi jo ainakin 3v.

toisen välillä vajaa 1v3kk, nyt pikkusen yllärinä tulossa kolmas. Eli meille tulee kolme lasta 2v7kk sisään.



kolmesta en vielä tiedä mutta kahdesta voin sanoa sen että eka kuukaus meni kivasti, vauva nukku paljon jne. 2-3kk oli mulle rankkaa aikaa, oli jonkun asteista baby bluessia, vauva vaati enemmän, esikoinen mustis jne.. Sitten keskin hommata leikkikehän minne sain vauvan turvaan isoltaveljeltä ja omat kädet vapaiksi tekemään muutakin kun kantamaan vauvaa. Sitterissä hän ei viihtynyt kun hetken.

Noin puolen vuoden tietämillä alko tosissaan helpottaa ja kokoajan mennään helpompaan päin. Lapset touhuaa jo yhdessä. (molemmat tosin ovat vielä täysin vaipoissa, isompi lakkoilee potan suhteen...)



Kun nuorempi oli ihan vauva nukuin itse aina kun isompi nukkui, otin vauvan rinnan päälle köllimään ja siihen nukahti monesti. Toki olen siitä onnellisessa asemassa että kumpikaan ei ole ollut allerginen eikä koliikki vauva. Toivon sydämestäni ettei ole kolmaskaan.



Toki on päiviä että olen ihan kypsä tähän mutta niitähän nyt on aina oli tilanne mikä hyvänsä.



meillä lapset lähteneet vielä hyvin ajoissa likkumaan itse, ei ole tarvinnut kävelytellä tai muuten viihdyttää lattialla möllöttävää vauvaa.



No sen näkee sitten syksyllä miten sujuu kun on 3 alle 3v. Luulen kuitenkin että oma asenne ratkasee tosi paljon, se että lähtee ulos ihmisten ilmoille! ja muistaa että vauva aika on niin kovin lyhyt.

eka-toka 2v4kk, ja toka-kolmas 2v8kk.



Oikein hyvät ikäerot nämä. Isommat jo monissa asioissa omatoimisia kun vauva syntynyt, ja kaksi ensimmäistä on kuin majakka ja perävaunu, leikkivät keskenään jatkuvasti. Ovat samaa sukupuolta. Kolmas on eriä, mutta hyvin sopii isompien sekaan, ja nyt alkaa leikkiä enemmän myös keskimmäisen kanssa, kun vanhimmalla on jo vähän "omiakin" juttuja enemmän.

kolme isompaa muksua 1,5 vuoden ikäeroilla. yh:a olen yksin hoitanut nuorimman täytettyä 4kk... Olen jaksanut ihan hyvin, onneksi lapset ovat olleet terveitä, eikä ole mitään allergioita tai korvakierteitä ollut.. Nyt ovat jo 5,7,8vuotiaita ja uuden mieheni kanssa saimme kesällä 09 pojan joka on nyr 6kk ja olen 13 vkolla raskaana... Nykyinen mieheni hoitaa poikaamme paljon ja hyvin, joten uskallan tehdä heti perään toisen, mutta uskompa että meidän perheen lapsiluku on sitten jo täynnä :) Jos ei sitten kymmenen vuoden kuluttua iltatähteä ala haluamaan :)





Äiti 28v.

miltä tuntuu kun on pelkästään 3 murkkua kotona, ei todellakaan käy kateeksi.

Nyt on jo helpompaa ja "edut" huomaa, kun nuorempikin oli yli 2v. Mutta eka vuosi oli todella raskas, eikä voi sanoa että toinenkaan mitenkää helppoa olisi ollut. Meille ei tule tästä syystä enempää lapsia, olemme edellee. uuvuksissa. Jos olisi pidempi ikäero, ei ehkä olisi ollut samalla tavalla raskasta ja molemmat lapset olisivat saaneet huomiota eritavalla (paremmin?). Toisaalta olemme niin mukavuuden haluisia, että kun ensimmäisen kanssa elämä olisi alkanut olla helppoa, olisiko sitä toista tullut sitten ollenkaan.